Vetoketjuheijastimet

Pääkopassa vuositolkulla marinoituvat ideat. Niitä on loputon määrä. Yhden sain toteutettua pois tuossa joulun alla, kun mietin joululahjoja. Tässä lahjassa tiivistyykin paljon omasta ajatusmaailmastani: jotain käsin tehtyä, jotain kierrätettyä ja jotain käytännöllistä. Rikkinäisestä vetoketjusta, huopatilkuista, langasta, huovutusvillasta ja hakaneulasta syntyi pienet heijastimet. 

Vetoketju+huovutus -tekniikaan löytyy ohjeita paljonkin, esimerkiksi tässä yksi. Käytännössä vetoketjusta pitää leikata ylimääräinen kangas pois ja polttaa kankaan reuna rispaantumattomaksi. Vetoketju kiinnitetään pienin pistoin alushuopaan. Lisäsin keskelle pistojen yhteydessä heijastinkankaan. Huovutuksen ja rintaneulahakaneulan lisäsin jälkeenpäin. Vaikka työ on pieni ja pelkistetty, olin yllättynyt sen vaativasta työmäärästä - paljon pientä piperrystä. Onneksi lahjan saaja ymmärsi lahjansa kaikki aspektit ja oli siitä valtavan kiitollinen (vaaleampi heijastin jäi ihan itsekkäästi itselleni).

Levollista lauantaita!

Anni

5

Huovutettu kulho

Pinterest. Tuo ideoiden luvattu maa. Tuo craftaholistin tiedon ja ideoiden lähde. Tuo luovuuden tuskaa aiheuttava sivusto, jota välillä täytyy tietoisesti välttää, koska idearikas pää ylikuumenee. Ensin on kuva. Sitten tulee idea. Sitten pakottava tarve toteuttaa tuo idea. Sitten vasta mietitään, oliko järkeä tai mihin tätä käytetään.

Idea oli siis huovuttamalla toteutettu kulho. Ohje täällä, pinterestin välityksellä löydetty.

Toteutus tässä. Hauska projekti toteuttaa ja kiva lopputulos. Tiedä vaan sitten, mihin tätä käyttäisi. Toistaiseksi saa kätkeä sisälleen puuhelmiä.

Valoa!

Anni

2

20. luukku: Neulahuovutusta pellavalla

Kaikista eniten tykkään käyttää asioita, jotka ovat luonnosta eikä elukasta. Syön lihaa, mutta valitsen mieluummin kasvikset. Käytän villaa, mutta mahdollisuuksien mukaan valitsen myös kasviperäisiä materiaaleja. (Edelleen muovi yäk. Kuin myös muovihenkiset kuidut.) Todellinen löytöni on nyt aivina pellavakuitu (kiitokset Raijan Aitalle). Sitä nimittäin voi neulahuovuttaa! Sain kuituja, mietin, että mitä niistä ja ajattelin testata ja se toimii. Vähän ronskimpaa se on materiaalina, mutta joulukoristeiksi käy oikein hyvin. Lasinalusiakin niistä voisi tehdä ja miksei myös pannunalusia. Piparkakkumuotin avulla neulahuovutin pellavakuidusta linnun ja sydämen joulupuuhumme. Toimii ja tykkään!

Kolme yötä joululomaan, neljä jouluaattoon, jipii!

Anni

0

Huovuttamista taaperon kanssa

Katsokaa, miten söpööö!

No siis täytyy ehkä hieman selittää, koska ei tämä ruskea huovutettu heijastin nyt niin söpö itsessään ole, että sitä tässä hehkutan, vaan nyt hehkutan prosessia. Nimittäin meidän ihana pieni reipas ja niin taitava puolitoistavuotias huovutti tämän (minä ompelin heijastinkankaan siihen kiinni, kuten myös taakse hakaneulan)! Mietin koulussa, mitä taaperon kanssa voisi askarrella ja ystäväni ehdotti huovuttamista. En uskonut sen toimivan, kunnes kokeilin.

Asettauduimme vessan lattialle kunnianhimoisen aikeen kera. Huovutusvillaa rahkapurkkiin, perään lämmintä vettä ja nestemäistä mäntysuopaa. Yritin neuvoa Eetä, että töki sormella, mutta huomion vei ällöt sormiin tarttuvat villahaituvat. Jostain hän tempaisi tuttipullon korkin ja alkoi sörkkiä sillä. Meinasin kieltää, kunnes tajusin, että hoo, siinäpä oiva apuväline. Ei kun sillä lätkyttelemään. Lisäksi korkista lähti hauska ääni, mikä motivoi huovutusoperaatioon entisestään. Käänsin välillä levyä, niin levy huopui tasaisesti. Kun huovuttaminen sai riittää, annoin huovutetulle ympyrälle kylmää ja kuumaa kyytiä ja niin oli valmis tasainen pyöreä huovutettu ympyrä. Eli taaperon kanssa voi huovuttaa, se oli hauskaa ja suosittelen sitä lämpimästi!

Mitä muuta taaperon kanssa voisi kokeilla?

Huovutusiloa!

Anni

7

Elukka kaulaan

Ystäväni äiti kasvattaa alpakoita ja tästähän olen aivan riemuissani, onhan alpakat ehkä hupaisimpia eläimiä, mitä maa päällään kantaa. Silmiini heräsi myös villan kiilto. Sainkin eräänä päivänä kolme kassillista aitoa alpakkaa. Musta alpakka pääsi käyttöön oitis (värimakuni tuntien "ylläri"). Villa ei ollut karstattua eikä itseltäkään löytynyt karstoja, joten villassa oli hyvin elukkafiilis (en antanut tämän häiritä huovutustani). Huovutukseni työ-(ja valmis-)nimi olikin Elukka. Toisaalta oli aika vinkeä fiilis, kun tajusin niin konkreettisesti, että tämä villa tässä on kasvanut Evitassa ja sitten se on leikattu ja pistetty pussiin ja tässä minä huovuttelen sitä.

Homma eteni niin, että levitin huovutusalustalle tasaisen kerroksen alpakkaa, sen päälle tasaisen kerroksen tummanruskeaa huovutusvillaa ja vielä sen päälle alpakkaa. Sitten huovutin. Ja huovutin ja huovutin ja huovutin vähän vielä lisää. Kävi ilmi, että alpakka (ainakin karstaamaton) on hyvin liukasta eikä tahdo huopua järin helposti, vaikka lampaanvilla oli siellä välissä. Useamman tunnin hinkkaamisen ja pyörittelyn jälkeen minulla oli kuitenkin valmiina levy. Pujottelin kuivuneeseen levyyn monta rypytysnauhaa ja kiristin narut saaden levyn haitarille. Iskin rypytetyn elukan mehumaijaan höyrystymään tunniksi ja annoin kuivua. Kiinnitin pitkän mustan nauhan kiinnitysmekanismiksi ja valmista on. Jos stabilointi ei miellytä silmää, voin kastella levyn, rypyttää uusiksi ja stabiloida uudelleen. Nyt vaan tarvittaisiin ne kunnon pakkaset vielä kerran, jotta kauluri pääsisi käyttöön.

On se vaan kiva, että on eläimiä, joissa kasvaa karva, jota voi työstää ja saada aikaan jotain näin hauskaa! Ja vielä suomalaista. Ja melkein niin kuin lähikäsityötä.


Anni

4