Nukenvaatteita

Tyttäreni sai ensimmäisen nukkensa kesällä kolmivuotislahjaksi. Nukke on ihana, mutta kyllä mietin, että on yrityksellä myynnin taito hyppysissään - paketista paljastui nukke alusbodyn kera. Ei muuta vaatetta. Tähänkö on tultu? Myydään nukke lähes alasti, jotta kuluttajan on pakko hankkia sille vaatteet erikseen, vaatteethan maksavat myös ihan kivasti (vähän samantyyppinen ilmiö kuin että halvempaa ostaa uusi tulostin, joka sisältää mustepatruunat kuin ostaa mustepatruunoja lisää). Silmäni muljahtivat myös, kun tajusin, että kyllä, nukelle myydään kertakäyttövaippoja. Niitähän tarvitsee koko ajan lisää, koska nukelle myydään myös ruokaa, jonka se kakkaa vaippaan. Pissatakin osaa. Kakka-pissa-itku-ominaisuudet eivät onneksi paljastuneet tyttärelleni ja vaipaksi taidan tehdä kestovaipan. Kaupallisuudelle näytän keskisormea enkä aio ostaa yhden ainutta nukelle suunnattua vaatetta. Tietenkin teen ne itse.

Kävin kirjastossa nukenvaatekaavojen perässä ja löysinkin uuden nukenvaatekirjan, Tarja Helenan Nukenvaatteita isoäidin tapaan. Tein ensimmäisen mekon (pinkki-punainen) kirjan kaavalla ja luin sitten vasta ohjeen - kaavat sisältävät saumanvarat. Aikamoisen reilu siis. Seuraavista tuli vähän paremman näköisiä. Hihattomia paitoja tein mekon yläosaa jatkaen. Housut ovat aiemmin animators-nukelle tekemäni. Nyt on enemmän garderoobia nukella ja monet pikkupalaset odottavat ompeluhuoneen to do -kasassa ompeluaan. Kaikki käyttämäni kankaat olivat ylimääräisiä tilkkuja, kiva oli niistä päästä eroon näin hyödyllisesti. Pikkaisen hihitän partaani, että hahhaa, eipä onnistunut nukkefirma huijaamaan minua kalliisiin vaatteisiinsa.

Kirjasta muutama sananen. Mallit ovat herttaisia ja kivoja. Ohjeita en kauheasti lukenut (kuten huomasinkin), koska teen asioita yhä enenevissä määrin omaan vaistooni tukeutuen. Mutta yhtä sanaa en voi tämän kirjan kohdalla sivuuttaa, vaikka kirjan tekijä onkin ihana, suloinen, lapsenlapsilleen ompeleva mummo. Y-sä-ri. Kangasvalinnat ovat todella parinkymmenen vuoden takaa. Joo, eihän sillä periaatteessa ole väliä, mistä kankaista nukelle tekee, mutta edes pienellä aikakauteen kurkkaamisella kirjasta olisi voinut saada trendikkään ja vetävän. Tämä olisi lisännyt varmasti myös myyntiä - olisin saattanut ostaa kirjan itsekin. Onneksi kaavalehtiä paljon selanneena pystyin näkemään kangasvalintojen ohi.


Nyt to do -kasani pariin! Sunnuntain jatkoja!

Anni

PS. Huomaan postaavani yhä harvemmin blogiin, vaikka käsityötahti pysyy yllä. Mikäli käsityöharrastukseni kiinnostaa, niin instagramin puolella pysyn enemmän reaaliajassa, kurkkaa sinne!

3

Langan tarina eli Pirtin Kehräämö

Teimme ystävän ja lastemme kanssa tänään pikkuretken Hiirolaan Pirtin Kehräämön uudistetun myymälän avajaisiin. Avajaisissa pääsi kiertelemään tuotantotiloissa, mikä oli todella jännittävää ja innostavaa! Avajaiset jatkuvat vielä huomiseen, mutta niille, jotka eivät paikalle pääse, näytän hieman, miltä langan tarina näyttää.

Ja toki mukaankin tarttui muutama lanka...

Ihana paikka ja suomalaisten lampaiden villasta valmistettuja lankoja. Sydämeni sykkii lähilangoille!

Anni

3

Picassoa pussiin

Tunnen päivittäin itseni ihan joulukuuseksi. Tai oikeammin Joulupukin reeksi tai tontuksi. Ai miksi? No siksi, että kaulassani roikkuu työavaimia kolme kappaletta ja ne kilkuttaa ja kilisee kuin mikäkin tekopirteä Nisse-polkka. Kaulassa niiden tulee olla, koska muuten ne hukkuu ja häviää. Mutta se kilkatus. Totesin, että nyt riittää ja ratkaisu on keksittävä. Päädyin ajatuksissani nahkapussiin, jonka voi vetää avainten päälle niin, että avaimet eivät pääse kilkattamaan.

Leikkasin mummin vanhasta nahkarotsista pienet palat. Pussi tarvitsi mielestäni jotain lisää, joten puhelimen näytöltä piirsin kaavapaperille Picasson viivapiirroksen Francoise Gilotista ja konekirjoin kuvan (peilikuvana - tämä aivopieru ottaa muuten päähän) nahkaan. Pussukan reunat kiinni ja keskelle väli avainnauhalle. Nauha on valmistettu kumihimo-punonnalla.

Nyt ei kuulkaa kilkata eikä tonttumaisuus enää vaivaa muuten mustaa olemustani.

Anni

2

Slimmit housut pellavasta

Pellava on profiloitunut rennoksi materiaaliksi. Pellavaa näkee rennoissa kesähousuissa ja hipahtavissa "kuviksenopetunikoissa" (ja kaikki kunnia kuviksen sekä muiden taito- ja taideaineiden opettajille, heillä nyt vaan usein sattuu olemaan päällään pellavaa oranssin, violetin ja vihreän sävyissä). Pellava materiaalina kutkuttaa, mutta hippikonnotaatio ei. Vihreät vaatteet listaa pellavan eduiksi sen, että se kasvaa helposti karussakin maaperässä, ei vaadi paljoa lannoitteita tai torjunta-aineita, ei vaadi keinokastelua ja on luja ja kestävä kuitu (negatiivista on valkaisun tarvitseminen vaaleiden ja kirkkaiden värien aikaansaamiseksi ja että kuidun irroittaminen kasvista vaatii paljon työtä).

Äitini toi Viron tuliaisiksi tummanharmaata paksuhkoa pellavaa. Otin tämän pellavan työn alle. Kavensin omaa housujen peruskaavaa ja kavensin vähän vielä lisää. Vetoketjun laitoin toiselle sivulle, jolloin se ei pömpötä tiukan ja pidemmän paidan alta edessä hassusti. Muotolaskokset jätin avoimiksi, jolloin housuihin tuli hieman tilaa ja liikkumavaraa lisää.

Housut ovat näin kesän ja syksyn taitteessa täydelliset, lämpimät viileällä ja viileät lämpimällä. Ihan lempparihousut siis jo nyt. Katsotaan, miten pellava muuten käyttäytyy näin slim-mallisena.

Tsemppipeukku lähenevään työviikkoon!

Anni

14