NEULOMINEN

OMPELEMINEN

Viisi käsityöntekijän sudenkuoppaa ja miten välttää ne

Teen käsitöitä paljon. Siis paljon. Päivittäin, koko ajan - ainakin joidenkin mielestä. Toki saan paljon aikaan, mutta kyllä tulee välillä aikamoisia mokia. Usein tungen mokat jonnekin käsityölaatikon syvyyksiin. Saatan riittävän pitkän ajan päästä kaivella ne esiin ja korjata. Tai olen vimmastuksissani heittänyt joskus jotain roskikseenkin. Mutta koska virheet on tehty opittaviksi, ajattelin koota ne viisi yleisintä sudenkuoppaa, johon sorrun. Ehkä itsekin osaan ottaa näistä myöhemmin opiksi.



1. Trendit

"Voi miten hieno juttu! Ai tuokin teki! Hei tästä on nousemassa trendi! Minäkin haluan tehdä! Kyllä sitä varmaan tulee käytettyä." Tällainen ajatuskulku käy helposti trendien kanssa. Sosiaalinen media on omiaan lietsomaan erinäisiä buumeja käsitöiden saralla. Tänä syksynä on näkynyt virkattuja hittipipoja, viime jouluna kaikki virkkasivat valopalloja, keväällä kaikki askartelivat yrttipussukoita. Ja viime kesänä minun feedini täytti espadrillokset. Nuo lättäpohjaiset kengät, johon voi ommella haluamansa kuosit ja aijettä on kauniit ja omaperäisen ihanan suloiset tossukat. En ehkä ostaisi kaupasta tällaisia, mutta jos itse tekisin, niin varmasti käyttäisin. Niinhän minä ajattelin. Sain vieläpä ajatuksen, että mummin nahkatakin rippeet saisin tähän käytetyksi. Tein yhtä tossua kolme iltaa ja sain yhteensä sormiini viisi rakkoa, nopeammin siis en olisi voinut niitä rakkojen vuoksi tehdä. Ylpeänä sujautin tossun jalkaani ja mikä pettymys: Tossu ei yhtään istunut jalkaani, tossun muoto ei hivellyt silmääni lainkaan eikä pahainen kenkä tahtonut pysyä jalassakaan. Laitoin kengät odottamaan innostusta korjata ja ähertää se toinen. Mutta miksi? Siksi, että olisi taas yksi kenkäpari käyttämättömänä? Että voisin sanoa tehneeni kengät itse? Vaati nöyryyttä, mutta päätin purkaa sen, mitä olen saanut aikaan, ja myydä nuo pohjat jollekin, jolle ne sopivat paremmin. Tämä trendi ei ollut minulle.

Ratkaisu: Ole uskollinen omalle tyylillesi. Jos et ostaisi kaupasta pitsipalloa, niin tuskin rakastat sitä itse tehtynäkään. Sama toimii virkatussa matossa, laatikkopaidassa, kangasvalinnoissa kuin espadrilloksissakin ja niissä lukuisissa muissakin trendeissä.


2. Liian vähän materiaalia

"Ihana ohje! Mulla olisi tähän lankaakin, tosin vähän hintsusti. Jos teen vähän pienemmän, niin kyllä se varmasti mahtuu. Silmukka sinne tai tänne." Ihanaa optimismia! Näin käy helposti niin neuloessa kuin ommellessakin. Surkuhupaisa malliesimerkki oli ihan hiljan, kun innoistuin Bää-kirjan huovutetusta nallekarhuhatusta. Lankalaatikossa oli hieman hahtuvalankaa. Ajattelin, että nipistän hieman leveydestä ja venytän sitten valmista lopputulosta. Lopputulos ei mahtunut viisivuotiaan päähän, jolle sen olin ajatellut. Eikä se mahtunut myöskään 9kk-vauvani päähän. Ilmeeni oli kuin vauvalla. Juuei onnistunut.

Ratkaisu: käsitöitä tehdessä kannattaa olla mieluummin vähän liikaa kuin liian vähän materiaalia. Se pieni (rahallinen) satsaus siihen ylimääräiseen osuuteen saattaa olla kullanarvoinen ja käsityö on niin arvokas jo materiaalinsa kuin siihen käytetyn aikansa suhteen, että pieni säästö voikin olla suuri menetys. Älä siis pihtaile materiaalien kanssa.


3. Oikoreitti

Huolitteleminen ommellessa on tylsää. Siihen menee aikaa eikä se varsinaisesti näy päälle päin. Mutta se on tärkeää. Tein alkusyksystä ihanan pienen korkkilaukun. En jaksanut huolitella yläreunaa, koska ajattelin, ettei se kuitenkaan purkaannu. Olisi kannattanut. Kangas liestyi ja nyt repsottaa ikävästi. Se minuutin satsaus olisi kannattanut tässä kohtaa, vaikka silloin olikin kiire saada valmista aikaan.

Ratkaisu: Huolittele. Huolittele, huolittele, huolittele. Aina!


4. Liiallinen innostus

Innostun helposti ja aloitan projektin. Sitten innostun taas ja aloitan uuden projektin. Sitten innostun taas ja aloitan uuden projektin. Lopputulos on satamiljoonaa keskeneräistä työtä eikä yhtäkään valmista. Keväällä laskin keskeneräisiä käsitöitäni ja lopetin laskemisen ylitettyäni kolmenkymmenen. Innostuksen vallassa aloitetut työt jäävät helposti kesken ja aika tai lasten pituuskasvu ajaa niiden ohi ja keskeneräisen työn kohtalo on tulla puretuksi tai päätyä sinne tilkkulaatikon perukoille, jonne tungen sen yhä syvemmäll.

Ratkaisu: Hillitse. Olen yrittänyt kasvattaa itsehillintääni. En ole onnistunut täydellisesti, mutta olen kehittynyt. Mielijohdeprojektit ovat vähentyneet ja odotellessa selviää, mikä on oikeasti projekti, johon haluaa tarttua. Kun odottaa hieman, saa seuraavaan projektiin vähän intoa ja vauhtia, kun sen vihdoin saa ottaa työn alle.

5. Kiire tai väsymys.

"Neulon vielä tämän rivin. Ompelen vielä tuon sauman. Enää vähän ja tämä on valmis." Ja sitten menee pieleen, koska mitäpä muutakaan voi tapahtua, jos hutiloi. Väsyneenä tai kiireessä virheitä tulee enemmän ja ne virheet ottaa myös enemmän päähän ja tekisi mieli heittää ompelukone ikkunasta tai katkaista puikot. Jos väsyttää, pitää nukkua. Jos on kiire, pitää käsityöt laittaa sivuun. Se ei ole oikea hetki yrittää saada valmiiksi nopeasti.

Ratkaisu: käsitöihin kuuluu levollisuus. Väsyneessä ja kiireessä tulee virheitä helposti, joten älä tee käsitöitä väsyneenä tai kiireessä. Siinä ei voita mitään.


Nämä ovat suurimmat kompastuskiveni käsitöiden parissa ja näissä yritän kehittyä. Millaisia kestomokia teillä on? Vai olenko ainoa kompastuja?

Anni

21 kommenttia

  1. Hyvä postaus! Osa omista mokista on samoja, osa eri. Tuon innostuksen allekirjoitan täysin, toinen mokani on laiskuus käyttää mittanauhaa 😉

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. :D voi, minä en selviäisi ilman mittanauhaa!

      Poista
  2. Hahaa! Nämä on niin koettuja. Ihanaa, en olekaan yksin! Vauvan ilme on ihan paras, se kertoo enemmän kuin tuhat sanaa. Häpeän keskeneräisiä töitäni. Pieleen menneiden ja lopahtaneen innon kohdanneiden töiden lisäksi minulla kasvaa korjattavien vaatteiden keko usein liian suureksi. Otin kyllä itseäni niskasta kiinni ja lyhensin useammat housut ja korjasin sukkia. Eikä aikaa mennyt kauan. Noloa :-).

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mua naurattaa tuo vauvan ilme aina :D niin kuvaa sitä tunnetta "anteeksi mitä piip". Mulla on tuolla varmaan kymmenet alushousut tyttärelle, joista pitäisi vain litistää paksu sauman kappale. Pieni homma, mutta ei saa vaan tehdyksi.

      Poista
  3. Hehheh, hauska postaus. Syyllistyn etenkin nelos- ja vitoskohtiin! :D

    VastaaPoista
  4. Väsyneenä tekeminen on tuttua enkä suosittele sitä, myös oikotiet on tuttuja. Minulla on myös yksi sellainen asia mikä pitäisi tehdä aina mutta jää aina tekemättä, nimittäin silittäminen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä, multa se jää tekemättä myös. Enkä ikinä harsi.

      Poista
  5. Hyvin analysoitu omaa tekemistä. Tästä ei voi kuin ottaa opiksi. Ihan liian tuttua.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Saan itse lohtua, että en taidakaan olla ainoa :)

      Poista
  6. Aika hyvin onnistuit kuvaamaan myös minua:)
    Yks juttu mitä teen jatkuvasti on se etten tee kunnollista mallitilkkua vaan neulon muutaman kerroksen ja mittaan siitä tiheyden ja valitsen mielestäni oikean koon ohjeesta. Neulottuani jonkun matkaa (yleensä aika paljon) huomaan, että olen laskenut väärin ja vaatteesta tulee liian iso. Puran aloituksen ja valitsen pienemmän koon ja huomaan taas hetken neulottuani, että lopputuloksesta tulee liian pieni. Vasta tämän jälkeen löydän yleensä sopivan koon.
    Että helpommalla pääsisi kun vain neuloisi kunnolla sen mallitilkun..

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo teen aivan täysin samalla tavalla myös! Ehkä siinä on syy, miksi en kauheasti neulo kuin huiveja, sukkia ja lapasia. Se mallitilkun teko kun vaan on niin tylsää ja usko omiin kykyihin ja neuletiheyksiin on aivan liian iso.

      Poista
  7. Nro 2! Miusta tuntuu, että teen tämän virheen joka toisen aloittamani projektin kohdalla! Kyllähän se nyt riittää...

    En pysty lopettamaan nauramista vauvan ilmeelle :DDDDD

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ainainen optimismi materiaalin riittämisen suhteen on kyllä niin söpöä ja samalla petollista.

      Tuo ilme on kyllä aivan priceless :D

      Poista
  8. Mä niin allekirjoitan nuo kaikki, erityisesti 2, 3 ja 5. Auts tuon 5 kohdan kanssa, just tein pojalle paidan johon ompelin sivutaskua takakappaleen hihan kohtaan...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. :D voih! Aika yleinen on myös raglanhihaisissa paidoissa ommella kaksi hihaa tai etu- ja takakappale vierekkäin.

      Poista
  9. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

    VastaaPoista
  10. Tiedän mitä tarkoitat.. Vauvan ilme on kyllä mainio - hänkin tietää ;)

    Vitoskohta kolahti eli ei tosiaan kannattaisi illalla kutoa liian pitkään, koska seuraavana päivänä huomaa virheen ja joutuu purkamaan sen kaiken. Ja mokahan se on sekin, että ostan lisää lankaa, vaikka sitä on jo ennestäänkin aivan liikaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Totta. Hamstraaminen on varmaan jokaisen käsityöntekijän heikko kohta.

      Poista

Jokainen kommentti ilahduttaa - kiitos!

Sisällön tarjoaa Blogger.