Naulakkopuu

Kirjoitimme eilen pankissa ehkä sata kertaa allekirjoituksemme ja vihdoin talo, jossa olemme asuneet jo kuukauden, on meidän. Tavarat alkaa löytää omat paikkansa. Oma mieli vähän vielä vaeltelee ja uuden kodin rutiinit eivät ole vielä asettuneet. Onkin aikamoista, kun siirtyy kerrostaloasunnosta omakotitaloon, jossa on ihan omat kuvionsa. Pestäviä vessoja on useampi, imuroitavia neliöitä enemmän ja pihan kukkapenkitkin pitäisi muistaa kitkeä. Vaikka välillä vähän hengästyttää, iloitsen, kun huonekalu, joka on odottanut omaa paikkaansa, saa sen.

Viimeinen talven puutyökurssin nikkorointini oli lasten naulakko. Halusin tehdä naulakon, johon saisi kaikki laukut ja nyssäkät ripustettua, ehkä huomista odottavat vaatteetkin. Ja nyt vihdoin tuo naulakko on päässyt omalle paikalleen - edelliseen kotiin se ei mahtunut.

Vaikka naulakon perimmäinen tarkoitus on tarve ripustaa, halusin sen sopivan lasten huoneeseen. Halusin, että se voi myös innoittaa leikkiin. Puuhun innoitti Swedesen sekä Luonan puun muotoiset naulakot. Piirtelin puun muodon, vaan enpä osannut aavistaa, minkämoinen homma naulakon sahaamisessa olikaan. Vannesahalla pörräily oli kyllä todella kivaa, mutta kulmia oli sen verran paljon ja puu sen verran pitkä, ettei puu ihan noin vain siinä pyörinytkään. Lopulta piti pyytää vähän apuakin, että jokainen nurkka saatiin sahatuksi.

Tykkään tästä puusta kovin. Jos lapset eivät tätä löydä käyttöönsä, saattaisinpa ottaa naulakon meille aikuisille käyttöön vaateripustimeksi.

Ihanaa helleviikkoa!