Kello käy

Mökkimme valmistui nelisen vuotta sitten ja siitä on tullutkin mukava kohtaamispaikka. Kesien perinteeksi on muodostunut, että meille tulee vieraita tasaiseen tahtiin, joko kahville tai pidemmäksi aikaa. Viime kesän tilastoissa yösijan annoimme 30 yönä yhteensä 29 matkailijalle, kahvittelijoita on sitten ollut varmaan toinen mokoma. Vaikka heinäkuun jälkeen olemme aika kyllästetyt ihmisten näkemisellä, ovat nuo kohtaamiset myös kesän kohokohtaa ja ihana energiaruiske syksyä kohti. Meillä on paljon ystäviä pääkaupunkiseudulla emmekä heitä kauheasti ehdi muulloin nähdä. Kesällä nautimme ystävyydestä.

Viime kesän yksi mieleenpainuneista kohtaamisista oli, kun mieheni kaveri poikkesi kylään, katsoi ympärilleen ja totesi: "Kaikki on modernia, uutta ja tyylikästä, mutta sitten tuolla seinällä on euron kello." Niinhän siellä oli, Ikean euron kello. Voitte vaan kuvitella, miten minua siepoi tuo pieni ei-niin-mietitty yksityiskohdan huomaaminen. Kun viime syksynä aloitin kansalaisopiston puutyökerhon ajatuksena kehittää puutyötaitojani, oli työlistallani se uusi kello mökille. Ajattelin samalla nikkaroida toisen meille kotiinkin.

Minulle toimi oikein hyvin tällainen kahden samankaltaisen työn samanaikainen työstäminen. Koska en osaa puutöitä juurikaan, samalla tuli kerrattua työvaiheet ja oppi jäi ehkä vähän paremmin päähän. Nyt saattaa mennä termit väärin, kun kellojen valmistumisesta on jokunen tovi, mutta yritetäänpä kerrata tuo prosessi: Liimalevy löytyi iskän jemmoista. Vannesahalla surauttelin ympyrät. Jyrsimellä jyrsin päällepäin tulevat reunat pyöreiksi. Pylväsporakoneella sain tehtyä sopivan kolon kellokoneistoille, jotka ostin Clas Ohlsonilta. Isompaan, kotiin tulevaan kelloon, tein kellonaikoja osoittavat pyörylät tappiporalla ja pyörylöiden reiät oksaporanterällä. Kalustemaali, sekin iskän jemmoista, levittyi nätisti pienellä superlonisella telalla. Ripustukseen tulevat nahkanauhat sain nahkatöihin hurahtaneelta veljeltäni. Nahkanauhat kiinnitin äidiltä saaduilla nauloilla. Niin, ei tästäkään projektista olisi tullut mitään ilman perheeni kattavia materiaalivarastoja. Kiitos siis heille!

Pienempi, kellonajaton kello saa mennä nyt mökille, sillä siellä ei nyt ole niin väliksi, jos kellonaikaa tuntuu vaikealta tulkita minuutilleen. Eikä ole euron kello enää, ei. Niin. Isompi, kellonajallinen kello näyttää aikaa uudessa kodissamme, jonne se sopiikin paremmin kuin hyvin.

Olkaa ajoissa!

Anni

6

Monistettuja juustolautoja

Joulun alla pähkäilin, mitä ihmettä voisin antaa lasten kummeille ja sukulaisille joulumuistamiseksi. Tykkään antaa käytännöllisiä ja käyttöön tulevia lahjoja. Villasukkia ei ihan lähde kymmenittäin puikoilta, ja aika moni idea on jo käytetty edellisvuosina, joten piti keksiä jotain muuta. Itse yrittäessäni puhdistaa laatikkoja ja hyllyjä kaikesta turhasta, tällainen lahjapohdinta on myös kuumottavaa, koska en missään nimessä halua pahentaa muiden taistelua turhan tavaran kanssa.

Päädyin antamaan lahjaksi juustolautoja, jonka pinta on liitutaulumaalilla maalattu. Juustoja tarjotessa lautaan voi kirjoittaa kunkin juuston kohdalle, mikä juusto on kyseessä. Ei tarvitse kysellä koko ajan, että oliko tämä nyt sitä goudaa vai gruyeriä. Sain isäni loputtomista puuvarastoista koivuliimalevyä. Vedin koivupalojen siistiin pintaan kolme kerrosta liitutaulumaalia telalla. Puutyökerhossa palastelin levyt sopivan kokoisiksi sirkkelillä ja jyrsimellä jyrsin reunat viistoiksi. Ennen paketointia hioin puisiksi jääneitä reunoja hieman. Näitä valmistui monta aika kivuttomasti, sopii siis hyvin monistettavaksi lahjaksi. Hetken mietin, onko liitutaulumaali ihan elintarvikekelpoinen. Ei ehkä, myyntiin tällaisia siis en valmistaisi. Tosin kaikille lahjani saaneille kerroin, että tässä ei ole elintarvikeleimaa, äläkä syö sitä lautaa.

Lempikohtani näissä juustolaudoissa on tuo kulma. Niin kaunis ja geometrinen. Jyrsin on kyllä huippumasiina.

Mutta niin. Miksi kuitenkin päädyin antamaan lahjaksi juustolaudan, eli materiaa, jollekin jopa turhan tavaran, jos ei juustoista niin perusta? Tätä ei ole pakko käyttää juustolautana. Tätä voi pitää myös tavallisena liitutauluna! Ainakin meidän viisveelle tämä oli huippu, hän tykkäsi oitis alkaa piirrellä siihen. Ja jos ei sitä tykkää käyttää juustolautana, eikä liitutauluna eikä saa myytyä kirpparilla, sen voi aina pistää takkaan polttopuuksi ja turhan tavaran ongelma on poistunut :D

Raikasta talviviikonloppua!

Anni

1