NEULOMINEN

OMPELEMINEN

Kaamoksen kaatajaiset

En ole talvi-ihminen. Minulle talvi on synkkä ja pitkä ja kylmä. Kun alkaa ihanan kirkkaat talvipakkaset, sieluni huokaa helpotuksesta, ollaan menossa kesää kohti. Talvi varmaan muuten menisi, mutta se pimeys on vain liikaa. Tarvitsen valoa, aurinkoa. Siksi minuun kolahti heti, kun kuulin yhteisneulomisprojektista eli kalista (knit-along) nimeltä Kaamoksen kaatajaiset. Kaamoksen kaatajaiset -kalin emäntänä toimi Soman tupa -niminen lankakauppa Sodankylässä. Tavoitteena oli neuloa sukkia, joilla kaadetaan kaamos, mennään valoa kohti.


Ohjetta tuli aina maanantaisin ja perjantaisin ja ohjeet olivat pidempiä pätkiä. Ihan ok aikataulu - paitsi että olisin halunnut tehdä sukat nopeammin valmiiksi siinä alkuhuuman flowssa. Alkuinnostus ehti hiipua jo puolivälissä ja sitten piti painamalla painaa sukat päätökseen itselleni asettamassa valmiiksi helmikuussa -haasteen puitteissa. Kuviot olivat kivan poikkeavia nyt enemmänkin näkyvissä olleisiin simppeleihin kirjoneulekuvioihin. Sukat neulottiin varpaista varteen. Uutta oppia sain jälkeenpäin neulottavasta kantapäästä. Tuo kantapään reunoille muodostuva viivoitus on upea, mutta täytyy sanoa, että ähersin silmukoiden poimimisen kanssa aika tovin ja se etenkin ensimmäisessä kantapäässä näkyy. Jälkeenpäin neulottu kantapää istuu todella nätisti jalkaan, vaikka tasona kantapää oli aivan hoopon näköinen.

Lankana käytin ohjeessa suositeltujen kaupunkilankojen sijaan juuri sitä, mitä kaapista löytyi. Yläreunan tummansininen Pirtin kehräämön poistolaarijämät, keltainen koivuvärjäilyjä, liukuvärjätty vaaleanpunainen kokenillitestailuja ja musta sekä valkoinen jotain vyötteettömiä keriä. Ainoa plääh näissä sukissa oli mitoitus. Vaikka koko oli 37 eli sama kuin kengännumeroni, tuli sukista liian leveät omaan jalkaani. Ehkä pidemmässä jalassa tuo leveys olisi ok.


Vaan helmikuu vaihtui maaliskuuksi. Miten kävi valmiiksi helmikuussa -haasteeni? Lähtötilanne oli neljä neuletyötä, viisi ompelutyötä ja 11 korjaustyötä eli yhteensä 20 työtä. Helmikuun lopussa pöydältä löytyi kolme neuletyötä, kuusi ompelutyötä (joista kolme uutta) ja kaksi korjaustyötä eli yhteensä 11 työtä. Pöydälle tuli helmikuun aikana monta uutta työtä, jotka myös valmistuivat. Valmistuneita töitä oli yksi neuletyö, kuusi ompelutyötä ja 9 korjaustyötä eli yhteensä 16 työtä. Ilman haastetta en usko, että valmistuneiden kasa olisi ollut noin suuri.  Mitä tästä itselleni asettamasta haasteestani hyödyin? Sain ensinnäkin 16 työtä pois pöydältäni. Toiseksi ymmärrän omaa käsityökäyttäytymistäni nyt entistä paremmin. Olen innostuja. Innostun, teen hurjalla raivolla ja innolla. Innostus on hiipuvaa sorttia ja siksi keskeneräisten kasa kasvaa usein. Elän siitä flowsta. Yritän toki kasvattaa pitkäjännitteisyyttäni, mutta annan itselleni myös armoa. Innostus on mahtavaa innovatiivisuuden ruokaa ja aion vastaisuudessakin antaa sille vallan.


Mutta nyt takaisin remppahommiin! Iloista viikonlopun jatkoa!

Anni

5 kommenttia

  1. Kauniisti värittyy jämälankasukat!
    Palautteet poimittu ja painettu mieleen seuraavia KAL/CALeja ajatellen. :)
    t. SomanTuvalta Eila

    VastaaPoista
  2. Aivan ihanat sukat! Milloinhan sitä itse sais jonkun kirjoneuleen puikoille? :)

    VastaaPoista

Jokainen kommentti ilahduttaa - kiitos!

Sisällön tarjoaa Blogger.