OHJEET

OHJEET
OHJEET

OMPELEMINEN

OMPELEMINEN
OMPELEMINEN

NEULOMINEN

NEULOMINEN
NEULOMINEN

Näin huollat villasukkasi

Villasukat saa kuntoon aika vähällä, jos vaan viitsii nähdä vähän vaivaa.

Pakkanen paukkuu ja huomaan levittäytyväni villasukkineni joka paikkaan kotonamme. Laitan villasukat jalkaan, tulen ottaneeksi ne pois jossain, kylmän tullessa etsin seuraavat ja kohta villasukkia on joka nurkalla. Yksi päivä ihmettelin, että olenko todella, TODELLA, käyttänyt kaikki villasukkani risaksi ja mites tässä näin kävi. Pitääkö tässä käydä neulomaan villasukkia itselle? Ja mitä ihmettä minä näillä risoilla sukilla teen? Samalla harmittelin jo ajatusta rikkinäisten villasukkien poisheittämisestä, sillä niiden eteen on nähty taannoin paljon vaivaa. Vilkaisu peiliin ja "haloo". Puhun aina vaatteiden korjaamisen puolesta, niiden loppuun käyttämisestä ja siitä, miten ekologisin vaate on loppuunkäytetty vaate. Huollan ja korjaan kyllä vaatteitani, mutta villasukkien huolto oli unohtunut minulta täysin - aika hassua! Huollon jälkeen sain takaisin käyttööni kahdet lempparivillasukkani. Huolto oli aika simppeli ja osissa tehtynä vaivatonkin prosessi. Ja näin se meni:

Tämä oli villasukkien lähtötilanne. Ei nyt varsinaisesti kovin kutsuvalta näytä.

1. Pesu

Villa pesee itse itsensä. Näin on ja villavaatteille usein riittää vain tuuletus. Villasukat kuitenkin saavat pohjaansa likaa ja muuta töhnää. Itse en uskalla pesukoneiden villapesuohjelmia käyttää, koska en voi olla satavarma villasukkien materiaalin pesunkestävyydestä, vaan vannon käsinpesun nimiin. Tärkeät huomiot villan pesuun on haalea vesi, villanpesuun suunnattu pesuaine ja liotus. Villavaatteita ei kannata keittää superkuumassa vedessä eikä hangata, sillä ne saattavat (materiaalista riippuen) huopua. Siksi annoin villasukkien liota pesuvedessä hyvän tovin, minkä jälkeen puristelin niitä hieman. Huuhtelun tein samanlämpöisessä vedessä ja hellästi sukkia puristellen. Asettelin sukat kuivumaan paksun pyyhkeen päälle ja muotoilin lörpsähtäneet sukat takaisin alkuperäiseen muotoonsa.

2. Nukan poisto

Villasukat näyttävät helposti epäsiisteiltä, jos ne ovat kovin nukkaiset. Erityisesti Raijan Aitan villapellavalangasta tehdyt Pomatomus-sukkani olivat pahasti nukkaantuneet. Syksyllä Clas Ohlsonilta ostamani nukanpoistaja pääsi vihdoin käyttöön. Pesun jälkeen huristelin nukanpoistajalla sukasta nukat pois ja aikamoinen nukkakasa siitä syntyikin. Sukat näyttivät ei nyt ihan uusilta mutta paljon, paljon siistimmiltä.

Oikeanpuolinen sukka sai nukanpoistokäsittelyn ja näyttää jo reilusti toista sukkaa siistimmältä. Nukanpoistajasta löytyi jo mojova nukkapallero.

3. Parsiminen ja korjaus

Viimeisenä sitten se lopullinen silaus eli reikien paikkaaminen ja parsiminen. Mehukekkerit-blogissa on mainio ohje, miten villasukat saa parsituksi kahdella tapaa. Itse lähdin vähän hassuttelemaan ja parsin yösukkiini sydämenmuotoiset paikat. Parsimisessa voi lähteä huomaamattomuuden linjalle, jolloin haluaa paikan olevan mahdollisimman huomaamaton, tai sitten juurikin korostaa paikkaa. Itse halusin tällä kertaa, että paikka näkyy. Vaatteissa saa näkyä niiden eletty elämä.

Näissä sukissa paikka saa näkyä. Rakkautta vähän sukanpohjaankin.

Ja taas tassutellaan villasukilla! Ei tarvinnut pakosta neuloa uusia ja vanhat saivat taas lisää käyttöikää.

Oletteko te muistaneet pitää huolta villasukistanne?

Anni

Banana kohokirjaimin

Baa-baa-baa-baa-baa-na-naa. Baa-baa-baa-baa-baa-na-naa. 

Tunnistitko laulun? Juu kyllä vain, Minioneiden Banana songhan se on kyseessä. Ja nyt se soi loppupäivän päässä! Joulupukin konttiin piti saada meikkipussi alakouluikäiselle pojalle. Ihan jujutonta pussukkaa en halunnut tehdä. Toisaalta olen jo pitkään halunnut testata kohokuviokirjain-tekniikkaa, joten nämä kaksi asiaa kohtasivat kätevästi tässä projektissa. Koska lahjan saaja pitää minioneista, päätyi tekstiksi vähän aivoton "banana".


Suuntaviivoja kohokirjaimien tekoon sain Mutturalla-blogista. Puffy foamin korvasin puolen sentin paksuisella superlonilevyllä (sekin löytyi varastoistani, mistäköhän ihmeestä sellainenkin on minulle päätynyt). Kohokirjaimet toimivat ilmeisesti parhaiten trikoolla, koska tällöin kangas pääsee kohoamaan parhaiten alustastaan. Kun on jämäkkä joustamaton vuori, ei trikoon joustavuus käytössä haittaa.


Paljon banaaninmakuisia ajatuksia alkaneeseen viikkoon!

Anni

Namedin Sade - ihana pellavapaita

En ole luonteeltani sellaista tyyppiä, että minun pitäisi hankkia saati tehdä jokaisiin juhliin uusi mekko. Mielestäni se nyt vain on rahan sekä luonnon tuhlausta ja olenkin elämäni juhlista suurimman osan mennyt samassa mekossa. Taukoa kun pitää välissä, mekko tuntuu aina uudelta ja ihanalta. Omien lasten ristiäiset ovat kuitenkin toinen juttu. Kovin moni mekko ei ole helppo imettämisen suhteen ja koska perhejuhlat ovat niitä albumiin päätyviä, en halua näyttää täysin samalta jokaisten ristiäisten kuvissa. Esikoisen juhliin tein ensimmäisen imetyskelpoisen mekon. Keskimmäisen juhliin löysin kaapistani mekon, jossa pystyisi joten kuten myös imettää. Nyt päädyin käyttämään tuubimekkoa (joka on muuten todella kätevä, koska toimii raskaana ja ei-raskaana, paitana, mekkona, minihameena, aluspaitana, melkeinpä minä vain) ja tekemään siihen päälle pellavapaidan, jota voi käyttää myös sitten siistimpänä paitana arjessa tai juhlavampien asusteiden kera juhlassa.

Sade-kaava on erottuu muista helposti hihojensa ja selkäpuolensa ansiosta.

Kuten marraskuussa kirja-arvostelussa kerroin, rakastuin täysin Namedin eli Saara ja Laura Huhdan kirjaan Breaking the Pattern. Ihania, graafisia ja selkeälinjaisia kaavoja! Päädyin valitsemaan Sade-paidan ristiäisiin. En kuitenkaan malttanut olla tekemättä kaavaan pieniä muutoksia. Olen erityisesti käsistäni vilukissa, joten en voinut kuvitella tekeväni halkiollisia hihoja. Siispä vedin hihan kaavat yhteen. Samaa muotokieltä sain olalle tekemällä ison laskoksen ylimääräisestä kankaasta. Halusin samaa muotokieltä olkapäältä myös ranteisiin, joten rypytysnauhan sijaan ompelinkin päärmeeseen kaksi napinläpeä ja napin. Kun molemmat napinlävet kiinnittää nappiin, tulee kaunis laskostus hihansuillekin. Pellava laskeutuu nätisti ja kun laskokset ovat eri kohdissa olalla ja ranteessa, kangas tekee kauniin vedostuksen koko hihaan. Toiset hieman pienemmät muutokset paitaan oli piilottaa pääntien kanttaus pääntien taakse sekä korvata helman satiininauha kuminauhalla. Kun helmassa on kuminauha, saa paidan kätevästi ylös imettämistä varten eikä tarvitse härveltää takana olevan rusetin kanssa.

Päällekkäin asettuvat takakappaleet ovat ihana katseenvangitsija, mutta ne tuovat paitaan myös mukavaa ilmavuutta.

Tykkään paidan mallista aivan suunnattomasti, hihat on lemppariosani ja tykkään paidan löysästä ja lyhyestä mallista. Selkäosa on myös aivan ihana ja kaikessa yksinkertaisuudessaan tekee paidasta persoonallisen ja muista erottuvan. Haaveilen korkeista farkuista, joiden kanssa tämä paita olisi aivan helmi. Paitahan on mallina lyhyemmänsorttinen eli matalampien farkkujen kanssa en tätä pitäisi. Ehkä odotan hetken, että kroppa palautuu synnytyksestä ja sitten käyn housujen kaavojen metsästykseen.

Ihania talvipäiviä!

Anni

Huivi tilkuista

Uuden vuoden alkuun kuuluu erinäiset puhdistautumisrituaalit. Joku ryhtyy tipattomalle, joku taas kerran uhkaa laihduttaa niin ja niin monta kiloa. Käsityönharrastajat - minä mukaan lukien - vannovat taas pienentävänsä kangas- ja lankavarastoja. Itse ryhdyin tähän kangaslaihishommaan jo syksyllä ja laihduttelinkin hyvin menestyksekkäästi monta kangasta lahjoiksi ja vaatteiksi ja muiksi tarpeellisuuksiksi. Tämä linja jatkukoon. Tavoitteenani on saada kankaat ja langat mahtumaan järkevästi ja nätisti käsityöhuoneeseeni - nyt kun ne ovat tainneet hieman levitä tv-tason puolelle (eli siis vallanneet tv-tason kokonaan).

Kun tilkkujen värit sointuvat hyvin toisiinsa, ei välttämättä huomaa, että kyseessä on tilkuista tehty huivi.

Tilkut ovat tuo ompelijan vitsaus. Niitä jää aina, pienempiä ja isompia. Oikeastaan pienet eivät enää häiritse minua - niistä saa näppärästi vaikkapa kestovanulappuja tai ne voi leikata tilkkupeittotilkuiksi. Viheliäisimpiä minusta on ne vähän isommat, josta ei saa kokonaista vaatetta tai puolikastakaan, mutta tuntuu haaskaukselta pistää sitä pieniksi tilkuiksikaan. Ne vievät tilaa ja aiheuttavat sellaisen tyytymättömän ähkäyksen, kun ei niitä viitsi poiskaan heittää. Mutta nyt. Nyt keksin, miten voisin käyttää ne ja ihan järkevästikin. Tein näistä hassunmuotoisista trikoopaloista itselleni huivin.

Toisen puolen tilkut ovat NOSHin ja Verson puodin kankaista.

Toisen puolen sain n. 50 cm x 100 cm kokoisesta Hujauksen trikookangaspalasta alla olevan kuvan tapaan leikattuna. Leveyttä siis huiville tuli mukavasti ja koko kangas tuli hyödynnettyä zero waste -henkeen. Toiseen puoleen käytin taas erikokoisia NOSHin ja Verson puodin kangassoiroja yhteen saumuroituina. Saumuroin nämä palat yhteen oikeat puolet vastakkain ja käänsin kääntöaukon kautta. Lopuksi ompelin huivin alareunaan söpöskän palleronarun, joka sekin on odottanut sopivaa hetkeä päästä käyttöön.


Joku ehkä voisi kysyä, että kuinkas monta huivia nainen tarvitsee. Kuulkaa, minäpä en tiedä siihen vastausta, mutta yritän kovasti ottaa selvää! Siksipä valmistui taas yksi. Mutta sen tiedän, että nyt pipovarastot näyttävät turhan laihoilta ja niitä pitäisi tehdä nyt lisää! Edelleen puuttuu se täydellinen pipo, jonka sisään mahtuu niin muheva ponnari kuin nutturakin, katsotaan, tuleeko työn alla olevasta piposta Se Pipo.


Ihanaa tammikuista viikkoa!

Anni

Leikkialusta pikkueläimille

*Yhteistyössä Husqvarna Viking*

Nyt on LPS-eläimillä mielikuvitusrikas kukkaniitty leikkipaikkanaan.
Näin mainoksen avattavasta ja kokoon käärittävästä meikkipussista. Idea oli hyvin samanlainen kuin mitä olen nähnyt tehtävän jättikoossa legoille. Inspiraatio! Eellä on aina kovat eläinleikit. Eikös siis olisi kätevää, että leikki pysyy alustalla, sen saa siivotuksi nopeasti sivuun ja sen saisi helposti myös mukaan, jos lähdetään mökille tai reissuun!

Nauhat kiristetään solmuun ja läppä vedetään aukon päälle tarranauhalla kiinni. Leikki on valmis mukaan otettavaksi.

Pyysin Eetä piirtämään, millaisen leikkialustan hän haluaisi pikkueläimilleen. Omassa mielessäni oli toki jonkinlainen koti sänkyineen ja huonekaluineen, mutta hän piirsikin vihreän kukkaniityn. Selvä, toteutetaan sitten sellainen! Otin mallia Een piirtämistä kukista ja kaivoin tilkkulaatikosta sopivan värisiä puuvillatilkkuja ja huopapaloja. Vihreän velourin ostin Eurokankaasta. Laitoin kaksi tilkkua oikeat puolet vastakkain ja ompelin kukkamallin reunaa pitkin. Tässä kohtaa avoin applikointijalka oli mainio apu, sillä ommeltava reuna näkyi näin erinomaisesti. Leikkasin ylimääräiset kukan ympäriltä pois sekä tein aukileikkaukset saumanvaroihin. Lopuksi leikkasin kääntöaukon kukan keskelle, aukko tulisi peittymään kukan keskikohdalla. Käänsin kukan ja silitin sen. Lopuksi otin sopivan kokoisen huopapalan ja ompelin ympyränompeluohjaimen avulla kukalle pyöreän keskikohdan suoralla ompeleella. Ompelin samalla kukan kiinni vihreään alustaansa, näin terälehdet jäävät kivasti pohjasta irralleen. Leikattuani ylimääräiset huovat pois ompelin edelleen ympyräohjaimen avulla tiheän siksakin pyöreän osan reunaan. Huovan kanssa siksak-huolittelu ei tosin ole välttämätön.

Avoin applikointijalka sekä ympyränompeluohjain olivat oivat apuvälineet kukkien valmistuksessa.

Päälliskankaaseen ompelin läpän sekä tarranauhakiinnityksen. Yhdistin vihreän leikkialustan ja pinkin päällisen, yhdistäessä kiinnitin samalla nauhakujan. Toistaiseksi kiristysnauhoina on vaaleanpunaista matonkudetta, mutta se ei solju niin kivasti nauhakujassa, joten tulen korvaamaan nauhan liukkaammalla satiininauhalla.

En ole ihan varma, kumpi olisi kivempaa, nukahtaa kukan pehmoiseen keskustaan vai maistaa herkullisen värisestä terälehdestä.

Nyt on satumainen kukkamaailma Een Littles Pet Shop -eläimillä. Tulee ihan sellainen olo, että olisi kiva itsekin viettää hetki jättimäisissä kukissa köllötellen!

Mielikuvitusrikasta viikon jatkoa!

Anni

Ps. Jos ympyränompeluohjain tai avoin applikointijalka kiinnostaa enemmän, olen kirjoittanut niistä myös näiden projektien yhteydessä:

Tulostettava kirjontakalenteri

Tämä vuosi oli oikein hyvä. Paljon ihania asioita tapahtui ja kässävuosikin oli oikein antoisa ja runsas. Ensi vuotta odotan innolla, katsotaan, mitä kaikkea se pitää sisällään. Toivottavasti paljon antoisia käsityöhetkiä ainakin! 


Tämän vuoden käsityötekniikka oli kirjonta ja se on ainakin minua innostanut ihan uudella tavalla kirjonnan pariin. Meiltä puuttui vielä seinäkalenteri ensi vuoteen, joten tämän vuoden käsityötekniikan kunniaksi päätin, että ensi vuoden kalenteri on kirjontakalenteri. Tai kirjottava kalenteri, miten sen nyt haluaa muotoilla. Sinäkin voit tulostaa omasi niin halutessasi! Jokaisen kuukauden kuvituksena on pelkkiä pisteitä. Pisteitä ei ole tarkoitus suinkaan jättää sellaiseksi, vaan pisteet voi pistellä ensin neulalla ja sen jälkeen kirjoa kuvitukseksi mitä vain haluaa! Kalenterin voi kirjoa valmiiksi heti tai sitten sivuja voi kirjoa kuukausi kerrallaan. Tällainen kirjontatyö sopii niin aikuiselle kuin lapselle.


Voit tulostaa kirjontakalenterin vuodelle 2019
                                                                                                     TÄÄLTÄ

Tulosta kalenteri hieman vahvemmalle paperille, niin se kestää kirjontaa paremmin. Pistele neulalla reiät, valitse haluamaasi lankaa ja kirjo!



Mikäli innostut kirjomaan lisää, voit tsekata muutkin tänä vuonna tekemäni tulostettavat kirjontamallit, jotka sopivat erityisesti lasten kanssa askarteleville:


Ihanaa uutta vuotta 2019!

Anni

Tapettiin ja kankaaseen käärityt paketit

En ole koskaan pitänyt lahjapapereista. Muistan, kun lapsena näin uutisen, jossa kerrottiin, miten paljon jätettä lahjapapereista vuosittain tulee kaatopaikoille. Tuolloin aloitin irroittamaan lahjapaperit niin varovasti, että pystyisin itse paketoimaan niihin seuraavana vuonna. Välillä paketoin lasten maalauksiin, välillä sanomalehteen. Saadut lahjakassit toki käytin uudelleen. Tänä syksynä päätin kunnostautua materiaalivarastojeni pienentämisessä ja tuumasin, että jos laatikossani on majaillut jokin kangas kymmenen vuotta, on ehkä järkevämpää ottaa se edes johonkin käyttöön kuin antaa sen olla kaapissa toiset kymmenen vuotta. Myös nurkassa pyörineet tapettirullat päätin hyötykäyttää sellaiseen muotoon, että lahjan saaja itse haluaisi säästää paketin ja paketoida siihen itse seuraavana vuonna. Kaikista ekologisintahan on, että jätteen määrää vähennetään ja olemassa olevaa materiaalia käytetään (mahdollisimman kauan).


Kässähullun elämään kuuluu erilaiset kokeilut ja testit. Myös lapset on kiva päästää erilaisten materiaalien, kuten kankaan ja kangasvärien, kanssa touhuamaan. Jos totta puhutaan, meiltä ei löydy sormivärejä ja paperia, vaan meiltä löytyy vanhaa lakanaa ja kangasvärejä loputtomasti. Kuvan alakulmassa oleva punavalkoinen pussi on taaperomme käsialaa. Kiinnitin kontaktimuovisydämen kankaan keskelle ja annoin maalin ja siveltimen kouraan. Syntyi aika nätti jouluinen kangas, jonka jalostin lahjapussukaksi. Sinne on kätketty isosiskon lahja. Veikkaan, että tämä pussi tullaan näkemään joulukuusen juurella vielä kauan.


Tummanpuhuvat eläinaiheiset pussukat ovat peräisin Tansaniasta lahjaksi saadusta kankaasta. Kangas on tosi kiva, mutta en ole saanut päähäni, miten sitä voisi käyttää. Eläimet eivät kuulu omaan vaatekaappiini oikein ja eläinkuviot olivat sen verran isot, ettei niistä lapsillekaan saanut mitään järkevää. Kymmenen vuoden muhinnan jälkeen ompelin kankaan erikokoisiksi pusseiksi, jonka sivussa on kiinnitysnauha. Lahja sinne humps ja kuusen alle. Näitä pusseja voi käyttää toki myös synttärinä ja milloin vain. Koska oman perheen lahjat on paketoitu pääasiassa näihin, voi näitä käyttää seuraavat vuosikymmenet. Parit isomman puoleiset lahjat kääräisin ihan vain kankaaseen. Nyt kangas toimii lahjapaperina, siitä voi kuitenkin ommella ihan hyvin jatkossa jotain.


Jo alkusyksystä tuhosin parit jämätapettirullat lahjakasseiksi. Varastoista löytyi myös tekstiileihin kelpaamattomia sirkkarenkaita, jotka toimivat tapettipusseissa mainiosti. Taitoin tapettipalan yläreunan kaksinkerroin, kiinnitin sirkkarenkaat molempiin reunoihin kiinnitysnauhaa varten ja ompelin ompelukoneella reunat kiinni. Videon tästä voi katsoa instastooristani.

Jos ompelukone ei ole hollilla ja paketteja on vielä paketoimatta, voihan ne sujauttaa vaikka tyynyliinaan tai tyynynpäälliseen. Itse annoin juuri miehelle parit sisustustyynynpäälliset paketointitarkoitusta varten. Toimii oikein hyvin!

Ihanaa joulun tuoksua ja suloisia paketointihetkiä!

Anni

Tilkkutähti kuusen latvaan

Olen tänä syksynä oikein nautiskellut joulun tulosta, ihan joka hetki. Pienet koristeet, vaaleaa glögiä (kylmänä!), torttuja, joululahjojen tekemistä ja paketoimista. Vihdoin koitti joulukuusen kotiintulopäivä. Meiltä on puuttunut kunnon joulukuusen tähti jo kauan. Nähtyäni Pomada-blogissa kauniin paperpiecing-tekniikalla valmistetun tähden, tiesin, että tällainen tulisi meidän kuusemme latvaan.


Paperpiecing-tilkkutyötekniikka on kerrassaan koukuttava! Nautin sen säännönmukaisuudesta ja matemaattisen suorista linjoista. Pomadan kaavassa tähden yksi sakara muodostui 21 palasta. Tähteen valitsemani kankaat olivat kuitenkin sen verran paksuja, että yksinkertaistin kaavaa yhdeksään palaan. Kankaat ovat erilaisia pellava(sekoite)kankaita tilkkulaaristani.


Tähti valmistui joutuisasti. Tähden toiselle puolelle tein säkkikankaasta tyynynpäällistyyppisesti taskun,  josta tähti pujotetaan kuusen latvaan. Jätin tilkkupuolelle tukikankaat paikoilleen, niin tähti pysyy latvassakin jämäkästi.


Kuusi on koristeltu. Parit lelutkin on heitetty kuusta päin taaperon toimesta ja siis ensimmäiset kerrat myös neulasia imuroitu. Katsotaan, mitä kuusestamme on aattona jäljellä, mutta siitä ainakin nautitaan täysin rinnoin ja joka hetki. Minulle joulu ei ole vain jouluaatto ja joulupäivä. Se on koko tämä joulunympärysaika täynnä ihania tuoksuja, makuja, hetkiä ja muistoja.

Ihanaa joulunalusviikkoa!

Anni

Ps. Jos paperpiecing kiinnostaa enemmän, voit tsekata aiemmat paperpiecing-työni täältä:





Sisällön tarjoaa Blogger.