Nahkapaperista arjen sulostuttajia

Penaali, tablettikotelo, säilyttimet sun muut. Niin tarpeellisia. Usein vähän tylsiäkin ja käytäntö edellä meneviä. Näihin halusin kuitenkin tänä syksynä vähän kimallusta, erikoista, ylellisyyttä ja ihanaa! Kaivelin siis nahkapapereita (jo kesällä) ja ei kun ompelukone laulamaan!

Valkoinen on juhlallinen väri, mutta myös kovin arka. Silti lähdin ottamaan riskejä, nimittäin käytin valkoista nahkapaperia tehdessäni tablettikoteloa sekä penaalia. Lisäksi käytin hopeista nahkapaperia, nappia ja nepparia. Ajatuksenani oli myös, että tuo tablettikotelo menisi vaikka kirjekuorilaukusta juhlissa. Kirjekuori innoittikin näiden kahden muotokieleen. Tekemäni ohje ja kaavanpiirto-ohje näille löytyy täältä kotiliesi.fi-sivustolta, käykää sieltä kurkkaamassa lisätietoja näistä.

Tein keväällä pussukan, jossa oli jousisuljin, mutta en pussukkaan siihen tyytyväinen. Siispä purin jousisulkimen ulos vanhasta pussukasta ja käytin sen uudelleen nahkapaperipussukkaan. Nyt nahkapaperin värinä oli enemmän likaa kestävä harmaa, mutta piristykseksi siinä on myös hopeisesta nahkapaperista rusetti. Jousisuljin on kiva, kun pussukka avautuu reunoista puristamalla. Tokikaan tällainen kiinnitys ei vetoketjua korvaa, se ei pysy täysin kiinni kuitenkaan, ainakaan nahkapaperin kohdalla  Lisäksi jousisulkimen pujottaminen jäykkään nahkapaperiseen päärmeeseen tuntui haastavalta. Samaa rusettiteemaa on myös pinnissä sekä korviksissa, jotka nekin on samaista nahkapaperia.

Nyt on tallessa tärkeät kynät, tabletit ja muut pikkuhilpakkeet!

Millaisia penaaleja ja säilyttimiä te olette tänä syksynä ommelleet?

Suloista viikonlopun jatkoa!

Anni

0

Kirjan- ja vihkonpäälliset kankaasta - ohje

Esikoinen aloitti koulutaipaleensa reilu viikko sitten. Tämän mukana tulee monenlaista uutta opittavaa, kuten esimerkiksi se, että nyt pitäisi olla mielipide kontaktimuovista. Hieman pohdin ja mietin ja mielipidehän siitä löytyi: maalaisjärki. Jos kirjan pitää kestää esimerkiksi vielä toisellekin käyttäjälle, ehdottomasti muovia pintaan. Sillä muovikerroksella pidennetään koulukirjan ikää monen monituista vuotta! Mutta jos kirja on vaikkapa puoli vuotta käytössä oleva tehtäväkirja tai vihko, niin en suotta muovia siihen pintaan pistäisi. Se on mielestäni ajan-, vaivan- ja rahanhukkaa plus että vaikka sillä ei nyt maailmaa pelasteta, on se turhaa roskaa ja kulutusta joka tapauksessa. Koska kuitenkin tykkään, että tehtäväkirjat ja vihkot pysyvät käytössä hyvänä, on ne kiva suojata jotenkin. Näin kässäihmisenä yksi riesa on kangastilkut, joten päätin ottaa tilkut käyttöön ja ommella niistä päällisiä vihkoille ja tehtäväkirjoille.

Kirjan- ja vihkonpäälliset ovat todella nopeita tehdä ja tekeminen onnistuu vähemmänkin ommelleelta. Näin se käy:
1. Laita kangas kaksinkerroin ja aseta päällystettävä vihko tai kirja taitteelle. Leikkaa kangas siten, että ylä- ja alalaitaan jää n. sentin saumanvarat. Jätä leveyssuunnassa ylimääräistä kangasta n. puolet kirjan tai vihkon leveydestä tai hieman enemmän. Mitä syvemmälle suojatasku menee kannessa, sen tukevammin kannet pysyvät paikoillaan. (Kuvien päällisessä nuo läpät jäivät hieman liian kapeiksi, mutta toimii suoja onneksi siitäkin huolimatta!)
2. Päärmää tai huolittele saumurilla kangaskappaleen lyhyet sivut. Tarkista, miten paljon kangas menee vihkon tai kirjan yli ja merkkaa taite nuppineuloin.
3. Käännä yli jäävät läpät kankaan oikealle puolelle, oikeat puolet vastakkain. Ompele saumurilla ylä- sekä alalaita. Ommellessa läpät jäävät kiinni kankaan reunoihin.
4. Halutessasi voit kääntää kiinnitysläppien väliin jäävän taitteen ommellen. Vaihtoehtoisesti voit silittää taitteen. Sujauta päälliset vihkoon ja nauti opiskelusta!

Suojia oli niin mukava huristella, että niitä tuli tehtyä muutamat ylimääräisetkin. Suomen kielen tehtäväkirja sai päällisen vaateompeluista yli jääneistä kangaskaitaleista. Karvainen laikkukangas on omasta lapsuudestani - ompelin siitä silloin laukun, siitä yli jääneestä kankaasta teemme tällä hetkellä tyttären kanssa kepparia ja siitä yli jääneestä kankaasta ompelin matematiikan tehtäväkirjalle suojan. Muut kangaspäälliset ovat vihkoille, jotka ovat standardikokoisia eli tulevat käyttöön ihan varmasti!

Olen ommellut kansia myös kalentereille. Tekemäni ohje korkkikankaasta tehdyille kalenterin kansille löytyy täältä kotilieden kotisivuilta. Myös Kangaskorjaamolla-blogissa on selkeä ohje ja kivoja lisävinkkejä kirjankansiin!

Opiskelun iloa kaikille koulunsa aloittaneille tai sitä jatkaville! 

Anni

8

Hellepäivän ompeluksena bikinien yläosa

Mitä tekee kässähullu, kun iskee helteet? Aurinkoon menemisen sijaan istuu ompelukoneen taakse ompelemaan bikinejä. Eikä tarpeeseen, vaan siksi, kun huvittaa. Ompelin pikaisesti itselleni uudet bikiniyläosat, mutta niistä tuli minulle enemmän kuin ajattelin. Niistä tuli armollisuuden opettajat.

Näihin bikineihin meni alle tunti. Todella nämä olivat pikasurautus. En tehnyt taiteen sääntöjen mukaan, vaan tein vähän sinne päin ja sovellellen. Vähän niin kuin tulee ommeltua sitä "peruspertsaa", surrur vain. Kun bikinit olivat päällä, tuli huono omatunto. Olisi pitänyt laittaa bikineihin vissiin vuori, ehkä kuminauhaakin, mutta pistelin vaan menemään. Rikkinäisistä bikineistä napsittu lukkokaan ei ole täydellisen värinen bikinien kankaaseen. Osaisin tehdä huolellisemminkin, mutta miksi en tee! No esimerkiksi siksi, että oma rauhallinen ompeluaika on kortilla. Niin myös kärsivällisyys sekä jaksaminen nyhräämiseen. Päätin antaa itselleni armoa. Tämä elämänvaihe on nyt tämä. Nyt tehdään nopeita juttuja ja mennään sieltä, missä aita on matalin tai peräti sitä ei ole ollenkaan. Se parjattu peruspertsa on oikein arvokasta käsityötä sekin, vaikka se onkin ihan perus. Käsityöharrastus saa antaa onnistumisenkokemuksia niillä helpoilla jutuilla, aina ei tarvitse kikkailla ja näpertää. Nyt  siis opettelen armon antamista, näinkin on ihan hyvä.

Puin uutukaiset bikinit päälleni ja olin iloinen, kun ne näyttivät siltä kuin ajattelinkin. Sitten huomioni kiinnittyi kalman kalpeaan ihooni. Minuun ei väri juurikaan tartu, olen valkoinen, talvisin sinertävä. Olen ok ihoni värin kanssa, mutta kehtaako sitä näyttää rannalla saati somessa, kauneusihanne kun rusketuksen osalta on lähempänä kinuskikastiketta kuin sen alla olevaa jäätelöä. Entä tämä muu kroppani. Vaikka olen siihen ihan tyytyväinen sellaisenaan, se tuntuu vieraalta - onhan se paisunut ja kutistunut moneen otteeseen niin raskauksien kuin imetysten myötä. Tuntuu, ettei kehoni ole kuukauttakaan samannäköinen ja siksi se tuntuu vieraalta ja siksi myös vaikealta näyttää. Mutta entä jos antaisin armoa siinäkin. Tässä minä olen, tällaisena kuin olen, juuri nyt. Jos itse olen tällaisena itselleni ihan hyvä, ehkä olen sitä muillekin. Ja toisaalta, jos en ole, niin mitäpä siitä!

Armollisuus on toki ollut mielessäni muutenkin. Jos ihmiset olisivat armollisia itselleen ja toisilleen, ei ehkä sanottaisi niin ikävästi aina. Jaksettaisiin nähdä niin oma peilikuva kuin muutkin ihmiset ihan tavallisina ihmisinä, aidosti ja positiivisesta käsin.

Kaikenlaisia ajatuksia sitä voikaan nousta yksistä bikinien yläosista! Vielä pari sanaa itse bikineistä. Hieman muokkaamani kaava biksuihin löytyi täältä. Kangas on Mereenin Betoniromua-lycraa. Lukko on vanhoista, rikkinäisistä bikineistä. Taitteet tein kääntämällä ja ompelemalla siksakilla, niinkin voi tehdä. Bikinien malli tuntuu hyvältä ja kevyeltä.

Ihania hellepäiviä!

Anni

4

Raivo-ompelua eli helppo neuletakki

Raivo-ompelus. Sellaiseen ryhdyin tällä viikolla. Kun perheessä on monta jonglöörattavaa osasta, ei juurikaan pääse käymään niin, että saisin ommeltua kerralla alusta loppuun yhden vaatekappaleen tai ylipäänsä mitään. Ja tämäkös ärsytti. Ja muutenkin kaikki oman ajan ja tilan puute. Joten raivo-ompelin. Se tapahtuu näin: peltorit korville, terveiset perheelle, että vaikka näyn, en ole läsnä,  ja sitten saksitaan kangasta vimmatusti ja ommellaan vielä vimmatummin. 

Pellavaneulos löytyi tähän neuletakkiin Eurokankaan palalaarista.

Työstön alle pääsi Eurokankaan palalaarista löytynyt pellavaneulos. Se ei maksanut montaa euroa, siksi uskalsinkin ottaa sen työn alle siinä tunnepuuskassa ja vähän summassa saksittavaksi. Koska sopivaa kaavaa en löytänyt, enkä sen puoleen olisi jaksanut alkaa piirtääkään, käytin luotto-pitkähihaisen kaavaa pohjana tälle neuletakille. Luonnosvihkopiirroksestani näkee suurinpiirtein, miten tein - violetilla on alkuperäinen kaava ja vihreällä lopullinen. Hihoille en siis tehnyt mitään. Etukappale kahtia keskeltä ja pääntietä laajensin ja leikkasin loivasti kohti liepeitä, jotka jatkuivat puoleen sääreen. Samaan linjaan alensin pääntietä takakappaleelta. Kun etu- ja takakappale olivat kiinni toisissaan, saumuroin leveän kaitaleen kaksinkertaisena liepeille niskan ympäri zurp. Taskut sopivaan kohtaan nips ja halkiot naps. Helmojen ja hihojen päärmeet zip. Tehokkaasti, nopeasti, raivossa. Tosin loppuvaiheessa ompelusta huomasin, että raivo ja ärtymys oli kadonnut jonnekin saumurin surinaan. Oli hyvä mieli ja minulla oli uusi neuletakki.

Luonnoskirja on uskollinen ystäväni, joka kulkee aina laukussa. Näin simppeleillä muutoksilla pitkähihaisesta saatiin pitkä neuletakki.

 Paitsi, että aivot tuulettuivat tätä neuletakkia ommellessa, tämä takki tuli todella tarpeeseen vaatevarastoissakin. Ensinnäkin näin imettäessä neuletakit ovat käytännöllisimmät vaatekappaleet ikinä. Toiseksi, mikä onkaan ihanampi vetäistä vilpoisana kesäpäivänä niskaan kuin hengittävä, lämmin, pellavahepenekaapu. Käytiin sateiden jälkeen ensimmäisenä aurinkoisena päivänä samoilemassa Mikkelipuistossa perheen kera ja hulmuavahelmainen pellavaneulostakki oli juuri mainio asuvalinta, ei tullut hiki eikä kylmä ja kivaltahan se näyttää luottoimetystopin ja -farkkujen päällä.

Kuvan upea kukkaloisto on Mikkelipuistosta.

Onko raivo-ompeleminen tuttua sinulle?

Raivo-ompeluksista huolimatta lempeitä ajatuksia sunnuntaihin!

Anni

2

Sade, kevyt kesäpaita

Oi kesä. Olen niin kesäihminen, herään henkiin kesällä ja rakastan oikeastaan kaikkea kesässä (paitsi ötököitä). Minua ei haittaa, jos välillä sataa - saapahan hyvällä omallatunnolla ommella sisällä. Helteen sattuessa voin tehdä kissat ja raukeasti pötkötkellä vaikkapa neuloen tai virkaten. Ihana, vehreä, ihmeellinen vuodenaika. Kesään teki mieleni myös ommella. Ensin ajattelin jotain helteeseen sopivaa. Sitten kun tulikin sadesää, alkoi mieli tehdä jotain pitkähihaisempaa. Silmiini osuikin jo valmiiksi piirtämäni Namedin Sade-kaava. Se sopisi niin lämpimään kuin viileämpäänkin säähän

Kevyt kangas ja ilmava kaava tekevät Sade-paidasta ihanan kesäpaidan.

Tein talvella Sade-paidan mutta kiintein hihoin, muokkasin siis hihan ehyeksi. Nyt ajattelin kuitenkin ottaa riskin ja tehdä kaavan alkuperäiset hihat. En siis kauheasti välitä rei'istä hihoissa yleisesti ottaen, mutta ajattelin kokeilla! Kankaaksi valitsin keväällä Salapakasta ostamani Atelier Brunetten ohuen puuvillan. Kangas ja kaava sopivatkin toisilleen mainiosti, niistä syntyi ilmava ja kevyt kokonaisuus, mikä onkin loistava kombo kesään.

Hihansuiden rusetit tuovat söpöä tyttömäisyyttä paitaan.

Yhden muutoksen olisin kuitenkin paitaan saanut kyllä tehdä. Sade on mallina meinaa melkoisen lyhyt enkä siinä leikkaamistohinassa tajunnut pidentää kaavaa. En haluaisi, että napa vilkkuu. Täytyykin vähän vielä miettiä, minkä muun kanssa kuin näiden lempparifarkkujeni kanssa voisin paitaa käyttää. Muutoin paita on tosi ihana!

Paidan takaosa on ehdoton lempparini,  ihana, hieman avonainen selkä.

Heinäkuu alkoi hieman sateisissa tunnelmissa, mutta eiköhän tästäkin ihan oiva kesälomakuukausi saada!

Ihania kesäpäiviä teille!

Anni

2

Ruokalappu koiranruokasäkistä

Kuopuksellamme on alkanut syömishommat kiinteiden muodossa ja ruokalaput ovat tulleet ajankohtaisiksi taas. Ruokalappuajatuksissani tuijottelin koiranruokasäkkiä ja välähti. Siitä olisi tehtävä ruokalappu!

Koiranruokasäkistä tuli oikein oiva ruokalappu.

Kierrätysmateriaalit ovat usein innostavia! Toki tykkään ekologisesta näkökulmasta - materiaali on jo olemassa ja usein se on vielä roska, joten materiaalin käyttöiän pidentäminen uusiokäytöllä on huippujuttu. Mutta kierrätysmateriaalit kutsuvat myös testaamaan, mihin kaikkeen erilaiset materiaalit voivat taipua. Usein materiaaleilla voi myös leikitellä ennakkoluulottomammin, ei haittaa, jos ei onnistukaan, koska kyseessähän tosiaan oli roska.

Iso koiranruokasäkki mahdollisti sen, että lopulliseen tuotteeseen ei jäänyt tekstejä tai muita viitteitä koiranruoasta kuin itse koira.

Leikkasin parin vanhan ruokalapun pohjalta koiranruokasäkistä ruokalapun. Alareunan kaukalokappaleen leikkasin aavistuksen leveämmäksi, jolloin sain taskun avautumaan paremmin tippuvalle ruualle. Kanttasin terävät reunat mummini kässäkätköistä löytyneellä vinonauhalla. Materiaalit olivat siis täysin ilmaiset ja oikein toimivat. Tositoimiin ruokalappu ei vielä kuitenkaan päässyt, sillä ruokalaput ovat niiiin kiinnostavia, että ne päällä syömisestä ei tule mitään. Vaikuttaisi kuitenkin ihan lupaavalta tämän ruokalapun toimivuus.

Mikä on sinun viimeisin kierrätyskäsityö?

Anni

4

Juhannushame ja ihanat seppeleet

Vuoteni tuntuvat jakaantuvan kahteen odotukseen, joulun ja juhannuksen odotukseen. Joulu on se valopilkku pimeänä vuodenaikana. Juhannus on taas se hetki, josta kesä tuntuu alkavan. Nyt siis on virallisesti kesä!

Kaipasin juhannukseen kevyttä hametta, joka pituudellaan kuitenkin suojaisi kinttujani hyttysiltä. Meninkin helpoimman kautta: ohut, läpinäkyvä batisti sekä sen alle viskoosikaitale kuminauhakujalla hameeksi. Helppo ja nopea! Tosin ajattelin kankaan olevan laskeutuvampi, vaan eipä ollutkaan, Siispä hame saattaa tietyssä kuvakulmassa ja pienen tuulen saattelemana luoda illuusion raskausmahasta, jota ei totisesti ole. Samapa tuo, kiva kesähame se on silti!

Kevyt kesähamepäällä teimme juhannuksena juhannusseppeleitä lupiineista"lupiinitalkoot"-hengessä. Kaunis kukka se kyllä on seppeleessä ja tuoksukin ihana. Kuitenkin tykkään enemmän katsella luonnossa suomalaisia kukkaketoja kuin lupiinikenttiä, joten hyvällä omallatunnolla näitä onkin ihasteltu nyt seppeleissä sekä maljakoissa!

Ihanaa juhannuksen jälkeistä aikaa ja kunnon kesän alkua!

Anni

0

Muistoista ommeltu tilkkupeitto

Tilkkupeiton tilkut tuovat mieleen monta muistoa.

Muutamia vuosia sitten tein valovoimaisen idiootin ostoksen. Hankimme vieraspeittoja ja -tyynyjä ja samalla ostimme "varalle" muutamat aivan halpishöpöhöpöpeitot ja tyynyt Ikeasta. Investointi ei ollut suuri, ehkä euron, kaksi, siksi ne olivat mukamas hyviä varalle. Mutta tietäähän sen. Eihän ne varapeitoiksi jääneet, vaan tulivat käyttöön. Ja tietäähän senkin, ettei semmonen rimpula höttöpeitto kestä yhtään mitään. Tänä keväänä havahduin siihen, että pian on edessä roskis, jos en tee jotain. Vaikka tiedän, ettei  maailman jäteongelma pelastu yhden peiton pelastuksella, otin "challenge accepted"-asenteen. Tämä yksi peitto ainakin pelastetaan. Ja niin muuten otetaan käyttöön myös ne aivan höpsäkän muotoiset puuvillakangaspalat sieltä kangaslaatikosta viemästä tilaa.

Vanhat kapiokoristelut ovat minusta aivan hurmaavia. Niihin on laitettu monta ajatusta ja paljon aikaa. Ihanaa, että tämäkin kirjailu pääsi vielä käyttöön.

Lähdin kokoamaan tilkkupeittoa aika tunteella ja ilman suurempaa suunnitelmaa. Peitosta muodostuikin muistojen peitto, vaikka se ei ollut ensisijaisena tavoitteenani. Ruutukangas on pappani vanhasta peltotyöpaidasta. Mummoni kapioista otettu kirjailtu osio pääsi mukaan myös, muu lakana oli jo puhkikäytetty. Opiskeluaikoina tein shiborivärjäyskokeiluja äitini kirjailemiin kapiotyynyliinoihin, nyt nekin ovat osa peittoa. Kuin myös vuosia sitten painamani pingviinit ja Een kanssa viime talvena painetut kissat. Yksi kaistale on roskiksesta serkkuni dyykkaama Marimekon kangas muistuttamassa, että yhden roska on toisen aarre. Ja yksi afrikkalainen kangas pääsi myös mukaan.

Pienet kankaanpainotilkut pääsivät myös käyttöön.

Lopulta peiton kokoon ompeleminen ei ollut ihan helppo homma, sillä sisään tullut peitto oli jo venynyt ja vanunut. Otin kuitenkin aika hövelin asenteen, ei ole ehkä maailman suorin peitto, mutta on ihan riittävän hyvä. Peittoon on kiva kääriytyä ja se tuntuu muistoineen mukavalta. Vaikka oli tarkoitus, että tämä tilkkupeitto toimittaisi lakanan sisuksiin laitettavan peiton virkaa, saattaa olla, että tästä tulikin torkkupeitto, joka saa olla näkösällä ja käytössä päiväunipeittona.

Tästä peitosta tuli kiva kääriytymispeitto.

Nyt tulikin viileämmät kelit. Peittoon on kiva kääriytyä vaikkapa iltauinnin jälkeen.

Ihania kesäpäiviä!

Anni

6

Kukkamekko peruskaavan pohjalta

Kangas saatu Almandiinilta

Kesämekkoni koostuu raikkaasta väristä sekä helposta helmasta.

Olen usein maininnut rakkaudestani mustaan. Musta on turvallinen ja helppo väri. Ei tarvitse pohtia, sopivatko vaatteiden värit yhteen, kun ne kaikki ovat mustia. Rakkaus mustaan syveni esikoiseni synnyttyä. Elämän järjestys muuttui niin rytinällä, että sain turvallisuudentunnetta helposta, mustasta väristä. Nyt kuitenkin, kun elämän järjestys on muuttunut eksponentiaalisesti vielä kaaoksemmaksi, värit ovatkin alkaneet miellyttää silmää! Tässä sekametelisopassa, johon mahtuu kolme lasta ja mies, erisorttisia lemmikkejä, mökkiä, kotia ja kaikenlaisia projekteja, värikkäämmäksi muuttuva garderoobi on vain piste iin päälle. Olen värien vaatekaappiin saapumisesta puhunut usein ja useissa postauksissa. Se kertokoon siitä, miten iso juttu tämä värihomma minulle on! Jos on seitsemän vuotta pukeutunut kokomustaan, jokainen värikäs vaatekappale on minulle iso asia.

Helmassa on sekä etu- että takapuolella vastalaskokset. 

Oli kesämekon aika. Semmoisen istuvan, mutkattoman, juhlaan ja arkeen sopivan kesämekon aika. Instastoorissani esittelinkin tämän mekon syntyä, nimittäin lähdin ompelemaan aika summanmutikassa. Yläosan kaavan kuosittelin peruskaavastani. Työn edetessä mittailin ja tuumailin ja leikkelin niin pääntielle omaa muotoaan kuin vastalaskosten syvyyttä helmaan. Kankaan sain blogiyhteistyönä Almandiinilta. Onkin ihanaa, että päällä on jotain, mitä ei ihan heti vastaan tule, sillä Almandiini tuo kankaansa Japanista. Mekon kangas on Pienet kukat niityllä -nimistä eläväpintaista puuvillaa. Aivan suloinen ja kevyt päällä. En vuorittanut mekkoa, jotta se olisi kevyt pitää arkisemmissakin tilanteissa.

Pääntien muodon piirtelin liidulla sovittaessa. On kiva ommella siten, että kuulostelee, mitä kangas haluaa.

Nyt vain sitten odottelemaan kesämekkokelejä, nyt onneksi näyttää lupaavalta!

Kesäisiä päiviä toivotellen, Anni

4

Muodokas Doris-hame

Kehopositiivisuus on sana, johon olen törmännyt viime aikoina jatkuvasti. Olen törmännyt siihen mielessäni, kun katson peiliin. Viimeiset kolme vuotta ovat olleet keholleni aikamoista myllerrystä, kun saimme nämä meidän pojat alle kahden vuoden ikäerolla. Kaksi lähekkäin olevaa raskautta ja imetykset päälle. Keho ei ole tuntunut omalta, mutta silti olen yrittänyt katsoa sitä ihaillen, sillä se on tehnyt ihmeellisiä asioita. Kehopositiivisuus on vilahdellut aktiivisesti myös mediassa. Olisikohan aika jo unohtaa iän ikuiset laihikset ja pakottava tarve yrittää näyttää mainosmallilta? Jokaisen pitäisi pystyä rakastamaan kehoaan, vaikka se ei olisi langanlaiha.

Doris-hameen korkea, ristikkäin menevä resorikappale tekee hameesta todella mukavan tuntuisen päällä.

Kehopositiivisuus on ollut myös sana tämän kuvissa näkyvän Doris-hameen ympärillä. Pääsin Misusu patternsin Doris-hameen kaavatestaajaksi ja ah se on ollut ihanaa. Paitsi että kaava on ollut ihan super, on ollut ihana nähdä muiden versioita hameesta ja kuulla ajatuksia siihen liittyen. Koen, että monille on ollut haastavaa tehdä ja pukea hame, joka on tiukka ja joka korostaa naisellisia muotoja. Ei olla oltu ihan sinut oman kehon kanssa, siitä huolimatta on vedetty tuo kaunis hame päälle ja sitten onkin huomattu, että jestas, kylläpä näyttää hyvälle! Tämä hame on auttanut joitain sen oman kehopositiivisuuden löytämisessä. Eikö ole ihanaa, miten yksi vaatekappale voi olla niin merkittävä omien ajatusten kannalta!

Hameen leikkaus näkyy parhaiten sivusta. Taskut hameessa on kyllä parhautta!

Itse olen tottunut käyttämään kireitä vaatteita, joten hameen kireys ei ollut minulle ongelma. Kuitenkin hame korostaa kurveja enkä aina ihan ole ollut sinut vaikkapa leveän lantioni kanssa. Mutta. Olen pakottanut itseni katsomaan kehoani lempeydellä ja ihailulla. Ei se näytä samalta kuin 10 vuotta sitten. Mutta sen jälkeen onkin tapahtunut paljon, muun muassa kolme lasta, kolme imetystä, joista yksi jatkuu vielä. Ja toki kehossani näkyy myös muutot, työpäivät, väsymys, rakentamiset jne. Ihmehän se olisi, jos kehossani nämä asiat eivät näkyisi! Keho muuttuu elämän mukana ja koen vastuukseni ymmärtää kehoani eri ikäisenä ja muotoisena. Minulla ja keholla on ihan oma suhde ja sitä suhdetta voi vaalia esimerkiksi ihanilla kehoa arvostavilla vaatteilla. Jos jonkun mielestä hameeni on liian kireä tai muotoja nuoleva, hän voi katsoa pois päin.

Sivusaumoissa kulkevat tereet korostavat hameen leikkausta.

Doris-hameessa on kolme eri pituusvaihtoehtoa ja sen voi tehdä taskuilla tai ilman, myös raskaushameeksi se sopii. Valitsin midi-mitan ja ehdottomasti taskut, sillä minulla ei ole yhtään taskullista hametta tällä hetkellä. Kangas on Mereenin joustocollegea. Hame tuntuu todella hyvältä päällä. Se on toki kireä, mutta takahalkio sekä joustava hamemateriaali antaa riittävästi liikkumatilaa. Kaavan mukana tulee ohjeet, miten muokata kaavaa enemmän omalle keholle sopivaksi, jos omat mitat eivät kohtaa kaavan mittojen kanssa. Itse koin kaavan kuitenkin hyväksi juuri sellaisena.

Lempein ajatuksin kohti viikonloppua!

Anni

2

Kylpytakista kissa-asu

Vappu oli ja vappu meni! Ihana iloinen hassuttelujuhla, jolloin saa pukeutua hassusti ja heittää leikiksi. Meillä tosin vappu kääntyi aikamoiseksi norovirushulabalooksi - jo toistamiseen tänä vuonna. Nyt kun siitä on selvitty, on kiva kääntää katseet vielä vapun hassutteluaikaan ja Een eskarin naamiaisiin. Ee halusi pukeutua naamiaisiin kissaksi, joten kissa-asun tekoon sitä oli ryhdyttävä.

Kissan leikkiminen on mieluisaa ja sen näkee jo kissamaisesta elekielestä.

Ostin vuosi, pari sitten kirppikseltä 50 sentillä fleece-kylpytakin, josta puuttui vyö. Vaikka fleecestä en kauheasti materiaalina tykkää, ajattelin sen olevan ihanan lämmin talvisilla saunareissuilla ja niin se olikin. Nyt kuitenkin hihat olivat käyneet jo lyhyiksi ja halusin tuosta polyesteripallerosta eroon. Roskikseen en kuitenkaan halunnut ehjää takkia heittää ja jälleenmyyntiin se ei vyöttömyytensä puolesta sovi, joten siitä sain oivan materiaalin kissa-asuun.

Kylpytakista sai kierrätetyksi oivan kissa-asun lasten naamiaisiin.

Leikkasin hupparin kaavaa mukaellen etu- ja takakappaleet kylpytakista. Kylpytakki siis lyheni ja kapeni. Taskut saivat jäädä paikalleen ja ne ovatkin ihan näppärät naamiaisissakin. Pään- ja kädentiet sain huoliteltua hieman fleeceä venyttämällä, kääntämällä ja ompelemalla siksakilla päältä. Näin huolitttelin myös helman. Leikkasin alkuperäisen kylpytakin helmakäänteen vyöksi ja hupun käänteen hännäksi. Hihoista sain leikatuksi hatun kappaleet. Hattu on pipon kaavalla tehty, mutta etukappaleeseen tein kaarteet otsalle. Piponkin reuna on huoliteltu kääntämällä ja ompelemalla siksakilla päältä. 

Takkimallinen kissatakki mahtuu isompanakin päälle, joten asu ei jää kertakäyttöiseksi.

Koska kissa-asu on takkimallinen, mahtuu tämä päälle vaikka aikuisena, mikä on loistojuttu, koska en hirveästi pidä kertakäyttöasuista. Toisaalta ei tämä kertakäyttöiseksi ole jäänyt nytkään - se on eläinfani-Eellä vähän väliä päällä ja kissahattu päässä viiletetään ulkonakin miauta maukuen.

Pääsikö teillä ompelukoneet surraamaan vappunaamiaisten merkeissä?

Leikkimielistä sunnuntai-iltaa!

Anni

10

Raikasta kesävaatetta

Kankaat saatu blogiyhteistyönä Myllymuksuilta

Kyllä pienten palleroiden kelpaa nyt kesästellä.

Kesä yllätti perheenäidin. Lämpimät kelit tulivat kerralla ja kauhukseni tajusin, että vaatekaapissa ei ole kummallekaan pojalle Mitään kesävaatetta. Siis ei mitään. Ei yhtään t-paitaa, ei sortseja, ei mitään. Silloinhan ei käsityöharrastaja voi mitään muuta kuin ottaa kesäkaavalehdet kouraan ja alkaa etsiä kesäisiä kaavoja. Siinä kuumeisesti kaavoja etsiessäni pohdin, että onko käsityöharrastus jo sairaus, sillä tuntuu mahdottomalta ajatukselta ostaa mitään valmiina kaupasta. Kaikki pitää tehdä itse. (Okei, ostaisin kirpparilta, mutta olen aika tarkka laadun ja värimaailman suhteen, joten harvoin löydän mieleistä ja jos löydän, on joku muu jo ehtinyt sanoa av-yv-jne.)

Kesävaatesetit pikku-veljeksille farkkucollegesta sekä Klaara-trikoosta

The kaavalehdeksi valikoitui Ottobre 3/2016. Ii-vauvalle ompelin Sporty Baby-shortsit, tosin vain yhdestä kappaleesta eikä kolmesta, kuten kaavassa. Kaveriksi ompelin bodykaavan pohjalta muokkaillun hihattoman. Aa sai housut Trick-kaavalla sekä Panda & X print -kaavalla tehdyn paidan. Paidan reunaraidoista tykkään ihan älynä! Kankaana molempien poikien housuissa on Myllymuksujen farkkucollege, mukavan jämäkkä kangas. Paidoissa taas on Myllymuksujen ihanan raikas Klaara-digiprintattu trikoo. Lapsuudessani meillä on ollut monenlaisia papukaijoja, mm. kankaastakin löytyvä harmaapapukaija. Siksipä tämä kangas herättää hyvin lämpimiä muistoja ja tuntuu tavallistakin kauniimmalta silmissäni. Papukaija-kankaasta tykkään myös siksi, ettei se ole selvästi tytöille tai pojille suunnattu. Viime aikoina minun on ollut haastava löytää erityisesti pojille kuosikankaita, koska en niin välitä auto-kulkuväline-merirosvo-jne-kankaista, vaan haluaisin jotain kuvitukseltaan neutraalia.

Lippapipot on meidän perheen ehdoton kesähattumalli.

Myös Ee pääsi mukaan kangassamisteluihin, sillä koko kesävaateruljanssi piti aloittaa uusista kesähatuista. Kaavana lippapipoissa on NOSHin lippapipon kaava. Nämä ovatkin ihan huiput, kun sisarukset kulkevat ulkona kuin majakka ja perävaunu samispipoissaan.

Nyt saa kesä tulla, olemme valmistautuneet!

Mites, joko teillä ompelukoneet suoltaa kesävaatetta?

Anni

1

Solmupanta + ohje

Huhtikuu kun alkaa lähestyä loppuaan, erinäiset käsityö- ja askarteluryhmät alkavat täyttyä kyselyistä mitä lastenhoitajille ja opeille lahjaksi. Monet - niin kuin minäkin - haluavat tehdä jotain itse, mutta kuitenkin jotain käyttökelpoista mutta ei mitään liiaksi aikaa vievää, koska usein annettavia lahjoja on useita. Sitten toki keskusteluun mahtuu ne, jotka vastustavat lahjojen antamista. Noh, minusta kyse on hyvistä tavoista ja meidän perheessä lahjotaan kyllä eskarin henkilökunta. Tänä vuonna pakettiin sujahtaa nopeasti ommeltavat solmupannat.

Solmupanta valmistuu nopeasti ja sellaiseen saa kulutettua niitä kapeampiakin kankaanpaloja, joista ei vaatetta enää helposti saa. Panta on saanut innoituksensa Roosa Blomin blogista, jossa vastaava solmu on tehty neulottuun kappaleeseen.

Leikkaa kankaasta n. 52 x 20 cm kaitale. Pidempi mitta siis tulee pään ympäryksestä plus saumanvarat. Ompele pitkät sivut yhteen kankaan oikeat puolet vastakkain. Käännä pitkä putki oikeinpäin ja aseta tuo sauma keskelle - sauma jää pannan nurjalle puolelle. Aseta pannan oikeat puolet vastakkain mutta lomittain siten, että ne ovat vain puoliksi päällekkäin. Käännä päällimmäisen kappaleen ylimenevä reuna koko kasan alimmaiseksi ja alempi ylimenevä reuna kasan ylimmäiseksi. Pannan päät ovat siis kaksinkerroin lomittain. Ompele koko kasan päältä saumurilla tai ompelukoneella. Taittele ommeltu sauma poikittain pannan solmun alle.

Mitä te meinaatte antaa lastenhoitajille ja opeille tänä keväänä lahjaksi?

Rentoa viikonloppua!

Anni

2

Pellavapaita pikkutwisteillä

Välillä kun pysähdyn istumaan, tajuan, miten vilinää tämä elämä on. Päässä on kaksituhatta ajatusta ja mieli on koko ajan tarkkana, itkeekö joku lapsista jossain. Ajatukset skannaavat niin omaa tulevaisuutta kuin lastenkin, plus tietenkin kaikki käytännön jutut ja murheet. Kun pää on yhtä ajatussykkyrää, tuntuu välillä vaikealta asettua aloilleen. Huomaan tämän vaikuttavan myös käsitöihin. Käsityöt on pysähtymistä vaativa harrastus. Ei voi söheltää. Tekee myös mieli pysyä mukavuusalueella eikä lähteä kikkailemaan suuresti. Siltikin tuntuu ehdottoman tärkeältä tehdä käsitöitä. Koska on niin tarvittu koko ajan, käsityöt maadoittavat minut siihen, mitä Minä itsessäni olen.

Hihan hiuslaskosyksityiskohta on melko huomaamaton ja ehkä juuri siksi niin ihana.

Huomaan, että viime aikoina minulle on ollut erityisen tärkeää myös ommella juuri itselle. Ehkä kun antaa itsestään koko ajan jotain, tulee tärkeäksi hoivata ja hemmotella itseä. Ompelin itselleni pellavapaidan tutulla kaavalla, jota olen käyttänyt itselleni lukuisia kertoja. Olen sen vuosia sitten kuositellut omasta peruskaavastani. Halusin kuitenkin jotain vähän erilaista tällä kertaa, mutta ei niin erilaista, että se vaatisi kauheasti ajatustyötä. Koska kangasta ei ollut ihan riittävästi, aloitin tekemällä hihoihin pidennyskappaleet hiuslaskoksin. Hiuslaskosjalan toiminnasta olen kirjoittanut täällä.

Pääntien muodolla saa helposti pientä muutosta vaatteeseen.

Jatkoin pikkutwistin hakemista erilaisella pääntiellä kuin yleensä. Pääntie on edestä puolikkaan kymmenkulmion muotoinen. Tällainen pääntie on todella helppo tehdä muotokaitaleella.

Pellavapaita on monikäyttöinen vaate - niin viileälle kuin lämpimälle sekä arkeen ja juhlaan.

Paita on juuri sitä, mitä nyt tarvitsin. Maanläheinen, löysä ja mukava päällä, hyvin istuva, hieman trikoista imetysvaategarderoobia tyylikkäämpi ja asiallisempi mutta silti hitusen persoonallinen.

Levollista pääsiäisviikonlopun jatkoa!

Anni

11

Kimono viskoosista

Yhteistyössä Eurokangas.

Päivät pitenevät, hetken saimme nauttia ihan oikeasta keväästäkin ennen takatalvea. Kesä tulee! Enää ei tee mieli valita päälle turvallista mustaa, jonka sisuksiin hävitä. Nyt kaipaan väriä ja keveyttä! Eurokankaan viskoosihaaste tuli kuin tilauksesta!

Vielä viimeiset lumet ja jäät. Kimonolla tarkenee kivasti talvellakin (vaikka takin tarvitsee päällensä).

Tykkään pukeutua ja kääriytyä aina erilaisiin (neule)takkeihin. Vieläpä tässä imetysvaiheessa erilaiset takit ja kaavut tuntuvat ainoilta järkeviltä vaatekappaleilta imetystoppien seuraksi. Eurokankaan kimono-kaava oli mainio juuri tähän tarpeeseen. Kaavassa käytetään ihan koko kangas, joten sitä voi kutsua zero waste -kaavaksi. Lyhensin kimonoa muutamankymmentä senttiä, jotta se näyttäisi päiväkäyttöiseltä ennemmin kuin aamutakilta. Vyötäkään en usko käyttäväni - vyökappaleet odottavat työpöydälläni ompelemista edelleen, jos sen kuitenkin varuilta ompelisin.

Pieni lomareissu vei Mathildedalin Terho-kahvilaan. Imetyskin sujui kimonon suojissa.

Viskoosi on hieman kinkkinen työstettävä, se kun on niin laskeutuvaa, ettei sitä tahdo saada asettumaan aloilleen. Olen kuitenkin lohduttautunut, että se on laskeutuva myös päällä, joten pienet heitot leikkaamis- tai ompelemisvaiheessa ei haittaa. Päärmeiden ompelussa valttia oli silitysmaltti. Silitin päärmeet valmiiksi mittaliisan kanssa ja näin päärmeiden ompeleminen oli paljon helpompaa.

Herkkä vesivärikuosi on kovasti mieleeni. Nyt vain odotan, että kimonon alle puhaltaa talviviiman sijaan kesäinen lempeä tuuli.

Kimono on osoittautunut mainioksi vaatekappaleeksi jo nyt. Julkisilla paikoilla imettäessä on kiva heittää liepeet vauvan peitoksi. Vaikka ilmat viilenivät, viskoosi lämmittää. Odotan kovasti kuitenkin kesähelteitä, jolloin tuuli saa puhallella kimonon alle vilvoittavaa ilmaa ja saan nauttia viskoosin vilpoisasta ominaisuudesta.

Kesämielellä,
Anni

2

Viisi vinkkiä istuvan vaatteen tekemiseen

"On vain väärän kokoisia vaatteita, ei väärän kokoisia ihmisiä." Näin kaavoituksen opettajani opetti taannoin käsityönopeksi opiskellessani. Niin aivan. Mehän olemme kaikki aivan eri muotoisia! Siksi onkin alkanut tuntua aika absurdilta, että on jotkut tietyt vaatekoot ja niihin pitäisi kaikkien pystyä sulloutumaan, vaikka yhdellä on vähemmän tissiä, toisella enemmän kättä ja niin edelleen. Tästä asiasta puhuin jo useampi viikko sitten instastooreissani, missä tykkään pohtia kässähommia (ja ehkä vähän muutakin) ääneen. Kävin tämän jälkeen useita keskusteluja eri ihmisten kanssa ja useiden viesti oli tämä: kerro lisää! En ole ompelualan ammattilainen ja monista asioista voi joku olla eri mieltä, mutta paljon olen tehdessä oppinut. Siksi jaan nyt teille viisi minulle hyödyllistä juttua, josko niistä hyötyisi joku muukin. Niinhän se on, ettei tiedosta ole mitään iloa, jollei sitä jaa muiden kanssa. Ja jakaessa oppii usein itsekin.

Ei ole aina ruusuilla tanssimista tuo ompelu, töitä pitää tehdä, mutta lopussa kiitos seisoo!

1. Ota omat mitat

Minulle suurin ahaa-elämys kaavojen parissa on ollut omat mitat. Ensimmäisiä tehtäviä kaavoituksen kurssilla oli omien mittojen ottaminen. Mittoja oli 22 eikä todellakaan mittani osuneet yhteen tai kahteen kokoon. Omat mittani ovat pienemmillään 32 (esim. selän leveys) ja suurimmillaan 52 (istumakorkeus). Näiden mittojen pohjalta kurssilla tehtiin omat peruskaavat, jotka ovatkin olleet aivan kullanarvoiset. Omien mittojen mukaan tehtyä peruskaavaa olenkin käyttänyt omissa ompeluissani säännöllisesti. Mittaaminen kannattaa muuten tehdä kaverin kanssa, on aika vaikea tehdä yksin.

Mittoja pitää ottaa monenmonta, että saadaan peruskaava aikaiseksi.

Peruskaavan tekemiseen on ohjeet mm. Naisten pukimien peruskaavat 1 -nimisessä opuksessa, mutta kansalaisopistoissa on peruskaavakursseja ja peruskaavaa voi tehdä myös nettikursseina. Esimerkiksi kaavakoulu sekä Sik Sak Ompelukoulu järjestää kaava-nettikursseja ja ainakin Ompelinossa Espoossa voi piirtää opastetusti omaa peruskaavaa. Kaavoja voit tilata myös valmiiksi omilla mitoilla tehtynä esimerkiksi Suvikaavalta.

peruskaava =  omien mittojen mukaan tehty kaava paidalle, hameelle tai housulle. Peruskaava ei itsessään ole valmis kaava vaatteen tekoon, sillä siinä on vähän väljyyttä sekä paljon muotolaskoksia, vaan peruskaavasta kuositellaan kaava halutulle vaatteelle. Usein kaavaa vielä korjataan proton ompelun jälkeen. Usein peruskaavat ovat joustamattomille kankaille.
väljyysvara = peruskaavaan lisätään eri mittoihin tietyt väljyydet eli "ekstraa", jotta vaate on mukavampi päällä (voi esimerkiksi hengittää). Peruskaavan väljyydet ovat melko vähäiset. Trikoovaatteissa käytetään usein miinusmerkkistä väljyyttä, jotta vaate on napakka - esim. kaavan eli myös vaatteen ympärysmitta on  pienempi kuin mitä vastaava mitta vartalossa

2. Kuosittele

Peruskaavaa käytetään harvoin sellaisenaan kaavana, joten sitä pitää kuositella hieman. Käytännössä peruskaavaa leikataan ja liimataan. Kuosittelussa voi lisätä tai vähentää väljyyksiä, siirtää muotolaskoksia tai lisätä kangasta sinne ja ottaa pois täältä. Kuosittelussa on aivan omat sääntönsä ja totta puhuakseni en ole kovin taitava siinä, oppimista on paljon. Onneksi on kuitenkin apuja. Esimerkiksi Minna Taatilan kirjassa Kuosittelu on kuositteluohjeita aina hihoista röyhelöihin

Kuosittelua voi harjoitella myös pienemmässä koossa. Ohjeita löytyy niin kirjoista kuin netistä.

kuosittelu = "Kuosittelu on peruskaavan muuttamista varsinaiseksi vaatteen kaavaksi. Kuosittelu sisältää kaikki ne toimenpiteet, jotka peruskaavalle tehdään, ennen kuin siitä saadaan valmis kaava." Minna Taatila: Kuosittelu

3. Suunnittele

Pikkutytöillä on jo vuosia näkynyt Top Model -kirjoja. Isopäiset ja hoikkarakenteiset typyskät keikistelevät sivuilla ääriviivoineen ja heidän päälleen suunnitellaan vaatteita piirrellen. Minusta on ihanaa, että (omaan makuuni ehkä liian ällöhempeä) Top Model -maailma kutsuu lapsia suunnitteluun. Meille aikuisille se ei kuitenkaan ehkä toimi, koska tosiaan olemme kaikki eri muotoisia ja meille sopii erilaiset vaatteet. Siksi tämä vinkki on hyvä, vaikka tuntuikin vaikealta toteuttaa omassa realismissaan: Pistä päällesi mustat sukkahousut ja musta toppi. Sido vyötärölle valkoinen nauha vyötärön merkiksi. Ota itsestäsi kuva edestä, takaa ja sivusta. Piirrä näistä kuvista ääriviivapiirrokset ja piirrä suunnitelmasi uudesta vaatteesta noihin ääriviivapiirroksiin. Piirroksen pohjalta on helpompi lähteä kuosittelemaan.

Omien ääriviivojen piirtäminen tuntui aluksi vähän liiankin paljastavalta, mutta on mukava apu uusien vaatteiden suunnittelussa.

4. Mittaa
Peruskaava on hyödyllinen mutta toki myös työläs tapa lähteä ompelun maailmaan. Valmiskaavat ovat hyviä ja tarpeellisia ja käytän niitä itsekin. Olen kuitenkin peruskaavan myötä oppinut mittailemaan kaavoja. Kaikissa ompelukirjoissa sekä käsityölehdissä on lähes poikkeuksetta mittataulukko, josta voi etsiä oman kokonsa. Itse tykkään kuitenkin vertailla omia mittojani suoraan kaavaan. Mittaan itseäni, mittaan kaavaa, ja mietin, tulisiko jostain kohtaa ottaa pois ja johonkin kohtaan lisätä. Joskus voikin olla ylläri, että vaikka mittataulukon lukujen mukaan valitsisin koon 38, kaavan mukaan kannattaisikin valita 34 tai 42. Toki myös ommeltavalla materiaalilla on tässä merkitystä.

5. Lue
Tykkään lukea ja selaillan erilaisia käsityökirjoja ja niistä usein oppii paljon. Kerran tulin ostaneeksi alennuslaarista kirjan Knight: Ompele, saumaa ja sovita (WSOY 2009). Tuo on osoittautunut aika kivaksi perusopukseksi. Siellä on esiteltynä kankaan työstäminen, työmenetelmät, koristeideat mutta myös kerrottu vartalotyypeistä sekä vaatemalleista. Tällaisia perusopuksia on varmasti muitakin ja nettihän on tietoa pullollaan, itse olen hyötynyt kuitenkin tästä. Lukiessa oppii ja oppiessa saa uusia ideoita.


Mieleeni siis nousi viisi vinkkiä kohti istuvaa vaatetta. Tuleeko sinulla mieleen vielä jokin verraton juttu, joka on sinulle ollut ahaa-elämys ja auttanut vaateompelussa?

Ihanaa kevätviikkoa!

Anni

2

Mollanukke

Ompelupaketti saatu Kuovilta 

Meillä on kotona muutamat tauluhyllyt, joiden sisältöä tykkään vaihdella. Milloin sinne etsiytyy astioita, milloin kortteja. Muutama pieni veistos sekä taideteoskin on ilahduttamassa hyllyillä. Mutta kuka sanoo, ettei hyllyille voisi laittaa jotain pehmeääkin!

Maggimolla sai vaihtomekon Paratiisi-kuosisesta mekosta. Vieressä on vanhempieni häälahjaksi saamat korkeajalkaiset lasit.

Kuovi oy valmistaa Birger Kaipiaisen kuva-aiheista sisustustekstiilejä. Mukana on myös kangasnukkesarja. Alkunsa kangasnuket saivat, kun Kaipiainen suunnitteli Anna-lehden kautta tilattavan Annamollan vuonna 1967. Kuovi on sittemmin laajentanut mollavalikoimaa yhdeksään erilaiseen mollaan. Itse miellyin sinimekkoiseen Maggimollaan, koska hänellä on vaaleat letit (kuten minulla), tosin halusin hänelle vaihtomekoksi Paratiisi-kuosisen mekon. Mekkoja voi vaihdella mielensä mukaan.

Mollanuken kaulassa on kello, joka aina näyttää 12.15.

Mollat myydään tarvikepakettina tai halutessaan valmiiksi ommeltuina. Myös mekkoja saa erikseen. Molla oli toisaalta helppo ja yksinkertainen ommeltava, mutta se vaati myös kärsivällisyyttä. Kädet, jalat sekä letit olivat todella kapeita ja pitkiä kappaleita, ja niiden kääntäminen vaati kärsivällisyyttä ja aikaa (tätä varoiteltiin Mollan ompeluohjeissakin). Kääntäminen tuntui välillä kätilön työltä - pienestä reiästä piti saada jotain suurempaa ja oli varottava, ettei mikään paikka ratkea. Kädet olivat ainoat, jotka vaativat ratkomista, kämmen kun ei mahtunut ranteesta tulemaan. Asia kuitenkin korjaantui käsinommellen.

Jos sisustus kaipaa sinistä, voi mollan päälle vaihtaa alkuperäisen Maggimollan mekon.

Muistan lapsuudesta hetken, kun ihailin Kaipiaisen naishahmoja - ehkä jostain taulusta tai keraamisesta työstä. Onkin aika kiva, että samanhenkinen mollanukke, tai siis taideteos, nyt koristaa yhtä tauluhyllyistämme.

Iloa!

Anni

8