Mustikkatetrat ommellen + ohje

Tänä aamuna olimme starttaamassa mökiltä kaupunkiin. Vaan autopa ei startannut. Kaupunkisuunnitelmat vaihtuivat hinaajaan ja mökkipäivään. Putsasin sitten mökkiniemen mustikoista, vaan eteen tuli ongelma. Kaikki pakasterasiat käytetty, muovipusseja ei ainoatakaan ja maidotkin täysiä eli niistäkään ei purkkia heruisi. Kaveri vinkkasi, että mitenkäs tuo leivinpaperi. Onneksi ompelukonekin oli mökillä. Puolen litran mustikkatetrat valmistuivat nopeasti ja mustikat pääsivät pakastimeen.

Tässä ohje, kurkkaise kuviakin, niin pysyt kärryillä. Tarvitset leivinpaperia, sakset ja ompelukoneen.

Leikkaa leivinpaperista n. 30x20 cm paloja. Taita keskeltä. Ompele sivusauma, tikinpituus on hyvä olla yli kolme, niin paperi ei mene rikki. Taita kappale siten, että sivusauma siirtyy taakse keskelle. Ompele pohja. Samalla voit kiinnittää "nimilapun". Täytä marjoilla. Käännä yläreunat siten, että sivusauma on taas sivussa. Ompele kiinni. Pakasta pian.

Vielä näitä tetroja täytyy ommella, että saan kaikki marjat säilötyksi, mutta onneksi näiden teko on nopeaa ja helppoa ja mukavaa!

Hyviä säilömisiä!

Anni

3

Tervattu reki

Muistan, kuinka lapsena ihailin isovanhempieni varastossa ollutta rekeä. Koskaan en sen kyytiin päässyt, kun hevosiakaan ei enää silloin ollut, mutta siinä oli jotain ihanaa ja mystistä. Ilokseni sain tämän reen muutama vuosi sitten oman mökin pihaan. Reki oli pitkään muovien alla säiltä piilossa, kunnes päätin, että ei tuollaisessa esineessä ole järkeä, jos se on vain muovien alla, ja raahasimme sen mökin etupihalle. Reki onkin tuonut iloa oman ja muidenkin lasten leikkeihin ja sinne näyttää kipuavan aikuisetkin. Mutten kuten tiedossa olikin, reen maalipinta ei kestänyt säitä vaan alkoi karista. Siispä rapsuttelin karisevan maalin pois ja tervasin reen kestämään leikkien lisäksi myös Suomen sääolosuhteita.

Tervasin reen Vanhanajan venetervalla, hinnaltaan n. 9€. Litran pullo riitti maalaukseen oikein hyvin ja hieman jäi pullon pohjallekin eli muodon muutoksen hinnaksi jäi n. 10€, kun pensselikin lasketaan mukaan. Onneksi varastossa sattui olemaan vielä kerran käytetty kertakäyttöinen maalaushaalari, se helpotti tahmaista ja moniulotteista maalausurakkaa, kun ei tarvinnut miettiä vaatteiden sotkeentumista.

Reki muistuttaa minua isovanhemmistani. He olivat uutteria, he rakensivat sotien jälkeen paitsi omaa elämäänsä myös Suomea. He elivät luonnon lähellä, luonnon armoilla, viljellen, metsästäen ja keräten ruokansa. Paitsi että tuo reki on minusta kaunis, muistuttaa se myös isovanhempieni uutteruudesta ja luonnonläheisyydestä. Tein ehkä joidenkin ihmisten mielestä pyhäinhäväistyksen, kun otin nätillä maalipinnalla olevan kapineen ulkoilmaan, jossa tiesin maalien lähtevän ja kapineen kärsivän. Huomasinkin olevani jälleen tavarakysymyksen äärellä - säilytänkö vai heitänkö pois. Jos säilytän, säilytänkö reen siinä tarkoituksessa, johon se alunperin luotiin eli kaunispintaisena rekenä? Silloin se kuitenkin jäisi vaille käyttöä ja jonnekin muovien alle roskaksi pihan perukoilla. Vai keksinkö sille uuden tarkoituksen leikeissä ja kukkapaikkana silläkin riskillä, että sen pinta kärsii mutta reki pääsisi uudelleen käyttöön. Valitsin käytön ja olen tyytyväinen. 

Anni

7

Niminauhat, pellavahame ja raksraksraksaa

Olen kaivannut nimikkonauhoja jo tovin, ja -jiihaa- pääsinkin tekemään blogiyhteistyötä Ikast Etiketin kanssa. Postissa tuli kirjekuorellinen niminauhoja Sormustin -tekstillä. Tykkään kovasti!

Sainpa ommeltua pellavahameenkin, joka kesäsään asu! Tykkään tästäkin kovasti!

Enkä myöskään malta olla esittelemättä paikkaa, joka on vienyt ajatuksia ja aikaa viime aikoina. Eli siis vihdoin viimein mökkihaaveemme ovat nytkähtäneet toden teolla eteenpäin! Nyt alkaa näyttää jo realistiselta, että jonain päivänä saamme saunoa omassa saunassa järvimaisemassa ja viettää aikaa omassa mökissä. Jatkoa seuraa...

Unelmia uuteen viikkoon!

Anni

1