Tee-se-itse syli eli painopeitto

Muistatteko lapsuudesta (tai mummolasta tai mökiltä) ne ihanan painavat puuvillatäkit? Sellaisen kun hulautti päälleen, tuntui olo turvalliselta ja jotenkin levolliselta. Enpä tuota olotilaa osannut silloin ajatella, että mistä se tuli. Kunnes tämä palautui mieleen alkaessani kuulla juttuja painopeitoista. Yhdysvalloissa kuulemma painopeitot alkavat olla uusi hyvinvointihitti. Myös ompeluryhmissä on näkynyt itsetehtyjä painopeittoja. Suhtauduin painopeittoihin vähän skeptisesti, kunnes kokeilin ystävälläni sellaista. Tunsin oloni kuin lapseksi, joka on päässyt isoon syliin. Painavan peiton syvälle porautuva kosketus sai olon todella rennoksi ja levolliseksi. Tämä oli tehtävä meillekin!

Kaivelin lakanakaapista raidallisen lakanan, joka on ollut hyvin vähällä käytöllä viime vuosina. Ompelin pystyraitoja pitkin n. 10 senttimetrin välein pitkiä saumoja, lakanan raidallisuudesta oli tässä kohtaa paljon hyötyä. Tai siis todellisuudessa kyläilemässä ollut kummityttöni ompeli melkein kaikki, koska kyllästyin suoran ompelemiseen sen kolmen sauman jälkeen (jep, pitkäjännitteisyyteni on ihailtavaa). Kun pystysuorat saumat olivat valmiit, kipittelin mieheni riistahernevarastoille. N. 30 ml herneitä kuhunkin sarakkeeseen ja 10 sentin päähän poikittaissuunnassa sauma. Sitten taas 30 ml herneitä kuhunkin sarakkeeseen ja taasen poikittaissauma. Näin kunnes ollaan lakana täytetty. Viimeiseksi leikkasin ja päärmäsin lakanan päädyn. Peitolle tuli painoa noin kuuden kilon verran.

Ompeluryhmäkeskusteluja seuranneena tiedän osan haukkovan nyt henkeä. Kyllä, käytin herneitä. Eli elintarviketta. Eli en voi pestä peittoa. Ja kyllä, tiedän ottaneeni riskin joidenkin öttismöttisten suhteen. Mutta ajattelin, että tämä ihan muutamien eurojen investointi (tai no hei, vanha lakana ja puluille menevät herneet eli en nyt ehkä puhuisi edes investoinnista) ei ole suuri, jos peiton joutuu jossain kohtaa heittämään pois. Jos olisin joutunut tämän projektin eteen hankkimaan jotain kalliimpaa ja hienompaa painoraetta, tiedän, että peitto olisi jäänyt tekemättä.

Mutta lopuksi katsastetaampas #valmiiksihelmikuussa-haasteeni! Kuukauden puoliväli on jo ohitettu. Haasteen alussa ottamani kuva sisälsi neljät villasukat, viisi ompelutyötä ja 11 korjaustyötä. Nyt kuvassa näkyy neljät villasukat, seitsemän ompelutyötä ja vain kaksi korjaustyötä. Avataanpas tilannetta hieman, ettei epätoivo iske: kolmissa villasukissa on tapahtunut edistystä, kaksi ompelutyötä valmistui ja tilalle tuli neljä uutta, jotka kylläkin ovat jo hyvässä vaiheessa. Korjauspino on kutistunut kiitettävästi ja vasempaan alanurkkaan ilmestyi 10cmx10cm-tilkkupino. Yritän tässä samalla tuhota höpönmuotoisia tilkkuja, katsotaan, mitä saan tilkuista aikaiseksi. Mutta kaiken kaikkiaan vähän niin kuin edistystä. Onneksi on vielä helmikuuta jäljellä!

Levollista sunnuntai-iltaa!

Anni