Virkkaa väreillä – uusia kirjovirkkausohjeita

Kirja saatu arvostelukappaleena Moreenilta.

Virkkaus on yksi lempparitekniikoistani ompelemisen ja neulomisen ohella. Aina aika ajoin tekee mieli tarttua koukkuun. Olen iloinnut suuresti myös Molla Millsin ihanan graafisista ja leikkisistä virkkauskirjoista, jotka ovat innostaneet todella monia virkkauksen maailmaan. Millsin kirjojen yksi kantava voima on kirjovirkkaus ja nuo kirjovirkatut mallit ovat aivan supereita. Kun huomasin tämän vuoden julkaistuissa käsityökirjoissa uuden virkkauskirjan – Natasja Vreeswijk: Virkkaa väreillä, leikittele kuvioilla – halusin ehdottomasti saada sen käsiini. Halusin päästä näkemään, miten joku toinen kirjovirkkauksen tekisi ja millaisia ideoita syntyy toisen virkkaajan koukulla.

Vreeswijkin kirjan kaikki 18 mallia ovat kirjovirkattuja. Tekniikkalähtökohdaksi Vreeswijk kuvailee Etelä-Amerikan wayuu-intiaanien virkkausperinteen. Suurin ero tämän kirjan sekä Millsin kirjojen kirjovirkkaustekniikassa on se, että tässä kirjassa virkataan aina edellisen kerroksen silmukan takareunaan. Näin kerrokset pysyvät kohtisuorassa päällekkäin eivätkä ala kallistua. Tätä en aiemmin tiennytkään, joten ihan hyödyllinen oppi, erityisesti yksityiskohtaisempia kuvioita virkatessa.

Kirja on oikein oivallinen aloittelevallekin virkkaajalle ja mallit kivoja. Värimaailma ei ehkä ole modernein – alkusanoissa kirjailija puhuukin vintagesta. Olisin ehkä kaivannut myös muutamia malleja lisää – sitä kun selaa paljon käsityölehtiä ja kirjoja, 18 mallia tuntuu hieman töpöltä. Tarkennettakoon myös, että kannessa luvattu 18 mallia tarkoittaa nimenomaan mallia, ei ohjetta. Eli kirjasta löytyy 18 eri mallia eli 18 kaaviokuvaa, mutta ohjeita kirjassa on 12. Osaan ohjeita on siis eri kuviointivaihtoehtoja, esimerkiksi vauvanhuoneen säilytyspusseja on kolme erilaista. Siltikin kirja on mukavaa vaihtelua lukemilleni virkkauskirjoille. Ja ainakin tuo pupujussi pääsee työn alle, jahka maltan istua koukun kanssa alas.

Aurinkoista viikon alkua!

Anni

Neulottu matto

Itse tehdyt matot ovat ihania. Tykkään siitä, että oma kädenjälki näkyy lattioilla. Olen virkannut monia mattoja, kutonutkin yhden ja yksi on kangaspuissa kesken. Virkatuissa matoissa on se kiva, että työ on korissa hollilla ja otettavissa vaikka autoon tai mökille mukaan. Mattoa virkatessa kuitenkin kädet väsyvät ainakin minulla kovasti. Virkatut matot tuntuvat myös syövän kudetta valtavasti ja ovat usein painaviakin, ainakin omaan makuun. Siksipä olen usein miettinyt, voisiko maton neuloa! En löytänyt mieleistä valmista ohjetta neulotulle matolle, joten tein sellaisen. Tuo tekemäni matto-ohje löytyy

t ä ä l t ä.

Tämän ontelokuteesta neulotun maton idea on mosaiikkineuleessa. Kirjoneulekuvio ei siis synny perinteisellä kirjoneuleella, vaan värejä pidetään työssä yksi kerrallaan mukana ja edellisen kerroksen silmukoita nostetaan pystyraidan kohdalla. Toki neuloessakin matto on ennen pitkää raskas kannatella, mutta koen, ettei työ ollut niin raskas tehdä kuin virkaten. Kerrokset tulivat kuin itsestään ja pian matto olikin valmis. 

Kultaisia auringonsäteitä viikonloppuun toivotellen,

Anni

Ihana Neulekekkerit

Kirja saatu arvostelukappaleena Tammelta.

Ah. Niin minä sanoin, kun sain käsiini Veera Jussilan Neulekekkerit - Saumattomat lasten neuleet. Sanoin ah ilosta, koska on ollut hauska seurata tutun ihmisen kirjan kirjoittamista ja vihdoin kirja oli käsissäni. Sanoin ah myös siksi, että kirja on kaunis! Mutta eritoten sanoin ah, koska tykkäsin kirjan malleista niin kovin. Juuri tällaista neulekirjaa olin kaivannut! Selkeitä, ajattomia neuleita!

Olen aika kranttu neuleohjeita valitessani. En halua suuria kikkailuja, mutta haluan pientä jujua neuletöihin. Haluan myös päästä mahdollisimman helpolla eli kaikki ylimääräiset saumatkin on plaah. No tässähän on vastaus perusneulemallien etsijälle. Neulekekkereiden neulemallit ovat saumattomia eli neulan ei ihan kauheasti tarvitse viuhua neuletyön valmistuksen jälkeen. Lisäksi neuleet ovat ihanan pelkistettyjä eikä niissä ole liikoja kromeluureja, mutta pientä jujua löytyy jokaisesta kuitenkin.

Tykkään malleista kovasti ja ohjeiden selkeydestä myös. Erilaisia ohjeita on yhteensä 28 ja siihen päälle ohjeet niin mitoitukseen, tekniikoihin ja viimeistelyyn. Ilahduin myös huomatessani kirjan lopussa neuleiden huolto- ja paikkausohjeita. Niin, neuleet on tarkoitettu kestämään! Jos siis etsit selkää perusneulekirjaa, joissa on malleja lapsille, tämä on se, johon suosittelen tutustumaan! Olisi ollut hauska nähdä kirjan lopussa vaikka joku pikkuohje aikuisillekin, vaikkapa villasukat. Toisaalta eikö kaikista paras kirja ole sellainen, josta jää vähän jano? Olisipa siis ihana saada käsiinsä Veeralta vastaava kirja mutta aikuisille!

Nyt pitäisi sinnillä tehdä keskeneräiset neuleet pois puikoilta, jotta voisi aloittaa jotain uutta tästä kirjasta! Tähän otetut kuvat ovat lemppariohjeistani ja niihin haluaisin kaikkiin tarttua heti.

Ihania neuleiltoja sinne!

Anni

Nahkapaperista arjen sulostuttajia

Penaali, tablettikotelo, säilyttimet sun muut. Niin tarpeellisia. Usein vähän tylsiäkin ja käytäntö edellä meneviä. Näihin halusin kuitenkin tänä syksynä vähän kimallusta, erikoista, ylellisyyttä ja ihanaa! Kaivelin siis nahkapapereita (jo kesällä) ja ei kun ompelukone laulamaan!

Valkoinen on juhlallinen väri, mutta myös kovin arka. Silti lähdin ottamaan riskejä, nimittäin käytin valkoista nahkapaperia tehdessäni tablettikoteloa sekä penaalia. Lisäksi käytin hopeista nahkapaperia, nappia ja nepparia. Ajatuksenani oli myös, että tuo tablettikotelo menisi vaikka kirjekuorilaukusta juhlissa. Kirjekuori innoittikin näiden kahden muotokieleen. Tekemäni ohje ja kaavanpiirto-ohje näille löytyy täältä kotiliesi.fi-sivustolta, käykää sieltä kurkkaamassa lisätietoja näistä.

Tein keväällä pussukan, jossa oli jousisuljin, mutta en pussukkaan siihen tyytyväinen. Siispä purin jousisulkimen ulos vanhasta pussukasta ja käytin sen uudelleen nahkapaperipussukkaan. Nyt nahkapaperin värinä oli enemmän likaa kestävä harmaa, mutta piristykseksi siinä on myös hopeisesta nahkapaperista rusetti. Jousisuljin on kiva, kun pussukka avautuu reunoista puristamalla. Tokikaan tällainen kiinnitys ei vetoketjua korvaa, se ei pysy täysin kiinni kuitenkaan, ainakaan nahkapaperin kohdalla  Lisäksi jousisulkimen pujottaminen jäykkään nahkapaperiseen päärmeeseen tuntui haastavalta. Samaa rusettiteemaa on myös pinnissä sekä korviksissa, jotka nekin on samaista nahkapaperia.

Nyt on tallessa tärkeät kynät, tabletit ja muut pikkuhilpakkeet!

Millaisia penaaleja ja säilyttimiä te olette tänä syksynä ommelleet?

Suloista viikonlopun jatkoa!

Anni

Ihanan harmoniset ja tasaiset raitasukat

Tein "Mikä villasukka olet?"-testin. Jo testiä tehdessä mietin mahdollista lopputulosta. Ehkä joku ihana kirjoneulesukka! Tasainen pohjaväri, ehkä musta tai harmaa, mutta paljon pirskahtelevuutta ja ilon pilkahduksia kaikissa elämän väreissä. No voin kertoa, että tuo leikkimielinen testi sai minut pettymään. Olisin harmaa perussukka! HARMAA PERUSSUKKA!  Testin mukaan harmaa ja tavallinen olisi minulle turvallista ja rauhallista elämää, jossa on selkeät rutiinit. Hmm. Rauhallista elämäni ei ainakaan ole, kun jaloissa viipottaa yksi jos toinen eläväinen ja päässä vaapottaa satamiljoonaa ideaa. Tosin tuollaista harmaata perussukkaelämää tämä elämänmakuinen elämänvaihe saa haaveilemaan.

En jaksaisi ikinä tehdä yksivärisiä harmaita perussukkia. Mutta huomasin neuloneeni harmaat perussukat à l'Anni. Olin neulonut tässä kesän aikana itselleni tavalliset valko-harmaa-raidalliset raitasukat, harmoniset ja tasaisen rauhalliset - ehkäpä kaipasin jotain vastavoimaa sukista tälle elämälle, jossa ongin vauvan suusta pikkuaarteita, kannan tunnetta täynnä olevaa taaperoa sinne ja tänne ja muistuttelen esikoista pianoläksyistä. Ehkä tosiaan haavekuvissani voisin olla tuo tasaisen seesteinen raitasukka. Taitaa kuitenkin olla niin, että vielä hyvän tovin olisin ennemminkin se kirjava kirjoneulesukka

Nämä sukat neuloin Dropsin Nordista. Aivan ihana lanka, tykkään, eikä hintakaan ole paha! Kolmosen puikot taisivat olla käytössä, en sitä pienemmillä puikoilla tykkää neuloa. Nämä sukat ovat juuri mainiot ohuemmat sukat kenkään ja muistuttelevat raidoillaan siitä, että joskus vielä on ihan tasaistakin. Mutta ei vielä!

Leppoisaa lauantaita!

Anni

Pysyykö pää lämpimänä - kolme ohjevinkkiä syyspäähineisiin

Huhheijaa ja terveiset ruuhkavuosista! Esikoinen aloitti koulun, taapero on alkanut puhua kunnolla (eikä olekaan enää hiljaa sitten koskaan) ja vauva kiipeää kiipeliin. Yhtäkkiä tapahtuu koko ajan jotain ja pitää muistutella läksyjen tekemisestä, kiitää pelastamaan Iitä erilaisista hankalista paikoista ja vähintäänkin olla vastaamassa Aan loputtomiin "mikä tämä on"-kysymyksiin. Siinä sivussa elämääni on elävöittänyt nyt muutaman kuukauden ajan aktiivinen käsityöohjeiden kirjoittaminen kotiliesi.fi-nettisivuille. Elämä on niin elämänmakuista kuin voi olla ja sekös on ihanaa, vaikka välillä vähän väsyttääkin. Nyt syksyn lähestyessä ja ilmojen viiletessä (jos nyt ei tätä lämpöaalota lasketa) olen aika iloinen, että alkukesästä minulla oli aikaa ja intoa neuloa syksyä ajatellen. Tässä kolme erilaista neulomaani päähinettä, josko saisit näistä ideoita omiin syksyn neuleisiin!

Tämän neulepannan tein Aaran ihanasta käsinvärjätystä Tunto-langasta. Kirjoitin ohjeen tähän pantaan mainitsemilleni Kotilieden nettisivuille ja voit lukea ohjeen täältä. Tykkään tästä pannasta valtavasti. Elävä neulepinta, metsäpuroa muistuttava väri ja iso solmu saavat mieleni metsään.

Kesän alussa tein Camella-pipon ja malli oli niin ihana ja neulotutti kovasti, että heti oli tehtävä toinen. Veikkaanpa, että jompi kumpi menee lahjalaatikkoon ja joku ihanainen sen saattaa joskus saada lahjaksi. Tässä pipossa valkoisena lankana on Dropsin Puna ja musta lanka oli lankalaatikkoni mystisiä vyötteettömiä löytöjä.

Toistoa on ilmassa, nimittäin tämäkin pipo on toisinto. Ensimmäisen Beeswax-pipon tein keväällä ja toinenkin oli otettava puikoille, koska nautin ensimmäisen neulomisesta niin kovin. Ohje löytyy täältä. Lankana tässä on Katian Merino Baby.

Seuraavaksi pitäisi ottaa työn alle vauvan pipo sekä koko katraalle villasukkia! Jos sinulla on mielessä joku ihana vauvan pipomalli, niin vinkkaappas minulle!

Ihania pimeneviä neulomisiltoja sinne (ja toivottavasti tännekin)!

Anni

Kirjan- ja vihkonpäälliset kankaasta - ohje

Esikoinen aloitti koulutaipaleensa reilu viikko sitten. Tämän mukana tulee monenlaista uutta opittavaa, kuten esimerkiksi se, että nyt pitäisi olla mielipide kontaktimuovista. Hieman pohdin ja mietin ja mielipidehän siitä löytyi: maalaisjärki. Jos kirjan pitää kestää esimerkiksi vielä toisellekin käyttäjälle, ehdottomasti muovia pintaan. Sillä muovikerroksella pidennetään koulukirjan ikää monen monituista vuotta! Mutta jos kirja on vaikkapa puoli vuotta käytössä oleva tehtäväkirja tai vihko, niin en suotta muovia siihen pintaan pistäisi. Se on mielestäni ajan-, vaivan- ja rahanhukkaa plus että vaikka sillä ei nyt maailmaa pelasteta, on se turhaa roskaa ja kulutusta joka tapauksessa. Koska kuitenkin tykkään, että tehtäväkirjat ja vihkot pysyvät käytössä hyvänä, on ne kiva suojata jotenkin. Näin kässäihmisenä yksi riesa on kangastilkut, joten päätin ottaa tilkut käyttöön ja ommella niistä päällisiä vihkoille ja tehtäväkirjoille.

Kirjan- ja vihkonpäälliset ovat todella nopeita tehdä ja tekeminen onnistuu vähemmänkin ommelleelta. Näin se käy:
1. Laita kangas kaksinkerroin ja aseta päällystettävä vihko tai kirja taitteelle. Leikkaa kangas siten, että ylä- ja alalaitaan jää n. sentin saumanvarat. Jätä leveyssuunnassa ylimääräistä kangasta n. puolet kirjan tai vihkon leveydestä tai hieman enemmän. Mitä syvemmälle suojatasku menee kannessa, sen tukevammin kannet pysyvät paikoillaan. (Kuvien päällisessä nuo läpät jäivät hieman liian kapeiksi, mutta toimii suoja onneksi siitäkin huolimatta!)
2. Päärmää tai huolittele saumurilla kangaskappaleen lyhyet sivut. Tarkista, miten paljon kangas menee vihkon tai kirjan yli ja merkkaa taite nuppineuloin.
3. Käännä yli jäävät läpät kankaan oikealle puolelle, oikeat puolet vastakkain. Ompele saumurilla ylä- sekä alalaita. Ommellessa läpät jäävät kiinni kankaan reunoihin.
4. Halutessasi voit kääntää kiinnitysläppien väliin jäävän taitteen ommellen. Vaihtoehtoisesti voit silittää taitteen. Sujauta päälliset vihkoon ja nauti opiskelusta!

Suojia oli niin mukava huristella, että niitä tuli tehtyä muutamat ylimääräisetkin. Suomen kielen tehtäväkirja sai päällisen vaateompeluista yli jääneistä kangaskaitaleista. Karvainen laikkukangas on omasta lapsuudestani - ompelin siitä silloin laukun, siitä yli jääneestä kankaasta teemme tällä hetkellä tyttären kanssa kepparia ja siitä yli jääneestä kankaasta ompelin matematiikan tehtäväkirjalle suojan. Muut kangaspäälliset ovat vihkoille, jotka ovat standardikokoisia eli tulevat käyttöön ihan varmasti!

Olen ommellut kansia myös kalentereille. Tekemäni ohje korkkikankaasta tehdyille kalenterin kansille löytyy täältä kotilieden kotisivuilta. Myös Kangaskorjaamolla-blogissa on selkeä ohje ja kivoja lisävinkkejä kirjankansiin!

Opiskelun iloa kaikille koulunsa aloittaneille tai sitä jatkaville! 

Anni

Tuhansien villasukkien maa - kirja oppijalle

Kirja saatu arvostelukappaleena. 

Yhtäkkiä lämpimän kostea ilma vaihtui sateeksi ja huomasin metsänreunassa kellastuneita puita. Syksy saapuu varkain. Vaikka haikein mielin hyvästelen kesää, on syksyssäkin omat ihanuutensa. Raikas ilma sateen jälkeen. Ne kirpsakat syysaamut. Ja toki myös se, että tekee mieli kilkutella puikkoja! Vaikka sain käsiini Tiina Kuun Tuhansien villasukkien maa -neulekirjan jo keväällä, siihen tekee mieli tarttua vasta nyt.

Kirja on aivan hurmaava. Jokaisessa sukassa on erilaista jujua, kohoneuletta, kirjoneuletta, erilaista kantapäätä tai kärkeä. Tämän kirjan jos neuloisi läpi, olisi varmasti aikamoinen sukkakonkari. Minulla tosin tyssää tämän kirjan haltuunottaminen yhteen seikkaan: mallit on suunniteltu ohuelle sukkalangalle. Tykkään saada nopeasti valmista aikaan - etenkin kun omien käsitöiden tekemisaika on jatkuvasti kortilla - ja tunnistan itsessäni laiskuuden. Tuntuu työläältä ottaa ne minipuikot ja ohuet langat käsiin. Olisi ollut kiva nähdä vaikka pari mallia paksullekin sukkalangalle. Voi siis olla, että korkkaan kirjan todella vasta sitten, kun voin uppoutua neulomaan pidemmäksi aikaa kuin viideksi minuutiksi kerrallaan.

Jokainen sukkamalli tuntuu huolella suunnitellulta. On otettu huomioon erilaiset kantapäät. Jossain malleissa on lisänä helmiä, kaikissa kirjoneuletta, joissain myös kohoneuletta. Ohjeissa on eri tavoin otettu huomioon, miten kerroksen vaihtumiskohdan saa mahdollisimman huomaamattomaksi. Sukista kuudet neulotaan varpaista varteen, loput varresta varpaisiin. Upea neuleteos siis, kannattaa tutustua, etenkin jos haluaa nostaa sukantekotaitojaan seuraavalle tasolle!

Joko on sukkia puikoilla?

Ihanaa elokuista viikkoa!

Anni