Viisi vinkkiä istuvan vaatteen tekemiseen

"On vain väärän kokoisia vaatteita, ei väärän kokoisia ihmisiä." Näin kaavoituksen opettajani opetti taannoin käsityönopeksi opiskellessani. Niin aivan. Mehän olemme kaikki aivan eri muotoisia! Siksi onkin alkanut tuntua aika absurdilta, että on jotkut tietyt vaatekoot ja niihin pitäisi kaikkien pystyä sulloutumaan, vaikka yhdellä on vähemmän tissiä, toisella enemmän kättä ja niin edelleen. Tästä asiasta puhuin jo useampi viikko sitten instastooreissani, missä tykkään pohtia kässähommia (ja ehkä vähän muutakin) ääneen. Kävin tämän jälkeen useita keskusteluja eri ihmisten kanssa ja useiden viesti oli tämä: kerro lisää! En ole ompelualan ammattilainen ja monista asioista voi joku olla eri mieltä, mutta paljon olen tehdessä oppinut. Siksi jaan nyt teille viisi minulle hyödyllistä juttua, josko niistä hyötyisi joku muukin. Niinhän se on, ettei tiedosta ole mitään iloa, jollei sitä jaa muiden kanssa. Ja jakaessa oppii usein itsekin.

Ei ole aina ruusuilla tanssimista tuo ompelu, töitä pitää tehdä, mutta lopussa kiitos seisoo!

1. Ota omat mitat

Minulle suurin ahaa-elämys kaavojen parissa on ollut omat mitat. Ensimmäisiä tehtäviä kaavoituksen kurssilla oli omien mittojen ottaminen. Mittoja oli 22 eikä todellakaan mittani osuneet yhteen tai kahteen kokoon. Omat mittani ovat pienemmillään 32 (esim. selän leveys) ja suurimmillaan 52 (istumakorkeus). Näiden mittojen pohjalta kurssilla tehtiin omat peruskaavat, jotka ovatkin olleet aivan kullanarvoiset. Omien mittojen mukaan tehtyä peruskaavaa olenkin käyttänyt omissa ompeluissani säännöllisesti. Mittaaminen kannattaa muuten tehdä kaverin kanssa, on aika vaikea tehdä yksin.

Mittoja pitää ottaa monenmonta, että saadaan peruskaava aikaiseksi.

Peruskaavan tekemiseen on ohjeet mm. Naisten pukimien peruskaavat 1 -nimisessä opuksessa, mutta kansalaisopistoissa on peruskaavakursseja ja peruskaavaa voi tehdä myös nettikursseina. Esimerkiksi kaavakoulu sekä Sik Sak Ompelukoulu järjestää kaava-nettikursseja ja ainakin Ompelinossa Espoossa voi piirtää opastetusti omaa peruskaavaa. Kaavoja voit tilata myös valmiiksi omilla mitoilla tehtynä esimerkiksi Suvikaavalta.

peruskaava =  omien mittojen mukaan tehty kaava paidalle, hameelle tai housulle. Peruskaava ei itsessään ole valmis kaava vaatteen tekoon, sillä siinä on vähän väljyyttä sekä paljon muotolaskoksia, vaan peruskaavasta kuositellaan kaava halutulle vaatteelle. Usein kaavaa vielä korjataan proton ompelun jälkeen. Usein peruskaavat ovat joustamattomille kankaille.
väljyysvara = peruskaavaan lisätään eri mittoihin tietyt väljyydet eli "ekstraa", jotta vaate on mukavampi päällä (voi esimerkiksi hengittää). Peruskaavan väljyydet ovat melko vähäiset. Trikoovaatteissa käytetään usein miinusmerkkistä väljyyttä, jotta vaate on napakka - esim. kaavan eli myös vaatteen ympärysmitta on  pienempi kuin mitä vastaava mitta vartalossa

2. Kuosittele

Peruskaavaa käytetään harvoin sellaisenaan kaavana, joten sitä pitää kuositella hieman. Käytännössä peruskaavaa leikataan ja liimataan. Kuosittelussa voi lisätä tai vähentää väljyyksiä, siirtää muotolaskoksia tai lisätä kangasta sinne ja ottaa pois täältä. Kuosittelussa on aivan omat sääntönsä ja totta puhuakseni en ole kovin taitava siinä, oppimista on paljon. Onneksi on kuitenkin apuja. Esimerkiksi Minna Taatilan kirjassa Kuosittelu on kuositteluohjeita aina hihoista röyhelöihin

Kuosittelua voi harjoitella myös pienemmässä koossa. Ohjeita löytyy niin kirjoista kuin netistä.

kuosittelu = "Kuosittelu on peruskaavan muuttamista varsinaiseksi vaatteen kaavaksi. Kuosittelu sisältää kaikki ne toimenpiteet, jotka peruskaavalle tehdään, ennen kuin siitä saadaan valmis kaava." Minna Taatila: Kuosittelu

3. Suunnittele

Pikkutytöillä on jo vuosia näkynyt Top Model -kirjoja. Isopäiset ja hoikkarakenteiset typyskät keikistelevät sivuilla ääriviivoineen ja heidän päälleen suunnitellaan vaatteita piirrellen. Minusta on ihanaa, että (omaan makuuni ehkä liian ällöhempeä) Top Model -maailma kutsuu lapsia suunnitteluun. Meille aikuisille se ei kuitenkaan ehkä toimi, koska tosiaan olemme kaikki eri muotoisia ja meille sopii erilaiset vaatteet. Siksi tämä vinkki on hyvä, vaikka tuntuikin vaikealta toteuttaa omassa realismissaan: Pistä päällesi mustat sukkahousut ja musta toppi. Sido vyötärölle valkoinen nauha vyötärön merkiksi. Ota itsestäsi kuva edestä, takaa ja sivusta. Piirrä näistä kuvista ääriviivapiirrokset ja piirrä suunnitelmasi uudesta vaatteesta noihin ääriviivapiirroksiin. Piirroksen pohjalta on helpompi lähteä kuosittelemaan.

Omien ääriviivojen piirtäminen tuntui aluksi vähän liiankin paljastavalta, mutta on mukava apu uusien vaatteiden suunnittelussa.

4. Mittaa
Peruskaava on hyödyllinen mutta toki myös työläs tapa lähteä ompelun maailmaan. Valmiskaavat ovat hyviä ja tarpeellisia ja käytän niitä itsekin. Olen kuitenkin peruskaavan myötä oppinut mittailemaan kaavoja. Kaikissa ompelukirjoissa sekä käsityölehdissä on lähes poikkeuksetta mittataulukko, josta voi etsiä oman kokonsa. Itse tykkään kuitenkin vertailla omia mittojani suoraan kaavaan. Mittaan itseäni, mittaan kaavaa, ja mietin, tulisiko jostain kohtaa ottaa pois ja johonkin kohtaan lisätä. Joskus voikin olla ylläri, että vaikka mittataulukon lukujen mukaan valitsisin koon 38, kaavan mukaan kannattaisikin valita 34 tai 42. Toki myös ommeltavalla materiaalilla on tässä merkitystä.

5. Lue
Tykkään lukea ja selaillan erilaisia käsityökirjoja ja niistä usein oppii paljon. Kerran tulin ostaneeksi alennuslaarista kirjan Knight: Ompele, saumaa ja sovita (WSOY 2009). Tuo on osoittautunut aika kivaksi perusopukseksi. Siellä on esiteltynä kankaan työstäminen, työmenetelmät, koristeideat mutta myös kerrottu vartalotyypeistä sekä vaatemalleista. Tällaisia perusopuksia on varmasti muitakin ja nettihän on tietoa pullollaan, itse olen hyötynyt kuitenkin tästä. Lukiessa oppii ja oppiessa saa uusia ideoita.


Mieleeni siis nousi viisi vinkkiä kohti istuvaa vaatetta. Tuleeko sinulla mieleen vielä jokin verraton juttu, joka on sinulle ollut ahaa-elämys ja auttanut vaateompelussa?

Ihanaa kevätviikkoa!

Anni

2

Metsäinen tunika laskostuslaitteella

Yhteistyössä Husqvarna Viking.

Olen viime aikoina pohdiskellut kuosien vaikutusta ompelutöiden valintaan. Välillä nimittäin tuntuu, että ennen kuosien suurta markkinoille tuloa, jolloin ommeltiin pääsääntöisesti yksivärisistä kankaista, vaatteet olivat monimutkaisempia. Näkyi upeita applikointeja, taskuja, rypytyksiä, kuosittelukikkailuja lähes koko ajan. Nykyisin kuosikankaita näkyy enenevissä määrin, ja niin niitä etsiytyy myös omiin varastoihini, kuoseihin kun on helppo rakastua. Kuosikankaasta ommellessa kuitenkin tuntuu, että kuosi on niin hallitseva asia, ettei siihen oikein voi lisätä paljon mitään. Koen kuosien jopa rajoittavan luovuutta (pohdin tätä muutama viikko sitten instastoriessakin ja kanssani samaa mieltä oli 68% vastaajista eli ihan yksin en ajatukseni kanssa ole). Usein syynä tähän on ihan se, etten halua kuosin ikävästi menevän rikki, vaikkapa päitä poikki tai vastaavaa, mutta ihan siksikin, että mielestäni vaate näyttää helposti sekavalta, jos kuosin lisäksi vaatteessa on rypytystä, taskua, frillaa, erikoisempaa leikkausta ja muuta härpäkettä.

Nyt kuitenkin löysin laskokset elämääni ja tuntuu, että laskokset ovat helppo lisätä kuosivaatteeseen, etenkin jos ne sijoittaa sopivasti. Laskokset tuovat vähän eloisuutta vaatteen muotoon, mutta ei välttämättä riko kuosia liikaa. Ee sai valita kesäkuun Ommel-festareilta mieleisensä kankaan matkamuistoksi ja hän valitsi Ommellisen paloista tämän suloisen metsähenkisen kankaan luonnonlapsineen, kettuineen, peuroineen ja karhuineen. Aivan eläinrakkaan tyttäreni näköinen kangas! Mielestäni kangas huusi päästä tunikaksi, jotta koko kuvio pääsisi etupuolella esiin. Taakse päätin lisätä laskoksia, jotta tunikassa olisi enemmän liikkumatilaa ja jotta vaatteessa olisi vähän jotain pientä jujua. Laskokset ompelin mainiolla apuvälineellä, poimutus- ja laskostuslaitteella.

Poimutus- ja laskostuslaite on aika jännittävän näköinen härveli. Siinä kangas kulkee laitteen läpi ja laite laskostaa ommeltavaa kangasta halutun pistomäärän välein. Laitteen valintavaihtoehdot ovat 0, 12, 6 sekä 1. 1-vaihtoehdolla (esimerkkikuvan vasemmassa reunassa) kankaaseen saa poimutuksen eli kankaaseen tulee pieni poimu aina yhden piston välein. Keskivaiheilla kuvaa näkyy 6-vaihtoehto, jossa laite tekee laskoksen aina kuuden piston välein. Tätä vaihtoehtoa käytin sekä tässä tunikassa että edellisen postauksen mekossa. Oikean reunan 12-vaihtoehto tekee laskokset melko harvaan eli 12 piston välein. Poimutus- ja laskostusjalalla on mahdollista ommella laskoskappale toiseen suorana pysyvään kappaleeseen kiinni samalla ompeleella, mutta itse olin apuvälineen kanssa sen verran epävarma, että tein laskokset erikseen ja kiinnitin kappaleet vasta sitten toisiinsa. Parhaiten testieni mukaan poimutus- ja laskostusjalka toimi joustamattomilla keskivahvoilla kankailla. Trikoolle sain laskokset toimimaan parhaiten, kun kiinnitin kankaan nurjalle puolelle tukikankaan ja ompelin kankaan oikealta puolelta.

Mielenkiinnolla kuulisin teidän ajatuksianne kuoseista! Rajoittaako kuosit mielestänne yksityiskohtien käyttöä vaatteissa? Tuleeko kuoseista välillä ähky? Vai onko kuosit juuri se ihana juju, joka vähän helpottaa ompelemista, kun perusvaatekin näyttää kuosikankaasta kivemmalta?

Ihanaa viikon jatkoa!

Anni

8

Pupureput sekä ohje turkistupsuun

Ystävyys on ihana asia! On toki ihanaa, kun itsellä on ystävä, mutta todella ihanaa on myös, kun näkee oman lapsensa ystävystyvän. Olemme saaneet jo kuuden vuoden ajan seurata hyvän ystäväni kanssa pienten ystävyyden kasvamista, sillä tyttäremme ovat aivan lyömättömiä yhdessä. Kun pitkästä aikaa nähdään, alkaa välittömästi leikit, jotka jatkuvat vuorokausia aina siihen asti, kun on heippojen aika. Näille söpöliineille piti tehdä jotain yhdistävää, sillä mikäs onkaan ihanampaa kuin samistella ystävän kanssa! Inspiroiduin yhdessä ompeluryhmässä näkemistäni pupurepuista ja sellaiset oli aivan pakko tehdä pienille ystävyksille.

Repun mallina on aivan simppeli jumppakassi, siihen on vain lisätty pupun korvat yläreunaan ja pupun tupsuhäntä alareunaan. Kaikki repun kankaat ostin Eurokankaasta. Reppukangas on pieniä kultahippusia sisältävää kerniä, korvien sisukset tekonahkaa ja tupsut tehty tekoturkiksesta.

Etsiskelin aluksi turkistupsuja valmiina, mutta en sellaisia löytänyt. Mieleeni palasikin jostain kuulemani tupsunteko-ohje. Koska en tähän tyyliin tehtyjen tupsujen ohjetta löytänyt netistä (ainakaan pika-googlauksella), otin välivaihekuvat, jotta niistä olisi muillekin iloa.

Eurokankaasta ostamani tekoturkis maksoi 39€/m, mutta tarvitsin sitä vain 10cm. Tällä vajaalla neljällä eurolla tästä palasta valmistuu viitisentoista tupsua - ihan jees hinta per tupsu, jos vertaa valmiiden tupsujen hintaan. Tupsu tehdään leikkaamalla tekoturkiksesta neliskanttinen pala - mahdollisimman minimaalinen leikkaaminen on tekoturkiksen kohdalla aina plussaa, sillä leikkaaminen aiheuttaa aina sotkua. Keskelle piirretään ympyrä, joka harsitaan neulalla ja kaksinkertaisella langalla löyhästi.

Neula työnnetään lopuksi turkispuolelle. Palan kulmat käännetään ympyrän keskelle ja harsittu lanka kiristetään niin, että tupsu alkaa muodostua. Ylijäävät reunat siis jäävät tupsun sisälle täytteeksi. Lopuksi kannattaa tehdä useampi napakka pisto tupsun läpi ja päätellä lanka tukevasti, jotta tupsu varmasti pysyy kuosissa. Samalla langalla voi tupsun päähän ommella vaikka nepparin toisen puolen. Toisen puolen voi ommella sitten vaikka pipoon. Näin tupsun saa pesun ajaksi pois. Videoitu ohje tupsuun näkyy myös instagramini korostetuissa stooreissa.

Ihanan pupuisaa viikkoa!

Anni

7

Puolikas kello

Näin kauniin ihanan Valentinon kellohameen punaisella helmalla tämän syksyn mallistossa. Valentinon vaatteet eivät ihan kuulu budjettiini ja jälleen "jos sen voi tehdä itse, itse sen myös teen", niin kuin aina uhoan. Inspiraatiokuvan kangas näyttää paksulta ja jäykältä. Päädyin kuitenkin pitäytymään kangasvarastoissani ja tekemään hameen ystävältä saadusta jäykähköstä sekoitekankaasta, alle toki vuori. Ja jos oikein tarkkaan tihrustaa, niin voi huomata, että Valentinon punainen helma inspiroi hamoseen punaisen napin sivusaumaan. Mallina oli puolikello, kaava itse piirtäen. Puolikelloon löytyy ohje esimerkiksi täältä.

En sitten siivonnut. Kannattaisin yleisestikin ottaen blogikuvia, jossa elo näkyy sellaisena kuin se on. (No okei, törkkäsin jälkimmäiseen kuvaan vaippapaketteja piilompaan.)

Yksi kommervenkki, jonka olen ottanut mukaan hameompeluksiin, on helman korkeuden tasaaminen. Harmi, ettei tullut otettua kuvaa siitä, mutta yritän selostaa (yritin piirtää siitä havainnollistavaa kuvaakin, mutta en onnistunut, kynät ei oo mun juttu). Eli kun hame on valmis, katsotaan hameen haluttu pituus. Huomasin, että yksi keittiön vetimistä oli juuri sopivalla korkeudella. Sitten äitini avusti, hän pisti nuppineulat vetimen korkeudelle yltympäri hametta. Näin hameesta tuli tasamittainen eikä beban muodot tai muut kiekurat saa hametta olemaan takaa ylempänä kuin edessä tai päinvastoin.

Rentouttavaa viikonloppua!

Anni

8

Osaan sanoa kymmenellä kielellä kiitos. Vai osaanko?

Kovasti pidän meteliä siitä, että teen vaatteita ekologis-eettisistä syistä. Sehän passaa vallan mainiosti suomalaiseen mentaliteettiin ja sen helmasynteihin. Minä tässä uhraudun ja suorastaan kärsin ja luonnon parhaaksihan minä vaan ja en minä nyt oikeastaan paljon mitään ja kunhan tässä vaan vähän yritän (samaa ilmiötä kuin uutta vaatetta kehuessa saa vastauksen, että ihan Anttilasta vaan ja alennusmyynneistäkin eikä paljoo maksanu). Nyt uhmaan kulttuuriamme. Sanon, että muiden kehu haisee vielä paremmalle kuin oma. Tiedän, etten ole paras tekijä, kaukana sellaisesta, mutta osaan sanoa kiitos, jos joku sanoo, että hieno. Ottakaa mallia ja sanokaa siis kiitos.

Illalla ompelin Eelle uusia vaatteita (Pretty basic -paita ja Tiny Path-leggarit Ottobre 6/2013 ). Aamulla näytin niitä hänelle ja hän kiljaisi "WAUU, KAUNIS!" Jos tämä on vastaanotto, taidan tehdä varastot täyteen uusia vaatteita, jotta saan aamuisin herätä ihanaan riemuun ja kohteliaisuuteen, jonka voimin jaksaa töissä vaikka kuinka hyvin.

Sananen vielä näistä töistä. Pallerotrikoo on kaverin ylijäämävarastoista, kustannus niillä ehkä n. 3€. Paidan kangas on kotoisin toisesta paidasta, jonka Paula-kaveri nappasi kaverinsa fidaboksiin menevästä laatikosta. Oli kuulemma minun värejä (eli yöllistä taivasta muistuttava tummanpuhuva värimaailma) ja että keksisin sillä varmaan parempaa käyttöä. Oikeassa oli hän. Yöllistä taivasta vasten sopikin applikoida suden pää Hukan perintö -kankaasta. Kuvassa Ee sanoo, mitä susi sanoo eli "auuuuuu". Susipaidan kustannukset siis 0€, jos ei lasketa suden päätä. Eli ihan ilmasta ja enhän minä nyt tässä suuria ja kunhan vaan yritän tässä säästellä rahoja ja tehdä vanhoista ja en minä nyt taas mitään, kun kunhan vaan tein vaatteita, kun ei ollu oikean kokoisia eikä oikeastaan nämäkään nyt niitä oikeankokoisia, kun liian suuria tuli näistäkin ja enhän minä nyt siis mitään tässä.

Iloa toivotellen,

Anni

8

Orelma ja suosikki-ompeluvinkkini

Kesä - niin kuin kaikki muutkin vuodenajat - yllätti suomalaiset, tai ainakin minut. Helteet tulivat nurkan takaa enkä ollut varustautunut niihin Een mekkopolitiikassa laisinkaan. Palanen Marimekon muijaa löytyi loputtomista varastoistani ja muuntui Mekkotehtaan Orelma-mekoksi. Koska aiemmin päätin jakaa ompeluvinkkejä, annan nyt ehdottoman suosikkivinkkini päänteiden huolitteluun.

 

En kerta kaikkiaan muista, mikä on tämän päärmäystavan oikeaoppinen nimi, mutta oikeaoppinen päärme se ei ainakaan ole eikä oikeaoppinen kanttauskaan. Mutta tämä on (mielestäni) paras ja kaunein tapa huolitella mm. pääntiet ja hihattomien vaatteiden kädentiet kudottuihin kankaisiin.

Näin se menee:

1. Leikkaa kolme kertaa halutun kantin levyinen kangaskaitale. On tärkeää, että kaitale on täysvinoon leikattu. Itse käytän valmista kanttinauhaa, josta leikkaan 1/4 pois. 

2. Aseta kaitale ja miehustakangas oikeat puolet vastakkain. Ompele ne kiinni 1/3-leveyden päähän kaitaleen reunasta. (ks. kuva 1)

Kuva 1.

3. Käännä työ nurin päin. Taita kaitaleen reuna miehustakankaan reunan yli (kaitaleeseen tulee taite ompeleen kohdalle) ja taita kaitaletta vielä kerran siten, että kaitaletta ei näy miehustassa (ks. kuva 2). Halutessasi voit leikata "ylimääräistä" kangasta pois "päärmeen" sisälle jäävästä reunasta. Ompele taitetun kaitaleen reunasta.

4. Huolittelu on valmis. Työn nurjalla puolella näkyy taitettu kaitale, mutta kaitale ei näy miehustan puolella.

Hirmuisen helppoa ja silti niin nättiä ja sievää!

Mukavaa viikkoa, minä jatkan edelleen laatikoiden parissa - heippa!

Anni

1

Peruspertsaa ja ompeluvinkki nro 1

Kone on surruuttanut Eelle syksyksi vaatteita kauhealla vauhdilla. Koska mielestäni ei ole mielekästä esitellä blogissa vain tekemiäni perusvaatteita, joiden jujuna on korkeintaan hauska kankaan kuosi, ajattelin nyt (ja vastaisuudessakin) antaa ompeluiden esittelyn lisäksi pieniä vinkkejä, ehkä itsestäänselvyyksiäkin, joilla oma ompelemiseni on muuttunut mielekkäämmäksi. Ennen en ommellut kauheasti ja katsoin kateellisena muiden blogeja, kun siellä oli monenlaisia juttuja enkä oikein tiennyt, miten voisin päästä samaan lopputulokseen. Minä opettelen vielä, mutta olen löytänyt erinäisiä jujuja ompeluun, joilla homma sujuu paremmin, ja toivon, että niiden esittelemisestä muillekin voi olla iloa.

Ensimmäisenä ompeluvinkkinä kerron niin palikkajutun, jonka itse opin vasta viime talvena. Itse inhoan lankojen päättelemistä. Ompelukoneella voi peruutella päättelyt eikä lankaa tarvitse päätellä, mutta saumurilla jää ikävät liehakkeet päättelyä vaille. Alkupäässä kuitenkin päättelyn voi välttää yksinkertaisella keinolla, näin:

1. Ompele pari tikkiä kankaaseen.
2. Laske neulat kiinni kankaaseen.
3. Nosta paininjalka ja vedä saumurilangat suoraksi (ks. kuva).
4. Kierrä lanka paininjalan ali leikkuuterän alle (ks. kuva).
5. Laske paininjalka ja ompele. Saumurilangat jäävät saumurisauman sisään eikä häntää tarvitse päätellä erikseen.

Tässä osa tämän viikon ompelusaldosta, kaksi paitaa ja yhdet housut. Kankaat ovat Hanhelista sekä Linneliltä. Kyllä sadesäällä kelpaa, kun ompelukone laulaa!

Anni

6