Lilja-maximekko kesäsäähän

Otin toukokuun haasteeksi Me made mayn innoittamana pukeutua mahdollisimman paljon itse tekemiini vaatteisiin. Kunnianhimoinen tavoite kuvata jokainen asukokonaisuus unohtui kaikessa elämän ruuhkassa, mutta paljon on omatekemää ollut päällä. Samalla kun välttelee niitä ostovaatteita, huomaa, mitä (omatekemää) puuttuu omasta garderoobista. Mustia neuletakkeja on tehtailtava ainakin pari, koska niitä käytän paljon ja edelliset, ne ostetut, ovat tulossa tiensä päähän. Maximekkokin puuttui valikoimista. Kuin tilauksesta Jujunalle tuli tarjolle ilmainen maximekon kaava. Kaavassa oli taskutkin, ne kun usein mekoista unohtuu. Äidin kangaskaappia vähän tongin ja löytyikin mukavan vilpoisa ja laskeutuva mekkokangaskin.

Kaavan tulostin netistä. Tämä on toinen tulostamani kaava. Edellinen kun oli lapsen vaate, ei teippailu-urakka ollut suuri, mutta täytyy sanoa, että 35 arkin kanssa hymy alkoi jossain kohtaa hyytyä, etenkin kun assistenttina oli paperin ryttäämisestä tykkäävä taapero. Lilja-kaava oli iisi, nopea ja mukava tehdä. Lopputulos vähän sai pohtimaan, että onko tämä liian yöpaita. Vyötäisille lisätty vyö kuitenkin teki ilmeeseen kummia. Myöhemmin, jos jaksan, saatan vähän suurentaa pääntietä eri muotoiseksi. Muuten hieman kiiltävä kangas tuo juhlallisuudenkin tuntua, ja voisin kuvitella laittavani tämän mekon korkkareiden ja korujen kanssa juhliinkin.

Olen aika ihmeissäni, kun katson ensikertaa asuinpaikkani ympärillä omaa pihaa. Auringon mukana piha muuttui vihreäksi ja vihreämmäksi se tuntuu koko ajan muuttuvan. Samalla niin ihanaa, mutta niin outoa ja vapauttavaa. Vihreys tekee pimeän talven jälkeen aina ihmeitä. Nyt nautin pihan jokaisesta vaiheesta, jokaisesta kukkivasta omenankukasta ja puiden tekemistä varjoista.

Ihanan kesäistä sunnuntai-iltaa!

Anni