OHJEET

OHJEET
OHJEET

OMPELEMINEN

OMPELEMINEN
OMPELEMINEN

NEULOMINEN

NEULOMINEN
NEULOMINEN

Raivo-ompelua eli helppo neuletakki

Raivo-ompelus. Sellaiseen ryhdyin tällä viikolla. Kun perheessä on monta jonglöörattavaa osasta, ei juurikaan pääse käymään niin, että saisin ommeltua kerralla alusta loppuun yhden vaatekappaleen tai ylipäänsä mitään. Ja tämäkös ärsytti. Ja muutenkin kaikki oman ajan ja tilan puute. Joten raivo-ompelin. Se tapahtuu näin: peltorit korville, terveiset perheelle, että vaikka näyn, en ole läsnä,  ja sitten saksitaan kangasta vimmatusti ja ommellaan vielä vimmatummin. 

Pellavaneulos löytyi tähän neuletakkiin Eurokankaan palalaarista.
Työstön alle pääsi Eurokankaan palalaarista löytynyt pellavaneulos. Se ei maksanut montaa euroa, siksi uskalsinkin ottaa sen työn alle siinä tunnepuuskassa ja vähän summassa saksittavaksi. Koska sopivaa kaavaa en löytänyt, enkä sen puoleen olisi jaksanut alkaa piirtääkään, käytin luotto-pitkähihaisen kaavaa pohjana tälle neuletakille. Luonnosvihkopiirroksestani näkee suurinpiirtein, miten tein - violetilla on alkuperäinen kaava ja vihreällä lopullinen. Hihoille en siis tehnyt mitään. Etukappale kahtia keskeltä ja pääntietä laajensin ja leikkasin loivasti kohti liepeitä, jotka jatkuivat puoleen sääreen. Samaan linjaan alensin pääntietä takakappaleelta. Kun etu- ja takakappale olivat kiinni toisissaan, saumuroin leveän kaitaleen kaksinkertaisena liepeille niskan ympäri zurp. Taskut sopivaan kohtaan nips ja halkiot naps. Helmojen ja hihojen päärmeet zip. Tehokkaasti, nopeasti, raivossa. Tosin loppuvaiheessa ompelusta huomasin, että raivo ja ärtymys oli kadonnut jonnekin saumurin surinaan. Oli hyvä mieli ja minulla oli uusi neuletakki.

Luonnoskirja on uskollinen ystäväni, joka kulkee aina laukussa. Näin simppeleillä muutoksilla pitkähihaisesta saatiin pitkä neuletakki.

 Paitsi, että aivot tuulettuivat tätä neuletakkia ommellessa, tämä takki tuli todella tarpeeseen vaatevarastoissakin. Ensinnäkin näin imettäessä neuletakit ovat käytännöllisimmät vaatekappaleet ikinä. Toiseksi, mikä onkaan ihanampi vetäistä vilpoisana kesäpäivänä niskaan kuin hengittävä, lämmin, pellavahepenekaapu. Käytiin sateiden jälkeen ensimmäisenä aurinkoisena päivänä samoilemassa Mikkelipuistossa perheen kera ja hulmuavahelmainen pellavaneulostakki oli juuri mainio asuvalinta, ei tullut hiki eikä kylmä ja kivaltahan se näyttää luottoimetystopin ja -farkkujen päällä.

Kuvan upea kukkaloisto on Mikkelipuistosta.

Onko raivo-ompeleminen tuttua sinulle?

Raivo-ompeluksista huolimatta lempeitä ajatuksia sunnuntaihin!

Anni

Sade, kevyt kesäpaita

Oi kesä. Olen niin kesäihminen, herään henkiin kesällä ja rakastan oikeastaan kaikkea kesässä (paitsi ötököitä). Minua ei haittaa, jos välillä sataa - saapahan hyvällä omallatunnolla ommella sisällä. Helteen sattuessa voin tehdä kissat ja raukeasti pötkötkellä vaikkapa neuloen tai virkaten. Ihana, vehreä, ihmeellinen vuodenaika. Kesään teki mieleni myös ommella. Ensin ajattelin jotain helteeseen sopivaa. Sitten kun tulikin sadesää, alkoi mieli tehdä jotain pitkähihaisempaa. Silmiini osuikin jo valmiiksi piirtämäni Namedin Sade-kaava. Se sopisi niin lämpimään kuin viileämpäänkin säähän

Kevyt kangas ja ilmava kaava tekevät Sade-paidasta ihanan kesäpaidan.

Tein talvella Sade-paidan mutta kiintein hihoin, muokkasin siis hihan ehyeksi. Nyt ajattelin kuitenkin ottaa riskin ja tehdä kaavan alkuperäiset hihat. En siis kauheasti välitä rei'istä hihoissa yleisesti ottaen, mutta ajattelin kokeilla! Kankaaksi valitsin keväällä Salapakasta ostamani Atelier Brunetten ohuen puuvillan. Kangas ja kaava sopivatkin toisilleen mainiosti, niistä syntyi ilmava ja kevyt kokonaisuus, mikä onkin loistava kombo kesään.

Hihansuiden rusetit tuovat söpöä tyttömäisyyttä paitaan.

Yhden muutoksen olisin kuitenkin paitaan saanut kyllä tehdä. Sade on mallina meinaa melkoisen lyhyt enkä siinä leikkaamistohinassa tajunnut pidentää kaavaa. En haluaisi, että napa vilkkuu. Täytyykin vähän vielä miettiä, minkä muun kanssa kuin näiden lempparifarkkujeni kanssa voisin paitaa käyttää. Muutoin paita on tosi ihana!

Paidan takaosa on ehdoton lempparini,  ihana, hieman avonainen selkä.

Heinäkuu alkoi hieman sateisissa tunnelmissa, mutta eiköhän tästäkin ihan oiva kesälomakuukausi saada!

Ihania kesäpäiviä teille!

Anni

Ruokalappu koiranruokasäkistä

Kuopuksellamme on alkanut syömishommat kiinteiden muodossa ja ruokalaput ovat tulleet ajankohtaisiksi taas. Ruokalappuajatuksissani tuijottelin koiranruokasäkkiä ja välähti. Siitä olisi tehtävä ruokalappu!

Koiranruokasäkistä tuli oikein oiva ruokalappu.

Kierrätysmateriaalit ovat usein innostavia! Toki tykkään ekologisesta näkökulmasta - materiaali on jo olemassa ja usein se on vielä roska, joten materiaalin käyttöiän pidentäminen uusiokäytöllä on huippujuttu. Mutta kierrätysmateriaalit kutsuvat myös testaamaan, mihin kaikkeen erilaiset materiaalit voivat taipua. Usein materiaaleilla voi myös leikitellä ennakkoluulottomammin, ei haittaa, jos ei onnistukaan, koska kyseessähän tosiaan oli roska.

Iso koiranruokasäkki mahdollisti sen, että lopulliseen tuotteeseen ei jäänyt tekstejä tai muita viitteitä koiranruoasta kuin itse koira.

Leikkasin parin vanhan ruokalapun pohjalta koiranruokasäkistä ruokalapun. Alareunan kaukalokappaleen leikkasin aavistuksen leveämmäksi, jolloin sain taskun avautumaan paremmin tippuvalle ruualle. Kanttasin terävät reunat mummini kässäkätköistä löytyneellä vinonauhalla. Materiaalit olivat siis täysin ilmaiset ja oikein toimivat. Tositoimiin ruokalappu ei vielä kuitenkaan päässyt, sillä ruokalaput ovat niiiin kiinnostavia, että ne päällä syömisestä ei tule mitään. Vaikuttaisi kuitenkin ihan lupaavalta tämän ruokalapun toimivuus.

Mikä on sinun viimeisin kierrätyskäsityö?

Anni

Juhannushame ja ihanat seppeleet

Vuoteni tuntuvat jakaantuvan kahteen odotukseen, joulun ja juhannuksen odotukseen. Joulu on se valopilkku pimeänä vuodenaikana. Juhannus on taas se hetki, josta kesä tuntuu alkavan. Nyt siis on virallisesti kesä!



Kaipasin juhannukseen kevyttä hametta, joka pituudellaan kuitenkin suojaisi kinttujani hyttysiltä. Meninkin helpoimman kautta: ohut, läpinäkyvä batisti sekä sen alle viskoosikaitale kuminauhakujalla hameeksi. Helppo ja nopea! Tosin ajattelin kankaan olevan laskeutuvampi, vaan eipä ollutkaan, Siispä hame saattaa tietyssä kuvakulmassa ja pienen tuulen saattelemana luoda illuusion raskausmahasta, jota ei totisesti ole. Samapa tuo, kiva kesähame se on silti!


Kevyt kesähamepäällä teimme juhannuksena juhannusseppeleitä lupiineista"lupiinitalkoot"-hengessä. Kaunis kukka se kyllä on seppeleessä ja tuoksukin ihana. Kuitenkin tykkään enemmän katsella luonnossa suomalaisia kukkaketoja kuin lupiinikenttiä, joten hyvällä omallatunnolla näitä onkin ihasteltu nyt seppeleissä sekä maljakoissa!


Ihanaa juhannuksen jälkeistä aikaa ja kunnon kesän alkua!

Anni



Muistoista ommeltu tilkkupeitto

Tilkkupeiton tilkut tuovat mieleen monta muistoa.

Muutamia vuosia sitten tein valovoimaisen idiootin ostoksen. Hankimme vieraspeittoja ja -tyynyjä ja samalla ostimme "varalle" muutamat aivan halpishöpöhöpöpeitot ja tyynyt Ikeasta. Investointi ei ollut suuri, ehkä euron, kaksi, siksi ne olivat mukamas hyviä varalle. Mutta tietäähän sen. Eihän ne varapeitoiksi jääneet, vaan tulivat käyttöön. Ja tietäähän senkin, ettei semmonen rimpula höttöpeitto kestä yhtään mitään. Tänä keväänä havahduin siihen, että pian on edessä roskis, jos en tee jotain. Vaikka tiedän, ettei  maailman jäteongelma pelastu yhden peiton pelastuksella, otin "challenge accepted"-asenteen. Tämä yksi peitto ainakin pelastetaan. Ja niin muuten otetaan käyttöön myös ne aivan höpsäkän muotoiset puuvillakangaspalat sieltä kangaslaatikosta viemästä tilaa.
Vanhat kapiokoristelut ovat minusta aivan hurmaavia. Niihin on laitettu monta ajatusta ja paljon aikaa. Ihanaa, että tämäkin kirjailu pääsi vielä käyttöön.

Lähdin kokoamaan tilkkupeittoa aika tunteella ja ilman suurempaa suunnitelmaa. Peitosta muodostuikin muistojen peitto, vaikka se ei ollut ensisijaisena tavoitteenani. Ruutukangas on pappani vanhasta peltotyöpaidasta. Mummoni kapioista otettu kirjailtu osio pääsi mukaan myös, muu lakana oli jo puhkikäytetty. Opiskeluaikoina tein shiborivärjäyskokeiluja äitini kirjailemiin kapiotyynyliinoihin, nyt nekin ovat osa peittoa. Kuin myös vuosia sitten painamani pingviinit ja Een kanssa viime talvena painetut kissat. Yksi kaistale on roskiksesta serkkuni dyykkaama Marimekon kangas muistuttamassa, että yhden roska on toisen aarre. Ja yksi afrikkalainen kangas pääsi myös mukaan.

Pienet kankaanpainotilkut pääsivät myös käyttöön.

Lopulta peiton kokoon ompeleminen ei ollut ihan helppo homma, sillä sisään tullut peitto oli jo venynyt ja vanunut. Otin kuitenkin aika hövelin asenteen, ei ole ehkä maailman suorin peitto, mutta on ihan riittävän hyvä. Peittoon on kiva kääriytyä ja se tuntuu muistoineen mukavalta. Vaikka oli tarkoitus, että tämä tilkkupeitto toimittaisi lakanan sisuksiin laitettavan peiton virkaa, saattaa olla, että tästä tulikin torkkupeitto, joka saa olla näkösällä ja käytössä päiväunipeittona.

Tästä peitosta tuli kiva kääriytymispeitto.

Nyt tulikin viileämmät kelit. Peittoon on kiva kääriytyä vaikkapa iltauinnin jälkeen.

Ihania kesäpäiviä!

Anni

Adidas-villasukat

Voiko lahjaksi antaa itse tehtyä? Tähän kysymykseen olen törmännyt välillä eri asiayhteyksissä ja olen aina ollut aika pöyristynyt tuosta kysymyksestä. Onko maailma mennyt niin ahneeksi ja kylmäksi, ettei itse tehty enää kelpaa, etenkin jos se on tehty hyvin? Tänä keväänä kuitenkin mietin ensimmäistä kertaa tuota kysymystä itse. Mieheni nimittäin pyysi, että neuloisin hänen kummipojalleen lahjaksi villasukat, mutta mietin, osaisiko nuori mies arvostaa sellaista. Pohdin hetken lahjan saajaa ja tuumasin, että kyllä, villasukista saadaan sellaiset, että varmasti niistä hänkin pitäisi. Adidas-villasukat.

Adidas-villasukat teinille.

Tein villasukat ihan perinteisesti 7 veljestä -langasta ja silmukoin Adidas-logon jälkikäteen, malli löytyy täältä. Silmukointi on mukavaa ja helppoa, joskin aika hidasta. Tulikin manattua, että miksi en valinnut pienempää kuviota. Sukista kuitenkin tuli mielestäni tosi kivat ja toivottavasti saajalleen mieluisat. Oli sukan varressakin vähän jotain ekstraa, joka varmasti nuorta miestä ilahduttaa.

Mutta mitä ajatuksia itse tehdyt lahjat sinussa herättävät?

Anni


Camella-pipo kesän alkuun

Kukaanhan ei toivo näkevänsä kesän aikana yhtään pipoa. Ei kukaan. Kuitenkin historia on opettanut, että Suomen kesässä on hyvä varautua kaikkiin mahdollisiin säämuotoihin aina helteistä rakeisiin. Siksi ajattelin ottaa vihdoin haltuun patenttineuloksen ja neuloa pipon näin kesän alkuun. Olen pitkään ihaillut instagramissa Katrin Schubertin (@katta_rinah) upeita neuletöitä. Pääsääntöisesti patenttineuloksella tehdyt upeat kaksiväriset pipot ihastuttavat herkillä koukeroillaan ja kauniilla väriyhdistelmillä. Pitkään selailin ravelryssä Schubertin pipomalleja ja mietin, minkä ottaisin työn alle. Camella-pipolla lähdin alkuun ja nyt tässä sormet syyhyävät, että mikä malli seuraavaksi.

Katrin Schubertin Camella oli nopea ja kaunis neulottava. Pipo sopii päähäni mainiosti!

Patenttineulos - englanniksi brioche stitch - oli helppoa ja todella koukuttavaa! Ohjekaavion seuraaminen oli yhtä koukuttavaa kuin kirjoneuleissa. Aina teki mieli neuloa seuraava rivi, jotta näkisi, miten kuvio alkaa muotoutua. Valkoinen lanka oli pehmoista Dropsin Punaa, harmaa jotain lankahyllyni löytöä, 7 veljestä -lankaa kenties. Karheaa lankaa en otsaani vasten neuloisi, mutta patenttineuloksen ansiosta ihoa vasten onkin vain tuo pehmoinen alpakkalanka. Pieni ohjeidenlukuvirhe minulla tuli heti pipon alussa. Nostin kavennuskohdissa ensimmäisen silmukan niin kuin nurjan enkä niin kuin oikean silmukan, mistä johtuu ensimmäisten kavennusten erinäköisyys. Huomasin virheen kuitenkin ajoissa ja jatkoin kavennusten tekemistä oikein sopivassa kohtaa, jolloin virhe ei kauheasti edes paista silmiin. Pienet virheet mahtuvat elämään ja kertovat vain oppimisen tiestä, ei ne haittaa! Pipo on superlämmin ja malli niin ihana, että aloitin heti toisen.

Kukkakuviot tulevat valkoista kontrastiväriä vasten kauniisti esille.

Toivotaan kuitenkin, että tämä pipo saa pysytellä pipolaatikossa aina syksyn kylmille saakka!

Mukavaa toukokuista viikkoa!

Anni


Huivi kuin halaus

Joskus on niin täynnä kiitollisuutta, että haluaisi halata pitkään. Sellaista kiitollisuutta olen kokenut omaa äitiäni kohtaan. Hän on auttanut paljon monessa kohtaa, aina ymmärtänyt, kuunnellut, tsempannut, rohkaissut. Siksi halusin häntä halata, neuloen. Päätin neuloa huivin, joka olisi kuin lämmin halaus, lämmittäisi niin fyysisesti kuin henkisestikin.


Neuletyöt voi sitoa osaksi kukkakimppua. Näin kukat ja neule täydentävät toinen toisiaan.


Päätin jo syksyllä tehdä Katia yarnsin Infinity shawl -langasta huivin äidilleni, mutta en millään keksinyt huivimallia. Aloitin ja purin ja aloitin taas. Mielestäni huivimalli ei saanut olla liian monimutkainen, koska halusin langan väriliu'un tulevan selkeästi esiin. Lopulta päätin, että teen huivin ihan vain aina-oikein-neuleella. Väri erottuu näin hyvin ja huivi on lämpimänä. Ja näin oli oikein hyvä!

Väriliuku erottuu kauniisti yksinkertaisesta huivista.

Sidotutin huivin kukkakimppuun yhdeksi kukaksi Neiti Neilikassa ja kimppu sekä huivi oli äitienpäivälahja äidilleni. Kukkakimppu oli upea! Värit sointuivat kauniisti toisiinsa ja näin kukat ja neule täydensivät toisiaan kauniisti. 

Ihanaa iltaa!

Anni


Sisällön tarjoaa Blogger.