Viisi käsityöntekijän sudenkuoppaa ja miten välttää ne

Teen käsitöitä paljon. Siis paljon. Päivittäin, koko ajan - ainakin joidenkin mielestä. Toki saan paljon aikaan, mutta kyllä tulee välillä aikamoisia mokia. Usein tungen mokat jonnekin käsityölaatikon syvyyksiin. Saatan riittävän pitkän ajan päästä kaivella ne esiin ja korjata. Tai olen vimmastuksissani heittänyt joskus jotain roskikseenkin. Mutta koska virheet on tehty opittaviksi, ajattelin koota ne viisi yleisintä sudenkuoppaa, johon sorrun. Ehkä itsekin osaan ottaa näistä myöhemmin opiksi.

1. Trendit

"Voi miten hieno juttu! Ai tuokin teki! Hei tästä on nousemassa trendi! Minäkin haluan tehdä! Kyllä sitä varmaan tulee käytettyä." Tällainen ajatuskulku käy helposti trendien kanssa. Sosiaalinen media on omiaan lietsomaan erinäisiä buumeja käsitöiden saralla. Tänä syksynä on näkynyt virkattuja hittipipoja, viime jouluna kaikki virkkasivat valopalloja, keväällä kaikki askartelivat yrttipussukoita. Ja viime kesänä minun feedini täytti espadrillokset. Nuo lättäpohjaiset kengät, johon voi ommella haluamansa kuosit ja aijettä on kauniit ja omaperäisen ihanan suloiset tossukat. En ehkä ostaisi kaupasta tällaisia, mutta jos itse tekisin, niin varmasti käyttäisin. Niinhän minä ajattelin. Sain vieläpä ajatuksen, että mummin nahkatakin rippeet saisin tähän käytetyksi. Tein yhtä tossua kolme iltaa ja sain yhteensä sormiini viisi rakkoa, nopeammin siis en olisi voinut niitä rakkojen vuoksi tehdä. Ylpeänä sujautin tossun jalkaani ja mikä pettymys: Tossu ei yhtään istunut jalkaani, tossun muoto ei hivellyt silmääni lainkaan eikä pahainen kenkä tahtonut pysyä jalassakaan. Laitoin kengät odottamaan innostusta korjata ja ähertää se toinen. Mutta miksi? Siksi, että olisi taas yksi kenkäpari käyttämättömänä? Että voisin sanoa tehneeni kengät itse? Vaati nöyryyttä, mutta päätin purkaa sen, mitä olen saanut aikaan, ja myydä nuo pohjat jollekin, jolle ne sopivat paremmin. Tämä trendi ei ollut minulle.

Ratkaisu: Ole uskollinen omalle tyylillesi. Jos et ostaisi kaupasta pitsipalloa, niin tuskin rakastat sitä itse tehtynäkään. Sama toimii virkatussa matossa, laatikkopaidassa, kangasvalinnoissa kuin espadrilloksissakin ja niissä lukuisissa muissakin trendeissä.

2. Liian vähän materiaalia

"Ihana ohje! Mulla olisi tähän lankaakin, tosin vähän hintsusti. Jos teen vähän pienemmän, niin kyllä se varmasti mahtuu. Silmukka sinne tai tänne." Ihanaa optimismia! Näin käy helposti niin neuloessa kuin ommellessakin. Surkuhupaisa malliesimerkki oli ihan hiljan, kun innoistuin Bää-kirjan huovutetusta nallekarhuhatusta. Lankalaatikossa oli hieman hahtuvalankaa. Ajattelin, että nipistän hieman leveydestä ja venytän sitten valmista lopputulosta. Lopputulos ei mahtunut viisivuotiaan päähän, jolle sen olin ajatellut. Eikä se mahtunut myöskään 9kk-vauvani päähän. Ilmeeni oli kuin vauvalla. Juuei onnistunut.

Ratkaisu: käsitöitä tehdessä kannattaa olla mieluummin vähän liikaa kuin liian vähän materiaalia. Se pieni (rahallinen) satsaus siihen ylimääräiseen osuuteen saattaa olla kullanarvoinen ja käsityö on niin arvokas jo materiaalinsa kuin siihen käytetyn aikansa suhteen, että pieni säästö voikin olla suuri menetys. Älä siis pihtaile materiaalien kanssa.

3. Oikoreitti

Huolitteleminen ommellessa on tylsää. Siihen menee aikaa eikä se varsinaisesti näy päälle päin. Mutta se on tärkeää. Tein alkusyksystä ihanan pienen korkkilaukun. En jaksanut huolitella yläreunaa, koska ajattelin, ettei se kuitenkaan purkaannu. Olisi kannattanut. Kangas liestyi ja nyt repsottaa ikävästi. Se minuutin satsaus olisi kannattanut tässä kohtaa, vaikka silloin olikin kiire saada valmista aikaan.

Ratkaisu: Huolittele. Huolittele, huolittele, huolittele. Aina!

4. Liiallinen innostus

Innostun helposti ja aloitan projektin. Sitten innostun taas ja aloitan uuden projektin. Sitten innostun taas ja aloitan uuden projektin. Lopputulos on satamiljoonaa keskeneräistä työtä eikä yhtäkään valmista. Keväällä laskin keskeneräisiä käsitöitäni ja lopetin laskemisen ylitettyäni kolmenkymmenen. Innostuksen vallassa aloitetut työt jäävät helposti kesken ja aika tai lasten pituuskasvu ajaa niiden ohi ja keskeneräisen työn kohtalo on tulla puretuksi tai päätyä sinne tilkkulaatikon perukoille, jonne tungen sen yhä syvemmäll.

Ratkaisu: Hillitse. Olen yrittänyt kasvattaa itsehillintääni. En ole onnistunut täydellisesti, mutta olen kehittynyt. Mielijohdeprojektit ovat vähentyneet ja odotellessa selviää, mikä on oikeasti projekti, johon haluaa tarttua. Kun odottaa hieman, saa seuraavaan projektiin vähän intoa ja vauhtia, kun sen vihdoin saa ottaa työn alle.

5. Kiire tai väsymys.

"Neulon vielä tämän rivin. Ompelen vielä tuon sauman. Enää vähän ja tämä on valmis." Ja sitten menee pieleen, koska mitäpä muutakaan voi tapahtua, jos hutiloi. Väsyneenä tai kiireessä virheitä tulee enemmän ja ne virheet ottaa myös enemmän päähän ja tekisi mieli heittää ompelukone ikkunasta tai katkaista puikot. Jos väsyttää, pitää nukkua. Jos on kiire, pitää käsityöt laittaa sivuun. Se ei ole oikea hetki yrittää saada valmiiksi nopeasti.

Ratkaisu: käsitöihin kuuluu levollisuus. Väsyneessä ja kiireessä tulee virheitä helposti, joten älä tee käsitöitä väsyneenä tai kiireessä. Siinä ei voita mitään.


Nämä ovat suurimmat kompastuskiveni käsitöiden parissa ja näissä yritän kehittyä. Millaisia kestomokia teillä on? Vai olenko ainoa kompastuja?

Anni