OHJEET

OHJEET
OHJEET

OMPELEMINEN

OMPELEMINEN
OMPELEMINEN

NEULOMINEN

NEULOMINEN
NEULOMINEN

Uuden vuoden uudet kujeet

Vuoden viimeisenä päivänä on katsottava kornin haikeasti kulunutta vuotta ja summata sitä jotenkin. Olen valtavan onnellinen sanoessani, että kulunut vuosi on yksi elämäni onnellisimmista. Pikku-Aan maaliskuinen syntymä oli yhtä kultaa ja sain kokea, että vauvavuosi voi olla myös voimaannuttava, ihana, onnellinen, levollinen ja hyvä. Haikeaksi uuden vuoden tekee se, että vuosi vaihtuu. Se muistuttaa, että aika kuluu (suorastaan juoksee) ja lapset kasvavat.

Käsityövuosi on ollut myös aika ihana ja monipuolinen. Olen ommellut, virkannut, neulonut ja tehnyt monenlaista. Äitiysloma on antanut uudella tavalla mahdollisuuden istua rauhassa käsitöiden ääreen. Blogissa on näkynyt yli kolmekymmentä postausta ja instagramissani kymmeniä kuvia niin valmistuneista kuin keskeneräisistäkin töistä. Tässä ne klassiset instagramin yhdeksän tykätyintä.



Uusi vuosi tuo tullessaan uusia kujeita niin siviilielämässä kuin käsityöpuolella. Omat uudenvuodenlupaukset ovat lupauksia yhteisestä tekemisestä perheelleni. Mutta tokihan rakkain harrastuksenikin ansaitsee omat uudenvuodenlupauksensa. Niitä on kolme.

1. Yhteistyö Husqvarna Vikingin kanssa. Olen aivan suunnattoman innoissani uudesta yhteistyösopimuksestani Husqvarna Vikingin kanssa. Olen siis heidän yhteistyöblogistinsa seuraavan kahden vuoden ajan. Tämä näkyy käytännössä yhteistyöpostauksina Husqvarna Vikingin kanssa mutta myös uuden oppimisena. Olen päättänyt haastaa itseäni erilaisin paininjaloin ja lisätarvikkein ja toivon, että kokeiluistani on iloa myös blogini lukijoille tuoden uusia ideoita omaan ompeluharrastukseen.



2. Neulekone. Muutama vuosi sitten hankin käytettynä neulekoneen ja tänä vuonna aion kaivaa sen naftaliinista. On nimittäin aivan liian pitkä aika sen viimekäytöstä. En vielä tee suurempia lupauksia, mitä sillä valmistan, mutta edes jotain. Pitää vanhaa neulekonerouvaa vähän verrytellä.

3. Tilkut. Olen aina pitänyt tilkkutöitä jotenkin liian tihrustamisena minulle. Minulle sopii suurpiirteisemmät tekniikat. Päätin kuitenkin jo syksyllä, että minun on otettava tilkkutyöt edes jotenkin haltuun. Eli aion vakaasti valmistaa edes yhden tilkkutyön. Vaikka pienen, mutta yhden.

Niin ja tietenkin yritän käyttää vanhoja materiaaleja pois ennen uusien ostamista ja tehdä ne keskeneräiset työt loppuun ja mitä nyt aina itselleni lupailen mutta en saa pidetyksi. Ainahan pitää olla niitäkin lupauksia, joita ei pysty pitämään.

Millaisia käsityölupauksia sinä ajattelit antaa uudelle vuodelle?

Valoisia ja iloisia ajatuksia roppa kaupalla uuteen vuoteen!

Anni
1

Sukka-finlandia - Keväällä kerran

Olen pitänyt itseäni suht aktiivisena ja taitavanakin neulojana. Sitten astuin askeleen syvemmälle neulomisen maailmaan ja huomasin, että olen semi-aktiivinen ja taidoiltani ihan ok. Sitten astuin vielä kolme askelta syvemmälle neulomisen maailmaan ja tajusin olevani aaaaikalailla aloittelija. Tämä ilmiö on nyt käynyt niin ompelemisen, virkkaamisen ja muidenkin käsityötekniikoiden kanssa. "Tiedän, etten tiedä mitään." Tiedän, miltä sinusta tuntui, Sokrates.

Havahduttuani tietoon, etten tiedä neulomisesta juuri mitään, ajattelin yrittää tehdä asialle jotain. Villasukkia putoilee tasaiseen tahtiin kyllä puikoilta, mutta ajattelin ottaa vähän haastetta. Nyt syksyllä alkoi Sukka-Finlandia, neulontakilpailu sloganilla "Tee hyvää, pidä hauskaa". Ajattelin, että en niinkään kilpaile, vaan ennemminkin pidän hauskaa ja yritän oppia mahdollisimman paljon uutta. Kun astuu epämukavuusalueelle, yleensä oppii eniten. Jo sukkalankalista opasti, että nyt kuulkaas ollaan oppimassa monta uutta asiaa, nimittäin langat ovat paksuudeltaan aikasen ohuita (the epämukavuusalue) - olen aiemmin neulonut sukkani paksummista sukkalangoista.


Sukka-Finlandiassa neulotaan kuudet sukat. Plus lämmittelysukat ja mysteerisukat. Kilpailusarjoja on "hurumycket" ja tipuin kärryiltä jo ensimmäisiä kisasääntöjä lukiessa. Päätin siis lukeutua höntsäilijäneulojaksi. Niin myös neulomisaikatauluni kulkee omia polkujaan. Tavoitteena on kuitenkin saada tikutettua kaikki nuo sukat jossain vaiheessa valmiiksi. Jouluaatoksi sain (juuri ja juuri) valmiiksi Lumi Karmitsan suunnittelemat Keväällä kerran -lämmittelysukat. Sukissa oli ihanan nätti yläreuna ja muussa sukassa palmikkohenkiset köynnökset. Hieman muokkailin ohjetta lyhyempivartiseksi, ei muuten olisi tullut valmista ajoissa. Lankana oli Kaupunkilangan Rotvalli, puikot numeroa 2,5.


Mitä opin? Palmikonteko palautui hiljaksiin mieleen. Myös kantapään kantakavennukset valmistuivat eri tavoin kuin olen aiemmin tehnyt. Minun olisi pitänyt oppia poimimaan kantapään silmukat uudella, nätimmällä tavalla. En oppinut. Tai siis poimin ne eri tavalla kuin ennen, mutta lopputulos näytti samalta kuin aina. Edes kuvallinen ohje ei minua tässä kohtaa auttanut. Ehkä siis opin sen kohdan jossain toisessa sukassa. (Nyt ainakin tiedän, mitä en tiedä.)

Nyt on aloitettuna kahdet muutkin sukat, katsotaan, milloin ne valmistuvat ja mitä kaikkea niissä opinkaan!

Anni

2

Joulupuu on rakennettu, suurimmaksi osaksi ihan itse

Koti siivottu. Laukut pakattu ja siirretty mökille. Kuusi tuotu tupaan. Koristeet kaivettu esiin ja puettu kuusen ylle. On ihanaa huomata, että vuosi vuodelta koristelaatikon täyttää yhä useampi itse tehty koriste. On neulottua, virkattua, ommeltua ja askarreltua. Niin itse tehtyä kuin lapsenkin tekemää. Tätä se joulu saa vastedeskin olla. Itse tehtyä. Rauhallista. Tyyntä.


Tästä virkatusta pallosta ohjeineen lukee lisää täällä.


Tällaisia virkattuja tähtiä virkkasin varmaan kymmenen vuotta sitten minun ja mieheni ensimmäiseen yhteiseen joulukuuseemme.


Tähden Ee askarteli Kenkäveron lasten joulupajassa viime vuonna. Vastaavanlaiseen tähteen ohje on täällä ja paperihimmelistä lisää täällä.


Ontelokuteesta valmistuneesta nauhasta lukee täällä. Pellavakuitupalloihin ohje on täällä.


Neulottuun tähteen löytyy ohjelinkki täältä.

Rauhallista joulun aikaa kaikille!

Anni
6

Puutarhassa pyörintää

*yhteistyössä Kikapi*

Olen aika kriittinen kangashamsteri. En päästäkään ompeluvarastooni ihan mitä tahansa. Mutta sitten kun rakastun, rakastun todella. Ja nyt olen kuulkaa rakastunut, nimittäin tähtien asennot ovat juurikin kohdallaan. Kierrätyskankaista alunperin innoituksensa saanut Kikapi-pipoyritys on laajentanut tämän syksyn aikana pipoista ja vaatteista myös kankaisiin. Kikapi etsi ompelijoita uusille kankailleen facebookissa ja minä olin yksi onnekkaista.


Outi Virtasen eli Sokrun suunnittelema Puutarhassa-singletrikoo on tunnultaan ohut mutta napakka, palautuvuus on kankaassa hyvä. Mikä ilo olikaan huomata, että kangas on valmistettu GOTS- eli Glogal Organic Textile Standard- sertifioidusta puuvillasta ja myös Öko-tex 100 -sertifikaatti löytyy. Kangas on valmistettu Portugalissa suomalaisomisteisessa tehtaassa. Kangas on ihanan sekopäinen mutta kuitenkin väriharmonialtaan tasapainoinen. Ja mikä parasta, kuosi sopii mielestäni aivan kelle tahansa, tytölle ja pojalle, lapselle ja aikuiselle.


Niinpä ensin leikkelin kankaasta Eelle Paapiin Lumme-mekon. Tämä kangas on tehty pyörähtelyä varten! Sitten leikkasin pikku-Aalle bodyn, mustat kanttaukset tuovat mukavaa särmää. Vielä olisi, vielä olisi. Kyllä. Minä, suurin mustan ystävä, päätin ommella tästä itsellenikin paidan, niiiiin paljon tästä kuosista tykkäsin. Mustan neuleen kanssa kuosi olisi justiinsa hyvä. Ja näin kangas hävisi pienintäkin tilkkua myöten.


Yritin saada meistä kolmesta ihanaa samistelukuvaa, mutta tietäähän sen. Nuo kaksikin samassa kuvassa on vaikea saada onnistumaan - kun yksi hymyilee nätisti, toisella on silmät puoliksi kiinni ja toinen kun saa poseeratuksi, toinen on kääntynyt jo pois. Siispä jouduin luopumaan yhtenäisestä kuvamaailmasta tällä kertaa ja kuvaamaan nämä monessa erässä ja eri ympäristössä. Onneksi vaatteet ovat silti yhtä ihanat!

Ihanaa joulukuista viikkoa!

Anni


0

Muita ihanian marrassukat

Käsityötekniikat ovat minulla kausittaisia. Kun illat hämärtyvät, sukkapuikot etsiytyvät käsiini, keväällä taas pöydän nurkalla lekottelee virkkaustyö. Oikeastaan vain ompelutyöt seuraavat minua vuodenajasta toiseen. Siksi olikin hauskaa seurailla, mitä ilmestyi blogini oikeassa kulmassa olevaan kyselyyn työn alla olevista projekteista: 44% neuloi, 24% ompeli, loput sitten virkkasivat tai tekivät muita. Ehkä en ole ainoa, jonka sormille etsiytyy neuleet näin talvisaikaan.


Marraskuussa myös minun mieltäni ilahdutti Muita ihanian Marrassukat. Ohjeita tuli pala kerrallaan ja pitkävartiset polvisukat valmistuivat hiljaksiin. Paloittain ilmestyvän ohjeen ihanuus ja kamaluus on juurikin se, että ohje ilmestyy paloittain. Kokonaisuutta ei pääse suunnittelemaan etukäteen, mutta lopputulos voikin olla justiinsa hyvä, vaikka ei olisi välttämättä laittanut värejä tehtyyn järjestykseen.


Omaan työni valikoin toissa kesänä värjäämiäni luonnonvärjättyjä lankoja siinä toivossa, että jämäkerävarastoni vähenisivät. No keriä jäi vielä, mutta värit osuivat juuri nappiin. Luonnonvärjätyt langat sointuvat kauniisti toisiinsa ja lopputulos on kauniin harmoninen. Olen myös iloinen, että rohkenin tarttua näihin väreihin. Muutoin olisin valinnut taas sitä mustaa ja harmaata. Ehkä elämässäni alkaa uusi värien aikakausi, nämäkin värit kun alkavat näyttää silmissäni kauniilta.


Sukan mustat osat ovat ikat-värjäyksiä kässäopeopintojen ajalta, tässä siis väri on synteettistä. Keltaiset ovat koivua, tummanruskeat sipulinkuorta (merinovillaan väri tarttui todella hyvin), lohenpunainen sipulinkuoren ja krapin jälkivärejä. Valkoinen lanka on Raijan aitan pellava-villa-sekoitelankaa ja tummanharmaa (varmaankin) Novitan Nallea. Sopiva kokonaisuus! Kuvioita muutin sydämen osalta palloiksi, sydän ei kuviona jotenkin uppoa. Mietin sitä jo sydämiä neuloessa. Eli kyllä, neuloin ne. Sitten sovitin ja huomasin neuloneeni ne liian tiukkaan eikä sukka mahtunut kantapäästä läpi. Purkaessa päätin tekeväni niin kuin aluksi harkitsinkin eli pallot korvasivat sydämet. Ja nyt taas muistan entistä paremmin, että langanjuoksut pitää pitää riittävän löysinä!

Lämpöisät sukat! Ja ihanan värikkäät!

Anni
4

Helppo kettulaukku + kaava

Oi ihana joulu, se on pian täällä! Joulu alkaa minulla jo marraskuussa ja tänä vuonna jouluvalmisteluihini on kuulunut jo farkkujen takataskuista tehty joulukalenteri sekä ovikranssi. Olen kahdesti aiemmin pitänyt joulukalenteria blogissani - 2016 joulukalenterin luukut täällä ja 2014 joulukalenterin luukut täällä. Tänä vuonna julkaisen joulukalenteria vain yhden luukun, käsityöblogien yhteisen joulukalenterin luukun. Kaikki joulukalenteri-bloggaajat voit kurkata täältä. Eilen joulukalenterin korkkasi Unelmallinen elämä, huomenna luetaan joulujuttuja Vastarannan virkkaajasta.


Muutama viikko sitten ompelin harmaasta huovasta söpön pupulaukun lahjaksi eläinrakkaalle Eelle. Oli ihana huomata instagramissa, että julkaisemallani kaavalla muutkin valmistivat näitä pupulaukkuja! Kun löysin kangaslaatikostani punaistakin huopaa, tiesin heti, mitä siitä tulisi: kaveri pupulaukulle, kettulaukku! Jouluinen punainen sopii myös hyvin kaikkeen jouluiluun. Valmistusohje on täysin sama kuin pupulaukkuun, mutta kertauskaan ei ole pahitteeksi. Kaavan voit tulostaa linkistä pdf-muodossa.


Tarvitset
3mm paksua (polyesteri)huopaa (löytyy esim. Eurokankaasta metritavarana)
Kirjontalankaa silmiin
Napin nenäksi ja kiinitysmekanismiksi
N. 1m nauhaa olkahihnaksi (sametti-, satiini- tai puuvillanauha toimii hyvin)


Piirrä kaavan ääriviivat huovalle. Kaavaan on lisätty saumanvarat ja ommellinja merkattu katkoviivoin. Leikkaa osat huovasta. Leikkaa napin kokoinen napinläpi kuonon päähän kaavassa merkittyyn paikkaan. Kirjo silmät ja ompele nappi nenäksi paikalleen kaavassa merkittyihin kohtiin. Huomioi, että napinläpi on huovan paksuinen eli 3mm, joten napille on syytä tehdä vähän korkeampi kaula (ohje löytyy siihen esim. Punomon sivuilta). Ompele myös olkahihna etukappaleen yläreunoihin sivuille, tämän voit tehdä myös ihan lopuksi. Ompele kasvokappaleen muotolaskokset ja ohenna saumanvarat tarvittaessa. Aseta kappaleet oikeat puolet vastakkain ja ompele laukku valmiiksi. Käännä ja painele saumat niin, että laukku saa lopullisen muotonsa.

Kaavaa ja ideaa voi toki jalostaa esimerkiksi applikoimalla kettumaisen valkoiset osat esimerkiksi korviin ja poskiin.

Ihanaa joulun odotusta!

Anni


8

Joutsenmekko musiikkivideon takana

Käsityöt on minulle hyvin rakas harrastus, se taitaa olla sanomattakin selvää, kun pidän käsityöblogia. Nyt kuitenkin hieman kerron teille toisestakin minulle tärkeästä harrastuksesta. Musiikista.


Mieheni on ollut vuosia niin kutsuttu pöytälaatikkorunoilija. Hän on tehnyt sanoituksia ja biisejä kavereidensa kanssa ajan mittaan aika paljon. Sisimpään jäi kuitenkin palo viedä nuo kappaleet vähän pidemmälle kuin vain bändikämpälle. Pari vuotta sitten päätimme, että elämä on tehty elämistä varten ja toteutamme tämän unelman. Toteutamme biisit yhdessä, kappale kerrallaan, hyvin. Äänitimme, sovittaja sovitti ja loi laulun ympärille juuri sen oikean tunnelman ja äänimaailman. Kappaletta jatkettiin isommaksi kokonaisuudeksi ja sen ympärille kuvattiin musiikkivideo. Näitä musiikkivideoita olemme tämän vuoden aikana julkaisseet kolme. Projektin nimeksi tuli ANIG. Vaikka mukanamme on loistava tiimi, on ANIG tullut kuitenkin minun taitelijanimekseni. Vaikka julkaisun takana olisi kuinka iso poppoo, kaikki henkilöityy sen esittäjään. Välillä se tuntuu nurinkuriselta, kun tiedän, minkä valtavan työn niin tuottaja, sovittaja kuin kuvaajakin tekevät jokaisen kappaleen mahdollistamiseksi.


Vaikka minulla on vankka musiikkihistoria klassisen musiikin sekä kuorolaulun puolella, on ANIG vienyt minua mukavuusalueen ulkopuolelle monella tapaa. Vaikkapa mikrofoniin laulaminen ei varsinaisesti kuulu lempparihetkiini. Muun muassa siksi minulle on ollut tärkeää pitää mukana tässä projektissa myös sitä minun mukavuusaluettani, käsitöitä. Minulle on ollut periaatepäätös, että jokainen musiikkivideossa näkyvä mekkoni on minun tekemä. Viimeisimmässä videossamme toinenkin haaveeni kävi toteen, ja mekkoni pääsi myös osaksi videon juonta. Tämä mekko muutenkin on lempparini ja se on ollut kuvausten jälkeen käytössäni juhlamekkona.


Tämä Eurokankaasta ostamani mekkokangas on ihanan laskeutuvaa viskoosia, jonka pinnassa on ohut metallinhohtoinen organza-henkinen kangas. Mekko on kuositeltu peruskaavani pohjalta. Taakse lisäsin napilla kiinnittyvän laskoksen antamaan tilaa. Mekon alle kiinnitin valkoisen lakanakankaan ja ompelin ne yhteen graafisen joutsenen viivoja myöten. Sitten kuvauksissa oli rohkeasti otettava sakset kouraan ja yksi, kaksi osaa kerrallaan leikkasin lakanakangasta näkyviin viskoosin alta. Alikeompelua, lempparitekniikkaani, siis. Ihan kylmilteen en tähän hommaan lähtenyt. Testasin joutsen-ideaa samasta kankaasta valmistamaani paitaan, joka onkin oikein kiva paita arkeen.


ANIG: Joutsenlapsi


Hymyisää viikkoa!

Anni
12

Helppo kranssi vartissa + ohje

Rakastanrakastanrakastan kransseja. Sellainen pitää ehdottomasti olla a i n a ovessa. Saatan laittaa sellaisen myös taulujen seuraksi hyllylle. Sopii sellainen seinällekin. Mutta ovesta kranssi löytyy aina. Tykkään tehdä aika simppeleitä kransseja. Luonnon aineksista kun tekee kranssia, se ei paljon muuta tarvitsekaan kuin yhtä sorttia. Muutama viikko sitten askartelinkin metsäretken jälkeen kranssin pelkistä puolukanvarvuista - kuva siitä löytyy instagramistani.


Nyt kaipasin kodin ulko-oveen kuitenkin vähän toisenlaista kranssia. Nyt kranssitrendeissä on selkeästi nousussa simppelit metallirenkaat sekä eukalyptuksen oksat (niitä kyllä näkyy muuallakin kuin kransseissa aika paljon, enkä ihmettele, kauniita ovat). Näinpä minäkin nyt lähdin trendilinjalle. 30 cm metallirengas löytyi Sinooperista 3,50 eurolla. Sitten tepastelin lempparikukkakauppaani Neiti Neilikkaan eukalyptusostoksille. Sain sieltä mukaani pari oksaa eukalyptusta (2€/oksa) sekä valtavan hyvän mielen. Tässä putiikissa, jos missä, tiedetään, mitä on asiakaspalvelu ja iloinen mieli. Sieltä löytyy myös kivan erilaisia ja trendikkäitä kukkahommeleita tällaiselle anti-kukka-ihmisellekin!

Kävin päiväkävelyllä Een kanssa Mikkelin Tuomiokirkon ympärillä ja sieltä mukaamme tarttui lehtikuusen tippuneita ihanan röpöläisiä oksia. Joulukoristeita huovuttaessa syntyi myös kolme huopapalloa. Askartelulaatikosta löytyi muutama kulkunen sekä helmiä, jotka pujottelin metallilankaan. Pikkuhiljaa siis kranssimateriaalit kasautuivat valmiiksi. Puheliaan viisveen ja pikkisen vauvan kanssa kuitenkin välillä tuntuu haastavalta päästä tekemään rauhassa omia juttuja. Siksi hyvin suunniteltu onkin jo puoliksi tehty ja kranssi syntyi nopeasti.


Miten siis tehdä kranssi vartissa? Sen voi tehdä muutamassa viiden minuutin pätkässä tai sitten kerralla. Eli näin:

Kokoa kranssitarpeet valmiiksi pikkuhiljaa. Itse käytin kranssiin seuraavia tarvikkeita:

30 cm metallirengas (Sinooperi, 3,50 €)
eukalyptuksen oksa tai kaksi (Neiti Neilikka tai muu ihana kukkakauppa 2€/kpl)
lehtikuusen oksia (vain maahan pudonneita)
huopapalloja
pari kulkusta
helmiä metallilangassa
metallilankaa

Ota kaksi lehtikuusen oksaa ja sido ne metallilangalla hieman päällekäin niin, että kärjet osoittavat eri suuntiin. Tämä on oiva pohja mille tahansa muillekin materiaaleille. Sido tämä omalla metallilangallaan, niin oksat eivät purkaudu, jos haluat myöhemmin vaihtaa kranssin "törsteitä". Tähän menee n. neljä-viisi minuuttia. Tämä vaihe näkyy yllä olevassa kuvassa.


Sido metallilangalla kaksi tai kolme eukalyptuksen oksaa samalla tavoin limittäin oksien päälle niin, että kärjet osoittavat eri suuntiin. Tähän voi varata myös sen neljä-viisi minuuttia.


Lisää tähän päälle haluamasi määrä koristeita. Itse tykkään käyttää kiinnittämisessä aina metallilankaa, sillä näin koristeet saa pois ja niin kranssipohjan kuin koristeet voi käyttää uudelleen. En siis tykkää käyttää liimaa, koska tällöin kranssi on kertakäyttöisempi. Koristeita vaihtamalla kranssi pukeutuu niin jouluun kuin juhannukseen eikä välttämättä uutta kranssia tarvitse aina tehdä. Koristeluunkin menee se viisi minuuttia, jos tietää jo mitä haluaa. Toki mallailu ja suunnitteleminen on ihanaa ja siihen on mukava upottaa aikaa.


Näin se syntyi, kuulas jouluinen kranssi.

Joulumieltä marraskuun pimeyteen!

Anni





9

Bää! - Neulo&virkkaa suomenlampaan villasta

Kirja saatu arvostelukappaleena Moreenilta.

Sanna Vatanen / Sami Repo: Bää! Neulo&virkkaa suomenlampaan villasta. 2017. Moreeni


 Rakastan lampaita. Rakastan myös kotimaisuutta, lähituotantoa, villaa, villalankoja, käsitöitä sekä hillittyjä värejä eli siis mustaa, harmaata ja valkoista. Näillä rakkauden kohteilla varustettuna olen ollut aika tärinöissäni kirjauutuudesta Bää! Neulo&virkkaa suomenlampaan villasta. Tämä kirja on niin kaunis. Sen värimaailmaltaan hillitty estetiikka uppoaa minuun. Samalla kirja on oodi suomenlampaille. Me suomalaiset helposti ihailemme kaikenlaista eksoottista ja kaukomailta tullutta ja unohdamme, että kotikonnuilla kasvaa niin superfoodia marjamättäissä kuin mahtimateriaalia omissa lammaslajikkeissamme. Bää! tuo suomenlampaanvillan hyvät puolet esille ja tuo tämän arvokkaan materiaalin monipuolisesti näkösälle.


Kirja koostuu neljästä osasta. Ensimmäinen osa muistuttaa tietokirjaa. Tiedonjanoisena nautin lukea Suomen lammasroduista, villan käsittelystä ja villamateriaaleista. Sami Revon kauniit kuvat tuovat villan ominaisuudet hyvin esille. Tieto-osa oli aika näpsäkässä paketissa, nopeasti ja helposti luettavissa. Seuraavat kolme osaa keskittyvät käsitöihin, neulontaan, virkkaukseen sekä huovutukseen. Lopussa on vielä pieni ideanurkkaus jämälankatöille. Yhteensä ohjeita oli kolmisenkymmentä.


Ensimmäinen kirjan selailukerta oli vain kauniista kuvista nauttimista. Toisella kerralla luin jo tieto-osan ja nautin siitä, että opin paljon uutta. Tykkäsin valtavasti myös kotimaista villaa kauniisti arvostavasta asenteesta. Tällä toisella selailukerralla tein jo päässäni listaa, mitä voisin kirjasta valmistaa ja kaivoinkin yhden hahtuvajämäkerän ja puikot esille (toivottavasti lanka vain riittää!). Kaikissa töissä oli aina jokin kiva juju, joko langassa tai pinnan struktuurissa. Jokaisessa työssä näkyy aina uusi näkökulma monipuoliseen suomanlampaanvillaan.



Kolmannella selailukerralla huomasin jo pari kehityskohtaa. Vähemmän neulonut ja virkannut ystäväni totesi kirjan selailtuaan, että tämä on helposti lähestyttävä kirja ja sopii hyvin aloittelevallekin. Työt ovat saavutettavissa ja nopeasti valmistettavissa. Suht paljon jo itse tehneenä kaikki projektit tuntuivat kuitenkin melko helpoilta. Olisi ollut kiva nähdä kirjassa vielä joku haastavampi työ tai tekniikka. Lisäksi olisin mielelläni nähnyt kirjassa sovituskuvia. Kirjan ohjeiden vaatteet ja asusteet on kuvattu henkareissa tai pöydillä. Kuvat ovat kyllä kauniita ja ihmisten puuttuminen kuvista luo levollista tunnelmaa, mutta sovituskuvien näkeminen erityisesti isommissa töissä olisi tärkeää tekemisen kannalta.


Siispä suosittelisin kirjaa aloittelevalle tai vähän tehneelle käsityöntekijälle, kotimaisuudesta ja lampaista nauttivalle, kauniita kuvia arvostavalle, monipuolista käsityökirjaa etsivälle sekä hillityistä väreistä pitävälle.

Anni

0

Helppo pupulaukku + kaava

Meidän viisivuotias Ee on aivan fanaattinen eläinfriikki. Eläimet on se kovin juttu. Leikeissä vaihtelee muutama eläinkategoria. Välillä leikitään pettoteilla (ne isopäiset Littles Pet Shop -eläimet), välillä taas parijonossa kulkee sleissit (Sleich-eläimet, jotka kuuluvat laadukkuutensa puolesta minun henkilökohtaisiin suosikkeihin), välillä ilmojen halki lentelee Kaja Ryhmä Hau -kavereineen ja joskus taas huoneen lattian valtaa mailibounit (MyLittlePonyt). Nuket? Ei. Viime kesänä Ee pohtikin, onko hänessä jotain vikaa, kun häntä ei barbit ja nuket kiinnosta ja että onko hänen pakko leikkiä niillä. No ei tietenkään! Eläimet on se juttu ja siihen rohkaisemme häntä.

Välillä Ee tykkää "tyyliytyä" eli pukea kaikki kruunut, korut ja laukut päällensä. Sopivaa joululahjaa miettiessä olikin helppo yhdistää tyyliytyminen ja eläimet: pupun muotoinen laukku. Kangaslaatikostani löytyi vielä kolmemillistä huopaa palat, jämät viimevuotisesta  joulukuusenmattoprojektista, ja niistä syntyi superhelppo laukku, johon tein kaavat ja ohjeen teidänkin iloksi! Paksu polyesterihuopa on paitsi edullinen myös helppo materiaali, kun sitä ei tarvitse huolitella. Huopa on myös jämäkkää ja se säilyttää hyvin muotonsa. Sitä leikatessa kannattaa kuitenkin varmistaa, että sakset ovat hyvässä iskussa, nimittäin huovan reunat löystyvät rumiksi hapsuiksi, jos yrittää leikata huonoilla saksilla.


Tarvitset
3mm paksua (polyesteri)huopaa (löytyy esim. Eurokankaasta metritavarana)
Kirjontalankaa
Napin
(Pehmolelusilmät)
N. 1m nauhaa olkahihnaksi  (sametti-, satiini- tai puuvillanauha toimii hyvin)




Leikkaa kaavan muotoiset palat huovasta. Kaavassa on saumanvarat valmiiksi piirrettyinä. Leikkaa napin kokoinen napinläpi kuonon päähän kaavassa näkyvään paikkaan. Kiinnitä nappi nenäksi ja kirjo suu ja silmät. Silmät voit tehdä myös napeista tai pehmoleluihin tarkoitetuista silmistä. Jos käytät näitä valmissilmiä, ota huomioon, että terävät kohdat pitää peittää tai pyöristää laukun sisäpuolelta. Ompele kasvokappaleen muotolaskokset ja ohenna saumanvarat tarvittaessa. Aseta kappaleet oikeat puolet vastakkain ja ompele laukun ainoa sauma. Käännä. Kiinnitä vielä olkahihna joko koneella tai käsin ommellen.

Söpöjä ajatuksia marraskuiseen viikkoon!

Anni
6

Joulukalenteri farkkujen takataskuista

Rakastan joulua. Ehkä rakastan sitä niin paljon siksi, että en erityisemmin pidä tästä pimeästä vuodenajasta. Pimeys tekee tiukkaa henkisesti ja vielä talviaikaan siirtyminen päälle on piste iin päälle pimeyden kuristavuudelle. Olen yrittänyt kääntää ajatuksissani syksyn lempeäksi vuodenajaksi, hyggeillä, polttaa kynttilöitä, kääriytyä peittoihin, neuloa sohvan nurkassa. Ne onkin toimineet hyvin. Lisäksi edelleen mökkeilemme ahkerasti äitiyslomani sen salliessa ja luonto on näyttänyt minulle syksyn kauneuden ja monipuolisuuden vaihtelevilla säillään. Se rakkain järvi on aina niin kaunis säästä riippumatta. Mutta edelleen se ilahduttavin asia pimenevässä syksyssä on tuo valontäyteinen joulu. Siksi minulle on tärkeää odottaa sitä ja vielä tärkeämpää sitä juhlia.

Kahtena vuotena olen pitänyt blogissani joulukalenteria erilaisin ohjein ja ideoin ja näin olen halunnut innostaa jouluiseen yhteiseen tekemiseen vaikkapa ystävän, mummin tai lapsen kanssa. Tänä vuonna tällaista joulukalenteria en toteuta, mutta jouluisia ideoita voit käydä kurkkaamassa vuoden 2016 joulukalenterista sekä vuoden 2014 joulukalenterista. Joulukalenterin teen tänäkin vuonna omalle tyttärelleni, rakkaalle Eelle. Käytän vielä tämän joulun hyödykseni Pikku-Aan tietämättömyyden ja satsaan kalenteriin vain isosiskolle. Tulevina vuosina pieni mieskin saa omansa, mutta tänä jouluna näin.

Innostuin instagramissa näkemästäni kuvasta, jossa joulukalenteri oli tehty farkkujen takataskuista (tämä nainen on muuten yksi taitavampia tietämiäni ompelijoita, kannattaa tsekata!). Päätin apinoida takataskuideaa. Facebookiin kysymys, että onkos kellään rikkinäisiä farkkuja ja kohta minulla oli farkkuja monta kassillista. Enemmänkin olisin saanut, jos olisin tarvinnut. Pesussa liikaa kutistunut ompelemani vieraspatjan markiisisuojus pääsi uusiokäyttöön. Kirjoin taskuihin numerot ykkösestä jouluaattoon, päärmäsin markiisin reunat, ompelin taskut suoralla ompeleella markiisille, leikkasin ylimääräiset pois ja se oli valmis. Nopeaksi en voi tätä työtä sanoa, koska menihän materiaalien haalimiseen oma aikansa ja aika monta pyöritystä tein joulukalenterikankaalle, kun isoa kangasta rullailin saadakseni sen pyörähtämään kunkin taskun ympäri. Kalenteri on kuitenkin ihan älyttömän kiva, sopivan neutraali ja kierrätysideanakin nätti.


Ee on käynyt jo yhden päivän aikana kurkkaamassa monta kertaa, että joko siellä olisi jotain. Näinköhän uskallan täyttää taskuja kuin vasta aina edellisenä iltana?

Kyllä se joulu sieltä tulee! Ei anneta pimeydelle periksi!

Anni
0

Lämmin huivi pakkaspäiviin

Olen projektihamsteri. Kaikkien käsityöprojektien aloittaminen on ihanan kutkuttavaa ja voisin vaikka työkseni aloittaa erilaisia käsitöitä. Se loppuunsaattaminen on sitten toinen juttu. Viime keväänä aloin laskea keskeneräisiä käsitöitäni ja lopetin laskemisen kolmenkymmenen tienoilla. Niin, en saanut edes laskettua loppuun. En tosin varmaan olisi kestänyt sitä todellista lukua. Otinkin haasteeksi itselleni, että saattaisin töitä myös loppuun vähän paremmalla menestyksellä kuin aiemmin. Tämä tarkoittaa myös sitä, että törmättyäni aivan ihanaan ohjeeseen hillitsen itseäni hetken ja saan sen odotuksen voimin edellisen projektin loppuun, jotta pääsen aloittamaan uuden.


Näin kävi Andrea Mowryn Goldfinch-huivin kanssa. Näin ohjeen ja tajusin heti, että tässä se on, kauan etsimäni huivin ohje, joka on pakko tehdä. Huivi, jossa on vaihtelevuutta ja ideaa, mutta sitä pystyy tekemään myös katsomatta joka sekunti itse ohjetta. Langat löysin matkan varrelta Joroisissa sijaistevasta Riikkapiikasta. Riikkapiikka on aivan mainio lankakauppa vitostien varrella, idyllinen ja sieltä löytyy aina jotain jännää. Sieltä löysin mukavantuntuiset Katian Seta Tweed -langat. Langan koostumus on 55% merino superwash, 25% polyamidi ja 20% silkki. Merino tekee langasta pehmoisen, silkki tuo silkin suloista tuntua ja ilmavuutta, polyamidi taas tuo kestävyyttä. Vaan piti saada ensin niitä projekteja valmiiksi ennen kuin pääsin aloittamaan.


Vihdoin aloitettuani huivi valmistui aika joutuisaan, etenkin kun alkupuoli on lyhyempää kerrosta täynnä. Huivi koostuu aina oikein -neulotuista kerroksista, niin yksivärisistä kuin raidallisistakin sekä langankierroilla aikaansaatuihin reikäkierroksiin. Lähes jokainen neljästätoista alueesta muodostuu lyhennetyistä kerroksista. Myönnettäköön, että loppuvaiheessa kerrosten ollessa paljon pidempiä alkoi jo vähän kyllästyttää. Viimeiset rivit sain tehtyä sen voimin, että pääsisin sen seuraavan projektin kimppuun. Pieni maltillisuus siis toimii projektien aloittamisen hillitsemisessä, ehkä projektit valmistuvat loppuviimein hieman joutuisamminkin.



Mitkä ihanat pakkaset saimmekaan hetkeksi. Ihana, kuulas pakkassää on ilonamme vielä hetken ja uusi huivi lämmittää ihanasti kaulalla.

Ihania pakkaspäiviä ja levollista pyhäinpäivää!

Anni

10

Twistiä vaatteisiin alikeompelulla + ohje

Postaus sisältää blogiyhteistyönä saatuja kankaita NOSHilta.


Havaitsin muutama aika sitten, että usein kaupassa myytävät tyttöjen vaatteet kutsuvat koskemaan ja ihailemaan glittereineen ja erilaisine pintoineen, kun taas poikien vaatteet ovat hengeltään melko kylmiä ja niissä on korkeintaan jokin painokuva. Tämän oivalluksen tajuttuani, minulle on ollut tärkeää kuvioida meidän pikku-Aan vaatteet jollain tavoin. Onhan se sitä paitsi kivempaa ommella jotain muuta kuin aivan "tyhjiä" vaatteita! Vaihtoehtoja twistiin on paljon aina kankaanpainannasta päällikeompeluun (aka applikointiin), mutta helppoutensa vuoksi olen tykästynyt koristamaan vaatteita alikeompelulla. Näissä vaatteissa olen tosin tehnyt alikeompelun hieman toisin kuin perinteisesti. Yleensä alikeompelussa leikataan pääkankaaseen reikiä, mutta tässä versiossa leikataan päälle ommeltua kangasta. Lopputulos on rouheampi kuin applikoinnissa, mutta itse ihan tykkään tästä rosoisuudesta. Lisäksi sydän ei ole aivan niin syrjällään tällä tavoin leikatessa, kun mokan sattuessa voi vielä tilanteen korjata.


Tarvitset:
haluamasi kankaat 
irtirevittävää tukikangasta
nuppineuloja, sakset ja ompelukoneen

Leikkaa kappale, johon kuva tulee, jo valmiiksi. Leikkaa reilun kokoinen pala kangasta, josta haluamasi kuvio tulee. Asettele kuviokangas vaatekankaan päällipuolelle ja nuppineulaa se kiinni tasaisesti reunoiltaan.


Jäljennä haluamasi kuvio irtirevittävälle tukikankaalle ja kiinnitä se vaatekankaan nurjalle puolelle kuviokankaan kohdalle. Huom! Kuvion tulee olla peilikuvana. Varmista myös, että tukikangas sekä kuviokangas ovat varmasti päällekkäin.


Ompele kuvio nurjalta piirtämääsi viivaa pitkin. Käännä kappale ja leikkaa ylimääräiset kuviokankaat pois. Halutessasi voit tikata kuvion reunat tiheällä siksakilla, nurjalla oleva tukikangas tukee sopivasti. Itse olen jättänyt tikkaamatta, koska siitä tulee kiva efekti. Silloin pitää pitää huoli, ettei leikkaa kuviokangasta liian läheltä ommelta. Silloin helposti kangas purkautuu ja pääsee karkaamaan ompeleen alta.


Tässä on vielä muutamat samalla tavalla tekemäni paidat viime kesältä. Niin se pieni poika vain kasvaa, posket pyöristyvät, ja vaatteet jäävät pieniksi. Mikä ihana tekosyy siis ommella jatkuvasti uusia söpöyksiä. Nämäkin paidat on ommeltu NOSHin puuvillajerseystä.



Pysykää lämpiminä talven taas kerran yllättäessä!

Anni
0

Leipää laudalla

"Ootko kauankin tehnyt puutöitä?" minulta kysyttiin ensimmäisellä kansalaisopiston puutyökurssikerralla. Suinkaan kyseessä ei ollut mahtavien taitojeni ihastelu, vaan kysymys sai jatkoa "kun tuo työskentelysi näyttää niin söpöltä". Vastaus oli, että ihan ensimmäistä kertaa elämäni aikana. Ihan totta tuo ei tokikaan ollut, taisin minä puutöitä tehdä puolen vuoden ajan kolmannella luokalla eli sen yli 20 vuotta sitten sekä kolmen tunnin ajan pakollisella kurssilla OKL:ssa. Mutta muutoin puutyöt ovat olleet aikamoisen vieras alue minulle ja niitä olen hiljalleen päättänyt ottaa käsityörepertuaariini. Aloitinkin puutöiden teon veljeni kanssa elokuussa nikkaroimalla kuusikulmaisen rasian, mutta kuten tekstissäni mainitsin, ei ihan ollut omatoimista työskentely tuolloin. Nyt palasin lähtöruutuun ja aloin tehdä minuntasoisiani juttuja.

Olemme elelleet keväästä lähtien mökillä nyt äitiyslomani sen salliessa. Siellä monena aamuna olen miettinyt, että leipälaudat olisivat vallan kätevät. Ei tarvitsisi niitä tiskata ja ne olisi mukavan söpöt muutenkin. Päätin aloittaa nikkarointiharrastukseni siis leipälaudoilla. Pääsin käyttelemään höyliä (kahta eri sorttia, mutta nimiä en muista - paksuushöyläksi taidettiin sitä toista tituleerata), sirkkeliä, nauhahiomakonetta ja pylväsporakonetta. Tutustuin myös ensi kertaa petsiin ja keittiötasoille tarkoitettuun öljyyn. Perheeni pitää huolen materiaalieni löytämisestä, sillä kahvanahkapalat sain veljeltäni ja naulat sekä puut isältäni. Ihan helpottavaa tämä perheeni tuki näissä uusissa haasteissa, voisi muuten jäädä tämä harrastus lyhyeen. Pääsin myös harjoittelemaan eri työvaiheita monta kertaa, sillä tein lautoja kuusi, riittää sitten vieraillekin. Kertaus on mainioin opintojen äiti.


Nyt kelpaa mökillä askarrella kauniita aamupalaleipiä. Hitaasti mutta varmasti siirryn seuraavaan puutyöprojektiin, mutta siinä samalla tietenkin on keskeneräisten töiden korissa monen monta neuletta sekä ompeluprojektia.

Anni
0

Pilviset pöksyt

Villahousut uupuivat tämän syksyn garderoobista, joten kävin tuumasta toimeen. Olen ihastunut pilven reunalla -kuvioon, joten törmättyäni tähän kuvioon villahousuissa täällä, oli sanomattakin selvää, millaiset housut Eelle neuloisin. Ohje oli garnstudion Ulrik ja lankana Kaupunkilangan Kivijalka. Housujen malli on mukavan slimmi ja sopii löysiä housuja inhoavalle typykälle. Pituutta on housuissa taas jälleen siten, että housut menevät varmasti vielä ensikin vuonna. Kasvunvara, siihen näemmä aina varaudun, mutta eipä se huono asia ole.


Huomasin käsialani muuttuvan aina kirjoneuleen kohdalla löysemmäksi. Housujen valmistuttua venyttelemällä ja vanuttelemalla sain onneksi tasoitettua epätasaisuuksia. Tämän projektin kohdalla pohdin erilaisia villavaatteiden viimeistelytapoja. Itse olen tykästynyt höyryttämään valmistuneet tuotteet parin sentin päästä neuleesta silitysraudalla. Jos silitysrautaa ei ole ollut maisemissa, olen jättänyt valmistuneen työn märän pyyhkeen alle yöksi, mutta mielestäni lopputulos ei ole silloin niin tasainen kuin silitysraudalla höyryttäessä. Jotkut kastelevat työt kokonaan,  tätä en ole itse kuitenkaan koskaan kokeillut. Olisi mielenkiintoista tietää, mikä konkreettinen ero on höyrytyksellä ja kokonaan kastelemisella.


 Nyt tarkenee!

Lämpimiä ajatuksia toivotellen, Anni
2

Taikapalikka kankaista

Markkinoilla on ollut jo pitkään aivan ihania kuviotrikoita. Vaikka sorrun välillä turhiin käsityöhankintoihin, pidän aika tiukkaa seulaa kangasostoksissa, ettei varastot aivan pursuaisi yli äyräiden (tai ainakaan yhtään enempää). Se tarkoittaa sitä, että pidän todella ostamistani kankaista, mikä taas puolestaan tarkoittaa, että mieli on vähän haikea, kun kangas on käytetty. Siihen kankaaseen vähän hassusti tavallaan kiintyy.


Pinterestiä (taas kerran) skrollatessani löysin todella hauskan taikapalikkaidean ja oivalsin, että pienet muistot muutamista suosikkikankaistani saisin säilöttyä tällaiseen palikkaan. Palikassa on ideana, että palikoita kääntämällä tulee esiin uudenlaisia kuvia ja taas uudenlaisia. Nuo kahdeksan palikkaa kuitenkin pysyvät toisissaan kiinni.


Minulla oli vielä Een vauva-ajoilta jäljellä isäni tekemiä käsittelemättömiä puupalikoita, joita käytin tähän kahdeksan. Kuvia taikapalikkaan tulee kymmenen, kaksi isompaa (2x4 palikkakoossa) ja kahdeksan pienempää (2x2 palikkakoossa). Teippasin ensin palikat ohjeiden mukaisesti. Kiinnitin trikookankaisiin vahvan tukikankaan ja liimasin ne yksi kerrallaan ohjeiden mukaisesti leikaten. Otin aina ennen liimaamista teipit pois. Käyttämäni ohjeet taikapalikan kokoamisessa ovat
täällä        sekä       täällä.


Aina voi projekteista oppia ja niin tässäkin olisin voinut tehdä muutamia asioita toisin. Tässä muutama kompastuskivi, josta voi ottaa oppia.
1. Käytin itse tehtyjä palikoita. Näin ollen palikat eivät olleet aivan juuri tarkalleen kuutioita ja täsmälleen samankokoisia. Sen takia palikka ei joka muodossa asetu täydellisesti. Tehdasvalmisteiset palikat siis toimivat varmasti nätimmin.
2. Joustavat kankaat ehdottomasti tarvitsivat tukikankaan alleen, muutenhan kankaat olisivat venyneet ikävästi taitekohdissa. Trikoo+tukikangas -yhdistelmä on kuitenkin niin paksu, että se hankaloittaa palikoiden asettumista nätisti. Yksi kuvista oli joustocollegea ja tukikankaan kanssa se oli aivan liian paksu.
3. Kun kankaan alla on tukikangas, potentiaalisia kuvan irtoamiskohtia on tuplasti - tukikangas voi irrota palikasta ja kangas tukikankaasta. Näin kävikin muutamaan otteeseen ja olen paikkaillut irronneita liimauksia. Kaikista paras kangas tällaiseen projektiin olisi siis ohut joustamaton puuvilla, jonka voi liimata palikkaan suoraan ilman tukikankaita.
4. Vaikka ohjeessa suositeltiin kulmien maalaamista yhtenäisellä värillä, en jaksanut sitä tehdä, kun sopivaa maalia ei ollut käden ulottuvilla. Olisi kannattanut. Lopputulos olisi näyttänyt viimeistellymmältä.


Mutta nämä kompastuskivet ei tämän palikan kotikäyttöä haittaa! Tykkään palikastani ja jaksan pyöritellä sitä käsissä, vaikka se ei täydellinen olekaan.

Palikan toiminnassa voit nähdä instagramissani.

Leikkisää keskiviikkoa!

Anni
9
Sisällön tarjoaa Blogger.