Pääsiäisaskarteluja

Tänä vuonna on tehnyt mieli koristaa pääsiäistä. En edellisvuosina ole kauheasti niin tehnyt, mutta nyt mieli on kotiäitinä rauhaisa ja tekee mieli eri tavoin valmistautua eri juhliin. Toiset ehkä suunnittelevat menua ja syötävää. Itse en niin viihdy hellan äärellä, mieluummin ripottelen pieniä juhlasta kertovia koristuksia sinne ja tänne.

Kirjotut munat ovat herkkiä ja hempeitä.

Viime vuonna kirjoin värikkäämpiä munia, nyt mieleni teki tehdä vähän graafisempia ja simppelimpiä munia. Kirjottuihin muniin löydät ohjeeni täältä. Munien kirjominen vaatii rauhallista ja keskittynyttä mieltä. Sellaista saa perhe-elämän keskellä vähän hakea, taisi aluksi muutama muna mennä rikkikin - joko vahingossa tai pöytään paiskattuna. Lopulta sain kolme silmääni miellyttävää munaa valmiiksi ja mielikin oli siinä vaiheessa jo aika zen.

Betonista valmistuu hieman rouheampia betonimunia.

Halusin askartelulaatikostani löytyneestä askartelubetonipussista eroon, joten kutsuin ystäväni askartelemaan hieman pääsiäisen hengessä. Teimme betonimunia - tosin nyt en ollut kauhean huolellinen ilmakuplien kopsuttelun kanssa, joten sain aikaan aika rosoisia munia. Laitoin rosoihin hieman kultaista glitteriä - onhan pääsiäismunan symboliikkaa juurikin se munan sisältä kuoriutuva uusi elämä. Viimeiset betonit jätin "partasuujogurttipurkkiin" ja nakkasin perään synttärijuhlilta jääneen hieman tyhjentyneen ilmapallon. Kansi päälle ja kuivumaan, ja parin päivän päästä sain kauniin kulhon. Maalasin kulhon sisuksen kultaiseksi. Tämä kulho taitaa jäädä näkösälle kyllä pääsiäisen jälkeenkin.

Kipsinauha on helppo materiaali työstää lapsen kanssa. 

Hieman värikkäämpiä askarteluja tein Een kanssa kipsistä. Kipsinauha on todella helppo materiaali työstää lapsen kanssa. Vesi-ilmapallojen päälle teimme pienet kulhot suklaamunia varten. Rautalangasta ja kipsinauhasta valmistui sympaattiset puput. Näihin ohjeet löytyy uusimmasta Ihana-lehdestä 1/19.

Sympaattiset puput valmistuivat yhdessä lapsen kanssa.

Valoisaa ja rauhallista pääsiäisviikon jatkoa!

Anni

6

Tulostettava kirjontakalenteri

Tämä vuosi oli oikein hyvä. Paljon ihania asioita tapahtui ja kässävuosikin oli oikein antoisa ja runsas. Ensi vuotta odotan innolla, katsotaan, mitä kaikkea se pitää sisällään. Toivottavasti paljon antoisia käsityöhetkiä ainakin! 

Tämän vuoden käsityötekniikka oli kirjonta ja se on ainakin minua innostanut ihan uudella tavalla kirjonnan pariin. Meiltä puuttui vielä seinäkalenteri ensi vuoteen, joten tämän vuoden käsityötekniikan kunniaksi päätin, että ensi vuoden kalenteri on kirjontakalenteri. Tai kirjottava kalenteri, miten sen nyt haluaa muotoilla. Sinäkin voit tulostaa omasi niin halutessasi! Jokaisen kuukauden kuvituksena on pelkkiä pisteitä. Pisteitä ei ole tarkoitus suinkaan jättää sellaiseksi, vaan pisteet voi pistellä ensin neulalla ja sen jälkeen kirjoa kuvitukseksi mitä vain haluaa! Kalenterin voi kirjoa valmiiksi heti tai sitten sivuja voi kirjoa kuukausi kerrallaan. Tällainen kirjontatyö sopii niin aikuiselle kuin lapselle.

Voit tulostaa kirjontakalenterin vuodelle 2019
                                                                                                     TÄÄLTÄ

Tulosta kalenteri hieman vahvemmalle paperille, niin se kestää kirjontaa paremmin. Pistele neulalla reiät, valitse haluamaasi lankaa ja kirjo!

Mikäli innostut kirjomaan lisää, voit tsekata muutkin tänä vuonna tekemäni tulostettavat kirjontamallit, jotka sopivat erityisesti lasten kanssa askarteleville:

kirjotut sydän-kortit ystävänpäivään

kirjotut kissat

Ihanaa uutta vuotta 2019!

Anni

11

Mehiläisvahakääreet eli kestokelmut

Muovista on tullut vihollinen ja sen vastustamisesta eko-elämän merkki. Itse suhtaudun muovin välttämiseen vähän kahtalaisesti. Kyllä, ehdottomasti haluan välttää muoveja. En halua tuoda roskaa tähän maailmaan yhtään sen enempää kuin on pakko enkä pidä siitä, että muovi ei maadu eikä häviä kovin helposti. Lisäksi muoviin liittyy oma ongelmallisuutensa kemikaaliensa puolesta. Kemikaalicocktail avaa mielestäni muovien sisältämien aineiden haitallisuutta tässä blogipostauksessaan mainiosti (tämän postauksen ansiosta muovin määrä on vähentynyt keittiössämme huomattavasti). Mutta se toinen puoli. Muovikasseja ja kaikenmaailman muovikääreitä vastustetaan fanaattisesti usein katsomatta kokonaiskuvaa. Kestokassi on ekologisen elämän tunnusmerkki, vaikka elämä muuten saattaa olla hyvinkin epäekologista. Käytetään kestokassia pystyssäpäin ja samalla lapataan kassiin hyvällä omallatunnolla lihaa, huonolaatuista pikamuotivaatetta tai muuta, minkä ostamattomuus olisi suurempi ekoteko kuin kestokassin käyttö. Kestokassien käytöllä on kiva ja helppo viherpesaista omatunto putipuhtaaksi ja se on minusta se huono juttu.

Minusta asioita pitäisi katsoa laajemmin. Ja jos tekee jotain epä-ekoa, tiedostaa sen ja yrittää aktiivisesti muuttaa sen. Käytän kestokassia, mutta pakkaan kassiini lihaa enemmän kuin pitäisi, yritän tehdä siinä parannusta. Silti näen tärkeäksi, että jokainen hiljalleen siirtyy ekologisempiin kuluttamisen tapoihin. Ei siksi, että omatunto olisi maailmanparannuksen suhteen puhdas eikä kokisi tarvetta muuttaa elämäntapojaan enempää, vaan siksi, että näen sen ainoaksi oikeaksi tavaksi elää. Ensin yksi käyttää kestokassia, sitten käyttää sata, sitten tuhat ja sitten se onkin jo normi ja maailmassa muovia hieman vähemmän. Ja sama trendi saisi näkyä hiljalleen muussakin kuluttamisessa - vaate- ja tekstiilihankinnoissa, ruokatottumuksissa, lentomatkoissa ja niin edelleen. Pienin, pysyvin askelin kohti parempaa.

Pitkä introni johdattelee seuraavaan askeleeseeni ekologisemmassa elämäntavassa. Tietoinen ekologistumispolkuni on sisältänyt muutamia (itse tekemistä sisältäviä) juttuja, joista on tullut osa perheemme arkipäivää. Kestokassit ja kestohedelmäpussit ovat pesiytyneet käsilaukkuihini ja olen iloinen tästä muovinvähennysosuudesta kohdallani. Vanhat rikkinäiset vaatteet kierrätän kestotalouspaperiksi. Käsi- ja vartalosaippuat ovat vaihtuneet nestemäisistä palasaippuoiksi (saippua-ajatuksistani sekä tekemästäni saippuapussista lisää täällä). Viimeisimmäksi valmistin mehiläisvahakääreitä. Ai mitä? No kuulkaa semmosia kestokelmuja! Valmistin mehiläisvahakääreitä mummini lähes sata vuotta sitten kirjomista tyynyliinoista. Kangas oli jo hyvin ohutta, mutta juuri sopivaa kääretarkoitukseen, kääreen kun ei tarvitse olla megapaksu. Liikuttavat tyttönimen nimikirjaimet ovat vuosikymmenien saatossa osin purkautuneet, mutta nekin pysyvät paikoillaan mehiläisvahan alla. Seuraamani ohje löytyi Heidi did it -blogista (yksinkertaistettuna huolittele kangaspalan reunat, raasta päälle mehiläisvahaa ja silitä vaha kiinni kankaaseen kahden leivinpaperin välissä). Kääreitä voi käyttää elmukelmun sijaan ruoka-astioiden päällä tai niihin voi kääräistä vaikka eväsleivän. Kääre huuhtaistaan haalealla vedellä puhtaaksi ja vahaa voi jälkikäteen myös lisätä. Kaikista kätevimmiltä tuntui kuitenkin pussimuotoon ommeltu kääre - sinne voi sujauttaa eväsomput tai miksei ne leivätkin. Pussi pysyy kiinni, kun jämäkkää vahattua kangasta kääntää paristi ja vähän painaa taitetta kiinni käsillä lämmittäen.

Käytin kääreissäni kahta eri sorttista vahaa - ostin mehiläistarhurilta suoraan hänen mehiläistensä sivutuotteena tuottamaa vahaa sekä lisäksi askartelukaupasta kosmetiikkaan tarkoitettua vahaa. Tarhurilta tehtyä vahaa käytettävät kääreet tuntuivat pitävän vettäkin melko hyvin, kun taas tämä kosmetiikkamehiläisvahalla tehty pussi päästi vedet lorisemalla lävitseen. En osaa sanoa, johtuiko tämä mehiläisvahasta vai käyttämästäni kankaasta. Empiiriset tutkimukseni jatkuvat vedenpitävyyden suhteen vielä - palaan asiaan.

Olisi hei todella mielenkiintoista kuulla, millaisia tietoisia ekotekoja muissa kotitalouksissa on tehty - ja erityisesti sellaisia ekotekoja, mihin liittyy itse tekeminen! Onko ideoita, mikä voisi ekologistumispolullani olla seuraava itse valmistettava projekti?

Ihanaa sunnuntaita!

Anni

12

Kirjotut napit ja Mollie Makes

*Lehti saatu arvostelukappaleena kustantajalta.*

Herkullisia värejä jo heti kannessa!

Tiedättekö sen äänen, joka kuuluu pikkutytöistä auton takapenkiltä, kun tien poskessa näkyy hevosia? No meillä tiedetään. Semmoinen kimakka "iiiihana". En ole aiemmin sitä ääntä kuullut muualla, kunnes nyt. Sain arvosteltavakseni uuden Mollie Makes -lehden ja luin sitä kuusivuotiaan tyttäreni kanssa. Lähes poikkeuksetta jokaisen sivun kohdalla kuului iiiiiihana-kiljahdus ja maanittelut, voisinko tehdä hänelle sellaisen ja tuollaisen.

Pisto-opas on verraton näin kirjonnan vuotena.

Mollie Makes on kansainvälinen käsityölehden ympärille rakennettu brändi, tunnettu raikkaasta värimaailmastaan ja leikkisästä otteestaan käsitöihin. Suomeksi Mollie Makes julkaistiin nyt ensi kertaa Kolmiokirjan kautta. Hyötynäkökulma ei ole Mollie Makesin juttu. Elämästä voi tehdä värikästä ja vähän hauskempaa, se on mielestäni lehden sanoma. Ensimmäisen lehden teema on Kirjo&Virkkaa. Kirjominen sopiikin hyvin, onhan kirjonta vuoden käsityötekniikka. Lehdestä saakin hyviä vinkkejä kirjontaan ja virkkaukseen niin aloittelijalle, konkarille kuin vaikka käsitöitä opettavalle opettajallekin. Tekniikkavinkkisivut olivat mielestäni aivan huiput ja pitävät huolen siitä, että lehti pysyy käden ulottuvilla jatkossakin. Mielenkiinnolla odottelen myöhemmin syksyllä julkaistavaa joulunumeroa.

Aloittelijakin pääsee kärryille näillä ohjeilla.

Kirjonta-opas pääsi heti käyttöön ja ajattelin ottaa muutamat uudet ja vanhatkin pistot haltuun. Kirjoin pistoja mummin vanhalle, ikilikaiselle pöytäliinalle ja tein kirjonnoista nappeja. A on kirjottu tikkipistoin. Seuraavan napin pinkit pampulat ovat ranskalaisia solmupistoja, harmaat solmupistoja. Seuraavan napin viivat ovat kiertopistoja. Ruusu valmistui kiertopistorenkaana, lehdet ovat linnunsilmäpistoja. T on kirjottu varsipistoin. Katsotaan, mihin kaikkialle vielä napit päätyvät!

Kirjonta on aika helppo tapa personoida nappeja.

Mukavaa viikkoa kaikille!

Anni

10

Kissanpäivät -ompelukuvat + tulostettava malli

Lempieläimeni on kissa. Olen aina sanonut, että jos uskoisin jälleensyntymisiin, olisin ollut kissa edellisessä elämässäni, niin kissan tyyppiseksi tunnen itseni - ne ovat etäisiä mutta lempeitä, itsenäisiä mutta seuraa kaipaavia, itsepäisiä mutta halutessaan sopeutuvaisia.

Ee on kehittynyt kädentaidoissaan paljon ja erilaiset askartelut ovat hänelle mieluisia. Ompelukuvat ovat kivoja puuhia, niitä kun voi ompelemisen jälkeen myös värittää. Etsiskelin netistä tulostettavia ompelukuvia ja törmäsin hauskaan ideaan ommella - ei ääriviivat vaan - sisukset. Niitä voi kirjoa järjestelmällisesti ja vaikka harjoitella ristipistoja tai sitten antaa mennä ihan sattumanvaraisesti. Tästä syystä tällainen ompelukuva sopii niin pienille neulan käyttöä harjoitteleville kuin isommillekin lapsille. Oitis aloin piirrellä Eelle ikiomia ompelukuvia, ja alkuselostukseni vuoksi oli päivänselvää, että nyt piirtelisin kissoja.



Nämä Kissanpäivät-ompelukuvat voit tulostaa myös omille tai tuttujen lapsille - tai miksei ihan itsellekin - ommeltaviksi.

Kissanpäivät -ompelukuvat voit ladata pdf-muodossa TÄÄLTÄ.

Tulosta ompelukuva jämäkämmälle paperille tai kartongille. Leikkaa kissat erilleen. Painele neulalla jotain pehmeää, kuten vaahtomuovia, vasten pisteiden kohdat valmiiksi (helpottaa lapsella oikean neulan pistokohdan löytymistä nurjalta oikealle puolelle tullessa). Langan päähän solmu, lanka neulaan ja sitten voikin antaa mennä!

Iloisia kirjomishetkiä ja mukavia kissanpäiviä!

Anni

26

Kirjotut pääsiäismunat + ohje

Pääsiäinen on ollut hartaasti odotettu. Elämän vauhti kiihtyi kiihtymistään, tavarat siirtyivät laatikoihin ja laatikot vanhasta kodista uuteen kotiin samalla, kun uusi koti sai maalia pintoihinsa. Pääsiäinen tarkoittaa tässä hetkessä taukoa. Taukoa suhaamisesta, maalaamisesta, remppapölystä, muuttolaatikoista ja epävarmuudesta. Karkasimme mökille nauttimaan kirkkaista keväthangista ja rauhallisemmasta elämäntahdista.

En ollut kauaakaan istunut paikoillani, kun pääsiäisideoita puhelimelta skrollatessa törmäsin huikeaan ideaan: kirjotut munankuoret. Mieletöntä! Kaikki pääsiäiskoristeet ovat muuttolaatikoissa, joten uusia olisi aivan pakkopakko tehdä, ei tunnu muuten pääsiäiseltä. Lettutaikina tulille, pora kouraan ja testailemaan.




Napsuttelin veitsellä kananmunan taakse isohkon reiän. Kananmuna lettutaikinaan ja pesty munankuori talteen. Piirsin lyijykynällä simppeleitä ääriviivoja. Millisellä poranterällä porasin reikiä kuvion mukaisesti.  Tässä kohtaa pitää muistaa, että ei paina poraa liikaa ja että reiät eivät osu liian lähekkäin tai samoihin linjoihin, ettei isommat palat lohkea munankuoresta. Lyijykynäviivat kannattaa pyyhkiä pois. Sitten kirjontalankaa neulaan ja kirjomaan. Mitä pidempi neula, sitä helpompaa kirjominen on, kun ei tarvitse onkia neulaa munan sisältä. Ja vielä yksi vinkki: jos ei ole oikeanväristä lankaa, voi sitä tehdä itse. Nimittäin pääsiäinen huusi vihreää versoa, mutta vihreän langan puuttuessa värjäsin valkoista lankaa tussilla vihreäksi. Toimii!




Nyt on pääsiäiskoristeet pöydässä. Pääsiäinen saa tulla.


Ihanaa pääsiäisen aikaa kaikille!

Anni

3

Muistilappu erikoispuolakotelon avulla

* Yhteistyössä Husqvarna Viking.*

Kun työarki pysähtyi vajaa vuosi sitten äitiyslomaan, aloin huomata ympärilläni kaikkea ihanaa ja kaunista. Mieli oli täynnä paitsi kiitollisuutta mutta myös hyvän näkemistä. Pysähdyin katsomaan, miten kaunis maailma onkaan. Jaksoin ymmärtää, auttaa, sanoa kiitos ja hymyillä. Ja mietin, että toivottavasti en ikinä kadota sitä valoisuutta, jonka elämääni löysin.

Aloitin muutama viikko sitten työt osa-aikaisesti. Vaikka osa-aikainen työaika on hyvin armollinen ja nautin näistä koulumaailmassa vietetyistä päivistä, huomasin aika pian, että kun arkeen tulee kellonaikoja ja hälyä, alkaa ajatukset harhaantua. Toki 10 kuukauden yövalvomisetkin tekevät tässä tehtävänsä, meillä ei oikein nukuta vieläkään. Väsyneenä kaunista ei olekaan niin helppo nähdä. Kiitollisuuden sijaan tekisi mieli alkaa valittaa. Mutta en halua antaa periksi. Yritän tietoisesti valita kiitollisuuden valittamisen sijaan.

Muisti kuitenkin tarvitsee välillä vähän apua. Päätin ommella kangaskassin ja kirjoa siihen itselleni muistutuksen. Make beautiful things. Tee kauniita asioita. Mietin, että olisinko kirjoittanut kauniiden asioiden näkemisestä, mutta tekeminen on paljon aktiivisempaa. Tekeminen sanana kertoo, että itse voi vaikuttaa ja ehkä myös muuttaakin. Haluan nähdä maailmassa sen kauneuden ja haluan tehdä maailmasta kauniimman niin omin ajatuksin kuin tartuttaa sitä kaunista mieltä lapsiinikin.

Viimeksi kirjoin käsin, tällä kertaa koneella. Husqvarna Viking -yhteistyön myötä tutustuin erikoispuolakoteloon. Erikoispuolakotelo on aika lailla tavallisen puolakotelon näköinen, mutta siinä on avara ohitusura, joka mahdollistaa paksumpien lankojen käytön alalankana. Ompelukoneen pistolevy nostetaan pois, puolakotelo vaihdetaan, pistolevy laitetaan takaisin ja alalangaksi laitetaan paksumpi lanka normaalisti puolassa. Ommel ommellaan nurjalta, jolloin paksumpi lanka jää näkyviin oikealle puolelle. 

Erikoispuolakotelo on tuo harmaa. Aika samannäköisiä. Tuo metalliosa on vain löysempi.

Tein erilaisia testejä. Kokeilin eri paksuisia lankoja, alasyötön pois ottamista ja tavallista sekä koneparsintapaininjalkaa. Mielestäni tasaisin lopputulos tuli, kun alasyöttäjä oli päällä ja paininjalka oli tavallinen. Toki tämä yhdistelmä vaatii kankaan hyvin aktiivista kääntelyä kaikkiin ilmansuuntiin. Erikoispuolakotelo on myös näppärä kaksoisneulalla ommellessa. Alalanka tulee löysemmin puolasta ja näin kaksoisneulaompeleen saa nurjalta puolelta todella helposti näyttämään siltä kuin pitää.

Kauniita ajatuksia toivotellen,

Anni

0

Polvipaikkoja ja valmiiksi helmikuussa -haaste

Olen yrittänyt kasvaa käsityöntekijänä. Yksi etapeista oli kirjoittaa viidestä käsityöntekijän (minun) sudenkuopasta. Kohta neljä oli "liiallinen innostus", ja pohdin impulsiivista projektinaloittamiskykyäni. Se lopettamiskyky olikin sitten toinen homma. Koska haaveissamme on päästä muuttamaan ehkäpä jo kuukauden päästä uuteen kotiin, päätin, että en halua viedä järkyttävää liutaa keskeneräisiä töitä mukanani. En halua joutua perustamaan keskeneräisille töille omaa hyllyä, koska se olisi jo pikkusormen sijaan koko käden viemistä. Peiliin katsomisen paikka. Päätin aloittaa "valmiiksi helmikuussa" -haasteen.

Ladoin kaikki keskeneräiset työni pöytätasolle (voi olla, että Jostain löydän niitä vielä lisää, mutta tässä suurin osa). Otin kuvan. Ja tällaisen kuvan aion aina aika ajoin ottaa ja julkaista sen myös täällä blogissa. Tälle tasolle tuon aloittamani työt ja tasolta ne häviävät vasta, kun ne ovat valmiita. Oikean alakulman kasa on korjauspino. Siihen tulee kaikki korjattavat ja muokattavat vaatekappaleet. Pino on ollut aika lailla tuon korkuinen pidemmän aikaa, mutta päätin aloittaa haasteeni juuri tästä. Sainkin pinoa nopeasti pienemmäksi vain istumalla alas ja ompelemalla.

Kesken on neljät villasukat, viisi ompelutyötä, 11 korjaustyötä.

Kaikista mieluisin korjaustyö oli korjata sekä Een että Aan housujen polvet. Aivan käyttökelpoiset housut, mutta polvessa reikä. Aika tavallinen juttu. Koska tämän vuoden käsityötekniikaksi valittiin kirjonta, halusin ottaa kirjontaa hieman mukaan. Leikkelin sopivan kokoiset polvipaikat risoista farkuista ja kirjoin niihin Een ideoimat tekstit "ihana" ja "söpö". Kiinnitin paikkakappaleet kaksipuoleisella liimakankaalla housuihin silittämällä. Lopuksi ompelin paikat etupistoin kiinni housuihin. Nopea ja kätevä, lopputulos suorastaan suloinen.

Jos sinulla on samantyyppistä rönsyilypulmaa käsitöissä, lähde haasteeseen mukaan! Julkaise kuva omasta keskeneräisyyksien pinosta ja pistä mukaan #valmiiksihelmikuussa!

Ihania pakkaspäiviä!

Anni

4

Virkattu kolmiotyyny

Isommat työt taitaa usein jäädä viittä vaille valmiiksi. Näin kävi kolmioista koostuvan tyynynpäällisenkin kanssa. Pitkä lento joulukuun lopussa sai aikaan sen, että kolmioita valmistui tiuhaan, mutta viimeistelyn sain aikaiseksi vasta nyt. Ihanan graafinen tyynynpäällinen. Muuten mustavalkoiseen olohuoneeseemme harmaan ja valkoisen yhdistelmä tuo kivan raikkaan tuulahduksen!

Lanka: Novita Kotiväki, 87g

Ohje: täällä

Päällisen nurja puoli on ommeltu vanhasta tyynyliinasta. Sain mukaan myös äitini vuosikymmeniä sitten kirjomat kauniit nimikirjaimet. Tykkään valtavasti kirjontatyylistä!

Anni

0

Hyvän mielen pupulapaset

Lapsissa on se hyvä (ja huonokin) puoli, että he kasvavat. Huonoa on se, että jatkuvasti täytyy päivittää vaatekaappia, etenkin kun asutaan neljän vuodenajan Suomessa. Hyvää on se, että jatkuvasti täytyy päivittää vaatekaappia - pysyy käsityöaddiktin aivot virkeinä, kun yrittää miettiä aina jotain uutta jujua.

Tuli syksy ja viileät säät ja myös hanskakiukku. Kolmevuotiaan mielestä hanskat ei ole todellakaan se kivoin asia ja aamulla kiireessä hoitoon lähtiessä viimeistään hanskojen kohdalla tulee Uhma. Ajattelin tehdä hanskapolitiikasta hieman hauskempaa. Neuloin oman pään ohjeella pinkit lapaset ja valmiisiin lapasiin kiinnitin kirjotut jänöpuput. Innoituksen pupuihin sain Miffystä/Cathystä. Josko edes muutama aamu olisi näiden avulla hieman helpompi.

Puikot: 3

Lanka: Drops Alpaca

Ohje: omasta päästä, 40 s, peukalokiila 7 s leveä

Kauniita syyspäiviä!

Anni

8

Picassoa pussiin

Tunnen päivittäin itseni ihan joulukuuseksi. Tai oikeammin Joulupukin reeksi tai tontuksi. Ai miksi? No siksi, että kaulassani roikkuu työavaimia kolme kappaletta ja ne kilkuttaa ja kilisee kuin mikäkin tekopirteä Nisse-polkka. Kaulassa niiden tulee olla, koska muuten ne hukkuu ja häviää. Mutta se kilkatus. Totesin, että nyt riittää ja ratkaisu on keksittävä. Päädyin ajatuksissani nahkapussiin, jonka voi vetää avainten päälle niin, että avaimet eivät pääse kilkattamaan.

Leikkasin mummin vanhasta nahkarotsista pienet palat. Pussi tarvitsi mielestäni jotain lisää, joten puhelimen näytöltä piirsin kaavapaperille Picasson viivapiirroksen Francoise Gilotista ja konekirjoin kuvan (peilikuvana - tämä aivopieru ottaa muuten päähän) nahkaan. Pussukan reunat kiinni ja keskelle väli avainnauhalle. Nauha on valmistettu kumihimo-punonnalla.

Nyt ei kuulkaa kilkata eikä tonttumaisuus enää vaivaa muuten mustaa olemustani.

Anni

2

Kirjottu pääkallo

Olen viehättynyt viime aikoina pääkalloihin. Tai oikeastaan viehätys lähti dias de los muertos -päivästä eli kuolleiden päivästä, jota vietetään Meksikossa marraskuussa ja jolloin muistellaan kuolleita läheisiä ja pyhimyksiä. Toisin kuin meillä Suomessa, juhla on siellä päin riemukkaampi. Siihen kuuluu kirkkaita värejä, koristeltuja pääkalloja, kukkia, ruokien tarjoamista vainajille jne. Mielestäni siinä on jotain kaunista. Että suruun voi tuoda iloa, tai että ilo ja suru voi olla yhtäaikaa läsnä. (Tämä nyt on omaa tulkintaani juhlan luonteesta.) Mutta tästä lähti viehtymykseni pääkalloihin.

Löysin pinterestistä todella kauniin pääkallon kuvan. Viime keväiseltä kirjonnan kurssilta oli jäänyt kirjontalankaa jäljelle ja koneparsintapaininjalka janosi päästä käyttöön. Koska tarvitsen erityisesti töissäni jatkuvasti kassia, johon mahtuu mapit ja kansiot ja paperit, päätin tehdä vahvan kassin pääkallokuvioinnilla. Kangas on Ruotsin armeijan ylijäämäkangasta (sain sen kaverilta). Ja sitten kirjomaan.

Pääsi muuten sellainen aivopieru, että jäljensin pääkallon kaavapaperille, kiinnitin paperin kankaan Oikealle (!) puolelle, kirjoin koko  kuvion ja sitten vasta aloin irrottelemaan paperia. Oli muuten aika homma! Olisi siis ehdottomasti kannattanut jäljentää kuva kuitukankaalle, joka oli kankaan nurjalla puolella, niin ei olisi tarvinnut repiä. Harmi, kun en tästä työvaiheesta tullut ottaneeksi kuvaa. Pettymys oli liian suuri sen hetken ikuistamista varten. Mutta nyt on kassi valmis ja tämä onkin lempparikassialmakassi!

Iloa!

Anni

14

Juhlatumput ja kolmiokoru

Olen usein miettinyt, miksi ommellut lapaset noudattavat vanhanaikaisen lapasen kaavaa, jossa peukalo kasvaa ikään kuin keskeltä kämmentä. No minun peukaloni kasvaa ainakin suoraan itään ja länteen. Otin haasteen tehdä itselleni joustamattomasta kankaasta juhlavat tumput. Tein käteni muodon mukaan kaavan, kämmenpuolelle tein muotolaskoksen peukalon ja etusormen välistä kohti kämmenen alaosaa. Tämä muotolaskos osoittautui helmeksi, nimittäin tumput kirjaimellisesti istuvat kuin hanska. Päällipuolella tumpuissa on satiinia, sisäpuolella vahvempaa puuvillakangasta, vuorina taas on flanellia. Alikeompelussa on mustaa puuvillakangasta. Tehokeinona alikeompelussa välistä pilkistää valkoinen tukikangas.

Innostuin kehittelemästäni kolmioyhdistelmästä ja tein kaksi kolmiorykelmää sekä alikeompeluna että vapaalla konekirjonnalla. Yritin tällä tavoin tuoda esiin kolmiulotteisuutta. Konekirjonnalla yritin luoda kolmioiden välille varjoja.

Samasta kolmiomuodostelmasta tein itselleni myös kaulakorun. Kolmiot leikkasin kaksinkertaisesta satiinista, jonka välissä on tukikangas. Reunat on ommeltu tiukalla siksakilla. Sitten koneparsinnalla Solvy-kalvon avulla ompelin kolmiot yhteen ja samalla ompelin myös nauhan koruun.

Kalenteri väittää, että kesä olisi tulossa, mutta sää näyttää siltä, että tumpuille olisi kysyntää jo nyt. Joka tapauksessa nämä ihanat tumput saavat minut odottamaan jo syksyä, kunhan kesä eletään täysillä ennen sitä!

Iloa!

Anni

3

Koneparsittu käsikoru

Välillä niin rakastan tämänhetkistä kouluani (käsityötiede Helsingin yliopistossa). Tällä hetkellä rakastan sitä eniten siksi, että siellä saan tutustua uusiin todella koukuttaviin tekniikoihin! Tällä kertaa olen täysin hurahtanut konekirjontaan ja -parsintaan. Katkoin alussa parit ompelukoneneulat, mutta sitten päässä naksahti ja tajusin, miten homma etenee. Tässä yksi tämän päivän tuotoksistani, koneparsittu käsikoru. Ehdottomat kannatinkivet tälle tekniikalle on koneparsintajalka sekä vedessä liukeneva Solvy-kalvo (tällaisia lähti tilaukseen oitis). Ompelin kaksinkertaiselle Solvy-kalvolle normaalilla ompelulangalla harvan ruudukon, jonka päälle ompelin pyörylöitä. Kun ompelukset olivat valmiit, huljuttelin kalvon näkymättömiin lämpimän veden alla ja lisäsin napin. Hyvin taiteellinen, herkkä, kaunis ja ihana lopputulos minusta! Tämä onnistuminen vaatii uusintaa ja mielessä pyörii jo ainakin tsiljoona uutta testattavaa juttua tällä tekniikalla.

Taiteellista, herkkää, kaunista ja ihanaa viikon jatkoa!

Anni

8