Mitä tapahtuu palautetuille käsityökauppojen tuotteille?

Taas reilu viikko sitten mediaan nousi se ikävä totuus nettikauppojen asiakaspalautuksista (https://yle.fi/uutiset/3-10272882). Kuluttaja ei tule ajatelleeksi nettikauppaan tuotetta palauttaessa, että tuotteen kohtalo ei suinkaan ole toinen kuluttaja vaan sen sijaan jätepuristin. Isoille yrityksille on edullisempaa tuhota tuote kuin laittaa se käyttöön, mikä on aivan älytöntä, etenkin, kun kaikki tiedämme luonnonvarojen vähäisyyden ja ympäristöongelmat.

Vaikka tämä surullinen asianlaita on ollut tiedossani aiemminkin, nyt vasta heräsin pohtimaan, miten paljon asiakaspalautuksia sekä reklamaatioita kotimaiset käsityöyritykset kohtaavat entä mitä tapahtuu heidän asiakaspalautuksilleen. Lähetin kymmeneen suomalaiseen kankaita ja/tai vaatteita myyvään yritykseen viestin, jossa kyselin, tuleeko heillä paljon asiakaspalautuksia tai reklamaatioita ja mitä näille tuotteille tapahtuu. Kesäloma-aikana ymmärrän, ettei sähköposteja lueta joka päivä, mutta sain kuitenkin muutaman vastauksen, joka kertoo hyvin, missä Suomessa mennään.

Nämä kankaat ovat minulla nyt työn alla. Reklamoitavaa ei ole löytynyt, vaan kankaat ovat olleet juuri sellaisia kuin odotinkin.

Suomessa kaikilla tuotteilla on 14 vuorokauden vaihto- ja palautusoikeus. Määrämittaan leikatuilla kankailla ei ole kuluttajasuojalain mukaan vaihto- eikä palautusoikeutta. Tämä tokikaan ei koske virheellisiä tuotteita. Kankaitakin saatetaan palauttaa reklamaatioina hyvinkin. Ainolan Marja kertoi, että palautukset - joita Ainolaan tulee vain muutama vuodessa - ovat leikkaajan inhimillisestä virheestä johtuvia reklamaatioita. Kankaassa on siis saattanut olla reikä, tahra, neulovirhe tai vastaava virhe. Asiakkaalle aiheutunut harmi sumplitaan jotenkin vaikkapa lisäkangaspalalla tai virheettömään tuotteeseen vaihtamalla.

Samaisesta vaihto- ja palautusoikeuden puuttumisesta johtuen kankaita palautuu NOSHille vain harvoin ja silloinkin usein siksi, että lähetetty paketti palautuu noutamattomana. Tällaiset kankaat hyödynnetään NOSHilla kilopusseissa. NOSH pyrkii pitämään vaatteiden asiakaspalautukset minimissään hyvillä tuotetiedoilla sekä valmistamalla monille vartalotyypeille sopivia vaatteita. Kaikki vaihtoina tai palautuksina saapuvat vaatteet tarkastetaan huolella, niistä tarvittaessa poistetaan kevyt irtopöly ja tavoitteena on pistää kaikki takaisin myyntiin. Jos vaate on sovituksessa sotkeutunut tai siihen on tarttunut vahva (esim. parfyymin) tuoksu, tuote poistetaan myynnistä. Poistetut mutta silti käyttökelpoiset tuotteet on vuosien varrella lahjoitettu eri hyväntekeväisyyskohteisiin. Jos reklamaationa saapuva tuote ei ole enää hyödynnettävissä, päätyy se odottamaan toimitusta tekstiilikierrätykseen. NOSHilla seurataan aktiivisesti alan kehitystä mm. poistotekstiilien kierrätykseen liittyen, yhtenä lupaavana hankkeena on mm. Telaketju-hanke.

 PaaPiin Anniina Isokangas vastasi viestiini ennätysnopeasti. Paapiille asiakaspalautuksia tulee ehkä 1-2% tilauksista. Palautetut tuotteet tarkistetaan. Virheettömät tuotteet palautetaan myyntiin, pieniä virheitä sisältävät mutta käyttökelpoiset tuotteet päätyvät tehtaanmyymälän kakkoslaaturekkiin myyntiin. Joskus virheellinen tuote saatetaan lähettää näytteenä tutkittavaksi, mikäli esimerkiksi tuotteen kangas vaatii jatkoselvitystä. Ja mikä oli ihaninta kuulla, Isokangas totesi: "Roskiin ei päädy juurikaan koskaan mitään. PaaPiin arvoihin ei sovi tuotteiden turha roskiin heittäminen tai hävittäminen ja sitä vältetään aina, mikäli vain mahdollista."

Eloisen Jannina Niskala kertoi palautusten olevan hänen yrityksessään vain reklamaatioita. Tällöin tuote joko korjataan tai tehdään uudelleen, myyntikelpoiset myydään eteenpäin. Jos reklamaationa palautettua tuotetta ei sellaisenaan voi käyttää, tuote jatkojalostetaan toiseksi tai tulee joskus käyttöön vaikkapa omille lapsille. Samanlaista ilmiötä kuin jättivaatenettikaupoissa ei kuitenkaan ole, että tilattaisiin useampi koko ja palautettaisiin väärät.

Useat kangasyritykset kertovat toimitusehdoissaan, että kankaiden reuna saattaa olla vino teknisistä syistä, kangas saattaa kutistua, vaalealle kankaalle painetut tummat kuviot (digiprintit) saattavat päästää vaaleaa hötöä tai pisteitä kankaan pintaan pesujen myötä, sekä tietokoneen näyttö saattaa vääristää kankaan värejä. Usein olen saanut kangasostokseni mukana lapun, jossa lukee kankaan oikeat pesuohjeet. Värien kiinnittymisen kannalta on merkittävää, missä lämpötilassa kankaan pesee erityisesti ensimmäisellä kerralla. Runsas informaation tarjoaminen varmasti osaltaan vähentää reklamaatioita.

Pieni katsaus osoitti, että Suomessa on asiat aika hyvin. Toki minulla olikin tällainen ennakkoaavistus - eihän nämä kotimaiset yritykset harrasta samanlaista massamyyntiä kuin vaikkapa YLEn artikkelin Amazon. Jokainen myytävä tuote on merkittävä ja arvokas oman liiketoiminnan kannalta. Mutta tämäkin asia on hyvä huomioida nettikaupoissa asioidessaan. Sillä on merkitystä, heitetäänkö palautettu tuote pois, koska niin on kannattavampaa, vai satsataanko todella siihen, että tuote pääsee käyttöön tavalla tai toisella.

Suomalaiset yritykset eivät vain tuo Suomeen työpaikkoja ja verotuloja. He toimivat tuotteidensa kanssa vastuullisesti. Se on minusta kannattamisen arvoinen asia!

Sadepäiväterveisin, Anni

2

Who made your clothes?

Se on viikon kysymys, sillä vaatevallankumouksen päivää vietetään pian, 24.4. Päivä sai alkunsa Bangladeshissa romahtaneesta Rana Plazan tehtaasta, jossa kuoli 1133 ihmistä ja haavoittui 2000. Vaatevallankumouksen päivänä vaaditaan läpinäkyvyyttä! Itse vaadin läpinäkyvyyttä niin vaateyrityksiltä, mutta vaadin sitä myös kuluttajilta: Tiedätkö sinä, millaista maailmaa tuet valinnoillasi?

Kun mietin vaatehankintaa, päässäni on pitkä prosessi. Ylätasolla näen vaatteen elinkaaren aina kuidusta lähtien vaatteesta eroon pääsemiseen asti. Alatasolla päässäni vilistää ehkäpä kaksi miljoonaa pientä faktaa, kysymystä ja pohdintaa. Joskus suljen ajatukseni, jos minun täytyy hankkia jokin asia ja aika ei riitä ekologiseen pohdintaan. En siis minä mikään puhtoisin pulmunen ole. Mutta sanotaan nyt, että 95% aikomistani hankinnoista jäävät kauppaan pohdintojeni ja tietämykseni vuoksi.

Vaatevallankumouksen päivänä keskitytään vaatteen elinkaaressa nimenomaan vaatteen tekovaiheeseen. Erinäisiä ongelmakohtia olen eritellyt muissa made in ??? -teksteissäni. Lisää löytyy myös vaatevallankumouksen sivuilta. Vaatevallankumouksen hengessä puin tekemäni mekon nurin päin päälleni. Minä olen tehnyt sen. Peukkua nostan myös kankaan tuottaneelle NOSH organicsille, sillä siinä on hyvä esimerkki läpinäkyvyyden tuomisesta vaateteollisuuteen. Ja jos ympäristömerkit ovat vielä vieraita, tulosta TÄÄLTÄ ympäristömerkkiopas, jossa lukee lyhyesti ja ytimekkäästi, mistä kussakin merkissä on kysymys.

Tietorikasta viikkoa!

Anni

2

Made in ??? - tulostettava ympäristömerkkiopas

Kun pääsin kirjoittamasta puuvillan likaisesta tuotannosta, oli mielessäni jo uusi aihe. Nimittäin kaikenmoiset ekologisuudesta ja eettisyydestä kertovat merkit selityksineen, joita saattaa löytää vaatteista tai kankaista. Katsottuani dokumentin The True Cost (löytyy Netflixistä, suosittelen lämpimästi), ajatukseni siitä, että ekologisuudesta ja eettisyydestä kertovat merkit tulee tuntea, tuntui entistä välttämättömämmältä. Ei ole yhdentekevää, onko puuvilla reilua, luomua tai sitä tavallista. Dokumentista painui mieleeni kohta, jossa kerrottiin, että 16 vuoden aikana 250 000 puuvillan viljelijää on tehneet itsemurhan (torjunta-aineilla), koska tuottavuus pelloilla ei ole ollut tarpeeksi hyvä. Tai että Intian puuvillantuotantoalueilla on joka kylässä 60-80 kehitysvammaista lasta, koska kaikki ihmiset, myös raskaana olevat, altistuvat jatkuvasti torjunta-aineille ja muille kemikaaleille. Merkit tulee tuntea, jotta tietää, mitä oma vaate edustaa ja voi tehdä valintoja muunkin kuin hinnan perusteella.

Vihreät vaatteet -sivuilla on erittäin hyvä ja kattava listaus merkeistä ja sertifikaateista. Takaraivossa tykytteli myös ihan pedagoginen näkökulma - miten saada tarvittava informaatio lyhyesti ja ytimekkäästi kasaan. Koska vielä ainakin silloin tällöin tarvitsemme myös paperia, tässä on tulostettava pikkukirjanen, jossa on merkkiviidakkoa selityksineen. Suuri kiitos Vihreät vaatteet -sivuille tiedon kokoamisesta. Käytin sivuja tiedonhankinnan pohjana, etsin tietoa myös merkkien omilta kotisivuilta. Linkit löytyvät niihin lirpakkeen takasivulta.

 Voit tulostaa oman ympäristömerkkioppaasi TÄÄLTÄ.

Hyvin kätevät taitteluohjeet tällaiselle kirjaselle löydät täältä, tässä myös kuvasarja kirjasen taittelun tueksi.

Toivottavasti tästä kirjasesta on iloa ja hyötyä!

Anni

6

Made in ??? - Ajatuksia puuvillan alkuperästä

Pohdin jokin aika sitten puuvillan valmistuksen ongelmakohtia postauksessani Almost made in Finland. Sain tekstiini anonyymin kommentin siitä, että teksti oli hyvä, mutta se herätti loppujen lopuksi enemmän kysymyksiä kuin vastauksia. Tämän ajatuksen äärellä olen itsekin, mieleen tulee kysymyksiä ja vielä lisää kysymyksiä. Tuntuu, että tekstiiliteollisuus on niin monisyinen teollisuudenala, että sitä voisi tonkia vaikka kuinka. Sain tästä kommentista kimmokkeen lähteä tutkimusmatkalle uudelleen ja ajattelin laajentaa tekstejä Made in ??? -kokonaisuudeksi. Into tutkimusmatkailuun on sen verran suuri, että nämä eivät jää viimeisiksi. Tällä kertaa tutkimusmatkani koskee puuvillan alkuperää. Pitäydyn edelleen puuvillassa, sillä se on yleisin ja eniten käytetty materiaali vaateteollisuudessa.

Mistä kuitu tulee?

Kun kaupasta ostaa vaatteen - tai kangasta - siinä ei lue, mistä kuitu on peräisin. Suomessa kudotun kankaan kuidun alkuperää en saanut selville myöskään lyhyessä kirjeenvaihdossa Orneule Oy:n kanssa (lisää täällä). Niin, mistä se puuvillakuitu sitten tulee? Suurimmat puuvillantuottajamaat ovat Yhdysvallat, Kiina, Intia, Pakistan, Uzbekistan ja Brasilia. Myös Länsi-Afrikan maat ovat merkittävä puuvillan tuottaja. Eri maista tulevilla puuvillakuiduilla on erilaisia ominaisuuksia ja usein näitä puuvilloja sekoitetaan keskenään. Voi siis olla, että oman puuvillavaatteen kuidut ovat kotoisin usealta eri mantereelta. Tekstiilikuitujen alkuperää ei tuotteisiin merkitä.

Ongelmia löytyy kuitenkin lähes joka maasta. Uzbekistan puuvilloineen nousi otsikoihin muutama vuosi sitten, sillä puuvillan keräämiseen käytetään lapsityövoimaa. Puuvillan kerääminen on kansalaisvelvollisuus, johon osallistuvat kaikki ikään tai koulutukseen katsomatta. Opettajat tuovat koululuokkansa töihin, lapselle maksetaan työstä alle euron per päivä ja siitä vähennetään ruokakulut. Ilman lapsityövoimaa puuvillaa ei saisi kerättyä yhtä halvalla. Kun valtio kielsi virallisesti lapsityövoiman puuvillapelloilla, lapsityövoima siirtyi vain näkymättömäksi. Koska lapsityövoimaa "ei ole", ei pelloilla ole myöskään esimerkiksi terveydenhuoltoa tai aikuisia valvomassa työntekoa, jolloin erinäiset haaverit ovat todennäköisempiä. Uzbekistan on tehnyt myös kaikkensa saadakseen puuvillan kasvamaan. Keinokastelussa ei säästellä. Juoksevaa vettä ei tule välttämättä ihmisille, koska se menee puuvillalle. Araljärvikin kuivuu. Erinäiset allekirjoitukset tuntuvat olevan vain kuluttajien omantunnon pesemistä varten - koska virallisesti lapsityövoimaa ei ole, voivat kuluttajat sulkea silmänsä toisin olevalta tosiasialta.

Suurin puuvillantuottajamaa, Yhdysvallat, saa myös kritiikkiä osakseen puuvillan kasvatuksessa. Lähtökohtaisesti itse ajattelisin, että eikö länsimaissa tuotettu puuvilla olisi ainakin eettistä, kun ihmisoikeuskysymykset tiedostetaan vahvemmin. Yhdysvallat kuitenkin määräävät puuvillateollisuuden tahdin. Valtio tukee vahvasti puuvillan kasvatusta. Länsimaisesta valtiosta myös varmasti löytyy isoja laitteita ja monenlaista lannoitetta ja kemikaalia kasvatuksen tueksi. Näiden seurauksena puuvillan hinta laskee tai heittelee vuosittain. Tämä taas ei tunnu reilulta esim. länsiafrikkalaisia puuvillanviljelijöitä kohtaan. N. kymmenen länsiafrikkalaista maata tuottavat yhteensä neljänneksen puuvillasta. Tuossa köyhässä maailmankolkassa puuvilla on ainoita keinoja ansaita edes jotain. Ansiot kuitenkin laskevat puuvillan hinnan laskiessa. Tätä ilmiötä kutsutaan Gunilla Anderin kirjassa moderniksi orjuudeksi. Länsimaat sanelevat säännöt ja hinnat, köyhempien maiden on hyväksyttävä tätä ja elettävä sen mukaan.

Mitä minä voin tehdä?

Varmasti Kiinasta, Intiasta ja Pakistanistakin olisi kamalaa kerrottavaa, kuuluvathan nuo niihin maihin, joissa ihmisarvo ei ole järin suuri. Kauhistelua tärkeämpänä näen kuitenkin tuoda esille joitain ratkaisuja. Puuvillan boikotti ei kannata - puuvilla on monien köyhimpien maiden tärkeä taloudellisen kasvun lähde - mutta tietoisemmat ratkaisut kannattavat. Itse mieluusti tukisin länsiafrikkalaista puuvillantuotantoa, koska puuvilla on heille oikeasti välttämätön tulon lähde: 100 miljoonaa perhettä saa toimentulonsa puuvillasta, n. 10 miljoonalle ihmiselle puuvilla on lähes ainoa toimeentulon lähde. Länsiafrikkalaista puuvillantuotantoa tukisi myös se, ettei siellä tarvitse keinokastelua.

Itse tukisin myös Reilun kaupan puuvillatuotteita. Valmiita puuvillatuotteita ostettaessa on tärkeää huomioida, että Reilun kaupan piiriin kuuluu puuvillakuitu, ei kankaaksi tai tuotteeksi valmistaminen. Reilu kauppa takaa puuvillan tuottajalle takuuhinnan, joka kattaa kestävän tuotannon kustannukset. Lisäksi lapsityövoima on kiellettyä, tuotannossa noudatetaan tiukkoja ympäristökriteerejä ja Reilun kaupan lisällä paikalliset voivat perustaa terveysasemia, kouluja tms. Reilulla kaupalla on ollut tutkitusti positiivisia vaikutuksia paikallisten ihmisten elämänlaatuun. Pikatsekkauksella huomasin, että Reilun kaupan puuvillatuotteita on tällä hetkellä Suomessa myynnissä 428 kappaletta (katso lista täältä). Reilun kaupan kankaita saa ainakin Poppanavakasta. Nuo kankaat ovat myös Suomessa valmistettuja eli siitä erityisplussaa.

Reilun kaupan lisäksi merkki, jota kannattaa tekstiileistään syynätä, on GOTS eli Global Organic Textile Standard. Tämä merkki takaa ekologisen ja eettisen tuotteen koko tuotantoprosessiltaan. Raaka-aineet ovat luonnonmukaisesti viljeltyjä sekä huomioon otetaan myös ihmisten ja eläinten hyvinvointi. Sertifioitu luomuviljely takaa eettisyyden (työstä maksettu korvaus, työturvallisuus, lapsityövoiman kielto), kieltää synteettiset lannoitteet sekä torjunta-aineet, geneettisesti manipuloidut siemenet ja myrkkyjen käytön sadonkorjuuvaiheessa.

Sekä luomu- että GOTS-merkittyjä kankaita löytyy etenkin nettikangaskaupoista, esim. Pehemiältä. Linotte on erikoistunut ainoastaan ekologisiin ja eettisiin kankaisiin. Nämähän eivät ole suinkaan ainoita, lisää löytyy vaikka ihan googlailemalla. Hauska uusi tuttavuus on myös Global Mamas -liike/-nettikauppa, josta saa myös hauskoja batiikkikankaita.

Mielestäni kuitenkin ihan supertärkein seikka omien valintojen suhteen on materiaalin kunnioittaminen:

Ostan vain tarpeeseen, niin vaatteita kuin kankaita - tai oikeastaan mitä vain.
Käytän materiaaleja uudelleen ja kierrätän.
Käytän kaiken kankaan hyödyksi, myös tilkut.
Ompelen vain tarpeeseen.
Huolehdin vaatteesta, esim. tuuletan enemmän, pesen vähemmän.
Käytän vaatteet loppuun.


Lähteinä tekstissäni käytin seuraavia:
Gunilla Ander: Puuvillan likainen tarina (2011, LIKE)
http://www.eetti.fi/node/733
http://www.taloussanomat.fi/ymparisto/2011/10/16/sinakin-voit-olla-diktaattorin-asiakas/201114689/12
http://www.reilukauppa.fi/tuotteet/tuotteet0/puuvilla/taustatietoa-puuvillasta/
http://www.vihreatvaatteet.com/ymparistomerkit/
http://www.linotte.fi/content/11-mika-ekologinen-tekstiili

Lisää mielenkiintoista täällä - http://bettercotton.org/

Tässä viime viikkojen tilaustyöarsenaalia noshin kankaista.

Kaavat: osin omia, osin Ottobre-lehden malleista kuositeltuja, suunnitteluosuus siis Suomessa.
Kankaat: Nosh - Kolmipyörä, toista ei enää saatavilla. Luomupuuvilla - elastaani. Suunnittelu Suomessa, valmistus Portugalissa


Anni

7

Almost made in Finland

Viime postauksessani Not made in China mietin usein epäeettistä ja -ekologista prosessia vaatteen takana. Päädyin tekemään itse kiinavaatteen ostamisen sijaan. Mutta miten kotimaiseksi vaatteen voi saada. Onhan se jo jotain, että tekee vaatteensa itse, mutta kankaan valmistusprosessi on myös hyvä ottaa huomioon. Mitä siellä tapahtuu? Yksinkertaisesti ajateltuna tekstiilin valmistusprosessissa on ensin kuitu. Sitten siitä tehdään lankaa. Sitten langasta kudotaan kangasta. Värjäys tapahtuu joko lankavaiheessa tai sitten kangasvaiheessa.

Tarkastellaanpa lähemmin. Otan esimerkiksi puuvillan, koska se on eniten vaateteollisuudessa käytetty kuitu. Ongelmakohtia puuvillakankaan valmistuksessa on monia. Puuvillan kasvattaminen on hurjaa puuhaa, joka vaatii paitsi runsaasti vettä (60% puuvillasta kasvaa keinokastelun avulla), myös paljon myrkkyjä; Puuvilla kattaa 5 % Maan viljelyalasta, mutta puuvillan viljelyssä käytetään 11 % kaikista maatalouskemikaaleista. Siksi luomu-puuvilla on aika jees (vaikka sitäkin taidetaan myydä enemmän kuin sitä tuotetaan, että jossain kohtaa on vilunkipeliä).

Puuvilla kerätään, koneilla tai käsin (tämä on harvinaisempaa ja siihen liittyy eettiset ongelmansa niin palkkauksen kuin lapsityövoimankin suhteen), paalitetaan, viedään kehräämöön, missä ne puretaan, puhdistetaan, sekoitetaan, karstataan, kammataan ja sitten kehrätään langaksi. Lanka päätyy myöhemmin kankaaksi. Nämä prosessit tuottavat lähinnä melu- ja pölyhaittaa ihmisille, mutta luontoon voi huonosti varustellussa tehtaassa päästä niin langan/kankaan käsittelyaineita (esim. liuotinpesuaineet) kuin koneiden huollossa tarvittavia aineita. Tämä toki vaikuttaa myös ihmisiin.

Värjäys (nyt pitäisi kuulua sellainen nieleskelystä johtuva GLUP). 17-20 % teollisuuden saasteista johtuu kankaiden värjäyksestä. Kurjinta on, jos nuo värjäyksestä johtuvat jätevedet pääsevät luontoon, kuten Kiinassa kävi. Kankaiden värjäyksessä käytetään tujuja aineita, esim. raskasmetalleja, joten niiden luontoon pääseminen on todella nounou. Värjäyksen jälkeen olisi sitten se valmistusprosessi, jota pohdin aiemmassa tekstissä.

Paljon on kauhisteltavaa, mutta mitä voi tehdä? Eikö ole vaihtoehtoa b? Lähdin selvittämään. Suomessa kotimaisia neuloksia eli trikoota, jerseytä yms myyvät mm. Ainola, Tyyne-Esteri, Käpynen ja Selia. Siis kotimaista. Puuvillaneulosta. Läpikotaisin suomalaisia nuo eivät voi olla, sillä jo ikkunasta ulos katsomalla näkee, ettei ilmastomme sovellu puuvillan kasvatukseen. Kysyin Tyyne-Esteristä, että mistäs nämä kankaat tulevat. Anni vastasi sieltä näin: "Kotimaiset trikoot, kotimaiset joustofroteet ja osa kotimaisista resoreista tulee Orneuleelta. Sitten taas loput kotimaiset resorit ja kotimainen joustocollege tulee Harju Oy:ltä. Molemmat ovat suomalaisia yrityksiä ja tekevät kankaat omassa tehtaassaan."

Sitten otin yhteyttä Orneuleeseen. Sieltä minulle vastasi ystävällinen myyntipäällikkö Timo Uotila näin: "Me siis itse neulomme kaikki neuloksemme täällä Orivedellä. Värilliset
langat tulevat valmiiksi värjättynä (puuvillat Saksasta), mutta kaikki ne
neulokset, jotka värjätään pakkana, värjätään Suomessa. Käytämme pääasiassa
joko Nansoa Nokialla tai Värisävy Oy:tä Nivalassa. Lisäksi PMK-Värjäämö
Kyröskoskella värjää meille hieman. Puuvillalangat tulevat etupäässä Eurooppalaisilta kehräämöiltä, mutta puuvillakuitu tulee näille tehtaille useammasta paikasta. Polyesterlangat tulevat pääosin Turkista."

Uskon, että Euroopassa säädellään asioita, kuten vaikkapa luontoon pääseviä päästöjä ja työntekijöiden oikeuksia, todella paljon tiukemmin kuin villissä Aasiassa (sielläkin on varmasti paikkoja, joissa säätely on kunnollisella tolalla, mutta todennäköisyys luonnon ja ihmisarvon huonompaan arvostukseen on suurempi). Näin ollen uskon, että kangas, joka on värjätty pakkana Suomessa, on taatusti ympäristöystävällisempi kuin kangas, joka on värjätty Aasiassa. Jos nopeasti ynnäilen, Orneuleen kangas, joka on värjätty pakkana Suomessa, väistää ongelmakohdat liittyen kankaan valmistukseen ja värjäykseen. Vielä hämärän peittoon jäävät puuvillan kasvatus ja langaksi kehrääminen, mutta hei neljästä ongelmasta kaksi on jo hyvällä tolalla. Se on mielestäni jo jotain.

Ostin paikallisesta Otavan nahka ja tekstiili -kaupasta orneuleen collegea. Tein siitä itselleni jakun Ottobren 2/15 kaavalla hieman pidentäen hihoja. Mutkaton ja helppo jakku, tuntuu kivalta paitsi materiaalinsa ja mallinsa puolesta, myös kotimaisuutensa puolesta. Tämän kotimaisemmaksi en taida puuvillavaatettani saada.

Lähteinä käytin tässä tekstissä seuraavia tekstejä:
http://teeitse.punomo.fi/view.php?filename=home/tarlate/keke/Puuvillan_tuotanto_kestavan_kehityksen_nakokulmasta.pdf
http://rebeccalouisemack.blogspot.fi/2012/02/environmental-issues-associated-with.html
http://www.dailymail.co.uk/news/article-2074671/Chinese-Jian-River-flows-blood-red-illegal-dye-factories-dump-stock.html
Viestit Tyyne-Esterin Annin sekä Orneule Oy:n Timo Uotilan kanssa.


Anni

20

Not made in China

Kesäkuun alussa lähdin kaupoille. Olen aika kitsas uuden ostaja, mutta nyt olin päättänyt laittaa garderoobia uuteen uskoon, onhan sieltä aika moni vaate jo käytetty puhki. Mieskin totesi, että nyt saa antaa mennä, kerrankos sitä. Löysin aika kivoja juttuja ja iloisena painelin sovituskoppiin. Eikä muuten ollut niitä halvimpia retkuja, oikein laatuvaatetta ainakin hintansa puolesta. Tekstiilitietoisena kaivelin sovitettuani vielä sen sivussa olevan lapun esiin. Juu, hyvää matskua ja siltä myös tuntuu. Mutta Made in China. Seuraavassakin luki Made in China. Siinä 300 euron hameessakin luki Made in China. Eikö pieni (?) tanskalaismerkkikään saa tuotettua vaatteitaan muualla kuin Kiinassa? Muutama vuosi sitten kaikissa vaatteissa tuntui lukevan Made in Bangladesh, sitten Made in Cambodia. Ilmeisesti tänä vuonna Kiina on saanut laskettua työn hintaa sen verran, että nyt tunnun törmäävän vain siellä valmistettuihin vaatteisiin.

Minulla oli nuo vaatteet jo käsivarrella. 400€ niihin menisi. Mutta kuka ne on tehnyt? Siinä on kysymys, johon tuotetietolappu ei vastaa. Kyllä, vaate voi olla peräisin hyvästä tehtaasta, jossa ylitöitä ei sallita ja palkkaa saa hyvin. Mutta vaate voi olla tehty nyrkkipajassa alihankinnan alihankintana, koska tehdas on buukattu täyteen. Tai tehtaassa, jossa ovet pidetään lukittuina, jottei vain kukaan varastaisi mitään. Toisaalta vaatteen tekijä on voinut saada oikean palkan ja hän voi sillä elättää perheensä. Mutta tekijä voi saada myös ihan polkupalkkaa, kolmanneksen siitä, mitä hän tarvitsisi elämiseen edes yksin - ja tämä on se yleisin palkkataso (lisättäköön vielä, että ammattijärjestötoiminta on usein vaatetehtaissa kiellettyä ja ylityöt enemmän sääntö kuin poikkeus). Tuotetietolappu kertoo vain, mitä materiaalia tuote sisältää, miten sitä tulee hoitaa ja missä maassa se on tehty (ehkä, sillä aina maatiedotkaan eivät pidä paikkaansa).

Miksi minulla olivat nuo vaatteet käsissä? On kiva olla tyylikäs ja uusi vaate piristää.  Tarvitsenko? En välttämättä, koska minulla on edelleen toimivia ja ehjiä vaatteita, joskin vähemmän kuin ennen. Haluanko? Todellakin. Mutta mitä arvoja ostokseni edustaa? Olenko valmis siihen, että turhamaisuuteni menee toisen ihmisen hyvinvoinnin edelle? En. Olenko valmis siihen tekopyhyyteen, että paapatan eettisistä vaatteista mutta ostan, mitä Haluan? En. (Ja edelleen, voi olla, että vaatteen ompelijalla on asiat hyvin, mutta valitettavasti todennäköisempää on, että ei.) 

Eettistä muotia ja eettisiä kysymyksiä ajavat asiantuntijat neuvovat, että boikotointi ei kannata, koska se iskee usein heikoimmassa asemassa oleviin. Itse ajattelen kuitenkin, että mieluummin valitsen sen paremman vaihtoehdon. Jos en löydä haluamaani kirppareilta (onneksi ainakin Een vaatteiden kohdalla löydän), voin tehdä itse. Tässä kohtaa kiitän kädentaidoistani. Voin tehdä vaatteen itse, jolloin olen vastuussa vain omasta hiestäni. 

Ostin Eurokankaasta kaunista sileäpintaista viskoosia (Rinna Saramäen mukaan sitä nukkaisempaa kannattaa välttää, koska se ei kestä niin hyvin kulutusta kuin se sileä). Tiedoissa luki, että kangas on valmistettu Euroopassa, tiedä sitten, mistä vaiheesta asti kangas on siellä tuotettu, mutta toivottavasti suurimmaksi osaksi. Kun tuote on valmistettu Euroopassa, missä on tiukemmat säädökset ja lait myrkkyjen, luonnonsuojelun sekä ihmisarvojen suhteen kuin esim. Kiinassa, on hyvin todennäköistä, että tuotekin on valmistettu hieman kestävämmin, esim. ei niitä myrkkyjä ja väriaineita vesistöissä. Käytin kaavana omasta peruskaavastani kuositeltua kaavaa eli tuotteesta tulisi omia muotojani kunnioittava ja oikean kokoinen (taannoinen kaavoituksen opettajani, suuri suosikkini, Johanna Oksanen-Lyytikäinen, sanoi, että ei ole väärän kokoisia ihmisiä, vain väärän kokoisia vaatteita). Ja jos tarkkoja ollaan, ompelin paidan mökillä aurinkosähkön voimalla, siitä pari ekologisuuspojoa paidan helmaan. Hurraa. Pinnallinen minä sai uuden vaatteen. Eettinen minä nauttii sen kototekoisuudesta ja edes muutaman ongelman poistamisesta oman vaatteen valmistusprosessissa.

Tämä filosofia seuraa oikeastaan lähes kaikkea käsityöntekemistäni, erityisesti vaatteiden valmistamista. Ja tokihan saan kiksejäkin siitä. Eli onnellisen ompelijan käsitöitä (runollisesti luonnon helmassa kuvattuna).

Anni

20