Naulakkopuu

Kirjoitimme eilen pankissa ehkä sata kertaa allekirjoituksemme ja vihdoin talo, jossa olemme asuneet jo kuukauden, on meidän. Tavarat alkaa löytää omat paikkansa. Oma mieli vähän vielä vaeltelee ja uuden kodin rutiinit eivät ole vielä asettuneet. Onkin aikamoista, kun siirtyy kerrostaloasunnosta omakotitaloon, jossa on ihan omat kuvionsa. Pestäviä vessoja on useampi, imuroitavia neliöitä enemmän ja pihan kukkapenkitkin pitäisi muistaa kitkeä. Vaikka välillä vähän hengästyttää, iloitsen, kun huonekalu, joka on odottanut omaa paikkaansa, saa sen.

Viimeinen talven puutyökurssin nikkorointini oli lasten naulakko. Halusin tehdä naulakon, johon saisi kaikki laukut ja nyssäkät ripustettua, ehkä huomista odottavat vaatteetkin. Ja nyt vihdoin tuo naulakko on päässyt omalle paikalleen - edelliseen kotiin se ei mahtunut.

Vaikka naulakon perimmäinen tarkoitus on tarve ripustaa, halusin sen sopivan lasten huoneeseen. Halusin, että se voi myös innoittaa leikkiin. Puuhun innoitti Swedesen sekä Luonan puun muotoiset naulakot. Piirtelin puun muodon, vaan enpä osannut aavistaa, minkämoinen homma naulakon sahaamisessa olikaan. Vannesahalla pörräily oli kyllä todella kivaa, mutta kulmia oli sen verran paljon ja puu sen verran pitkä, ettei puu ihan noin vain siinä pyörinytkään. Lopulta piti pyytää vähän apuakin, että jokainen nurkka saatiin sahatuksi.

Tykkään tästä puusta kovin. Jos lapset eivät tätä löydä käyttöönsä, saattaisinpa ottaa naulakon meille aikuisille käyttöön vaateripustimeksi.

Ihanaa helleviikkoa!

4

Kello käy

Mökkimme valmistui nelisen vuotta sitten ja siitä on tullutkin mukava kohtaamispaikka. Kesien perinteeksi on muodostunut, että meille tulee vieraita tasaiseen tahtiin, joko kahville tai pidemmäksi aikaa. Viime kesän tilastoissa yösijan annoimme 30 yönä yhteensä 29 matkailijalle, kahvittelijoita on sitten ollut varmaan toinen mokoma. Vaikka heinäkuun jälkeen olemme aika kyllästetyt ihmisten näkemisellä, ovat nuo kohtaamiset myös kesän kohokohtaa ja ihana energiaruiske syksyä kohti. Meillä on paljon ystäviä pääkaupunkiseudulla emmekä heitä kauheasti ehdi muulloin nähdä. Kesällä nautimme ystävyydestä.

Viime kesän yksi mieleenpainuneista kohtaamisista oli, kun mieheni kaveri poikkesi kylään, katsoi ympärilleen ja totesi: "Kaikki on modernia, uutta ja tyylikästä, mutta sitten tuolla seinällä on euron kello." Niinhän siellä oli, Ikean euron kello. Voitte vaan kuvitella, miten minua siepoi tuo pieni ei-niin-mietitty yksityiskohdan huomaaminen. Kun viime syksynä aloitin kansalaisopiston puutyökerhon ajatuksena kehittää puutyötaitojani, oli työlistallani se uusi kello mökille. Ajattelin samalla nikkaroida toisen meille kotiinkin.

Minulle toimi oikein hyvin tällainen kahden samankaltaisen työn samanaikainen työstäminen. Koska en osaa puutöitä juurikaan, samalla tuli kerrattua työvaiheet ja oppi jäi ehkä vähän paremmin päähän. Nyt saattaa mennä termit väärin, kun kellojen valmistumisesta on jokunen tovi, mutta yritetäänpä kerrata tuo prosessi: Liimalevy löytyi iskän jemmoista. Vannesahalla surauttelin ympyrät. Jyrsimellä jyrsin päällepäin tulevat reunat pyöreiksi. Pylväsporakoneella sain tehtyä sopivan kolon kellokoneistoille, jotka ostin Clas Ohlsonilta. Isompaan, kotiin tulevaan kelloon, tein kellonaikoja osoittavat pyörylät tappiporalla ja pyörylöiden reiät oksaporanterällä. Kalustemaali, sekin iskän jemmoista, levittyi nätisti pienellä superlonisella telalla. Ripustukseen tulevat nahkanauhat sain nahkatöihin hurahtaneelta veljeltäni. Nahkanauhat kiinnitin äidiltä saaduilla nauloilla. Niin, ei tästäkään projektista olisi tullut mitään ilman perheeni kattavia materiaalivarastoja. Kiitos siis heille!

Pienempi, kellonajaton kello saa mennä nyt mökille, sillä siellä ei nyt ole niin väliksi, jos kellonaikaa tuntuu vaikealta tulkita minuutilleen. Eikä ole euron kello enää, ei. Niin. Isompi, kellonajallinen kello näyttää aikaa uudessa kodissamme, jonne se sopiikin paremmin kuin hyvin.

Olkaa ajoissa!

Anni

6

Monistettuja juustolautoja

Joulun alla pähkäilin, mitä ihmettä voisin antaa lasten kummeille ja sukulaisille joulumuistamiseksi. Tykkään antaa käytännöllisiä ja käyttöön tulevia lahjoja. Villasukkia ei ihan lähde kymmenittäin puikoilta, ja aika moni idea on jo käytetty edellisvuosina, joten piti keksiä jotain muuta. Itse yrittäessäni puhdistaa laatikkoja ja hyllyjä kaikesta turhasta, tällainen lahjapohdinta on myös kuumottavaa, koska en missään nimessä halua pahentaa muiden taistelua turhan tavaran kanssa.

Päädyin antamaan lahjaksi juustolautoja, jonka pinta on liitutaulumaalilla maalattu. Juustoja tarjotessa lautaan voi kirjoittaa kunkin juuston kohdalle, mikä juusto on kyseessä. Ei tarvitse kysellä koko ajan, että oliko tämä nyt sitä goudaa vai gruyeriä. Sain isäni loputtomista puuvarastoista koivuliimalevyä. Vedin koivupalojen siistiin pintaan kolme kerrosta liitutaulumaalia telalla. Puutyökerhossa palastelin levyt sopivan kokoisiksi sirkkelillä ja jyrsimellä jyrsin reunat viistoiksi. Ennen paketointia hioin puisiksi jääneitä reunoja hieman. Näitä valmistui monta aika kivuttomasti, sopii siis hyvin monistettavaksi lahjaksi. Hetken mietin, onko liitutaulumaali ihan elintarvikekelpoinen. Ei ehkä, myyntiin tällaisia siis en valmistaisi. Tosin kaikille lahjani saaneille kerroin, että tässä ei ole elintarvikeleimaa, äläkä syö sitä lautaa.

Lempikohtani näissä juustolaudoissa on tuo kulma. Niin kaunis ja geometrinen. Jyrsin on kyllä huippumasiina.

Mutta niin. Miksi kuitenkin päädyin antamaan lahjaksi juustolaudan, eli materiaa, jollekin jopa turhan tavaran, jos ei juustoista niin perusta? Tätä ei ole pakko käyttää juustolautana. Tätä voi pitää myös tavallisena liitutauluna! Ainakin meidän viisveelle tämä oli huippu, hän tykkäsi oitis alkaa piirrellä siihen. Ja jos ei sitä tykkää käyttää juustolautana, eikä liitutauluna eikä saa myytyä kirpparilla, sen voi aina pistää takkaan polttopuuksi ja turhan tavaran ongelma on poistunut :D

Raikasta talviviikonloppua!

Anni

1

Leipää laudalla

"Ootko kauankin tehnyt puutöitä?" minulta kysyttiin ensimmäisellä kansalaisopiston puutyökurssikerralla. Suinkaan kyseessä ei ollut mahtavien taitojeni ihastelu, vaan kysymys sai jatkoa "kun tuo työskentelysi näyttää niin söpöltä". Vastaus oli, että ihan ensimmäistä kertaa elämäni aikana. Ihan totta tuo ei tokikaan ollut, taisin minä puutöitä tehdä puolen vuoden ajan kolmannella luokalla eli sen yli 20 vuotta sitten sekä kolmen tunnin ajan pakollisella kurssilla OKL:ssa. Mutta muutoin puutyöt ovat olleet aikamoisen vieras alue minulle ja niitä olen hiljalleen päättänyt ottaa käsityörepertuaariini. Aloitinkin puutöiden teon veljeni kanssa elokuussa nikkaroimalla kuusikulmaisen rasian, mutta kuten tekstissäni mainitsin, ei ihan ollut omatoimista työskentely tuolloin. Nyt palasin lähtöruutuun ja aloin tehdä minuntasoisiani juttuja.

Olemme elelleet keväästä lähtien mökillä nyt äitiyslomani sen salliessa. Siellä monena aamuna olen miettinyt, että leipälaudat olisivat vallan kätevät. Ei tarvitsisi niitä tiskata ja ne olisi mukavan söpöt muutenkin. Päätin aloittaa nikkarointiharrastukseni siis leipälaudoilla. Pääsin käyttelemään höyliä (kahta eri sorttia, mutta nimiä en muista - paksuushöyläksi taidettiin sitä toista tituleerata), sirkkeliä, nauhahiomakonetta ja pylväsporakonetta. Tutustuin myös ensi kertaa petsiin ja keittiötasoille tarkoitettuun öljyyn. Perheeni pitää huolen materiaalieni löytämisestä, sillä kahvanahkapalat sain veljeltäni ja naulat sekä puut isältäni. Ihan helpottavaa tämä perheeni tuki näissä uusissa haasteissa, voisi muuten jäädä tämä harrastus lyhyeen. Pääsin myös harjoittelemaan eri työvaiheita monta kertaa, sillä tein lautoja kuusi, riittää sitten vieraillekin. Kertaus on mainioin opintojen äiti.

Nyt kelpaa mökillä askarrella kauniita aamupalaleipiä. Hitaasti mutta varmasti siirryn seuraavaan puutyöprojektiin, mutta siinä samalla tietenkin on keskeneräisten töiden korissa monen monta neuletta sekä ompeluprojektia.

Anni

0

Kuusikulmainen rasia

Olen viime vuodet ommellut, neulonut ja virkannut ahkerasti. Olen myös huovuttanut, värjännyt, käpypitseillyt, kirjonut ja tehnyt lautanauhaa. Kovat materiaalit ovat tuntuneet aina vierailta, mutta nyt olen alkanut tuntea itseni valmiiksi myös niille. Olen valmis uusiin aluevaltauksiin.

Kerroin mielenkiintoni heräämisestä nikkaroinnissa hyvin taitavalle veljelleni, selasin pinterestiä ja löysin ihanan kuusikulmaisen rasian. Veljenikin innostui kuusikulmaisesta rasiasta ja niin aloitimme rasioiden tekemisen yhdessä. Vygotskyn lähikehityksen vyöhykkeitä oli kyllä useampi välissä tämän työn haastavuuden ja oman taitotasoni välissä, mutta opin valtavasti ja taatusti kirin noita vyöhykkeitä. Itsehän en tällaiseen mitenkään olisi osannut ryhtyä enkä ikinä olisi saanut valmista saati näin siistiä lopputulosta, mutta veljeni opastamana onnistuin ja opin samalla monen monta asiaa. Veljet <3

Käytin tämän projektin aikana ensimmäistä kertaa elämässäni tasohöylää, pöytäsirkkeliä, yläjyrsintä ja pylväsporakonetta. Entuudestaan tässä projektissa käyttämiäni tarvikkeita oli hiomapaperi sekä liima! Teimme rasiat pähkinäpuusta. Päädyt ovat paksumpia, jotta rasia pysyisi tukevammin kasassa. Avaamisen helpottamiseksi kahteen tahkoon porasimme avaamisaukon. Molemmissa päissä on pienen pienet magneetit rasian sulkumekanismina. Sisusta liimattiin tekonahkasta. Mekanismi muodostui siten, että kuusikulmaisen särmiön kolme vierekkäistä tahkoa ovat kiinni toisessa päätykappaleessa ja vastakkaiset kolme toisessa. Piti olla tarkkana, että magneetit  ovat oikeissa kulmissa ja kaikki osuu kohdalleen just eikä melkein. Maalarinteippi olikin iso apu monessa kohtaa!

Kertakaikkisen mielenkiintoinen projekti! Ehkä jatkossa seuraa lisääkin puutöitä.

Anni

2

Tervattu reki

Muistan, kuinka lapsena ihailin isovanhempieni varastossa ollutta rekeä. Koskaan en sen kyytiin päässyt, kun hevosiakaan ei enää silloin ollut, mutta siinä oli jotain ihanaa ja mystistä. Ilokseni sain tämän reen muutama vuosi sitten oman mökin pihaan. Reki oli pitkään muovien alla säiltä piilossa, kunnes päätin, että ei tuollaisessa esineessä ole järkeä, jos se on vain muovien alla, ja raahasimme sen mökin etupihalle. Reki onkin tuonut iloa oman ja muidenkin lasten leikkeihin ja sinne näyttää kipuavan aikuisetkin. Mutten kuten tiedossa olikin, reen maalipinta ei kestänyt säitä vaan alkoi karista. Siispä rapsuttelin karisevan maalin pois ja tervasin reen kestämään leikkien lisäksi myös Suomen sääolosuhteita.

Tervasin reen Vanhanajan venetervalla, hinnaltaan n. 9€. Litran pullo riitti maalaukseen oikein hyvin ja hieman jäi pullon pohjallekin eli muodon muutoksen hinnaksi jäi n. 10€, kun pensselikin lasketaan mukaan. Onneksi varastossa sattui olemaan vielä kerran käytetty kertakäyttöinen maalaushaalari, se helpotti tahmaista ja moniulotteista maalausurakkaa, kun ei tarvinnut miettiä vaatteiden sotkeentumista.

Reki muistuttaa minua isovanhemmistani. He olivat uutteria, he rakensivat sotien jälkeen paitsi omaa elämäänsä myös Suomea. He elivät luonnon lähellä, luonnon armoilla, viljellen, metsästäen ja keräten ruokansa. Paitsi että tuo reki on minusta kaunis, muistuttaa se myös isovanhempieni uutteruudesta ja luonnonläheisyydestä. Tein ehkä joidenkin ihmisten mielestä pyhäinhäväistyksen, kun otin nätillä maalipinnalla olevan kapineen ulkoilmaan, jossa tiesin maalien lähtevän ja kapineen kärsivän. Huomasinkin olevani jälleen tavarakysymyksen äärellä - säilytänkö vai heitänkö pois. Jos säilytän, säilytänkö reen siinä tarkoituksessa, johon se alunperin luotiin eli kaunispintaisena rekenä? Silloin se kuitenkin jäisi vaille käyttöä ja jonnekin muovien alle roskaksi pihan perukoilla. Vai keksinkö sille uuden tarkoituksen leikeissä ja kukkapaikkana silläkin riskillä, että sen pinta kärsii mutta reki pääsisi uudelleen käyttöön. Valitsin käytön ja olen tyytyväinen. 

Anni

7

#pefcwoodworks eli oikeassa paikassa oikeaan aikaan

Joskus minäkin olen oikeassa paikassa oikeaan aikaan. Olin lievittämässä ikävää Helsingissä muutama viikko sitten. Jotain jännää oli tapahtumassa Espan lavalla, kun kuljin ohi. Kerta nyt olin ihka aito turisti, uskalsin seurata japanilaisturisteja lavalle (helsinkiläisenä en sitä olisi uskaltanut tehdä, mutta nythän olenkin savvoo mongertava junttiska). Siellä purettiin upeaa puisista kolmioista valmistettua tilataideteosta. Kyseessä oli PEFC Wood Works x Laser Cut Studio - lue lisää täältä. Koivukolmiot pakattiin paperipusseihin ja jaettiin nippusiteiden kera halukkaille. Ihan mieletöntä. Ja minä sain yhden pussin, mikä oli vielä mielettömämpää.

Nehän sitten kokosin hetsilleen astiaksi mukana tulleiden nippusiteiden avulla. Tuo astia sopii niin täydellisesti meidän kulmikkaaseen olohuoneeseen. Se on kuin tehty Bermuda-pöydälle. Ah. Olen kikkarassa!

Oikeita hetkiä oikeisiin paikkoihin toivottaa Anni

6

Project keittiö eli maalatut kaakelit ja ovet

Onhan tässä jo mainostettukin, että olemme muuttaneet. Ensirakkaus on suuri, kun kyseessä on OMA asunto. Ensimmäinen laatuaan. Täällä sitten rälläämme sielumme kyllyydestä, vuokra-asunnoissa kun ei ole uskaltanut edes reikiä tehdä seiniin. Pikkuhiljaa oikeasti tämä myös tuntuu omalta. Asunto oli jo ostaessa ihana, mutta kaipasimme siihen vielä Jotain ja niinpä maalasimme lautalattian mustaksi. Seuraava kohennuskohde oli keittiö. Keittiö oli hyvässä kunnossa ja siisti mutta yksinkertaisesti aivan väärän värinen. Eli siis jotain muuta kuin mustaa tai valkoista, eh.

Muistin ensimmäisen oven poiston jälkeen napata puhelimella ennen-kuvan.

Irroitimme ovet sekä vetimet. Vetimet jatkoivat matkaansa fb-kirpparin kautta uuteen kotiin. Ovet hiottiin, jonka jälkeen ne matkasivat miehen työpaikalle ruiskumaalattaviksi. Maalina oli Teknoksen kiiltävä Futura 80 Aqua -kalustemaali. Uudet vetimet löytyi Clas Ohlsonin poistuva tuote -repertuaarista, joten pääsimme tässä hankinnassa erittäin halvalla ja vanhojen vetimien myynnin jälkeen jäimme reilusti plussalle.

Seuraava operaatio oli kaakelit. Budjettiystävällinen vaihtoehto oli kaakeleiden maalaus. Kaupasta kotiin etsiytyi Ronseal-kaakelimaali värinään White Satin (ovh n. 50€/750 ml) sekä kaksi mustaa Ronseal-saumauskynää (ovh. n. 20€/kpl). Pesin kaakelit ja saumat huolellisesti useaan otteeseen ja annoin kaakeleiden kuivahtaa useamman päivän. Mies maalasi kaakelit telalla kahteen kertaan, välissä oli useampi kuivumispäivä. 

Lopputulos olisi ollut näinkin ihan siisti, mutta särmää tarvittiin vielä. Eli sitä mustaa, olihan tässä jo aivan riittävästi sitä valkoista. Saumojen piirtäminen oli ihan infernaalista. Yritä siinä sitten kökkiä jotenkin siinä kaappien välissä ja löytää joku edes etäisesti ergonominen asento kädelle piirtää suoraa viivaa. Vaikeaa oli, katsokaa vaikka. Onneni oli kynsilakanpoistoaine ja vanupuikot, joilla sai korjatuksi hudit ja mokat. Lisäksi saumauskynät olivat erittäin riittämättömiä ja kaksi kynää riitti juuri ja juuri.

Lopputulos oli oikein hieno ja itseä miellyttävä. Sorruin samalla siihen, mihin ehkä kaikki muutkin kodistaan kuvia julkaisevat, siivoamiseen. Roudasin läjän kamaa pois keittiöstä ennen kuin uskalsin yhtään kuvaa ottaa. Kaurahiutaleet ja murot saivat jäädä pöydälle muistuttamaan, että keittiö tämä on.

Ja vielä viimeinen kurkkaus uudistuneeseen keittiöön. Vasemmalla näkyy vielä kiinteät ovikappaleet, joita emme saaneet irti, emmekä ole jaksaneet vielä maalata. Siinä ne sitten irvaa, että tekemättä on ja kato, miten emme sovi tänne yhtään, vitsin värirasistit. Pöytä ikeasta, tuolit BoConceptin Zarrat, verho à la Marimekko, matto Askosta, syöttötuoli suvussa kiertänyttä aitoa retroa. Semmoinen on meidän uusi keittiö. Like.

Intoa uuteen viikkoon!

Anni

5

Musta lattia

Kuten jo mainostelinkin, muutimme ja meistä tuli savolaiskänttyröitä kerta laakista. Palat loksahtivat kohdilleen ja löysimme meille täydellisen asunnon 50-luvun kerrostalosta, ihana lautalattia ja kaikki. Elämänmuutosta siis kerrakseen - paikkakunnan vaihdos, muutto, valmistuminen ja työelämään hyppääminen, hui (hidastaa bloginkin elämää, harmikseni). Mutta takaisin siihen ihanaan asuntoon ja erityisesti sen lautalattiaan. Teki nimittäin mieli tehdä sille jotain, olemme allergisoituneet kellertävän puun värille. Mökille valmistui jo harmaa lautalattia. Valkoinen olisi ollut kiva, mutta niitä on nähty jo aika kauan ja halusimme jotain erilaisempaa. Mieliimme oli syöpynyt sisustusarkkitehti Marko Paanasen ohje siitä, että sisustuksen tulisi olla alhaalla tumma ja vaaleta siitä ylöspäin, sillä mikäli suunta on toinen, huonekalut näyttävät kelluvan. Minulla on myös hyvin syvä suhde mustaan väriin (tovin saa etsiä nähdäkseen päälläni jotain muuta kuin mustaa). Eli valinta oli selvä, mustaa sen olla pitää!

Lattia oli kokenut jo kovia. Koko homma piti aloittaa operaatiolla nimeltä pakkeli. Siinä sitä könyttiin pitkin lattioita pylly pystyssä ja pakkeloitiin menemään. Sen jälkeen oli operaatio hiominen. Ramirentiltä vuokrattiin semmoinen pyöreä härveli. En osallistunut tähän vaiheeseen. Hiomisen jälkeen imurointi ja pyyhkiminen. Betolux akvaa kului kolme kerrosta. Vajaaseen 70 neliöön maalia kului yksi 10 litran pönikkä (tikkurilan laskuri oli sitä mieltä, että maalia kuluisi 15 litraa ja risat).

Ja lopputulos oli niin kaunis. Musta-valkoinen yhdistelmä hiveli niin silmää, että päätimme jatkaa samaa värimaailmaa ylempänäkin. Ja koska minua turhauttaa, mikäli sisustuskuvissa ei lue, että mitä ja mistä, niin: Keinutuoli on pappani vanha, sen alla oleva matto omatekoinen. Bermuda-sohvapöytä löytyi Vepsäläiseltä, näin myös valkoinen Editions-nahkasohva. Musta-valko-raidallinen matto on kotoisin Askosta, telkkaritaso mallia Ikea ja verhot Luhdan Origamia.

Pikkuhiljaa siis palat alkavat loksahdella myös kodin sisällä!

Iloa loppuviikkoon, kohta on viikonloppu - hurraa!

Anni

12

Huussihyllyt vetolaatikoista

Samaisesta purkumummolasta, mistä edellinen ovi oli, löytyi myös homehtunut laatikosto. Laatikot olivat hieman elottomampia kuin muu laatikosto, jossa elämää oli enemmänkin homeen tai hiirien muodossa. Laatikot lähtivät matkaan ja nekin - kuten ovikin - sai valkoisen maaliverhoilun. Laatikot päätyivät hyllyiksi mökin huussin seinälle. Sinne voi sitten asetella kaikkea ja kaikenlaista, tällä hetkellä niitä koristaa kierrätysmateriaalista valmistettu kukkanen ja kipsistä valmistamani timantti sekä kokoelma vanhoja peltirasioita ja toki myös se tarpeellisin, vessapaperi. Kyllä kelpaa huussissa istuskella!

Vetolaatikoita olen tuunaillut uuteen käyttöön ennenkin, esimerkiksi sängynaluslaatikoiksi - kurkkaa täältä.

Kesäiloa!

Anni

0

Vanhasta ovesta uusi pöytä

Mummolani sai vuosi sitten purkutuomion. Sieltä sitten tarttui mukaan yhtä sun toista, mm. vanha ovi, joka odotti ideaa. Jouten oleva materiaali ja mökin terassin pöydän puute kohtasivat. Ovi sai jalat alleen ja oven peilien kulmiin porattiin sadeveden mentävät reiät ja näin syntyi kierrätetty pöytä. Tämä pöytä on saanut mukavasti positiivista huomiota ja toimiikin mainiosti. Myös vuosia sitten ostetut Muurlan öljylamput pääsivät käyttöön ja sopivat pöydälle täydellisesti. Tuolit olivat roskisuhan alla ystäviemme huushollissa. Otimme ne mukaamme, maalasimme valkoisiksi ja nyt ne(kin) ovat taas oikein mainiossa käyttökunnossa.Tulee hyvä mieli, kun tavara saa lisää ikää!

Nyt vain toivotaan aurinkoisempaa säätä, jotta kelpaisi istuskella terassillakin.

Anni

6

ABC kissa kävelee tikapuita pitkin...

Idea, jossa ei ole mitään uutta, mitään yllättävää saati mitään persoonallista, sillä näitähän on nähty tässä oma aikansa. Joka tapauksessa tällaiset nikkaroitiin miehen kanssa pyyhkeitä varten mökkisaunan pukuhuoneeseen. Toisen romu on toisen aarre, näinhän se on. Tykkään tämän romun rouheasta ilmeestä. Ei vaan ole kissa vielä näitä löytänyt.

Nyt sateeseen, heippa!

Anni

7

Sängynaluslaatikot vetolaatikoista

Vuosia sitten törmäsin Helsingin Ullanlinnassa suosiolliseen roskalavaan. Lavalta löytyi mm. kaksi täyspuista vetolaatikkoa ilman laatikostoa. Idea sängynaluslaatikoista kyti nämä vuodet, kunnes sain aikaiseksi toteuttaa. Ostin Starkista renkaat ja porasin ne kiinni laatikoihin, ei sen kummempaa! Laatikot liukuvat sopivasti sängyn, sohvan tai sohvapöydän alle piilottaen lelut ja tavarat. Laatikoiden laakeuden ansiosta sinne piilotetut tavarat löytyvät helposti. Täydellinen säilytin! Ja roskalavoille sydän.

Iloa!

Anni

8

Kuohuvia pannunalusia

Törmäsin täydelliseen kierrätyskorkki-ideaan eli kuohuviinipullonkorkeista tehtyihin pannunalusiin ferm livingin henkeen. Ilokseni sainkin ravintolassa työskentelevältä serkultani ison muovikassillisen pullonkorkkeja ja pääsin toteuttamaan pannunalusprojektin kertaa kolme. Sen huomasin, että jos reiän poraa keskelle korkkia, pannunalunen vaatii parisenkymmentä korkkia, mutta jos reikä onkin toisessa reunassa, saa aikaan sirommat 14 korkin aluset.

Aikas kiva kierrätyshenkinen, nopea, hyödyllinen ja kätevä askartelu!

Mukavaa viikon loppupuolta ja joko a) parempia säitä tai b) luovuutta sään kestämiseen!

Anni

2

8. luukku: Adventtikynttelikkö halosta

Tajusin viime sunnuntaina, ettei meillä ole adventtikynttelikköä ja sellainen oli saatava nyt toiseksi adventiksi. Onneksi minulla oli idea. Puhelu mökkiraksalla olevalle miehelle. Päätään pyöritellen hän toi minulle raksalta koivuhalon. Päänpyörittely sen kuin lisääntyi, kun pyysin poraamaan neljä reikää. Niin no tajusin minä itsekin tuon päänpyörittelyn ja siinä olikin naurussa pitelemistä, eihän tuo nimittäin mikään paloturvallisin kynttilänjalka ole, koivuhalko tuohineen päivineen. No jospa tuo menisi nämä adventit, sitten sen voikin nakata takkaan palamaan ihan luvan kanssa. Ja kyllä, kynttilöitä vartioidaan hyvin tarkoin, etteivät ne pala loppuun!

Ihanaa toista adventtia!

Anni

0

Skumppanaulakko

Asuntomme vessan naulakkokoukut tipahtivat alas yksi kerrallaan. Koska asunto on mallia opiskelija-asunto, eikä tässä asuta toivottavasti ihan loputtomasti, ei huvittanut etsiä ja ostaa kunnon naulakkoa. Korvaavat naulakkokoukut syntyivät kuohuviinipullonkorkeista seinään ruuvaamalla. Joskus mietin, että meneekö kierrätys-/säästö-/diy-vimmani vähän liian pitkälle. No meni tai ei, tämä  naulakko todella on kierrätystä, rahansäästöä ja itse tehtyä.

Mukavaa viikonlopun odotusta!

Anni

2

Hahmopalikat

Netistä löytyi mahtava idea ja kivat kuvat hahmopalikoihin (täältä). Isäni sahasi rimasta sopivat palikat. Hiomapaperia, vähän liimaa sekä lakkaa ja nyt on hassunhauskat palikat meillä!

Kekseliästä keskiviikkoa!

Anni

5

Katkaistut pullot kynttilänjaloiksi

Netistä löytyi todella hyvä ja havainnollinen video siitä, miten lasipullot oikeasti kannattaa leikata. Innostuimme tästä velimiehen kanssa kovasti ja ryhdyimme tuumasta toimeen. Parhaiten leikkautuivat pullot, jotka olivat melko ohutta lasia ja joissa lasi oli tasalaatuista. Lopuksi maalasin pullot spray-maalilla sisäpuolelta. Vihdoin raaskin laittaa Mummini vintage-kynttilät käyttöön.

Tärkeintä leikkaamisessa on saada leikkausviiva tasaiseksi. Erilaiset saumat pulloissa vaikeuttavat leikkaamista.

Vain kolme pulloa kuudesta selviytyi, tosin syynä oli kokeilunhalu. Esimerkiksi kuohuviinipullo oli niin paksu, ettei leikkausviiva riittänyt koko pullon halkaisemiseen. Parhaiten halkesi etikkapullo, siitä siis kannattaa aloittaa.

Ihanaa kesäviikkoa!

1

Vanha ikkuna, uusi peili

Löysin mökiltä vanhan ikkunan, josta oli tippunut yksi lasi. Siiklasin, rapsutin, hioin, kuopsutin, hajotin ja lopuksi maalasin. Mökkireissulla ikkuna sai peilit Mikkelin Lasi-Sarangissa - mielestäni palvelu on parempaa ja hinnat edullisemmat, kun astutaan kehäkolmosen ulkopuolelle. Peilit + kiinnitys maksoivat 20€, mielestäni ihan kohtuuhinta koko peilistä! Nätti on!

Se on kuulkaas huomenna Karnaluksin reissu edessä! Olen ihan kikkarassa!

Ihanaa kesäiltaa teille!

Anni

Ps. Voi miten iloinen olenkaan jokaisesta uudesta ja uusvanhasta lukijasta - kiitokset!

11