OHJEET

OHJEET
OHJEET

OMPELEMINEN

OMPELEMINEN
OMPELEMINEN

NEULOMINEN

NEULOMINEN
NEULOMINEN

Virkattu nallematto

Nuoruuden merkittäviä hetkiä on se, kun tajuaa lapsuuden loppuneen. Se on hienoa, surumielistä, ehkä vähän traagistakin. Äitiyden merkittäviä hetkiä on se, kun tajuaa, että oman lapsen lapsuus loppuu joskus. Se on vain surumielistä, ainakin nyt. Esikoinen aloitti tänä vuonna eskarin ja silloin se iski. Tajusin, että tämä ihana pieni silmäteräni ei ole enää kauan pieni. Hän kasvaa ja tulee isoksi. Toivon hänen silti aina mahtuvan minun syliini. Mutta tajutessani pienen olevan jo iso, tuli minulle tärkeäksi vaalia hänen lapsuutensa jokaista hetkeä kuin kultahippusia.


Minun teki mieli virkata matto Een huoneeseen ja yhdessä katseltiin pinterestistä erilaisia mattomalleja. Tämä susimiun nallematto kävi Een silmään oitis ja hän pyysi, että tekisin sellaisen. Olin jo avaamassa suutani sanoakseni, etteikö se ole vähän liian lapsellinen, mutta onneksi tajusin sulkea suuni. Totta kai tekisin hänelle nallematon!


Kuvallinen ohje oli helppo tulkata (espanjankielinen sepostus ei niinkään), tosin kasvattelin mattoa ohjetta suuremmaksi. Menekki ilmoitettiin rullina eikä kiloista ollut puhetta laisinkaan (kai, en tosiaan ymmärrä espanjaa), joten vähän arpapelillä lähdin virkkaushommiin. Kärkkäiseltä ostetut Hoookedin kudekerät (n. 5€/kpl) olivat helppoja virkata, ei tarvinnut itse pyöritellä vyyhtejä palloiksi, mikä oli aivan luksusta. Kude oli myös 90% kierrätettyä puuvillaa, joten plussat siitäkin. Harmaaseen osaan meni reilut kolme rullaa, olin varannut viisi, joten voin virkata lopuista vielä jotain mukavaa. Vaaleanpunaista nyt ei kulunut juurikaan, valkoista vain hieman. Nenä ja silmät on leikattu paksusta huovasta ja ommeltu ompelulangalla kiinni.

Matto on mieluinen ja matto muistuttaa meitä aikuisiakin siitä, että vaikka Ee on jo niin iso, on hän kuitenkin aika pieni. Nautitaan siitä me kaikki yhdessä.

Rentouttavaa viikonloppua ja osalle syyslomaakin!

Anni


10 kommenttia

  1. Tämähän on siis aivan superihana! Voisin hyvin tehdä meidänkin typylle tuommoisen jahka hänellä vielä joku päivä on oma huone. Ja niin, tunnistan hyvin tuon tunteen. Meillä kun on esikoinen jo 11-vuotias. - Usein ärsyttävä esiteini, mut sit kuitenkin yleensä vielä päivän päätteeksi viimeistään jo sellainen äidin huomiota tarvitseva ihana nupunen, joka pyytää viereen köllöttelemään ja juttelemaan. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä ne lapset vaan herättävät kaikki mahdolliset tunteet laidasta laitaan. Onneksi yleensä viimeiseksi jää juurikin tuo hanipuputunne.

      Poista
  2. Suloinen matto! :) Kyllä mie tiedän aikuisiakin ihmisiä, joiden mielestä tällainen olisi ihana. ;)

    VastaaPoista

Jokainen kommentti ilahduttaa - kiitos!

Sisällön tarjoaa Blogger.