OHJEET

OHJEET
OHJEET

OMPELEMINEN

OMPELEMINEN
OMPELEMINEN

NEULOMINEN

NEULOMINEN
NEULOMINEN

Lähivaatteita neuloen

Olen lueskellut nyt joululomalla Rinna Saramäen kirjaa Hyvän mielen vaatekaappi (Atena, 2014). Vallan mainio opus, josta varmaan tulen kirjoittamaan useasti jatkossakin. Siellä puhuttiin lähivaatteista (s. 76-83) ja ajatus tuntui erittäin järkevältä. Lähiruokaa kun saa, niin miksei vaatteitakin? Ja jos kerta käytän lähiruokaa, niin miksen lähivaatteitakin?

Tekstiiliteollisuutta on kyllä Suomessa ollut, mutta hiljalleen se on kuihtunut ja siirtynyt halvemman tuotannon maihin. Onhan se eri juttu maksaa palkkoja suomalaiselle kuin bangladeshilaiselle, jonka tulisi saada elämisen edellytykseksi 100€ kuukaudessa mutta saakin vain 30€ (samainen kirja s. 26-27). Lisäksi Suomen ilmasto ei helli esimerkiksi puuvillan kasvatusta. Mutta vaihtoehtoja on. Villaa ja (kalankin) nahkaa saa jo. Suomessa voisi hyvin tuottaa pellavaa, kuituhamppua, nokkosta, viskoosia, silkkiä ja vieraampia modaalia, lyocellia, PLA:ta ja kaseiinikuitua (s. 78-80).

Ajatus lähivaatteesta kutkuttaa minua kovin. Tulen selvittämään vielä, mistä ja mitä täältä Suomesta saa, ja ne, mitä tiedän, käytän hyödyksi. Tässä tapauksessa tein lähivaatteita lähivillasta. 15 kilometrin päässä kotikaupungistani Mikkelistä sijaitsee Pirtin Kehräämö, joka on "suurin suomalaisen villan hankkija ja alkujalostaja" (käsittääkseni Suomessa on muitakin pienempiä vastaavia paikkoja). Pirtin Kehräämön luonnonvärisistä kampalangoista koneneuloin kolme tuubihuivia erään perheen naisille. Villa ei välttämättä ole ihan läheltä mutta Suomesta kuitenkin. Turhia väriaineita ei ole käytetty. Villa on työstetty lähellä ja matka kauppaan ei ole ollut pitkä. Tuotteet valmistuivat omassa olohuoneessa. Nyt taputan tyytyväisenä itseäni olkapäähän, hyvä Anni, hienosti olet tehnyt lähivaatteet, jotka ovat ekologisia ja etenkin eettisiä. (Tämä lähivaatetus innostuttaa ja koukuttaa!! Aivot raksuttavat jo seuraavaa projektia...)


Onnellista vuoden viimeistä vuorokautta!

Anni
2

Joulukalenterin viimeinen luukku, 2D-himmeli

Niin se eilinen vain hurahti ilman, että joulukalenteria täällä avasin - taisi tuo loman aloitus viedä ajatukset toisaalle. Mutta nyt, viimeinen luukku, jouluvalmistelujen keskeltä.


Himmelit ovat nättejä, mutten niiden saloihin ole vielä ehtinyt perehtyä. Jätän sen vaikka ensi vuoteen, mutta nyt leikkasin yksinkertaisen ja kaksiulotteisen himmelin kartongista. Netti on himmelikuvia pullollaan, niiden avulla sitten askarteluveitsellä leikkasin himmelin. Kivan pelkistetty, tykkään!

Nyt toivotan rauhallista ja rentouttavaa joulua! Nähdään taas!

Anni
1

22. luukku: Läppärisuoja vanhasta puvuntakista

Nykyteknologia vaatii kaikenmoisia suojuksia (aika käytännöllinen lahjaidea siis). Yhden läppärinsuojuksen tein vanhan puvuntakin helmoista. Nappi ja napinläpi olivat jo valmiina ja taskuun saa pujotettua virtapiuhan, lisätaskun saa povarista. Näppärää!


Iloa jouluviikkoon!

Anni
0

21. luukku: Pellavainen reissulakana ohjeineen

Mitä lahjaksi ihmiselle, joka reissaa? Reissulakana voisi olla yksi vaihtoehto. Sain kesällä aasiankävijätuttavalta silkkisen reissulakanan. Siis vähän niin kuin makuupussi, mutta ilman täytteitä ja yksinkertaisesta kankaasta. Hirmusen kätevä matkalla, kun ei tarvitse roudata kaikkea sorttia lakanaa, vaan vierastyynyn voi jättää reissulakanan alle ja peiton voi pistää reissulakanan päälle. Tästä tein kuitenkin astetta suomalaisemman version itse eli reissulakana pellavasta. Tokihan se painaa enemmän kuin silkki, mutta on viileä mutta lämmin ja käytön myötä yhä pehmeämpi.



Tarvitset

pellavakangasta, 150 cm leveää, 220 cm pitkää (esim. Raijan Aitasta 12€/m)
lankaa ja ompelukoneen ja muut ompelutarpeet.

Leikkaa pellavakankaan sivusta 50 cm leveä kaitale pois. Puolita kaitale siten, että sinulla on kaksi 50 x 110 cm pellavapalaa (ks. leikkuusuunnitelma). Huolittele kaikki pellavapalat. Ompele pienten palojen pitkät sivut yhteen. Päärmää kaksikon toinen lyhyempi (100 cm) pääty - tästä tulee makuupussin etuosan reuna. Kiinnitä tämä kaksikko toiselta lyhyemmältä sivultaan ison pellavapalan päätyyn (ks. piirros). Näin sinulla on 100 cm x 330 cm kangas. Taita kangas oikeat puolet vastakkain siten, että makuupussiin jää n. 50 cm pitkä yksinkertainen pääosa (ks. piirros). Ompele reunat. Päärmää pääosan reunat.



Leikkuusuunnitelma

Piirros valmiista reissulakanasta.

Nyt takaisin jouluvalmisteluihin, heippa!

Anni
1

20. luukku: Neulahuovutusta pellavalla

Kaikista eniten tykkään käyttää asioita, jotka ovat luonnosta eikä elukasta. Syön lihaa, mutta valitsen mieluummin kasvikset. Käytän villaa, mutta mahdollisuuksien mukaan valitsen myös kasviperäisiä materiaaleja. (Edelleen muovi yäk. Kuin myös muovihenkiset kuidut.) Todellinen löytöni on nyt aivina pellavakuitu (kiitokset Raijan Aitalle). Sitä nimittäin voi neulahuovuttaa! Sain kuituja, mietin, että mitä niistä ja ajattelin testata ja se toimii. Vähän ronskimpaa se on materiaalina, mutta joulukoristeiksi käy oikein hyvin. Lasinalusiakin niistä voisi tehdä ja miksei myös pannunalusia. Piparkakkumuotin avulla neulahuovutin pellavakuidusta linnun ja sydämen joulupuuhumme. Toimii ja tykkään!



Kolme yötä joululomaan, neljä jouluaattoon, jipii!

Anni
0

19. luukku: Neulottu kravatti

Kravatti, tuo joululahjojen klassikko. Kuitenkin ehkä vähän tylsä. No tässäpä idea itse tekevälle, nimittäin neulottu kravatti. Itse neuloin tämän kravatin neulekoneella. 40 silmukkaa ja lanka jostain kätköistä eli nimetön ja merkitön. Pituutta pätkälle tuli 1,5 metriä ja pitkät sivut ompelin yhteen ihan ompelukoneella (sauma jäi keskelle taakse), lopuksi ompelin lyhyetkin sivut yhteen. Kravatteja vihaava mieheni innostui tästä versiosta, ei katsos kiristä, kun se joustaa. Velikin tilasi yhden. Olisiko nyt siis aika lämmennyt neulotuille kravateille?


Perjantai-iloa!

Anni
3

18. luukku: Paperikirjaimia ohjeineen

Hiljattain ollut muutto toi uuteen kotiimme aika monta Ikean laatikkoa. Vaikka Ikea osaakin pakata hienosti ja erittäin pieneen tilaan tuotteensa, niin joskus paketeista löytyy Löytöjä. Esimerkiksi semmoisia pahvisia täyttölevyjä. Näin heti sieluni silmin, mitä siitä tekisin, Een huoneeseen E-kirjaimen.




Ja näin se tapahtuu.

Tarvitset
paksua pahvilevyä
askarteluveitsen
liimaa tai decoupage-lakkaa
silkki- tai decoupage-paperia

Piirrä tai tulosta haluamasi kaava ja kiinnitä se pahvilevyyn teipillä. Leikkaa askarteluveitsellä kaavan ja pahvin läpi pahvista kuvio irti. Päällystä pahvi liiman ja silkki- tai decoupage-paperin avulla (tämä vaihe oli haastavin, kiemurat ja kulmat tekivät siitä hankalamman).


E-kirjain pääsi näin joulun alla myös kirjoittamaan seinälle NOEL-tekstin. N- ja L-kirjaimiin löytyy kaava ja ohje täältä. O-kirjaimen kranssin olen tehnyt taannoin itse (ohje ja postaus kranssista täällä).

Torstai on toivoa täynnä - ehkä se loma sieltä joskus hiipii esiin (meillä on vielä aatonaattona töitä, ynh)!

Anni
0

17. luukku: Lampunvarjostimesta kori

Vanha mummolani purettiin puolitoista vuotta sitten. Hamsterisilmäni kierteli mummolaa ennen purkamisen hetkeä ja otin talteen kaikki vanhat lampunvarjostimen kehikot. Nyt on niiden aika. Virkkasin yhden kehikon päälle punaisella matonkuteella (ostettu Mikkelin Wanhasta talosta, suosikkikäsityökauppani suosikkikahvilani yhteydessä) kiinteitä silmukoita. Niin peittyi kulunut vanha lampunvarjostin ja pikkuhiljaa syntyi uudenlainen kori (okei, ajattelin aluksi siitä lampunvarjostinta, mutta armaan aviomieheni ilmeen nähtyäni päädyin korivaihtoehtoon). Tänneppä voi säilöä vaikka joululahjat odottamaan jouluaattoa ja myöhemmin vaikka sun mitä isompaa roipetta.




Hymyin, Anni


3

16. luukku: Koristenauha ontelokuteesta ja helmistä

Kaipasin joulupuun oksille narumaista koristetta mutta en oikein lämpene blingblinghörsöille ja paperista ommeltuja naruja on tullut tehtyä jo erinäisiä. Kaivoin varastojen uumenista rumimman väriset puuhelmet ja valkoista ontelokudetta ja kävin puuhaan.



Tarvitset 
1. ontelokudetta
2. helmiä tai jotain muuta pyöreää

Näin se syntyy:
1. Pujota helmi ontelokuteen sisään.
2. Tee helmen perään solmu.
Toista vaiheita 1 ja 2 niin kauan kuin haluat tai materiaalia riittää.

Riemukasta tiistaita!

Anni
1

15. luukku: Yksinkertainen joulukranssi

Vaikka olen jouluihminen ja tänä vuonna olen rakentanut joulua lokakuusta lähtien, inhoan sellaista hörseltämistä ja hössöttämistä. Sanon ei runsaudelle, muoville, kertakäyttöisyydelle jne. Päätinkin sitten vastustukseni innoittamana tehdä ihan todella yksinkertaisen kranssin. 

Otin mökin pihalta paksuhkon koivunoksan ja iskin sen vesiämpäriin. Siellä se sitten muotoutui kosteana ämpärin muotoon ja oli helpommin taivuteltavissa. Parin kolmen päivän likoamisen jälkeen taivutin oksan kranssiksi ja sidoin rautalangalla. Kiinnitin kranssiin viime vuonna valmistamani Joulu-tekstin (se syntyi langasta ja Paverpol-aineesta, ohje löytyy täältä näin). Pelkistettyä, yksinkertaista ja rauhoittavaa.


Rauhallisia ajatuksia joulun odotukseen!

Anni
2

14. luukku: Joulupuu

Joulupuu on rakennettu. Mutta kuka sanoo, että joulupuun pitäisi olla kuusi? Ajatus sotkevasta, kissaa ja koiraa väärällä tavalla kutkuttavasta (joskin ihanan tuoksuisesta) kuusesta tuntui liian työläältä. Siksipä siis meillä on tänä jouluna kotona joulukoivu! Joulukoivu pysyy pystyssä normaalissa kuusenjalassa. Se ei tarvitse vettä. Eikä se sotke. Jotenkin joulukoristeetkin pääsevät tässä joulupuussa oikeuksiinsa. Tämän idean myin myös työpaikalleni ja joulujuhlassa oppilaiden tekemät joulukoristeet riippuvat koivujen oksilla.


3. adventin iloa!

Anni
0

13. luukku: Helppo peti lemmikille + ohje

Kyllähän jouluna pitää lemmikeillekin jotain tehdä! Nipsu-koiramme on ollut vailla omaa petiä. Päätin sellaisen tehdä ja tietäähän sen, kuka pedin oikeasti valtasi. Kissa. No samapa tuo, kuka sitä petiä käyttää, kunhan se on edes jonkun käytössä. Joskin nyt täytyy miettiä uusi petipaikka koiralle...



Tämmöinenhän syntyy ihan hetkessä!

Tarvitset:
paksua huopaa (esim. Eurokankaasta saa edullista polyesterihuopaa)
ompelukoneen (tai neulan ja lankaa)

Leikkaa huovasta haluamasi kokoinen neliön (tai sinne päin) muotoinen pala. Nosta kulmista laidat toisiaan vasten ja ompele ompelukoneella laitaan nähden kohtisuorassa ommel. Näin reunat nousevat pystyyn ja peti on valmis. Ylimääräiset liehukkeet voi halutessaan leikata pois.

Ja kissalle olo tässä pedissä maistuu, kuten kuvasta voi nähdä.


Nyt on viikonloppu, nyt unimaan itsekin! Moi!

Anni
2

Joulukalenteri: Pitsinen saippuapussi

Olen saanut ajan saatossa sieltä sun täältä vanhoja lakanoita reunapitseineen. Lakanat ovat huvenneet milloin mihinkin projektiin, mutta reunapitsit ovat jääneet käyttämättä. Ne ovat upeita taidonnäytteitä, nuo kauniit käsinvirkatut pitsit. En ole keksinyt niille oikein käyttöä, kunnes nyt. Niistä voi ommella pitsisiä saippuapusseja.

Pitsipussin on tarkoitus jäädä saippuan ympärille. Näin saa saippuointiin mukavan pesuvälineen, joka raastaa kuivat orvaskedet pois ja jättää puhtoisen saippuan tuoksun iholle. Saippuan huvetessa pussiin saa laitettua uuden saippuan. Saippuapusseja tehdessä tulee huolitella pitsin reunat hyvin, ettei kauniit pitsit pääse purkautumaan. Idean äiti ja ystäväni löytyy blogeineen täältä. Häneltä sain vastaavan saippuapitsipussin ja sen myötä oivalsin ensimmäistä kertaa elämässäni palasaippuan ytimen. Tässä siis myös nopea ja helppo joululahjaidea!



Iloa!

Anni
2

Joulukalenteri: Suolalasia

Lasiastiat ovat kauniita. Joskus kuitenkin kaipaa jotain uutta piristykettä. Tällaisen samean pinnan saa helposti ja halvalla.



Tarvitset
lasiastian
suolaa ja
vettä

Laita astian pohjalle astian koosta riippuen 2-5 cm suolaa. Itse käytin karkeaa merisuolaa. Laita suolan päälle kuumaa vettä niin, että suola juuri ja juuri peittyy. Aseta astia lämpimään paikkaan ja odota. Suola alkaa pikkuhiljaa kohota astian reunoille. Tämän astian suolareunat kohosivat n. 3 päivässä.

Valoa viikkoon!

Anni


12

Joulukalenteri: Pellavakuitukranssi ohjeineen



Innostuin kokeilemaan pellavakuitua myös kranssiin. Kuten pellavakuitupallot, myös tämä kranssi on palavaa sorttia, jätteellisesti siis hyvin ystävällinen kranssi.

Tarvitset:
sanomalehteä
maalarinteippiä
pellavakuitua
käpyjä
lankaa


Muotoile kranssin pohja sanomalehdestä ja tiukenna käärö maalarinteipillä. Kieputa pellavakuitua kranssin päälle. Lopuksi mytistele varovasti pellavakuituja siten, että ne jäävät toisiinsa kiinni. Kiinnitä lopuksi kranssiin käpyjä langan avulla.

Kiitokset Raijan Aitalle materiaaleista!

Joululaulut soi jo, jouluiloa!

Anni
2

Joulukalenteri: Ensimmäiset joulupaketit kierrättäen

Muistan, kun kuulin 7-vuotiaana uutisissa kerrottavan lahjapaperivuoresta, mikä jouluisin aina syntyy. Lahjapaperi ei sovellu paperinkeräykseen ja siksi se päätyy kaatopaikoille. Siitä lähtien avasin pakettini aina varovasti, otin lahjapaperit talteen ja käytin ne seuraavan vuoden lahjoihin. En halunnut olla lisäämässä tuota roskamäärää. (Aika liikkistä pieneltä ihmiseltä, vaikka itse sanonkin.) Nykyisin en muuttojen takia ole viitsinyt hamsteroida lahjapapereita, vaan olen keskittynyt kierrättämään. Tässä kolme esimerkkiä siitä, miten voit tehdä lahjapaketit täysin kierrättäen.


Alla oleva paketti on tapetista ommeltu pussi. Teipit pysyvät tapetissa huonosti, ommel kuitenkin pysyy oikein hyvin. Tapetti on jostain muinaisesta projektista (ei edes oman kodin tapetointia). Nauha on vanhasta joululahjasta talteen otettu, kulkuset löytyivät rojulaatikon pohjalta.

Toinen paketti on kääritty vanhaan nuottipaperiin. Hamstrasin kerran kaverin roskiskuormasta nuottivihkon. Koska itse en ole sitä soittanut eikä ole syntynyt tunnesidettä noihin nuotteihin, aika surutta olen sitä repinyt omiin askarteluihin. Päälle liimasin kuviollisen paperilappusen ja mustaksi spreijatun muovileijonan, sekin romulaatikon pohjalta. Leijona pääsee taatusti lahjan saajan leikkeihin mukaan.

Kolmas paketti on kääritty (tylysti) sanomalehteen. Peitin sanomalehteä kuultomaalilla, lahjapaperikaistaleella, jostain lahjasta talteen otetulla nauhalla sekä pääsiäisen virpomisoksasta napatulla höyhenellä.

Pitkälle pääsee, kun katsoo romuja hullun kiilto silmissä :)

Mukavia paketointeja, jo alle parikymmentä päivää!

Anni
0

Joulukalenteri: Huopakassi

Tein taannoin Een huoneeseen sirkusteemaiset lakanat. Lakanoiden jatkoksi halusin tehdä samaan sarjaan kuuluvan säilyttimen, johon voi pudottaa lelut käsistä ennen nukahtamista. Tämä on myös hyvin jouluinen työ, siksi siis ohje huopakassiin löytyy täältä joulukalenterista. Tähän kassiin tosin ompelin vielä lakanoistakin löytyvän sirkusteltan.



Lähdin suunnittelemaan huopakassia zero waste -periaatteella. Olen tehnyt aiemmin huopakasseja esim. Rinkisen Sormustin ja sorkkarauta -kirjan ohjeella, mutta minua jäi ärsyttämään ne pikkulirpsakkeet, jotka työstä jäi yli. Tästä kuulkaa ei jää yhtään yli, ei mitään.

Tarvitset
paksua huopaa (esim. Eurokankaasta saa edullista polyesterihuopaa)
lankaa ja neula
sakset


Tarvitset tämän kokoiseen kassiin n. 30x50 cm kokoisen huopapalan (kuvassa on typo, sorit). Mittaa huovan reunaa pitkin kassin haluttu korkeus (tässä 21 cm). Tee tälle korkeudelle poikkisuuntainen 5 cm pitkä viilto. Mittaa pohjan haluttu leveys (tässä 8 cm) ja tee tähän toinen vastaava viilto. Varmista, että viiltojen reunapuolilla olevat pituudet ovat samat. Tee toiseen reunaan samanlaiset viillot.
Nosta reunojen keskelle jääneet kaitaleet ylöspäin. Käännä reunaosat päällekkäin keskikappaleen päälle ja ompele sekä pohja- että sivusauma kiinni käsin. Ompele lopuksi kassiin kahvat. Omassa kassissani on vain yksi kahva ja sekin napilla irrotettava, jotta kassin saa esimerkiksi sängyn reunaan kiinni.


Kaunista toista adventtia!

Anni
3

6.12. Pitsisuojat astioille


Jouluun kuuluu pitsi ja muut nätit asiat. Rumankin kipon saa nätiksi, kun sen piilottaa pitsin sisään. Tällaiset pitsikipot on helppoja ja nopeita tehdä. Tässä ohje:


Tarvitset
Pitsiä
Lasin tai muun astian
Kelmua
Kankaankovetin-ainetta, esim. Paverpol (perus askarteluliimakin saattaisi toimia, en ole itse kokeillut)
Sivellin

Päällystä lasi tai muu haluamasi astia kelmulla. Asettele pitsi lasin päälle ja levitä kankaankovetinta joka puolelle pitsiä siveltimen avulla. Anna kuivua yön yli. Irrota pitsi astian ympäriltä kelmun avulla. Irrota kelmu pitsistä. Valmista!


Ihanaa itsenäisyyspäivää!

Anni
0

Joulukalenterin (jo) 6. luukku: Valoa pimeyteen kynttilätyynyillä

Näin idean ja se oli toteutettava - betonityynyt (idea täältä). Joskin betoni on niin sotkevaa, että valitsin tilalle kipsin. Tarvitsin kipsityynyihin kipsiä, vettä sekä minigrip-pusseja (pienimpiä malliltaan). Laitoin valmiin kipsiseoksen minigrip-pusseihin. Kipsin pussittamisessa kannattaa olla varovainen, ettei kipsiä mene kiinnitysmekanismiin, muutoin pussi ei pysy kiinni. Purista ylimääräiset ilmat pussista pois, sulje pussi, laita tuikkukynttilä haluamaasi kohtaan ja jokin paino päälle. Annoin kuivua yön yli ja revin pussin pois. Hirveen oli helppoa ja kätevää ja hauskaa ja näyttävän näköinen lopputulos.



Valoa viikkoon!

Anni
10

2.12. Pellavakuitupalloja ohjeineen



Minun jouluni syntyy luonnollisista materiaaleista ja luonnonläheisyydestä. Yritän pysyä mahdollisimman kaukana muovista ja kannatan kaikkea kierrätettyä tai kierrätettävää. Nämä pellavakuitupallot ovat maatuvia ja poltettavia. Lisäksi nättejäkin eikä materiaali ole kovinkaan tyyristä!



Tarvitset
- sanomalehteä
- maalarinteippiä
- pellavakuitua
- pellava- tai pitsinauhaa

Mytistä sanomalehti palloksi. Tee sanomalehtimytystä tiiviimpi kieputtamalla sen ympärille maalarinteippiä. Levittele pellavakuitua ohueksi matoksi. Kieritä pellavakuitumattoa mytyn ympärille tiukasti. Puristele ja hankaa palloa varovasti välillä, näin pellavakuidut tarttuvat toisiinsa. Viimeistele pallo pellavanarulla tai pitsinauhalla. (Pssst. Nyt en olekaan aivan varma, maatuuko maalarinteippi! Jos haluat pelata maatuvuuden kanssa varman päälle, niin äläpä laita maalarinteippiä laisinkaan mukaan.)

Kiitokset Raijan Aitalle näistä materiaaleista!

Iloa!

Anni
0

1. päivä, 4. luukku: Koristenauha

Kartan muovia. Suosin kierrätettyjä, kierrätettäviä ja tuhottavia asioita. Siksi vanhan kirjan sivut on yksi lempparimateriaaleistani. Myös kaikki jämäsuirot ja palaset saa käytettyä tähän jouluaskarteluun, koristenauhaan.

Tarvitset:

erilaisia papereita
ompelukoneen lankoineen
sakset
(BigShot-stanssilaite ja ympyrä-stanssi tai ympyrän muotoinen kuvioleikkuri)

Leikkaa papereista ympyröitä saksin tai stanssaamalla. Leikkaa ympyrät puoliksi. Ompele nauhaksi. Ripusta.



Meillä nämä nauhat koristavat eteistä. Joulun jälkeen nämä mahtuvat pieneen tilaan ja halutessaan ne voi laittaa paperinkeräykseen - mistä materiaalit on alunperin noukittu.

Ihanaa joulukuuta, ystävät!

Anni
2

Oman aikataulunsa joulukalenterin 3. luukku: Kynttilänjalka kipsistä

Rakastan ensimmäisen adventin tunnelmaa. Muistan ikuisesti, kuinka Helsingin kantakaupungissa asuessani heräsin eräänä adventtiaamuna siihen, että joka puolella oli 30 cm lunta. Aura-autot eivät olleet ehtineet aurata ja kävelin vanhoja katuja pitkin lumihangessa kohti adventtikirkkoa. Siinä oli ihanaa tunnelmaa. Ihan kuin sata vuotta sitten. Muutenkin ensimmäinen adventti on ihana. Sytytetään ensimmäinen kynttilä. Mennään kirkkoon ja lauletaan hoosiannaa. Vaikka jouluvalmistelut aloitan jo lokakuussa (joulu luo minulle toivoa pimeässä syksyssä), joululauluja kuuntelen vasta adventtina.


Ensimmäisen adventin kynttilänjalka valmistui kipsistä. Tein kipsiseoksen ja laitoin maitopurkkiin. Kopsautin muutaman kerran purkkia pöytään, jotta ilmakuplat lähtisivät pois. Perään tuikkasin kynttilän reikää tekemään. Annoin kuivua yön yli, minkä jälkeen revin maitopurkin pois ja poltin ja kaavin kynttilän reiästä pois (polttamisessa kannattaa olla todella varovainen). Helppoa ja nopeaa.

Ihanaa adventinaikaa!

Anni
2

Oman aikataulunsa joulukalenterin 2. luukku: Joulupallot paperista

Kuukauden päästä ollaan jo Tapaninpäivässä, toisen joulukalenteriluukun aika siis (tämä mun joulunodotus paistaa niin kilometrin päähän). Näpsäkät joulupallot syntyvät tällä ohjeella. Itse toteutin tämän myös viidesluokkalaisilla oppilaillani ja he tykkäsivät siitä kovasti, joskin tulos oli hiukan värikkäämpi kuin omat tyylikkäät aka aneemiset palloni. Samalla harjoittelimme harpin käyttöä, monta kärpästä yhdellä iskulla siis. Helppoa ja näyttävää!


Joulujoulu, tule jo. Tule edes joulukuu!

Anni
4

Ihan oman aikataulun joulukalenterin 1. luukku: Joulukalenteri

Olen luonteeltani aika kärsimätön ja kestän jännitystä huonosti. Saatan katsoa jännittävän kirjan loppuratkaisun  ennen kirjan puoliväliä, googlata Muodin huipulle -voittajan tuotantokauden alussa ja lukea netistä elokuvan juonen jo alkutekstien aikana. Joulu on odotuksen aikaa ja minusta kuuluu ping, koska olen niin jännittynyt, koska odotan kaikkea niin paljon! Tämä syksy on ollut jotenkin todella painava, joten odotan tuota valon juhlaa aiempia vuosia enemmän. Ensimmäiset jouluvalot laitoin jo lokakuun alussa ja jouluaskareita olen tehnyt jo pitkän tovin.

Yksi osa joulun odotustani on joulukalenterit. Niin kuin viime vuonna, myös tänä vuonna pidän joulukalenteria täällä blogissa. Joulukalenterin luukut koostuvat tee se itse -jutuista ja -ohjeista. Mutta olen malttamaton. Haluan avata ensimmäisen luukun jo nyt! Toinen syy, miksi koen suorastaan tarpeelliseksi aloittaa joulukalenterin jo nyt, on se, että tsi-jutut vaativat aikaa. Esimerkiksi tämän luukun joulukalenterin ehtii vielä aivan hyvin toteuttaa ennen joulukuuta. Tässä siis Sormustimen joulukalenteri, ihan omassa aikataulussaan!


Innostuin joulukalenteri-teemasta ihan todella ja päätin toteuttaa sen pikkupaketein Eelle! E on nyt päälle kaksi ja haluan hänelle joulusta elämyksen! Kieltämättä nautin joulukalentereilusta itsekin. Hän on myös vielä sen ikäinen, että tarpeelliset jutut menevät ihan täydestä joulukalenterissa. Paketeista löytyy siis lähinnä pantoja, ponnareita, pinnejä, alushousuja ja sukkia. Ihanat ilmaiset tulostettavat joulukalenterirasiat löytyvät TÄÄLTÄ. Tosin puolet luukuista piti paketoida toisin, koska yllärit eivät mahtuneet pikkurasioihin, kääreeksi päätyi vanhoja nuotteja ja kirjan sivuja.


Nyt vaan odottamaan joulukuun ensimmäistä päivää! Katsotaan, milloin seuraava luukku tulee...

Anni



2

1.1 neliömetriä

Ostimme kesällä ensiasuntomme (mustasta lattiastamme voit lukea täältä ja valkaistusta keittiöstämme täältä). Yksi ehto asunnolle oli, että minulle löytyisi sieltä oma käsityötila. Löytämämme asunto ei tarjonnut minulle omaa ompeluhuonetta, joten piti olla hieman luova. Makuuhuoneen vaatehuoneeseen rakentui oma ompelusoppini, 1,1 neliömetriä täyttä kultaa!

Vähän oli haasteita kuvaamisessa...

Oikean puolen hyllyt olivat ompeluhuoneessa valmiina. Vasemmalta löytyvän hyllyn sain lahjaksi isältäni, joka teetti sen paikallisessa hyllyliikkeessä. Hyllyltä löytyvät pikkulokerikot sekä musta jakkara ovat Ikeasta. Työkaluseinä on Clas Ohlsonilta, oikealla ylhäällä olevat mustat laatikot sekä alhaalla oleva metallinen vetolaatikosto on Ikeasta. Työkaluseinällä olevat säilytyspussit ompelin paksusta kankaasta, jota löytyi (ehtymättömistä) varastoistani, isoimmassa säkissä on langat, pikkutilpehööriä niissä pienemmissä sitten. Ihan kaikki käsityötarvikkeeni ja kankaani ei vielä mahdu tänne, mutta ehkä ajan kanssa saan raivatuksi tilaa niillekin. Aika söpö ja ihana ja minulle hyvin erityinen huone, ihan oma tilani!

Luovaa viikonloppua!

Anni


8

Painetut sirkuslakanat

Lasten peitot ja tyynyt ovat mystinen asia. Meille on kotiutunut kolme lasten peittoa, jotka kaikki ovat keskenään eri kokoisia. Tyynyliinatkaan eivät tahdo olla samankokoisia kuin tyynyt. Hämmästyin, kun (samaa kuosiakin olevat) Finlaysonin vauvatyyny ja vauvalakanasetti eivät sopineet yhteen, tyynyliina oli auttamattomasti liian pieni tyynylle. Täytyy tehdä siis itse.


Een huoneen verhot ovat Sirkus-puuvilla paapiilta. Halusin verhoihin sopivat lakanat. Lakanakangasta olen perinyt sekä mummon että äidin varastoista (projektit näemmä ovat jääneet joskus kesken myös minua edeltävillä sukupolvilla - miten lohdullista). Jäljensin Sirkus-kankaan sirkusteltan sabluunaksi silkkipainoon, kohdistin kuviota merkkilangoin, painoin ja sain raikkaan sirkuslakanakankaan aikaan. Vinkki kankaanpainoon (jonka sain opiskelukaveriltani Siniltä): silkkipainon sabluunaksi käy oikein hyvin tulostuspaperin käärepaperi. Ei siis tarvitse lähteä piirtoheitinkalvo- tai litoposterikauppaan. Tuo tulostuspaperin käärepaperi toimi todella hyvin ja kesti monet painot ihan ehjänä! Lisävinkit voisin antaa tämän projektin perusteella: tee pöydällä. Meillä ei ole kotona riittävän isoa pöytää ja päädyin lattialle, missä on aina omat kommervenkkinsä. Toiseksi sulje kissa jonnekin projektin ajaksi. Kissanomistajat tietänevät, mitä tarkoitan.


Kankaanpainanta on niin hullun kivaa! Olisin voinut sirkustelttailla koko huushollin samoin tein! Sitten hurrur ommellen. Samalla signeerasin lappuineni. Tyynyliinan tein hotelli-/sairaalatyyliin vain yksinkertaiseksi pussiksi, jonka saan taiteltua minkä kokoisen tyynyn ympärille tahansa. Tykkään kokonaisuudesta ja hienosti sopii yksi yhteen kaikki!

Sirkusterveisin, Anni
7

Signeerauksia töihin

Monesti olen nähnyt keskusteluja koskien sitä, mistä hankkii käsitöihin kiinnitettäviä lappuja, jossa lukee tekijän tai blogin nimi. No paikkojahan on. Itse tilasin taannoin Ikast Etiketiltä niminauhoja Sormustin-tekstillä ja onhan niitä muitakin paikkoja. Erään opiskeluprojektin puitteissa piti kehitellä itselle "logo" ja liittää se signeerauksena kurssitöihin. Pelkistin nimeni kahteen kolmioon ja ympyrään. Signeerauksin toteutin erillisenä "lappuna", joka liitetään töiden saumaan. Signeeraus itsessään on toteutettu alikeompeluna. Alikeompeluun ohje löytyy aiemmasta postauksestani täältä. Kivaa oli näprätä ja tuli kivat ja persoonalliset nimikoinnit. Itsekin saa siis tehtyä nimikointeja ja tykkään näistä enemmän kuin tehtaalta tulleista!


Ja miten minun nimeni asettuu noihin kuvioihin? Kahdella tapaa, isoin kirjaimin koko nimi ja kaunolla ensimmäinen kirjain, näin:


Projekteista, joihin signeeraukset tulee, kerron sitten jahka ne on valmiit.

Iloa viikonloppuun!

Anni
1

Pikainen muistikirja sateen keskelle

Minulla on aivan mahtavat työkaverit. Harmillisesti yhtä työkaveria on kohdannut vesi aivan väärässä paikassa liian monta kertaa. Ja se nyppii minuakin hänen puolestaan. Koska mielestäni nauru on paras lääke "kehtuutukseen" ja tämä ihanainen työkaverini onneksi (ainakin väittää, että) ymmärtää huumoriani, ajattelin lähestyä vastoinkäymistä sarkastisesti. Tein hänelle vesiaiheisen muistikirjan. Muistikirja on ihan muistikirja, mutta elävöitin sitä muutamin vesiaiheisin kuvin ja ompelin sivut keskeltä yhteen vihkoksi.



Pisara-aiheinen kansikuva löytyi täältä. Sivuille tulostin taas kuvia täältä, täältätäältä, täältä ja täältä.

Nyt sitten laulattaa niin kuin veljeni minulle lauloivat, kun olin pieni.

Sataa, sataa ropisee, pilipilipom.
Nallen varpaat rutisee, pilipilipompompom.

Toivottavasti vesisade vaihtuu pian lumisateeksi!

Anni
4

Taskulintu ja pikkuhenkarin kaava


Ihana lintukangas. Ihana lapseni. Ihana mekon malli (Ottobre 4/2014, China girl). Uhmakausi on selätetty taas hetkeksi ja lasta on helpompi rakastaa ja hänen kanssaan helpompi nauraa. Ompelin hänelle mekon, ehkä vähän niin kuin kiitokseksi siitä, että uhma ei ole juuri nyt niin kova ja potallekin suostuu menemään ja on niin hassulla tuulella usein. No oikeasti tämä ei ole mikään lahjontamekko, mutta kiitolliselle ja iloiselle vastaanottajalle on kivempaa ommella. En halunnut tehdä "vain" mekkoa. Tein sinne pienen jujun. Taskun pohjalta löytyy pieni taskulintunen, samanlainen laatuaan kuin mekon linnut. Lintu on kiinni satiininauhalla taskun pohjassa, niin ei pääse karkuun.



Kuvasta löytyvä henkari on myös omaa käsialaani. Henkari on tehty päällystämällä kankaalla vahvasta kartongista leikattu henkari. Ripustusosa kannattaa olla henkarissa tuplana. Kaava henkariin (hiukkasen suttuisena, sori) on tässä, olkaa hyvä. Tulostakaa haluamassanne koossa!



Lumista loppuviikkoa!

Anni
11

Pomatomus-sukat

Yksi ikuisuusprojekti on saatettu päätökseen. Kesällä 2012 raskaushormoneissani aloitin villasukat. Lankana aivan ihana Raijan Aitan Wolli -villapellavalanka, puikkoina nro 3 ja mallina hurmaava Pomatomus. Ymmärrettävistä syistä (=lapsi) sukat jäivät kesken. Nyt, lankavarastoja tyhjennellessä (neuloen toki), löysin ikuisuusprojektini ja päätin tehdä ne loppuun. Harmikseni lanka loppui kesken ja piti ostaa uusi vyyhti (onneksi tätä valmistetaan vielä) eli lankatilanne on edelleen sama kuin alussa, mutta nyt on yhdet sukat enemmän ja ai että tykkään näistä miljoonasti! Todella lämpöiset, istuvat ja kauniit. Olivat sen kaiken odottamisen ja vaivan väärti.

Wolli-villapellavalanka oli todella miellyttävää neuloa. Pellavaa langassa on 30%, villaa 70%. Alkutuntuma lankaan on karheahko, mutta neuloessa se tuntuu paljon pehmeämmältä kuin 100%-villalanka. Yleensä villalangalla neuloessa käteni kuivuvat vienon villa-allergiani takia. Wollin kanssa kädet tuntuivat kuitenkin pehmeämmiltä, kenties pellavan ansiosta.  Tästä neulon mielelläni jatkossakin!



Iloa uuteen viikkoon!

Anni
14

Ja sukat on sillä makkaralla...

Ihailen monia ihmisiä. Haluaisin välillä olla kuin he. Ainakin he ilmentävät niitä asioita, joita haluaisin itsessäni kehittää. Esimerkiksi ihailen Paula Vesalan teen-mitä-haluan-anarkistisuutta, leikillisyyttä ja syvyyttä (joojoo minäkin sorruin viimein Vain elämää -sarjaan, tähän asti olen vastustellut). Ihailen Modernin perheen Glorian naisellisuutta. Ihailen Rachel Zoen pohjatonta tyylikkyyttä ja Heidi Klumin huumoria (okei, mulla taitaa olla tosi-tv-ongelma..). Ihailen myös Riikka-ystäväni positiivisuutta, Marilyn Monroen olemusta, Audrey Hepburnin kaunosieluisuutta ja Magdaleenan huolettomuutta. Siis sen Magdaleenan, joka on pikkuinen tyttö, jolla on pupuja pöydän alla, joka kylpee yhdeksän pilven alla ja jolla on sukat makkaralla.


Nyt voin olla ainakin vähän Magdaleena, sillä tein makkaralla olevat sukat! Neuloin ne viime keväänä liukuvärjäämästäni 7 veljestä -langasta (lisää langanvärjäyksestä täällä). Aloitin sukat kärjestä ja lanka asettautui hauskoiksi spiraaliraidoiksi. Toisen sukan aloitin langan toisesta päästä ajatellen, että spiraali menisi päinvastaiseen suuntaan, mutta sehän näytti vain epämääräiseltä mössöltä, joten purin ja aloitin sukan samasta langan suunnasta kuin ensimmäisen.


Makkarat sain aikaan neulomalla muutamia silmukoita kerrosten päästä yhteen "nykyisen" kerroksen silmukoiden kanssa. Parhaat makkarat tuli, jos yhteenneulottavat silmukat oli yli viiden kerroksen takaa. (Kuvassa sukan vartta oikealta ja nurjalta puolelta.)


Noni, onnistuhan se postaaminen puhelimellakin. Nyt jatkamaan lomaa makkaralla olevien voimien innoittamana huolettomampana ja hupsumpana!

Anni
15

Roosan ajatuksen pipo

Hyväntekeväisyys on kaunista. Se, että voi nähdä maailman laajemmin, nähdä oman napansa ulkopuolelle. Voi omalla navallaan tehdä jotain toisen navan eduksi. Ihailen yhdysvaltalaista hyväntekeväisyyskulttuuria. Siellä se on osa arkea. Hyväntekeväisyys on hiipinyt Suomessa ompelumaailmaan. Hyvillä mielin siis ostin kuolaamaani kotimaista Roosa -trikoota. Toki hyödyin kankaasta itsekin, mutta ikinä en olisi noin paljon maksanut kankaasta, ellei siitä osa olisi mennyt hyvään.
 

Kangas on ehkä liikuttavin ikinä. Melkein aina tulee itku, kun katson sitä. Vaikka en ole rintasyöpää kokenut, tunnistan kankaassa jotain myös itsestäni, naiseuteen liittyvän identiteettikriisin. Se välittyy Roosa-kankaassa niin voimakkaasti. Naiseus-identiteettikriisin voi kokea vaikka synnytyksen jälkeen, niin kuin minä (toki äitiys on iso muutos, mutta nyt viittaan pääasiassa fyysisiin damageihin). Jokin muuttuu, jotain viedään, naiseus ei ole enää entisensä, en ole enää niin kuin ennen, jotain itsessä täytyy luoda tyhjästä ja uudenlaiseksi. Kuitenkin kangas on kaunis ja luo toivoa. Voin kasvaa vahvemmaksi kuin ennen, voin kokea itseni taas kauniiksi ja kokonaiseksi ja voin olla nainen.


Syntyi pipo merkiksi voitosta. Voitto itsestä, voitto epävarmuudesta. Ja toivon, että tuo kangas symboloi monelle voittoa omista peloista ja voittoa rintasyövästä.

Anni
12
Sisällön tarjoaa Blogger.