Kun vieraat lähtevät, ottaa pikkasen aivoon se vieraspeittojen ja -tyynyjen tunkeminen takaisin jonnekin ja koskaan en ymmärrä, miten ne vievät aina vain enemmän ja enemmän tilaa, vaikkei niitä lisää tulisikaan. 60-luvun asuntomme minimaaliset säilytystilat tekevät isojen asioiden säilyttämisestä myös haastavaa. Mutta sitten sain ajatuksen (kiitos kimmokkeesta vanhalle opiskelukaverille): mitä et voi piilottaa, korosta. Näin tein. Ompelin vuodevaatesäilötyynyn olohuoneen lattialle.
Muutama vuosi taakse päin kudoin pienen maton pätkän äidin kangaspuilla. Todellisuudessa maton pätkästä piti tulla pidempi, mutta en vain saanut aikaiseksi. Pätkä jäi teen-tästä-joskus-jotain-asteelle ja nyt oli se joskus-hetki. Toiselle puolelle ompelin paksua markiisia vetoketjuineen ja toisen puolen muodosti tuo maton pätkä. Kaikki mattoon käytetyt kuteet ovat vanhoja käyttökelvottomiksi menneitä vaatteita. Ja sisälle tungin kaikki jouten olevat vuodevaatteet. Ei ole tunkemisongelmaa ja kaappiin tuli aika paljon lisää tilaa. Perfect!
Ihanan pelkistetty värimaailma sai taas himpun verran jatkoa olohuoneeseemme. Ihanaa!
Anni