OHJEET

OHJEET
OHJEET

OMPELEMINEN

OMPELEMINEN
OMPELEMINEN

NEULOMINEN

NEULOMINEN
NEULOMINEN

Vinkkejä neulomisen alkutaipaleelle

Kuten aiemmin jo kerroin, perustimme eskari-ikäisen tyttäreni kanssa yhteisen käsityökerhon. Askartelemme pienempiä ja välillä vähän isompia juttuja. Ompelukonetta otettiin haltuun viirinauhaprojektissa. Nyt teki mieleni rohkaista tyttöä neulomisen saloihin. Koska neulomisen alkeet ovat olleet mielessä, ajattelin koota tännekin ajatuksia, mitä minusta on tärkeää huomioida neulomisen aloittamisessa - erityisesti jos aloitteleva neuloja on lapsi.

Sormineulonta sopii alle kouluikäisillekin.

Neulomista muistuttavat tekniikat

Itse neulominen on lapselle aika haastava juttu, sillä muistettavia asioita on todella monta aina lähtien langankireyden sopivana pitämisestä suuntien hahmottamiseen silmukoiden neulomisessa. Neulomista voi tehdä kuitenkin monella eri tapaa, pienemmälle tai aloittelevalle neulojalle on olemassa muitakin tapoja neuloa kuin tarttua puikkoihin. Neulomisen voi aloittaa vaikkapa sormineulonnalla niin kuin me teimme. Käytimme tätä video-ohjetta sormineulonnan opetteluun. Aikuista tarvitaan alussa näyttämään tekniikka ja ehkä henkiseksi tueksikin, mutta pian neulominen alkaa sujua jo itsestään. Valmista tulee jouhevasti ja lopputulos on näyttävä. Aloitimme Een kanssa juurikin tällä sormineulonnalla. Ee neuloi kolme käsivarren mittaista pätkää ja letitti ne. Minä autoin päiden yhdistämisessä toisiinsa. Näin tuubihuivi valmistui nopeasti ja työ palkitsi tekijänsä!

Neulomista voi tehdä myös erilaisin apuvälinein. Käsityökaupoista on saatavilla erilaisia neulekehikkoja, joiden avulla saa myös näyttävää lopputulosta aikaan. Neulekehikon voi rakennella itsekin esimerkiksi wc-paperihylsystä, jäätelötikuista ja teipistä.

Sormineulonta tapahtuu melkein kuin itsestään.

Neulotaan isosti - paksut puikot ja paksu lanka

Sitten kun on itse neulomisen aika, sitä ei kannata aloittaa ohuilla puikoilla. Kun neulottava lanka on paksua, silmukat hahmottuvat selkeämmin ja valmista tulee nopeasti. Jos lanka taas on liian ohutta, voivat silmukat tippua helposti tai silmukoita neuloa liian monta yhdellä kertaa. Lisäksi usein aloittelevan neulojan jännittävät kädet saattavat olla hikiset ja jäykät sekä käsialan todella tiukka, jolloin ohut lanka ei varsinaisesti auta asiaa. Langan tulee olla paitsi paksua mielellään myös tiukkakierteistä. Höttöisessä langassa silmukan rajat eivät hahmotu niin selkeästi, löyhäkierteinen lanka taas hajoaa kierteiksi helposti ja silmukan mukaan ei välttämättä pääse koko lanka.

Niin ja muistetaanhan, että vasenkätisiä ei pakoteta neulomaan oikeakätisesti - kokeile vaikka itse neuloa toisinpäin kuin normaalisti. Olen tavannut monia vasenkätisiä, jotka ovat menettäneet mielenkiinnon neulomiseen ja koko käsitöihin juuri siksi, että on ollut pakko neuloa oikeakätisesti. Jos eteen tulee vasurineulomisen opettamista, apuna voi käyttää peiliä tai sitten valmiita ohjevideoita - mm. NovitaTubella on ohjevideoita sekä oikea- että vasenkätisesti neulomiseen.

Nämä langat sopivat paremmin sormineulontaan kuin puikoilla neulomisen opetteluun. Liian höttöinen tai jakaantuva lanka voi aiheuttaa neulomiseen hankaluuksia.

Hauskat puikot

Neulomisen pitää olla hauskaa ja hauskan voi aloittaa jo puikoista. Innostus neulomiseen voi syttyä monella tavalla. Nykyään onneksi on olemassa laaja valikoima puikkojakin, joilla voi kosiskella neuleintoa esiin. Omista varastoista löytyy puikkoja niin erivärisinä metallisina kuin glitterilläkin varustettuna. Tällaiset puikot ovat erityisesti lasten mieleen, toki pidän niistä itsekin. Alkuvaiheessa kannattaa tosiaan valita ne paksut puikot paksun langan seuraksi, esimerkiksi nro 8.

Värikkäät ja glitterillä höystetyt puikot kutsuvat neulomaan.

Helpot ja kivat työt


Kun opetellaan uutta taitoa, tulee lopputuloksen olla mieleinen. Pelkkä harjoitustilkkujen teko ei ole lapsista(kaan) palkitsevaa. Helppoja sekä nopeita sormineulontatöitä lapsille ovat huivin lisäksi vaikkapa neulottu käärme sekä erilaiset maskotit. Sitten kun puikot pysyvät jo käsissä, voi neuloa esimerkiksi pikkupupuja (myös mallitilkuista voi tehdä näitä). Ommeltuihin lapasiin voi neuloa ranneosat ainaoikein-neuleellakin tai joustinneuleella. Ainaoikein-neuleella syntyy myös kivoja pantoja sekä tossuja.




Sormineulonnalla valmistuu näyttävä lopputulos nopeasti.


Mitä asioita sinä pidät tärkeimpinä neulomisen opettelussa?

Inspiraatiorikasta viikkoa!

Anni
6

#miundesign - kohti omaa suunnittelua

Kirja saatu arvostelukappaleena kustantajalta. 
Teksti sisältää mainoslinkkejä. *

Miia Laakso: #miundesign. Ideoi, suunnittele, neulo ja virkkaa. Gummerus, 2018.


Innostun eri käsityötekniikoista helposti, mutta kolme on ja pysyy kestosuosikkeina: ompeleminen, neulominen ja virkkaus. Ompelua olen varmaan tehnyt näistä eniten ja huomaan siinä tapahtuneen tietyn kehityskulun: teen kaavoista ja ohjeesta ensin tarkkaan. Hiljalleen ohjeet jäävät vähemmälle, mutta teen edelleen kaavoista. Sitten olen alkanut muokata kaavoja, ehkä jopa tehnyt niitä nollasta itsekin ja olen alkanut sooloilla enemmän. Nyt olen neulonut ja virkannut sen verran, että jo jonkun aikaa on tehnyt mieli sooloilla niissäkin. Se on kuitenkin tuntunut vähän haastavalta, kun tuntuu, että kokemusta ei ole vielä riittävästi ja perustiedot erilaisista mahdollisuuksista ovat olleet vajavaiset. Lankatyöt edistyvät usein sen verran hitaasti, että niissä ei viitsi lähteä tuosta noin vain kokeilemaan yrityksen ja purkamisen kautta. Nyt kuitenkin löytyi oiva apuväline sooloiluun - Miia Laakson #miundesign -kirja.



#miundesign on mielestäni todella mainio perusteos neulojalle sekä virkkaajalle tai sellaiseksi haluavalle. Kirja on juuri sitä, mitä sen alaotsikko lupaa: "ideoi, suunnittele, neulo ja virkkaa." Yli 250-sivuinen kirja koostuu kolmesta osasta. Aluksi-osiossa esitellään sekä neulomisen että virkkauksen perustekniikat. Aloittelijakin pääsee kärryille selkeiden ohjekuvien avulla. Alkuosiosta voi tarkistaa myös, että mitäs erilaisia silmukoiden luomiskeinoja olikaan tai miten voi eri tavoin lisätä silmukoita. Neulonta-osio koostuu pipo-, huppu-, huivi-, kolmiohuivi- briossi- sekä yläosa-aihealueista. Kussakin aihealueessa esitellään eri versioita teemasta sekä pinnoista ja opastetaan kohti omaa suunnittelua. Jokaisessa osassa on myös muutama valmis ohje toteutettavaksi tai suunnittelun tueksi. Kolmas osio on vastaava mutta virkkauksesta. Aihealueet ovat ympyrä, neliö, pussukka, veska ja lätsä. Samalla tavoin niissäkin neuvotaan perustekniikat, niiden sovelluksia sekä muutamia valmiita ohjeita.


Nyt kun käsissä on apu ja ohje, täytyykin seuraavaksi alkaa etsiä inspiraatiota. Onkin yllättävän vaikeaa ihan itse päättää, millainen olisi se mieleinen lopputulos, mitä kohti pyrkiä. Toisaalta kun varastoista löytyy vähän sekalaisia lankoja, onkin kiva lähteä kokeilemaan kirjan ohjeiden avulla, että mitä niistä voisi tehdä ja millaiseen lopputulokseen päätyy. Lopulta vain tekemällä sitä oppii!


 Mutta nyt kiinnostaisi tietää, kuinka monia muita kiinnostaa oman suunnittelun lisääminen neulomis- ja virkkaustöissä. Teetkö mieluummin valmiista ohjeesta vai olisiko hauskaa kokeilla jotain aivan omaa?

Ihanaa viikon jatkoa!

Anni


2

Viirinauha puolipalloista + ohje

*Yhteistyössä Husqvarna Viking*


Perustimme tänä syksynä Een kanssa äidin ja tyttären oman käsityökerhon. Viime vuonna Ee kävi Taito Itä-Suomen käsityökerhossa, josta piti kovasti, mutta tänä syksynä hän ei kuitenkaan halunnut jatkaa sitä. Ajattelinkin, että kun on tulossa perheeseen kolmaskin lapsi, on kiva lanseerata esikoisen kanssa jokin kahdestaan tehtävä yhteinen tekeminen ja harrastus, jotta varmasti hänkin saa oman osuutensa huomiosta. Nyt otettiin työn alle tyhjän oloinen kohta Een omasta huoneesta. Teimme yhdessä viirinauhan puolipalloista tauluhyllyn alle. Hyllyllä komeilee opiskelukaverini Eelle maalaama ihana satutaulu sekä Paapiin koirajuliste.


Ympyränompeluohjain on todella kiva apuväline ompelukoneompelua opettelevalle lapselle. Ympyränompeluohjain pitää huolen ompeleen menemisestä oikeaan paikkaan ja lapsi voi keskittää huomionsa uusiin opeteltaviin juttuihin, polkimen painamiseen, kankaan suorana pitämiseen, peruuttamiseen, paininjalan nostamiseen ja laskemiseen sekä langan katkaisemiseen. Joustamaton kangas olisi ollut tähän paljon parempi, mutta päädyimme tekemään koristenauhan trikootilkuista, niissä kun kuosivalikoima oli laajempi. Olin leikannut valmiiksi jo tilkkupeittoa ajatellen 10cmx10cm kokoisia tilkkuja, ne olivat oikein oivia tähän projektiin.


Projektiin tarvitsee
- erilaisia kankaita
- ympyräohjaimen
- harkkosakset sekä kangassakset
- vinonauhaa
- ompelukoneen.

Projekti oli mainio yhdessä lapsen kanssa tehtäväksi. Ee valitsi kankaat, minä painoin ympyräohjaimen nastan oikeaan kohtaan ja Ee ompeli ympyrän. Minä leikkasin ylimääräiset kankaat pois harkkosaksilla ja katkaisin pallot kahtia - tämä olisi ollut pienen lapsen käsille rankka homma, sillä etenkin harkkosakset ovat aika painavat ja kömpelöt. Ee käänsi puolipallot, minä silitin ne tasaisiksi, Ee valitsi puolipallojen järjestyksen ja minä ompelin puolipallot vinonauhaan kiinni. Ompeluprojektin voi tsekkailla myös instastooristani.


Projekti eteni jouhevasti ja oli todella mieleinen eskari-ikäiselle pikkuompelijallekin. Näyttävä, omassa huoneessa oleva lopputulos tuntui motivoivan pientä ompelijaa. Ihana äidin ja tyttären yhteinen projekti!


Tässäpä vielä pikkulistaus, miten muuten ympyränompeluohjainta voi käyttää:

Täällä alkoi syysloma ja aikaa jää monenlaiselle tekemiselle, kun arki ei pörise ympärillä. Nyt onkin aikaa pohtia ja toteuttaa lisää erilaisia projekteja tyttärenkin kanssa!

Iloista syysviikkoa!

Anni








4

Kransseja syksyyn

Olen kranssi-ihminen. Etenkin näin syksyllä alkaa kranssittaa, alati lähestyvä joulu (kyllä, odotan jo joulua) ei varsinaisesti pienennä kranssihimoa. Kranssit ovat siitä ihania, että niitä voi tehdä melkeinpä mistä vain aineksista, vain oma mielikuvitus on rajana. Viime viikkoina kransseja on syntynyt useita ja ajattelin teillekin vinkkailla, mistä kaikesta kransseja voi tehdä.


Helpointa on alkaa tehdä kranssia valmiin kranssipohjan päälle. Piilotin styrokspohjan kieputtamalla Katian Love wool -lankaa sen ympärille. Harmaa fanttilanka toi mukavaa särmää kranssiin. Langasta tehty rusetti, sen alla olevat kulkuset sekä päällä oleva lintunen tekee kranssista talvisemman, mutta silti kranssi on melko hillitty eikä huuda joulupukkilauluja. Tämän kranssin tein Mikkelin uuteen käsityöliikkeeseen, Iloiseen lankaan.


Hyvin samankaltainen mutta kuitenkin omanlaisensa kranssi syntyi päällystämällä styrokskranssipohja pellavakuidulla. Kuitu mukavasti tarttui toisiinsa kiinni ja pohjustus oli nopea tehdä. Paksumpi pellavanaru kehystää kranssia, ohuemmasta tummansinisestä pellavanarusta syntyi mukava koriste vanhan lusikan sekä linnun kera. Pellavanarut ovat kotoisin Raijan Aitasta.


Viikko sitten oli Mikkelin Kenkäverossa Käsityöyökerho ja siellä Neiti Neilikan kranssityöpaja. Kranssi tehtiin rautalangasta tehdyn pohjan ympärille. Pohjan päälle kieputettu villalanka toi mukavaa pehmeyttä kranssiin. Kranssiin kiinnitetyt limoniumin kukat sekä anikset tekevät kranssista paitsi nätin myös huumaavan tuoksuisen.


Kranssityöpajaa seuraavana päivänä tein heti toisen. Olin mökillä, joten ainekset löytyivät pihapiiristä. Kranssipohjan kierrätin kesän seppeleestä, harmaa villalanka toimi sopivana pohjanpäällysteenä. Sammalet, mustikanvarvut sekä kukkapenkin kukat muodostivat ihanan raikkaan ja syksyisen kranssin.


Samalla idealla valmistui vielä yksi kranssi. Mieheni harrastaa metsästystä ja nyt olen yrittänyt minäkin päästä metsästyssaaliista hyötymään muutenkin kuin syömällä - olen pyytänyt höyheniä talteen. Akkateeren höyhenet pääsivät pellavakuidulla päällystettyyn kranssiin puuhelmien sekä kanelitankojen kanssa. Olen tähän asti ollut hieman pöpökammoinen höyhenien suhteen, mutta nyt rohkenin ottamaan höyhenet talteen. Laitan ne pussissa pariksi viikoksi pakastimeen ja sen jälkeen pesen saippualla (tosin nämä höyhenet saivat vain pakastinkäsittelyn, en malttanut odottaa höyhenten pesunjälkeistä kuivausta, kun halusin saada kranssini jo valmiiksi).

Vaikka jokainen esittelemäni kranssi on tehty eri tavoin, tuntuu, että nyt pääsen vasta vauhtiin! Kransseja voisi tehdä ihan mistä vain, kierrätysmateriaaleista, paperista, kukista, kivistä, kävyistä - lista on loputon! Ongelmaksi taitaa muodostua vain se, mihin saan esille kaikki nämä kranssit!

Tässä vielä linkit vanhempiin tekemiini kransseihin, niistä voi saada vielä lisää ideoita:


Ihania syyspäiviä!

Anni
8

Virkattu nallematto

Nuoruuden merkittäviä hetkiä on se, kun tajuaa lapsuuden loppuneen. Se on hienoa, surumielistä, ehkä vähän traagistakin. Äitiyden merkittäviä hetkiä on se, kun tajuaa, että oman lapsen lapsuus loppuu joskus. Se on vain surumielistä, ainakin nyt. Esikoinen aloitti tänä vuonna eskarin ja silloin se iski. Tajusin, että tämä ihana pieni silmäteräni ei ole enää kauan pieni. Hän kasvaa ja tulee isoksi. Toivon hänen silti aina mahtuvan minun syliini. Mutta tajutessani pienen olevan jo iso, tuli minulle tärkeäksi vaalia hänen lapsuutensa jokaista hetkeä kuin kultahippusia.


Minun teki mieli virkata matto Een huoneeseen ja yhdessä katseltiin pinterestistä erilaisia mattomalleja. Tämä susimiun nallematto kävi Een silmään oitis ja hän pyysi, että tekisin sellaisen. Olin jo avaamassa suutani sanoakseni, etteikö se ole vähän liian lapsellinen, mutta onneksi tajusin sulkea suuni. Totta kai tekisin hänelle nallematon!


Kuvallinen ohje oli helppo tulkata (espanjankielinen sepostus ei niinkään), tosin kasvattelin mattoa ohjetta suuremmaksi. Menekki ilmoitettiin rullina eikä kiloista ollut puhetta laisinkaan (kai, en tosiaan ymmärrä espanjaa), joten vähän arpapelillä lähdin virkkaushommiin. Kärkkäiseltä ostetut Hoookedin kudekerät (n. 5€/kpl) olivat helppoja virkata, ei tarvinnut itse pyöritellä vyyhtejä palloiksi, mikä oli aivan luksusta. Kude oli myös 90% kierrätettyä puuvillaa, joten plussat siitäkin. Harmaaseen osaan meni reilut kolme rullaa, olin varannut viisi, joten voin virkata lopuista vielä jotain mukavaa. Vaaleanpunaista nyt ei kulunut juurikaan, valkoista vain hieman. Nenä ja silmät on leikattu paksusta huovasta ja ommeltu ompelulangalla kiinni.

Matto on mieluinen ja matto muistuttaa meitä aikuisiakin siitä, että vaikka Ee on jo niin iso, on hän kuitenkin aika pieni. Nautitaan siitä me kaikki yhdessä.

Rentouttavaa viikonloppua ja osalle syyslomaakin!

Anni


8

Dakota-tablettipussi

Viime keväästä lähtien on suvussamme käyty paljon mummini tavaroita läpi. Vaikka mummini kuolemasta on pian 10 vuotta, aina jää ne muutamat laatikot vaille huomiota "sitten kun on aikaa"-hetkeä varten. Niinpä mummini perintö on näkynyt tämän vuoden aikana monissa käsitöissänikin. Mehiläisvahakääreet valmistuivat mummini kirjomista tyynyliinoista, vanhaa osin rikkinäistä pöytäliinaa käytin niin tyynynpäällisiin kuin kirjoittuihin nappeihinkin. Mummin kutomasta pellavakankaasta ja mummin hilloamista napeista syntyivät nämä (ehkä tämän vuoden lempparikäsityöni) kirjaintyynynpäälliset. Seuraavaksi käsiini tarttui mummin vanhat kirjotut irtokaulukset.

En voi kuin ihailla näitä käsin tehtyjä kirjailuja.

Minusta on ekologisuuden näkökulmasta mieletöntä, että vielä viitisenkymmentävuotta sitten ja myöhemminkin on ollut aika, jolloin ei olla aina uuden kaipuussa viipotettu vaatekauppaan, vaan vaatteita on uudistettu eri tavoin. Vanhasta jakusta on saatu uudenlainen, kun siihen on kiinnitetty erilliset kaulukset. Käsiini sattuivat upeat vanhat kaulukset, joissa oli tarkkaan käsin reikäkirjailtu perhosia sekä kukkia. Ahkerasta kaulusten käytöstä kertoi tummentunut niskaosa sekä napit, joilla kaulukset oli kiinnitetty vaatteisiin. (Olen aivan varma, että otin näistä kauluksista kuvan ennen ompelua, mutta en löydä kyseistä kuvaa mistään.) Näitä kauluksia ei vain voinut heittää pois. Niille ei kuitenkaan kauluksina ollut minulle käyttöä, tyyli ja käyttötarkoitus ei ehkä kuitenkaan kohdannut ainakaan omassa vaatekaapissani nykypäivän kanssa. Päätin tuoda kaulukset nykypäivään.

Pieni v tablettipussin etureunassa on kirjailun jälkeen toinen lempiyksityiskohtani.

Äidilläni oli syntymäpäivät, joten päätin ommella hänelle tablettipussin Swoonin Dakota-kaavalla. Kaava on kaunis, ohje selkeä ja jopa ilmainen! Kankaaksi valikoitui viimeiset tilkut neuletakkiompeluksestani, vuoriksi Finlaysonin kukkakangasta viime vuosikymmeniltä ja tablettipussin läppään tuo kaunis kirjailtu kauluksenpuolikas. Oli ilo huomata työn valmistuessa, miten juurikin yksityiskohdat tuovat viimeistelyn tuntua ja tyylikkyyttä valmistuvaan tuotteeseen. Tablettipussin magneettinappi tuo paitsi käytännöllisyyttä, myös siistiä ulkoasua, näyttää heti jotenkin enemmän proolta. Lisäksi kaavan pieni v-muoto tabletin noukkimisen helpottamiseksi sekä kanteen kiinnitetty kirjailu tuovat juuri sitä jotain tähän tablettipussiin. Kunpa aina jaksaisi ja muistaisi lisätä omiin ompeluksiin jonkun pienen jujun, jolla valmistuvasta käsityöstä tulee entistä ainutlaatuisempi, viimeistellympi ja tyylikkäämpi.

Tukikankaalla joustavastakin kankaasta saa oikein mainion kassikankaan.

Vanha kaulus, upea käsityön näyte sekä mummin kauneuden arvostamisen perintö, saa jatkaa käytössä vielä uudessa käyttötarkoituksessa! Vielä on kuitenkin kauluksen toinenkin puolikas, jolle mietin käyttötarkoitusta vielä. Nämä vanhat käsityönnäytteet ovat aivan liian arvokkaita laatikoissa pidettäviksi.

Ihanaa ja kaunista viikkoa!

Anni
0

Raiteet-pipo

Syksy kirpsakoituu, ulkoa tulee sisälle punaisia poskia. Niin se vaan talvi tulee. Vaikka en talvesta kamalasti välitä (se pimeys, kylmyys ja kaikki ottavat aina liian tiukan yliotteen minusta), on mukavaa neuloa lämpimänä pitäviä asusteita ja erityisesti pukea ne päälleen. Juuri sopivasti Mehukekkereiden Veera kaipaili testineulojia Raiteet-pipolleen ja minäpä testineuloin. Mikä parasta, pipoon löytyi aivan mahtava lanka - vaikka kuvassa se näyttääkin vain tavalliselta harmaalta langalta.

Kukkasipulit pääsivät ennen istuttamistaan mukaan kuvaan istutuspipon kanssa.

Kävimme perheellä Tallinnassa kuukausi sitten ja Karnaluksista etsin pipoon sopivaa lankaa. Paljon oli tarjontaa, mutta mikään ei kuitenkaan napannut, kunnes silmiini osui tuttu vihreäpohjainen merkki, GOTS-sertifikaatti. Olen avannut tekstiileissä näkyvien merkkien ja sertifikaattien viidakkoa tässä postauksessa, mutta kertaus on opintojen äiti. Tuo vyötteessä näkyvä pyöreä valko-vihreä merkki on siis GOTS-sertifikaatti, joka on laaja eettisyyden ja ekologisuuden sertifikaatti. GOTS on mainio sertifikaatti erityisesti siksi, että se kattaa koko tuotantoprosessin. Lankojen kohdalla en ole nähnyt tähän mennessä kuin luomu- ja öko-tex-merkintöjä, joten tämä oli todella kiva uusi tuulahdus. Tällaisena aikana, kun tuotetaan niin materiaaleja kuin valmiita tekstiilejäkin hurjalla tahdilla, epäilyttävissä olosuhteissa, laadusta ja eettisyydestä tinkien, on tällaiset sertifikaatit ja merkinnät entistäkin tärkeämpiä. Minulle on tärkeää, että tiedän ostamani materiaalin kunnioittavan tätä luotua maailmaa. Austermannin Biola-langassa on 70% villaa ja 30% alpakkaa. Lanka on tunnultaan sileää ja pehmoista. Vaikka olen useimmille langoille herkkä ja kutisen villasta helposti, tämä lanka ei kutita hikistäkään otsaani vasten.

GOTS-sertifikaatti takaa langan eettisyyden ja ekologisuuden.

Koska lanka oli paksumpaa kuin ohjeen lanka, tein pipon pienimmällä koolla ja hieman korkeudesta rajaten. Piposta tuli aivan mainio, istuu päähän sopivasti ja lämmittää ihanasti. Raiteet-pipon kuvio tuo juuri sopivasti särmää ja eloa tasaisen harmaaseen pipoon. Raiteet-malli oli muutenkin joutuisa ja kiva neuloa. Raiteet-pipon ohjeen voi ostaa Ravelrystä.

Pipo valmistui parahiksi alkaneille kylmille. Harmaa on lämmin ja pehmoinen väri.

Pysykää lämpiminä ja nauttikaa kuulaista syyspäivistä!

Anni



0

Metsäinen tunika laskostuslaitteella

Yhteistyössä Husqvarna Viking.


Olen viime aikoina pohdiskellut kuosien vaikutusta ompelutöiden valintaan. Välillä nimittäin tuntuu, että ennen kuosien suurta markkinoille tuloa, jolloin ommeltiin pääsääntöisesti yksivärisistä kankaista, vaatteet olivat monimutkaisempia. Näkyi upeita applikointeja, taskuja, rypytyksiä, kuosittelukikkailuja lähes koko ajan. Nykyisin kuosikankaita näkyy enenevissä määrin, ja niin niitä etsiytyy myös omiin varastoihini, kuoseihin kun on helppo rakastua. Kuosikankaasta ommellessa kuitenkin tuntuu, että kuosi on niin hallitseva asia, ettei siihen oikein voi lisätä paljon mitään. Koen kuosien jopa rajoittavan luovuutta (pohdin tätä muutama viikko sitten instastoriessakin ja kanssani samaa mieltä oli 68% vastaajista eli ihan yksin en ajatukseni kanssa ole). Usein syynä tähän on ihan se, etten halua kuosin ikävästi menevän rikki, vaikkapa päitä poikki tai vastaavaa, mutta ihan siksikin, että mielestäni vaate näyttää helposti sekavalta, jos kuosin lisäksi vaatteessa on rypytystä, taskua, frillaa, erikoisempaa leikkausta ja muuta härpäkettä.


Nyt kuitenkin löysin laskokset elämääni ja tuntuu, että laskokset ovat helppo lisätä kuosivaatteeseen, etenkin jos ne sijoittaa sopivasti. Laskokset tuovat vähän eloisuutta vaatteen muotoon, mutta ei välttämättä riko kuosia liikaa. Ee sai valita kesäkuun Ommel-festareilta mieleisensä kankaan matkamuistoksi ja hän valitsi Ommellisen paloista tämän suloisen metsähenkisen kankaan luonnonlapsineen, kettuineen, peuroineen ja karhuineen. Aivan eläinrakkaan tyttäreni näköinen kangas! Mielestäni kangas huusi päästä tunikaksi, jotta koko kuvio pääsisi etupuolella esiin. Taakse päätin lisätä laskoksia, jotta tunikassa olisi enemmän liikkumatilaa ja jotta vaatteessa olisi vähän jotain pientä jujua. Laskokset ompelin mainiolla apuvälineellä, poimutus- ja laskostuslaitteella.


Poimutus- ja laskostuslaite on aika jännittävän näköinen härveli. Siinä kangas kulkee laitteen läpi ja laite laskostaa ommeltavaa kangasta halutun pistomäärän välein. Laitteen valintavaihtoehdot ovat 0, 12, 6 sekä 1. 1-vaihtoehdolla (esimerkkikuvan vasemmassa reunassa) kankaaseen saa poimutuksen eli kankaaseen tulee pieni poimu aina yhden piston välein. Keskivaiheilla kuvaa näkyy 6-vaihtoehto, jossa laite tekee laskoksen aina kuuden piston välein. Tätä vaihtoehtoa käytin sekä tässä tunikassa että edellisen postauksen mekossa. Oikean reunan 12-vaihtoehto tekee laskokset melko harvaan eli 12 piston välein. Poimutus- ja laskostusjalalla on mahdollista ommella laskoskappale toiseen suorana pysyvään kappaleeseen kiinni samalla ompeleella, mutta itse olin apuvälineen kanssa sen verran epävarma, että tein laskokset erikseen ja kiinnitin kappaleet vasta sitten toisiinsa. Parhaiten testieni mukaan poimutus- ja laskostusjalka toimi joustamattomilla keskivahvoilla kankailla. Trikoolle sain laskokset toimimaan parhaiten, kun kiinnitin kankaan nurjalle puolelle tukikankaan ja ompelin kankaan oikealta puolelta.



Mielenkiinnolla kuulisin teidän ajatuksianne kuoseista! Rajoittaako kuosit mielestänne yksityiskohtien käyttöä vaatteissa? Tuleeko kuoseista välillä ähky? Vai onko kuosit juuri se ihana juju, joka vähän helpottaa ompelemista, kun perusvaatekin näyttää kuosikankaasta kivemmalta?

Ihanaa viikon jatkoa!

Anni
8
Sisällön tarjoaa Blogger.