Urkuharmooni kaulaan

Tai ainakin sen osa. Sain lahjoituksena vanhan urkuharmoonin ajatuksena, että sillä soitellaan kesämökillä humppaa ja suvivirttä. Vaan toimimattomien koskettimien määrä taisi olla suurempi kuin toimivien. Kaatopaikka kävi urkuharmoonin kohtaloksi, vaan harjaantunut diy-silmä pakotti pilkkomaan kapineen ensin paloiksi. Mustasta eebenpuisesta koskettimesta tuli koru pienellä hionnalla ja reiän poraamisella.

Vaan jos joskus itse käyt urkuharmoonin purkuun, pieni varoituksen sana. Purin harmoonin takalevyä ja yhtäkkiä huomasin, että kappas, tuossa aikamoinen teräsjousi pingotettuna. En ehtinyt kissaa sanoa, kun jousi pärähti vanhojen puukappaleiden välistä aikamoisella voimalla. Onneksi osuman sai vain käteni, mutta siihenkin isku oli niin kova, että haava ulottui luuhun asti, syvälle ja kipeästi. Voin vain kuvitella, millaista jälkeä olisi tullut, jos tuo jousi olisi sinkaissut esimerkiksi kasvoihini. Uskon vilpittömästi, että välissä oli Suojelus.

Kaunista hiljaista viikkoa!

Anni