OHJEET

OHJEET
OHJEET

OMPELEMINEN

OMPELEMINEN
OMPELEMINEN

NEULOMINEN

NEULOMINEN
NEULOMINEN

Kääriytymiseen sopiva neuletakki

Kangas saatu yhteistyönä Arteniolta bloginäkyvyyttä vastaan. 

Aika ajoin katson vaatevarastoani ja se on kuulkaa aikamoisen tyhjä. Lapsille on hyvä syy ommella koko ajan, koska he kasvavat tasaiseen tahtiin. En halua tehdä itselleni vaatteita vain tekemisen vuoksi, sitten sitä unotaa tehdä itselleen vaatteita, joten oma garderoobi jää vähän unholaan. Tänä syksynä olen törmännyt aivan ihastuttaviin kaavoihin, joihin on tehnyt mieli tarttua, mutta sitten intoa latistaa se, ettei näitä kyseisiä vaatteita pääsisi käyttämään vielä pitkään aikaan - ei nyt, koska ruumiinmuoto alkaa olla enenevissä määrin muumihtava, eikä kohtakaan, koska sitten imettämisen kätevyys menee kivan vaatteen edelle.


Vaan yksi vaatetyyppi on, mihin ei vaikuta raskaus, ei imetys eikä vuodenaika, vaatetyyppi, joka on ja pysyy lempparinani. Neuletakit. Mielestäni neuletakit ovat monikäyttöisin vaate, mitä maa päällään kantaa. Neuletakki menee kesällä takista ja talvella pitkähihaisesta. Usein alla olevalla paidalla sekä koruilla voi säädellä myös neuletakin juhlavuutta. Hyvä neuletakki on mielestäni riittävän pitkä muttei liian pitkä. Sen pitää olla myös ryhdikäs, mutta siihen pitää pystyä kääriytymään syystuulen tuivertaessa. Se pitää olla myös helppo vetäistä päälle ja sen tulee toimia erilaisten aluspaitojen päänteiden kanssa.


Luottokaavakseni on osoittautunut Ottobren Gorgeous Grey (OB 5/15), tämä on jo toinen neuletakki tällä kaavalla. En tiedä, olenko merkinnyt piirtämääni kaavaan väärin, mutta olen käyttänyt tässä kaavassa kokoa 34 ja kaventanut sitä tästä vielä (yleensä vaatekokoni on n. 38). Tähän neuletakkiin levensin kaulusta tuplaleveäksi, jotta pystyn nostamaan sen tarvittaessa pystyyn ja pystyn kietoutumaan takkiin paremmin. Liepeet levenivät samalla ja juuri sopivasti peittävät raskausmahani, ettei tule mahallekaan vilu. Ryhdikkyys ja tyylikkyys takkiin tulee Artenion kankaasta. Kankaan viskoosi tuo kankaan pintaan hienoista kiiltoa. Hieman kolmiulotteinen kankaan struktuuri tuo sopivaa elävyyttä kankaaseen myös.


Nyt kun vaatekaapissa on uusi neuletakki, ne vanhat neuletakit näyttävät entistä kulahtaneemmilta. Nyt siis olisin vinkkejä vailla: mikä on sinun luotto-neuletakkikaavasi? Mikä olisi seuraava kaava, jolla ryhtyä neuletakkihommiin?

Anni

Pipot sisaruksille

Kuten tuolta instagramistani on voinut huomata, meillä on pian kolmaskin pipopää. On ihanaa ja jännittävää odottaa ihmettä kolmatta kertaa. Nyt tietää, mitä on mahdollisesti jo edessä, mutta kuitenkin ihan uudenlainen persoona, johon pitää ja saa tutustua. Toki odotukseen on liittynyt myös haikeutta - enää emme ole nelihenkinen perhe, isosiskosta tulee vielä isosiskompi ja perheen pikkuveljestä tulee myös isoveli.


Yksi asia on kuitenkin hämmentänyt minua kolmannen lapsen odottamisessa kovasti. Se on ihmisten reaktiot. Aluksi nauratti, kun huomasin, ettei puhelimen emojipankissa ollut kuin kuva erilaisista vanhemmista ja yhdestä tai kahdesta lapsesta. Kolmen lapsen emojiperhettä ei löytynyt. Mutta sitten ihmisten reaktioiden perusteella alkoi tuntua, että todellakin kolmilapsinen perhe on aivan kummajainen. Ensimmäisten kahden lapsen kohdalla raskausuutista kerrottaessa reaktiona oli vilpitöntä iloa ja onnitteluja. Kolmatta lasta ei olekaan aina onniteltu. Verkkokalvoilleni on jäänyt muistijälki järkyttyneistä ilmeistä, kummallisista lausahduksista: Ohhoh. Enpä olisi uskonut. Nyt olen järkyttynyt. Noh, voihan se kolmas lapsi olla ihan kiva. Onko se vahinko? Sen sijaan, että olisin kuullut tutun "ihanaa, onnea". En ole kokemukseni kanssa ainoa. Myös hyvä ystäväni tunnisti ilmiön - heilläkään ei kolmatta onniteltu siinä määrin kuin edellisiä ja myötäilon korvasi järkyttyneet ilmeet ja oudot kommentit.


Onneksi on onniteltukin. On hypitty ilmaan ja naurettu ilosta. En aio unohtaa näitäkään kokemuksia ja nuo reaktiot olen painanut sydämeeni sitäkin visummin. Mutta silti mieleen on jäänyt paha mieli syntymättömän lapseni puolesta. Eikö hänellä ole oikeutta olla odotettu ja kaivattu, koska hän on kolmas? On. Jokaisella lapsella on oikeus onnitteluihin ja iloon. Lapsi on aina ihana asia. Minulle tästä ilosta on tullut nyt vieläkin tärkeämpi vaalia. Haluan korostaa lapsilleni ja koko maailmalle, että jokainen on minulle ihan yhtä tärkeä ja ihmeellinen. Siksi tuntuikin siltä, että halusin neuloa pipot jokaiselle lapselleni, samasta langasta, samalla kuviolla. Ne ovat sisaruspipot. Ne kertovat, että me olemme meidän jengi ja jokainen meistä kuuluu siihen.


Pipot valmistuivat Dropsin Nord-langasta. Kuvio oli tuttu, tein Eelle tällaisen muutamia vuosia sitten. Ohje kuvioon on täältä. Vaaleanpunaisessa isosiskon pipossa näkyy unettomat yöt löysänä käsialana, mutta päätin olla purkamatta pipoa. Elämä on välillä sellaista ja se saa näkyä. Toivottavasti pipot lämmittävät lasteni päitä ja mieliä!

Anni

Paidasta pöksyt

Kirja saatu arvostelukappaleena kustantajalta. Teksti sisältää mainoslinkkejä*.

Tuntuu, että vastahan me muutimme, vaikka todellisuudessa siitä on jo lähes puoli vuotta. Samaan syssyyn muuttohässäkkä tapahtui sekä omassa että vanhempieni taloudessa. Jossain ekohöyryissäni päätin keväällä, että mepäs ei heitetä tekstiilejä roskikseen, vaan minä kierrätän ne tavalla tai toisella. Hieman järkiinnyin tässä kesällä ja keräsin sellaiset vaatteet, joille en keksi mitään käyttöä, recciin menevään kassiin. Siltikin lumppuhaastetta on riittänyt ja riittää edelleen ihan riittävästi. Mietin tässä yksi päivä, että mitä ihmettä näille kaikille vanhoille vaatteille teen, ja kuin tilauksesta huomasin uuden käsityökirjan, Linnea Larssonin Paidasta pöksyt - ompele isosta pienelle (Otava, 2018).

Lumppukasassani odottaa seuraavaksi nämä vaatteet. Paidasta pöksyt -kirjasta ajattelin saada ideoita niille.



Paidasta pöksyt -kirjassa on 35 kaavaa, joissa vanhoista vaatteista voi tehdä uusia lapselle. Kaavat ovat 6kk-koossa, mutta kirjasta löytyy ohjeet, kuinka muokata ne 1- ja 2-vuotiaalle. Kokohaarukan pienuus oli itselleni vähän yllätys, kirjan myyntipuheissa kun puhutaan lastenvaatteista. Onneksi meillä on kirjan kokoluokitukseen sopiva lapsi, niin kirja pääsi käyttöön.

Tällainen olisi kyllä tyttölapselle aivan ihana.

Kirjan kaavat löytyvät näppärästi etu- ja takakannesta.

Kirjan esipuheessa Larsson kertoo taustafilosofiastaan. Kyllä, näinhän se on, että on ympäristöystävällistä käyttää vaatteita mahdollisimman pitkään ja loppuun asti. Usein onkin niin, että vaatteesta kuluu vaikkapa kainalot tai hihat ensin, ja keskelle jää käyttökelpoista materiaalia juuri lapsenvaatteen verran. Järkihommiahan se on käyttää se materiaali hyödyksi! Larsson halusi pitää kirjansa mallit myös yksinkertaisina ja nopeina toteuttaa, koska aikaa lapsiperheessä ei koskaan ole liikaa. Larsson kertoo esipuheessa myös tehneensä kirjassa näkyvät vaatteet tyttärelleen Majlle. Tämä näkyy kirjan kaavatarjonnassa. Vaikka pääasiassa kirjan vaatteet ovat neutraaleja, pukisin ne kuitenkin ehkä ennemmin tytölle. Onneksi sieltä löytyi muutamia kivoja kaavoja, jotka pääsevät meilläkin käyttöön.

Nämä tossut olisivat seuraavina to do -listalla.

Housupula vaivaa meidän taloutta, joten päätin tehdä kirjan nimenkin innoittamana paidasta pöksyt eli leggingsit vanhasta paidasta. Muokkausohjeet 1-vuotiaan kokoon olivat hyvin yksinkertaiset ja leggingsit helpot ja nopsat ommella. Materiaalina toimi äitini vanha neulepaita, jossa oli jo käytön tuomaa nyppyä ja siksi se ei mennyt kaupaksi kirpparillakaan. Muuten paita oli ehjä ja käyttökelpoinen taaperon housutarkoitukseen. Paidasta syntyi oikein kivat ja pehmoiset housut yksivuotiaan leikkeihin. Tällä kaavalla teen kyllä toisetkin housut!

Vanhasta paidasta tuli oikein mainiot pöksyt. Eikä paidasta jäänyt paljoa jäljelle.

Mukavaa sadeviikon jatkoa!

Anni

Mehiläisvahakääreet eli kestokelmut

Muovista on tullut vihollinen ja sen vastustamisesta eko-elämän merkki. Itse suhtaudun muovin välttämiseen vähän kahtalaisesti. Kyllä, ehdottomasti haluan välttää muoveja. En halua tuoda roskaa tähän maailmaan yhtään sen enempää kuin on pakko enkä pidä siitä, että muovi ei maadu eikä häviä kovin helposti. Lisäksi muoviin liittyy oma ongelmallisuutensa kemikaaliensa puolesta. Kemikaalicocktail avaa mielestäni muovien sisältämien aineiden haitallisuutta tässä blogipostauksessaan mainiosti (tämän postauksen ansiosta muovin määrä on vähentynyt keittiössämme huomattavasti). Mutta se toinen puoli. Muovikasseja ja kaikenmaailman muovikääreitä vastustetaan fanaattisesti usein katsomatta kokonaiskuvaa. Kestokassi on ekologisen elämän tunnusmerkki, vaikka elämä muuten saattaa olla hyvinkin epäekologista. Käytetään kestokassia pystyssäpäin ja samalla lapataan kassiin hyvällä omallatunnolla lihaa, huonolaatuista pikamuotivaatetta tai muuta, minkä ostamattomuus olisi suurempi ekoteko kuin kestokassin käyttö. Kestokassien käytöllä on kiva ja helppo viherpesaista omatunto putipuhtaaksi ja se on minusta se huono juttu.


Minusta asioita pitäisi katsoa laajemmin. Ja jos tekee jotain epä-ekoa, tiedostaa sen ja yrittää aktiivisesti muuttaa sen. Käytän kestokassia, mutta pakkaan kassiini lihaa enemmän kuin pitäisi, yritän tehdä siinä parannusta. Silti näen tärkeäksi, että jokainen hiljalleen siirtyy ekologisempiin kuluttamisen tapoihin. Ei siksi, että omatunto olisi maailmanparannuksen suhteen puhdas eikä kokisi tarvetta muuttaa elämäntapojaan enempää, vaan siksi, että näen sen ainoaksi oikeaksi tavaksi elää. Ensin yksi käyttää kestokassia, sitten käyttää sata, sitten tuhat ja sitten se onkin jo normi ja maailmassa muovia hieman vähemmän. Ja sama trendi saisi näkyä hiljalleen muussakin kuluttamisessa - vaate- ja tekstiilihankinnoissa, ruokatottumuksissa, lentomatkoissa ja niin edelleen. Pienin, pysyvin askelin kohti parempaa.

Pitkä introni johdattelee seuraavaan askeleeseeni ekologisemmassa elämäntavassa. Tietoinen ekologistumispolkuni on sisältänyt muutamia (itse tekemistä sisältäviä) juttuja, joista on tullut osa perheemme arkipäivää. Kestokassit ja kestohedelmäpussit ovat pesiytyneet käsilaukkuihini ja olen iloinen tästä muovinvähennysosuudesta kohdallani. Vanhat rikkinäiset vaatteet kierrätän kestotalouspaperiksi. Käsi- ja vartalosaippuat ovat vaihtuneet nestemäisistä palasaippuoiksi (saippua-ajatuksistani sekä tekemästäni saippuapussista lisää täällä). Viimeisimmäksi valmistin mehiläisvahakääreitä. Ai mitä? No kuulkaa semmosia kestokelmuja! Valmistin mehiläisvahakääreitä mummini lähes sata vuotta sitten kirjomista tyynyliinoista. Kangas oli jo hyvin ohutta, mutta juuri sopivaa kääretarkoitukseen, kääreen kun ei tarvitse olla megapaksu. Liikuttavat tyttönimen nimikirjaimet ovat vuosikymmenien saatossa osin purkautuneet, mutta nekin pysyvät paikoillaan mehiläisvahan alla. Seuraamani ohje löytyi Heidi did it -blogista (yksinkertaistettuna huolittele kangaspalan reunat, raasta päälle mehiläisvahaa ja silitä vaha kiinni kankaaseen kahden leivinpaperin välissä). Kääreitä voi käyttää elmukelmun sijaan ruoka-astioiden päällä tai niihin voi kääräistä vaikka eväsleivän. Kääre huuhtaistaan haalealla vedellä puhtaaksi ja vahaa voi jälkikäteen myös lisätä. Kaikista kätevimmiltä tuntui kuitenkin pussimuotoon ommeltu kääre - sinne voi sujauttaa eväsomput tai miksei ne leivätkin. Pussi pysyy kiinni, kun jämäkkää vahattua kangasta kääntää paristi ja vähän painaa taitetta kiinni käsillä lämmittäen.


Käytin kääreissäni kahta eri sorttista vahaa - ostin mehiläistarhurilta suoraan hänen mehiläistensä sivutuotteena tuottamaa vahaa sekä lisäksi askartelukaupasta kosmetiikkaan tarkoitettua vahaa. Tarhurilta tehtyä vahaa käytettävät kääreet tuntuivat pitävän vettäkin melko hyvin, kun taas tämä kosmetiikkamehiläisvahalla tehty pussi päästi vedet lorisemalla lävitseen. En osaa sanoa, johtuiko tämä mehiläisvahasta vai käyttämästäni kankaasta. Empiiriset tutkimukseni jatkuvat vedenpitävyyden suhteen vielä - palaan asiaan.

Olisi hei todella mielenkiintoista kuulla, millaisia tietoisia ekotekoja muissa kotitalouksissa on tehty - ja erityisesti sellaisia ekotekoja, mihin liittyy itse tekeminen! Onko ideoita, mikä voisi ekologistumispolullani olla seuraava itse valmistettava projekti?

Ihanaa sunnuntaita!

Anni

Pieni nahkakori ja Koreja käsin -kirja

Kirja saatu arvostelukappaleena kustantajalta. Teksti sisältää mainoslinkkejä*.

Viime aikoina olen pääasiassa ommellut ja neulonut, hieman virkannutkin. Kässärintamalla tuntui siltä, että nyt täytyy vähän sekoittaa pakkaa ja kokeilla jotain uutta. Sopivasti juuri julkaistiinkin Susanna Uusitalon kirja Koreja käsin (Moreeni, 2018). Kuten otsikkokin kertoo, kirjassa neuvotaan erilaisten korien tekoon eri materiaaleista, eri tekniikoilla.


Tartuin paksuun nahkapalaan, jonka olin napannut talteen käyttöikänsä päässä olevasta laukusta sekä parkkinahkakoriohjeeseen. Paksu nahka osoittautui aika haastavaksi työstää, sitäpä ei leikattu saati rei'itetty noin vain. Pikkuerissä sain kuitenkin leikatuksi sopivan kappaleen ja tehtyä 40 reikää kulmien punontoja varten. Lopputulos on kivan maanläheinen, mutta kuitenkin moderni. Juuri sopiva pienten asioiden, kuten korujen, avaimien tai teepussien säilytykseen.


Kirjan ohjeiden tekniikat vaihtelevat aina punomisesta, ompelemisesta ja ruuvaamisesta liimaamiseen, pujotteluun ja virkkaamiseen. Korimateriaalejakin on laidasta laitaan - löytyy luonnosta kerättyjä, kierrätettyjä, kovia sekä pehmeitä materiaaleja. Löytyipä ohjeet myös uudemmille hittimatskuille, korkkikankaalle ja nahkapaperille. Ohjeet ovat helppoja ja selkeitä, kuvalliset välivaiheet pitävät aloittelijankin kaidalla tiellä. Eli jos olet aloittelija ja korituttaa, kannattaa tarttua tähän kirjaan. Kokeneemmat korintekijät voivat saada tästä kirjasta mukaansa uusia ideoita ja lähestymistapoja eri materiaaleihin, mutta syventävämpää oppia spesifeihin korintekotekniikoihin kannattanee etsiä niihin erikoistuneista opuksista.



Ulkona sataa (onneksi koiran iltalenkki ehdittiin tehdä juuri ennen sateita, huh), joten taitaa olla sopiva hetki keittää iltateet, maistaa äidin tekemää omenahyvettä ja tarttua taas neuleeseen.

Ihanaa keskiviikon jatkoa!

Anni

Neulatyyny + kaava

Neulatyynyni on tehnyt viime ajat hidasta kuolemaa. Uskollinen palvelijani tähän asti on tämä blogini historian luetuimman postauksen neulatyyny. Kolmisen vuotta se palveli oikein hyvin, sitten huovan hapristuessa ja neulojen tippuessa yhä helpommin, se siirtyi vähän sivumpaan ja siitä sitten laatikon unohduksiin vielä pariksi vuodeksi. Nyt oli aika tehdä uusi neulatyyny tuota vanhan muistoa kunnioittaen. Samalla tein teillekin siihen ohjeen sekä kaavan!

Näppärä neulatyyny syntyy aika vähistä tarpeista.

Neulatyynyn valmistukseen ei mene kovin paljoa aikaa eikä tarvikkeetkaan ole maailman ihmeellisimmät. Tähän neulatyynyyn halusin satsata pariin erityisjuttuun: neulatyynyn tulee olla iso, jotta neulaa voi tunkasta vähän huolimattomamminkin kohti rannetta. Toiseksi päätin satsata neulatyynyn pohjassa olevaan suojamateriaaliin. Edellisessä tyynyssä käytin pahvia ja se ajan kuluessa hapertui epäluotettavaksi neulastoppariksi.

Nyt mahtuu neula jos toinenkin.

Ohje

Neulatyynyyn tarvitset
- paksua huopaa
- paksua nahkaa tai muuta vahvaa materiaalia neulastoppariksi
- neulatyynykankaan. Viimeksi käytin huopaa ja se hapertui ajan saatossa. Kannattaa olla siis tiheämpää kangasta, mutta kuitenkin sellaista, että neulat saa siihen helposti kiinni.
- nepparit
- tekstiililiimaa
- vanua tai muuta neulatyynyn sisusmateriaalia (perinteisin materiaali on hius)
- lankaa ja ompelukone

Työnaloituskuva on aina ihana - voi verrata lopputulosta lähtökohtaan.





1. Leikkaa osa A paksusta huovasta, B nahkasta ja C neulatyynykankaasta. Ennen leikkaamista kannattaa varmistaa, että A-osa mahtuu hyvin ranteen ympäri. Muokkaa kaavaa tarvittaessa.
2. Liimaa tekstiililiimalla nahkapala B keskelle huopapalaa.

Tekstiililiima tarttuu hanakasti eikä sitä tarvitse lutrata.

3. Ompele C-kappaleen pitkille sivuille rypytyslangat. Harsi tämä B-kappaleen ympärille. Kiristä rypytyslangat tasaisesti pitkille sivuille harsiessa. Ennen viimeisiä pistoja täytä neulatyyny vanulla.

Rypytetty reuna tuo neulatyynylle lisää tilaa.

4. Lopuksi ompele neulatyynykappaleen C ympäri tiheällä siksakilla. Varmista ennen ompelua, ettei ommel osu nahkakappaleeseen ja että varmasti kaikki rypytetytkin osat sattuvat ompeleen alle.
5. Kiinnitä nepparit paikoilleen sopivalle etäisyydelle siten, että neulatyyny pysyy tukevasti kädessä.

Tiheä siksak-ommel sekä neppari tekee lopputuloksesta viimeistellymmän näköisen.

Ja sitten ei kun vain ompelemaan!

Ihanaa viikonloppua!

Anni

Hyväntekeväisyyttä käsillä tehden - lapaset asunnottomalle

Tammikuussa kokosin teidän vinkkien pohjalta koosteen tämän vuoden hyväntekeväisyyskohteista, johon voi osallistua käsitöillä - käsityöt kun ovat ainakin minulle se luontevin tapa tehdä hyvää. Itse otin listauksen haasteena ja olen yrittänyt lähteä ennakkoluulottomasti mukaan erilaisiin hyväntekeväisyyskohteisiin.

Tänä syksynä facebookissa pomppasi esiin EHYT ry:n Auta asunnotonta -kampanja, jossa on tarkoitus neuloa asunnottomalle lapaset. Lapasia - itse tehtyjä tai kaupasta ostettuja, kuitenkin käyttämättömiä - kerätään 15.10. asti ja ne on tarkoitus jakaa asunnottomien yössä 17.10. Lapasten keräyspisteet ympäri Suomen löytyvät tämän linkin takaa. Jostain vanhasta Novitan lehdestä inspiroituneena neuloin ruusuja ihan tavallisten lapasten ranteeseen. Nämä lapaset saavat jatkaa matkaansa jollekin lämpimiksi.

Ruusulapaset lähtevät asunnottomien lapaskeräykseen.

Postauksen lopussa on vielä listaus hyväntekeväisyyskohteista - tätä vuotta on vielä neljä pitkää kuukautta jäljellä, joten hyvin ehtii osallistua! Ja aina ei tarvitse auttaa isosti, esimerkiksi me askartelimme Een kanssa ystävänpäivän kynnyksellä kortteja ilahdutukseksi vanhuksille ja kehitysvammaisille. Pieni vaiva meille, mutta uskoisin, että iso ilo kortin saajalle. Korttien ja näiden lapasten lisäksi ajattelin vielä osallistua HOPE ry:n hyväksi järjestettävään ompeluhuutokauppaan.

Oletko sinä ehtinyt osallistua vielä johonkin hyväntekeväisyyskohteeseen käsitöillä? Puuttuuko hyväntekeväisyyslistauksesta vielä joku? Jos puuttuu, kerro kommenteissa linkki, mistä löytyy lisätietoa keräyksestä!

Anni


Käsityö-hyväntekeväisyyskohteet 2018


Ompeleminen

IKIOMA-ensikirjat näkövammaisille lapsille.
Siskomyssyt syöpään sairastuneille
Suomen suurin joululahja, pehmoleluja pienille potilaille eri sairaaloihin.
Käsityöhuutokauppa HOPE ry:n hyväksi.
Keskosmyssyjä Kuusessa. Keskosmyssyjen ompelemista kangaskauppa Kuusessa Helsingissä.
Vaatteita vastasyntyneiden teho-osastolle.
Vaaka ry:n käsityökeräys. Tänä vuonna kerätään vauvan aluslakanoita, trikoisia vauvamyssyjä tai neulottuja vauvan lakkeja, tumppuja ja sukkia.

Neulominen ja virkkaus

Auta asunnotonta -keräys. Lapasia asunnottomien lämpimiksi. Lapasia kerätään 15.10. asti.
Neulomuksia sydämestä -facebookryhmä. Yhteiset vuosittain vaihtuvat keräyskohteet erilaisille neulotuille tuotteille.
Sytomyssyt TAYS:ssa on pulaa sytomyssyistä.
Nuttuja vastasyntyneille Etiopiaan. Myös ommellut nutut käyvät.
Vaaka ry:n käsityökeräys. Tänä vuonna kerätään vauvan aluslakanoita, trikoisia vauvamyssyjä tai neulottuja vauvan lakkeja, tumppuja ja sukkia.

Askartelu

Ihanat ilahduttajat -facebookryhmä. Ryhmä järjestää erilaisia iloa tuottavia tempauksia, pääsääntöisesti korttikeräyksiä.

Kaikki käsityöt

Untuvapakkaus. Mm. itsetehtyjä vaatteita, nuppupeittoja, myssyjä, tumppuja, töppösiä ja turvalonkeroita keskosvauvaperheille.
Varsinais-suomen sininauha ottaa vastaan käsitöitä aikuisten ja lasten koissa lahjoitettavaksi asiakkailleen ja heidän perheilleen. Heidän asiakkaitaan ovat mm. päihde-, mielenterveys- tai vankilataustaisia tai muuten syrjässä olevia pitkäaikaistyöttömiä. Myös heidän asiakkaansa lähipiiri, esimerkiksi lapset, elävät niukoissa oloissa. Villasukat heillä ovat menneet kuin kuumille kiville. (Teksti lainaus kohteesta vinkanneelta ihmiseltä.)
Rekku rescue ry ottaa vastaan tavaralahjoituksia, myös esimerkiksi käsitöitä. Linkin takaa löytyvistä sähköpostiosoitteesta saa lisätietoa.

Langalla terästetyt tyynynpäälliset

*Yhteistyössä Husqvarna Viking*

Eurokankaasta löytyi pari viikkoa sitten aivan ihanaa uutuuskangasta, jossa oli eläinten kuvia. Talvisessa kankaassa oli niin maisemakuvia kuin lumitiikereitä, kauriita, susia, pöllöjä. Tätä lähti meillä matkaan sen verran, että saatiin ne söpöimmät eläimet mukaan. Ensimmäisenä tarkoitus oli tehdä kahdesta kuvasta uusi penaali eskariin, mutta sitten ajattelin laajentaa kuvienkäyttömahdollisuuksia. Mummin jäämistöistä löytyi valkoinen damastipöytäliina, jossa oli ikitahroja siellä täällä, liina saisi siis mennä palasiksi. (Mummi siis kuoli jo 13 vuotta sitten, mutta muutamat laatikot olivat vielä jääneet läpikäymättä. Niitä läpikäydessä materiaalivarastoni ovat karttuneet ja vyöryneet yli huolestuttavalla tahdilla.) Päätin tehdä Een huoneeseen uudet sisustustyynyt tästä damastiliinasta ja niihin applikoisin Een valitsemat eläinkuvat.


Kiinnitin tuttuun tapaan kuvat kaksipuoleisella tukikankaalla pohjakankaaseen ja ompelin ensin suoralla ompeleella kuvan kiinni. Sen sijaan, että olisin applikoinut kuvat tiheällä siksakilla, päätinkin korkata kolmireikäisen nyörijalan. Paininjalka toimii siten, että nauha tai nauhat, maksimissaan kolme pujotetaan paininjalassa olevien reikien läpi. Paininjalan mukana tuli pujotteluun sopiva mainio apuvälinekin mukana. Ompeleeksi valitaan kolmiaskel-siksak-ommel, millä nauhat kiinnittyvät sopivasti pohjakankaaseen. Ompelulangaksi kannattaa valita nauhojen värinen lanka. Valitsin reunanauhoiksi Novitan hopeista lankaa ja ompelukonelangaksi tässä tapauksessa valitsin valkoisen.


Siisteimmän 90 asteen käännöksen nauhajalalla sai aikaan siten, että siksak jäi reunaan ulkokulmaan, neula alas, käännös, lankojen kiristys ja ompelemisen jatkaminen. Kokeilin mallitilkkuun, että miten käännös toimisi, jos ompeleen jättäisi keskelle tai sisäkulmaan. Näissä ku
itenkin ommel tahtoi venyttää pohjakangasta kummallisesti.


Ja sai toki Ee myös ylisöpön penaalinsakin. Ihania riemunkiljahduksia niin penaali kuin tyynytkin saivat aikaan, vaikka kangas olikin tuttu. Kieltämättä, näyttävä kangas saa aikaan näyttävän lopputuloksen.



Eläimellistä viikonloppua!

Anni
Sisällön tarjoaa Blogger.