Kissamekko ja kankaanpainoa lapsen kanssa

Vaikka tykkään kotona hääräillä monenlaista, en tykkää kauheasti ruoanlaitosta. Tai en saa siitä mitään superkiksejä, ja ruokaa kuitenkin pitää laittaa useasti päivässä. Siispä yksi luksus, jonka olemme itsellemme tässä pikkulapsivaiheessa sallineet, on take away -ruoka. Tällaisen näpertelijän sormet alkavatkin syyhytä, kun talouteen tulee ruoka-annoksia valkoisessa take away -bokseissa. Ensin maha täyteen ja sitten voikin vähän askarrella lapsen kanssa boksien kansista.

Kelpaa hymyillä, kun mekossa on itse piirretyt ja painetut kissataskut.

Pari kuukautta sitten palasimme reissusta kotiin nepalilaisen ravintolan kautta. Ruoan jälkeen piti saada vielä aikaa kulutetuksi ennen nukkumaanmenoa, joten otin take away -boksit sivuun ja päätin askarrella hieman Een kanssa. Leikkasin valkoisten ruokalaatikoiden kannesta palaset. Tytär piirsi kuvat, jotka jäljensin kynällä ruokalaatikoiden kansipaloihin siten, että kuvio jäi syviksi uurteiksi pehmeään muoviin. Äitiyspakkauksen vanhasta patjasta leikatulla palalla lapsi töpötti kangasmaalia kanteen ja kansi painettiin lakanakankaalle. Unohdin ottaa valokuvia prosessista, mutta tekoprosessi on nähtävissä instastooreistani täältä.

Kissoja painettiin useampi samalla. Katsotaan, mitä niistä lopuista vielä keksitään.

Painetut kissat olivat kerrassaan suloisia. Nämä oli pakko ottaa johonkin suurempaan käyttöön! Löysin vanhan farkkumekkoni ja päätin ommella siitä mekon Eelle Mekkotehtaan kaavoilla. Een itse painamista kissoista tuli kivat taskut mekkoon. Niihin voi kätkeä lelut mukaan.

Lelut mahtuu sopivasti taskuihin.

Mekko on todella mieleinen, onhan niissä kissoja ja ei mitä tahansa kissoja, vaan Ihan Itse piirretyt ja painetut kissat. On ihanaa nähdä se ylpeys Een silmissä, kun hän pukee osin itse tehdyn vaatteen päällensä. Tässä näkyy oivasti myös se, miten lapsen kanssa askarteleminen voi tukea hänen itseluottamustaan.

Kissafani kissamekossaan.

Kissamaisen rentoa viikonloppua!

Anni

6

Vuodevaatesäilötyyny

Kun vieraat lähtevät, ottaa pikkasen aivoon se vieraspeittojen ja -tyynyjen tunkeminen takaisin jonnekin ja koskaan en ymmärrä, miten ne vievät aina vain enemmän ja enemmän tilaa, vaikkei niitä lisää tulisikaan. 60-luvun asuntomme minimaaliset säilytystilat tekevät isojen asioiden säilyttämisestä myös haastavaa. Mutta sitten sain ajatuksen (kiitos kimmokkeesta vanhalle opiskelukaverille): mitä et voi piilottaa, korosta. Näin tein. Ompelin vuodevaatesäilötyynyn olohuoneen lattialle.

Muutama vuosi taakse päin kudoin pienen maton pätkän äidin kangaspuilla. Todellisuudessa maton pätkästä piti tulla pidempi, mutta en vain saanut aikaiseksi. Pätkä jäi teen-tästä-joskus-jotain-asteelle ja nyt oli se joskus-hetki. Toiselle puolelle ompelin paksua markiisia vetoketjuineen ja toisen puolen muodosti tuo maton pätkä. Kaikki mattoon käytetyt kuteet ovat vanhoja käyttökelvottomiksi menneitä vaatteita. Ja sisälle tungin kaikki jouten olevat vuodevaatteet. Ei ole tunkemisongelmaa ja kaappiin tuli aika paljon lisää tilaa. Perfect!

Ihanan pelkistetty värimaailma sai taas himpun verran jatkoa olohuoneeseemme. Ihanaa!

Anni

3

Älä heitä pois, käytä pois -kassi

Älä heitä pois, käytä pois, sanoo Rekku Een lempparisarjassa Ryhmä Hau. Tätä mentaliteettia toteutan välillä ehkä liiankin kanssa. Tässä yksi projekti, johon pätee sama iskulause, mutta ei kuitenkaan ihan övereissä määrin.

Värjäilin puolisentoista vuotta sitten värjäyksen kurssilla sitä ja tätä. En heittänyt pois jälkiliemiä, vaan käytin ne pois. Heitin mustaan jälkiliemeen palan jämälakanatilkkua, jota en ollut heittänyt pois aiempien projektien päätyttyä, vaan säästin sitä niin kuin tehdä pitää. Tilkusta tuli hauska epätasainen ja näin ollen elävän värinen harmaa. Nyt päätin vihdoin viimein käyttää pois tämänkin tilkun. Halusin tähän vähän lisää ja inspiroiduin Ferm Livingin Mountain -tyynyn epäsymmetrisistä kolmioista. En heittänyt pois virkaintoisen jääkaapin jäädyttämiä perunoita, vaan käytin ne pois pilkkomalla niistä kolmion muotoisia paloja. Painelin perunoilla ja mustalla kangasvärillä kankaan molemmat puolet kolmioille ja ompelin kankaan kassiksi. Kassi onkin sopivan muotoinen ja riittävän iso kaikenlaiselle tilpehöörille ja opeoppaille, joita kuljettelen työpaikan ja kodin välillä. Nyt olen ainakin periaatteessa siis valmis lopettamaan ihanan lomani ja aloittamaan jännittävän työvuoden.

Tsempit ja voimaintoivotukset kaikille töihin palaaville!

Anni

3

Maalatut korkkarit

Ostin fb-kirpparilta vähän käytetyt korkkarit muutamalla eurolla. Kuvassa korkkarit näyttivät ihan harmailta, mutta livenä ne olivatkin vaalean farkun siniset - iuh. Onneksi kengät olivat farkkukangasta, joten päätin maalata ne kangasvärein. Maalasin kengät muuten mustiksi, mutta kannan etupuolen maalasin punaiseksi. Pieni kiva juju siellä! Väri imetyi hieman epätasaisesti, mutta väriähän saa aina uuden kerroksen päälle.

Koska kengän maalaamisten aikaan olin AV-kurssilla, jonne piti tehdä jokin opetusvideo, kokosin valmistusprosessista videotutoriaalin. Video on kuvattu ja koottu kokonaan puhelimellani, joten laatu ei päätä huimaa, mutta tolkun saa. Tässä, olkaa hyvä.

Tykkään uusista kengistäni kovin! Olen myös iloinen löydettyäni käytettynä jotain itselleni sopivaa, ei tarvitse kaupoille mennä ostamaan uutta ja lompakkokin kiittää.

Lomanodotusterveisin, Anni

2

Leikkimatto

Tässä on Jussi -haaste jatkuu edelleen, edelliset postaukseni aiheesta löytyvät täältä ja täältä. Kahdeksantena päivänä työssä piti olla resori, poimutus, tasku, reikä, nauha, halkio, vetoketju sekä kangasväriä. Tein kauan aikeissa olleen leikkimaton Eelle. Maalasin tiet mustalla painopastalla, kaistaviivat ompelin valkoisesta nauhasta. Vetoketjuhalkio löytyy yhdestä talosta, tasku reiän takaa taas toisesta. Rypytys ja resori löytyy vasemmassa alakulmassa pilkottavasta järvestä. Tilaa on vielä matossa toteuttaa tyttärenkin ajatuksia, mutta tästä pääsee jo hyvin liikkeelle. Kovassa käytössä matto onkin ollut valmistumisensa jälkeen!

Oho, meinasi se seiska unohtua. Pistin vanhan tekemäni paidan palasiksi ja kokosin sen uudelleen, niin, että se istuu paremmin ja toki niin, että kaikki tarvittavat elementit löytyvät!

Hymyin, Anni

5

Prinsessamekkoja

Edellisessä postauksessa kerroin Jussi-haasteesta. Haasteessa olen vieläkin mukana, joten täältä pesee. Jussi numero kuudessa piti olla resorin, poimutuksen, taskun, reiän ja nauhan lisäksi myös halkio. Töitä piti olla myös kaksi, koska aikaa töiden tekemiseen oli viikonlopun verran. Lähenevä vappu toimi innoittajanani. Een ensimmäiset vappunaamiaiset ovat tulossa! Koska prinsessakausi alkoi tovi sitten kovalla tohinalla (vaikken sitä oikeasti ollenkaan rohkaissutkaan tulemaan), prinsessa sai olla vappunaamiaisten lähtökohta. Tarkalleen ottaen kuuminta hottia olevan Frozenin Elsa. Koska haluan kuitenkin kunnioittaa kestävyyden periaatteita, halusin asusta myös arkeen sopeutuvan, koska kertakäyttöiset asut ovat nounou. Lisäksi halusin asusta kuulaan ja jäisen oloisen. Päätin siis tehdä mekkotunikan (joka toimii myös arjessa) ja sen päälle prinsessapitsihörhelömekon.

Pohjana prinsessatunikalle toimi EK:n palalaarin vaaleansininen trikoo. Maalasin kankaaseen hopeisella painopastalla tähtiä sekä hopeiset helmat. Tähdet näkyvät paremmin livenä, kun valo osuu niihin eri suunnista. Ihanan kuulasta! Sivulle tein taskun, josta löytyy myös reikä alikeompelun muodossa, resori alikeompelun lumihiutaleessa sekä poimutus ja rusettinauha taskunsuulta. Halkiot ovat mekon helman reunoissa.

Päälle sitten se pitsihörhelölinnanneitoprinsessamekko. Yläosan pitsi on vanhasta pitsitopista (ostin kuusi vuotta sitten tuon pitsitopin hääpukuani varten, pieni tilkku oli vielä jäljellä). Alaosan pitsi taas on kirpparilta ostettua pitsiverhoa. Poimutus on alaosan yläreunassa, nauha taitekohdan päällä, halkio alaosan keskellä, tasku sivulla, reikä taskussa ja resori mm. pääntiellä.

Vaikka itse en prinsessoista niin kovin perusta, niin pienen tytön ilo ja autuus ja onni ja innostus yhdestä prinsessa-asusta on liikuttavaa. Ja miten ihanaa, että tunika pääsee arkenakin käyttöön!

Iloa!

Anni

2

Tähtipaita painamalla

 

Tiedättekö sen tunteen, kun omistaa jonkun kankaan, josta tykkää niin kovin, ettei siitä osaa enää tehdä mitään? Painoin viime keväänä opintojen puitteissa kankaan itse suunnittellulla kuviolla ja itse valotetulla seulalla. Kuvion muusana oli taiteltu paperihaitari. Kuvio muistuttaa toisaalta Afrikan tähden puolikasta, toisaalta taas origamiperhosta. Painamisessa ja kohdistamisessa oli oma hommansa, mikä ei yhtään helpottanut kankaaseen tarttumisessa. Seulassa oli siis vain tuo yksi kuvioyksikkö, fiksumpaa olisi ollut laittaa niitä samoin tein useampi samaan seulaan.

Nyt sitten pakotin itseni tekemään kankaasta jotain. Päädyin tekemään siitä itselleni paidan - paitavarastoni ja oikeastaan koko vaatevarastoni on aika puutteellinen, joten pidän ihan missionani ommella itselle vaatteita. Paidan kaavana käytin jo kolmatta kertaa samaista peruskaavasta kuositeltua kaavaa (edelliset paidat täällä ja täällä). Kaava tuntuu niin hyvältä päällä, että näitä varmaan tulee tehtailtua lisääkin vielä.

Ilomieltä sunnuntai-iltaan!

Anni

10

Pata soimaa kattilaa keittiötekstiileissä

Minusta tuntuu välillä, että keittiö voisi olla täynnänsä erilaisia ja erikokoisia tekstiilejä erilaisista materiaaleista. Niitä voisi sitten käyttää milloin pyyhkimiseen, milloin kattamiseen ja milloin taas uunituoreen leivän käärimiseen. Onnekseni vuosi sitten keväällä tulin kankaanpainon kurssilla tehneeksi avoseulalla ja paperisabluunalla keittiöaiheisen kankaan, jonka nyt pilkoin ja päärmäilin keittiötekstiileiksi. En osaa päättää, mistä tykkään eniten, rauhallisesta teepannusta, kattilaa soimaavasta padasta vai kattilasta. Tykkään kuitenkin.

Ihanaa (omassa tapauksessani loma-)viikon loppua!

Anni

6

Painettuja poutapilviä

Nyt aurinko paistelee jo niin ja päiväkin on pidentynyt, että pilvet tuntuvat taas runollisilta ja näteiltä. Mielessä kutkutti halu painaa kangasta ja niin siihen ryhdyin. Sitten kun seula on valmis ja ensimmäiset on painettu, niin sitä voisi painaa vaikka koko huushollin täyteen sitä, mitä nyt ikinä onkaan painamassa. Se homma vie totisesti mukanaan.

Tällä kertaa päätin painaa pilviä. Pilvijuttuja tulee lisää myöhemminkin, mutta mm. näihin pilvi päätyi. Nirunarukassin tein pilvillä, kangas on kierrätettyä lakanaa, sitä sellaista vanhaa todella vahvaa lakanaa. Kelpaa kesällä pyörähtää vaikka rannalle tällainen kassi olalla. Sitten tein pehmolelun Een huoneeseen. Sisään tunkaisin vanun joukkoon leikkuujätettä. Vähän kuhmuraisena ehkä tuntuu, mutta päätin, ettei se haittaa, eikä se näytä haittaavan Eetäkään; Uni ei ole tullut viime öinä ilman "piipityynyä".

Painohommat tein avoseulalla, sabluunan tein tulostinpaperikäärepaperiin - korvaa litoposterin täydellisesti!

Toivottelen nättejä poutapilviä ja paljon auringon paistetta pilvien väliin!

Anni

0

Painetut sirkuslakanat

Lasten peitot ja tyynyt ovat mystinen asia. Meille on kotiutunut kolme lasten peittoa, jotka kaikki ovat keskenään eri kokoisia. Tyynyliinatkaan eivät tahdo olla samankokoisia kuin tyynyt. Hämmästyin, kun (samaa kuosiakin olevat) Finlaysonin vauvatyyny ja vauvalakanasetti eivät sopineet yhteen, tyynyliina oli auttamattomasti liian pieni tyynylle. Täytyy tehdä siis itse.

Een huoneen verhot ovat Sirkus-puuvilla paapiilta. Halusin verhoihin sopivat lakanat. Lakanakangasta olen perinyt sekä mummon että äidin varastoista (projektit näemmä ovat jääneet joskus kesken myös minua edeltävillä sukupolvilla - miten lohdullista). Jäljensin Sirkus-kankaan sirkusteltan sabluunaksi silkkipainoon, kohdistin kuviota merkkilangoin, painoin ja sain raikkaan sirkuslakanakankaan aikaan. Vinkki kankaanpainoon (jonka sain opiskelukaveriltani Siniltä): silkkipainon sabluunaksi käy oikein hyvin tulostuspaperin käärepaperi. Ei siis tarvitse lähteä piirtoheitinkalvo- tai litoposterikauppaan. Tuo tulostuspaperin käärepaperi toimi todella hyvin ja kesti monet painot ihan ehjänä! Lisävinkit voisin antaa tämän projektin perusteella: tee pöydällä. Meillä ei ole kotona riittävän isoa pöytää ja päädyin lattialle, missä on aina omat kommervenkkinsä. Toiseksi sulje kissa jonnekin projektin ajaksi. Kissanomistajat tietänevät, mitä tarkoitan.

Kankaanpainanta on niin hullun kivaa! Olisin voinut sirkustelttailla koko huushollin samoin tein! Sitten hurrur ommellen. Samalla signeerasin lappuineni. Tyynyliinan tein hotelli-/sairaalatyyliin vain yksinkertaiseksi pussiksi, jonka saan taiteltua minkä kokoisen tyynyn ympärille tahansa. Tykkään kokonaisuudesta ja hienosti sopii yksi yhteen kaikki!

Sirkusterveisin, Anni

7

Kesäpalloja lakanaan

On se vaan kumma, että ne kolme lasten peittoa, jotka meille ovat tiensä löytäneet, ovat keskenään aivan eri kokoisia. Ja sopivan kokoisia lakanoita vailla. Mummin jäämistöistä löytyi metritolkulla korkkaamatonta lakanakangasta, joista päätin tehdä Eelle kesälakanat mökille, ihan (peiton) mittojen mukaan. Koska valkoinen oli... Liian valkoinen, päätin painaa siihen palleroita. Painoin pallot rasvapullon korkilla turkoosilla ja mustalla. Maalasin korkin siveltimellä ja painoin sitten. Siveltimen vedot siirtyivät kauniisti kankaalle.

Luin, että "Lähes puolet siitä tekstiilimäärästä, jonka kuluttajat hankkivat uutena tai käytettynä, hylätään jätteeksi. Kolmen maan (Ruotsi, Tanska ja Suomi) yhteenlaskettu tekstiilijätemäärä on noin 145 miljoonaa kiloa vuodessa." (http://www.norden.org/en/publications/publikationer/2012-545, s. 112.) Aika shokeeraava määrä, etenkin kun tajuaa, mikä prosessi on tuon tekstiilimateriaalin takana, materiaalinvalmistus ja tekstiilin työstäminen tuotteeksi ties missä oloissa. Olen tällä hetkellä siis aika tyytyväinen, etten heittänyt mummin tunkkaisia lakanoita pois, vaan pesin ne hyvin, sain hajun pois ja käytin ne lapsen lakanoihin. Tekstiilimateriaali pääsi käyttöön eikä tarvinnut ostaa uutta materiaalia tähän tarkoitukseen. Päivän ympäristöteko tehty. Joskin shokkini noiden lukujen äärellä on niin suuri, että taidan satsata kierrätettyyn tekstiilimateriaaliin jatkossakin.

Mukavaa ja aurinkoisempaa viikkoa!

Anni

2

Kannustuspaita-Kekkonen

Sain Mieheltä toimeksiannon: Suomi-paita Suomi-pelien katsomista varten. Muuten vähän urheilua seuraava perheemme löytää sisäisen penkkiurheilijansa aina keväisin MM-jääkiekkopelien aikaan. Mietin, mikä olisi suomalaista muttei kornia. Kekkonen on aina rok. Kekkonen komistaa nyt paitaa.

Painoin Kekkosen seulalla ja litoposterilla. Vinkiksi painajille: kopiopaperin käärepaperi on mainiota painamistarkoitukseen! Tein sabluunan käärepaperiin ja kiinnitin paperin mattapinta seulaa vasten. Toimii kuin unelma. Ei tarvitse häsätä kalvojen kanssa eikä tarvitse valottaa seulaa. Ensimmäisen painamisen jälkeen paperi tarrautuu hyvin kiinni seulaan eikä päästä reunoista läpi pastaa. Valitettavasti en saanut paperia irrotettua ehjänä, mutta ei se suuri vaiva ollut tehdäkään, joten ei haittaa.

Olkoon Kekkonen Suomi-poikain kanssa! Lauantaita!

Anni

6

Joka tekniikan nyssäkkä

Tarvitsin laukkuni pohjalle nyssäkän, johon saan talteen kaikki laukun pohjalle hukkuvat tavarat tutista huulirasvaan. Jämämarkiisitilkuista ompelin isomman kankaan, painoin päälle muovisen pitsiliinan läpi kultaisen kuvion yhtenäistämään tilkkuista ilmettä, vähän rypytystä elävöittämään koko nyssäkkä, lautanauhaa ripustuslenkiksi ja magneettinappi kiinnitykseksi. Periaatteessa tuohan kävisi vaikka iltalaukusta.

Ja miksi tuhlata niin paljon aikaa ja niin montaa tekniikkaa samaan pieneen työhön? Nyssäkkä olikin ennakkotehtäväni käsityön sivuaineeseen. Ilmeisesti onnistuin, sillä pääsin sisään ja viikon päästä pääsen aloittamaan käsityönopettajaksi opiskelemista siinä luokanopeopintojen ohessa. Hurraa! En malta pysyä nahoissani!

Intoa syksyn odotteluun toivottelee

Anni

4

Polka dot -pöytäliina

Kaipasin pöydällemme vähän huumoria ja juhlavuutta. Painoin kolmimetriselle raakalakanakankaalle kultaisia, mustia ja valkoisia palloja. Niin minun näkönen juttu! Tykkään!

Tämä pääseekin heti sunnuntaina juhlakäyttöön, kun meillä on meidän perheen ensimmäisen (ja ainoan) lapsen ensimmäiset synttärijuhlat! Niistä lisää sitten sunnuntain jälkeen.

Iloa!

Anni

2