Terapia-pertsa

Ystäväpiirissämme lyötiin vetoa, kuinka kauan menee, että muutamme takaisin Helsinkiin. Kauan. Vaikka asumista "skuttassa" (eli Mikkelissä, joka on ihan kaupunki) on takana vasta vajaat kaksi kuukautta, emme ole katuneet päivääkään. Nautimme juuri niistä asioista, mitä kaipasimmekin elämäämme, ja koemme itsemme kokonaisemmiksi kuin koskaan Helsingissä. Välillä kuitenkin iskee ikävä. Ehdimme luoda ystäväpiiriä pääkaupunkiseudulle monta vuotta ja valitettavasti tuo ystäväjoukko ei muuttanut mukanamme. Ja tulee se ikävä. Jo pienenä minulle opetettiin, että ikävä tarkoittaa sitä, että rakastaa jotakuta todella paljon. Tietoisuus siitä ei kuitenkaan helpota sitä kipua, jonka tuntee, kun haluaisi olla lähellä ja nähdä ja puhua ja olla vuorovaikutuksessa. Samalla ikävä korostaa sitä yksinäisyyttä, joka on kaupungissa, jossa ei ole vielä vakiintunutta ystäväpiiriä.

Syntyi terapiaompelus. Ihan vain peruspertsaa. Mutta jotain silti niin hoitavaa. Tein taas Eelle paidan Ottobren Pretty Basic -kaavalla (6/2013). (Myönnetään, että en ole jaksanut piirtää mitään uusia kaavoja, joten sillä samalla kaavalla tehdään nyt sitten miljoona paitaa.) Ja tein sitten toisen samanmoisen mutta vain vähän isomman yhdelle ystävälle (tai siis ystävän lapselle). Ommellessa näitä ajattelin kaikkia kaukana olevia ystäviäni. Sitä, miten onnekas olen, kun minulla on heidät, vaikkakin vähän kaukana. Sitä, että voin pukea Eelle paidan ja tiedän, että jollain läheisellä on samanlainen, mikä jotenkin tekee hänestä lähempänä olevan. Eikä ikävä tuntunut enää niin viiltävältä. Olen kiitollinen harrastuksestani, joka hoitaa ja antaa tilaa ajatusten uudelleen rakentamiselle.

Hoitavia ajatuksia viikkoon!

Anni

PS. Lintutrikoo on à la Lillestoff, pinkki trikoo jostain jämälaatikosta löytynyttä ja harmaa trikoo vanhasta paidasta, jonka armas Paula minulle dyykkasi. Dyykkaukselle jättipeukku.