Yhteistyössä Käsityökauppa Lankalaatikko.
Olen ajatellut pitkään käsitöitä, erityisesti lankatöitä, lähtökustannuksiltaan edullisena harrastuksena. Se marketin villalanka ja sukkapuikot eivät montaa euroa maksa. Olen myös halunnut ajatella, että ne perusmetalliset sukkapuikot on ihan ookoo, eikä mitään ekstrahärpäkkeitä tarvita. Muutama aika sitten sain kuitenkin lahjaksi neliskanttiset ruusupuiset cubics-sukkapuikot ja olin myyty. Tämän jälkeen olen ostanut vain puisia puikkoja, ne kun vaan on niin ihanat käsissä. Tämä avasi minut katsomaan neulomisharrastustani vähän avarammin. Entä jos neulomisharrastukseen saisi pienellä satsauksella mukavaa käyttömukavuutta, ehkäpä jopa jouhevuutta? Sattuipa sopivasti, että sain kivan "doping-paketin" Clover-merkkisiä apuvälineitä käsityökauppa Lankalaatikolta. Lähdin testaamaan, että onko tästä pikkutilpehööristä todellista hyötyä neulomisessa.
Ehdoton ykkössuosikkini tässä paketissa oli langanohjain. Neuletöikseni on enenevissä määrin valikoitunut kirjoneuletöitä, ne on vaan niin ihania. Lankadominanssi on kirjoneuleiden kannalta tärkeää ja lankojen olisi hyvä pysytellä tietyssä järjestyksessä. Sitten vielä ohuiden lankojen kanssa se lankojen noukkiminen väririvistöstä on oma hommansa. Kun laitoin ensi kertaa langanohjaimen etusormeeni, olo oli sama kuin pyörän renkaat olisi pumpattu pitkästä aikaa. Eteenpäin pääsee edelleen, mutta matkanteko on vähän joutuisampaa. Langat pysyvät oikeassa järjestyksessä ja langat on helppo noukkia, kun ne pysyvät eroteltuina automaattisesti. Aivan ihana keksintö! Ei visuaalisesti kaunein mutta ihana!
Toinen huippulöytö olivat spiraalin muotoiset puikonpitimet. Olen se ihminen, joka roudaa neuletöitään mukanaan joka paikkaan, ihan vain varuilta, jos vaikka ehtisinkin neuloa. Ja kuinka universumin rasittavinta on noukkia niitä pudonneita silmukoita. Tämän kuvissa pilkistelevän Andante festivo -sukkaprojektin aikana olen poiminut pudonneita silmukoita varmasti ainakin kymmenen kertaa, joka kerta yhtä rasittavaa. Olen kokeillut monenlaisia puikonpitimiä, mutta nämä toimivat kaikista parhaiten. Silikonisen nahkea pinta takertuu puikkoihin pitäen ne paikallaan ja spiraalit saa kieputettua monenkokoisten puikkojen ympäri (saatavilla on myös kahta eri kokoa). Ainoa negatiivinen asia näissä puikonpitimissä on se, että pelkään niiden näyttävän liian houkuttelevilta pian-yksivuotiaan silmissä ja että saan kiskoa niitä joko henkitorvesta tai vaipan sisuksista.
Nuo kaksi olivat kyllä sellaiset löydöt, ettei takaisin ole paluuta. Jouhevuutta sain neuletyöhöni myös muovisista palmikkopuikoista sekä lukittavista silmukkamerkeistä. Olen tottunut vihaamaan palmikoita enkä vähiten siksi, että se metallinen palmikkopuikko heiluu ja tippuu helposti. Sillä metallisellakin toki pärjää, mutta nuo muoviset ovat vähän nahkeampia eivätkä tipu niin helposti. Silmukkamerkit olen korvannut yli 20 vuoden neulomistaipaleeni ajan langanpätkillä. Niilläkin pärjää kyllä, mutta onhan tuommoinen lukittava ja värikäs silmukkamerkki näppärämpi ja ehkä vähän uskottavampikin.
Elikkäs, kyllä, neulominenkin voi olla välineurheilua ja hifistelylle on tilaa sekä tilausta. Mutta jos haluaa nuukailla, niin kyllä niinkin pärjää, jos vaan jaksaa nostella pudonneita silmukoita. Toivottavasti tästä tarvikearsenaalin esittelystä on sinullekin jotain iloa, ainakin vähän vertailukohtaa, jos jokin näistä oli jo hankintalistalla.
Mutta kerrohan: onko sinulla mielessä jokin neulonnan apuväline, josta saa mukavaa potkua neulomiseen?
Ihanaa viikkoa!
Anni
Tuota langanohjainta täytyy kokeilla!
VastaaPoistaSuosittelen! Se kyllä jakaa mielipiteitä, mutta itse olen tykännyt kovasti!
Poista