Kulho köydestä

Olen pitänyt itseäni vähän tavaran ystävänä. Konmarihenkisesti kyselen tuon tuosta, tuottaako tämä ja tämä minulle iloa, käyn samoja kaappeja läpi yhä uudelleen ja heitän roskiin, myyn tai uudistan vaatteita ja tavaroita. Ajatus minimalismista houkuttaa, vaikka olen siitä Hyvin, hyvin kaukana. Vaatekaappini on jo kivassa kuosissa, astioistakin kaikista iloitsen. Mutta sitten on se häpeäpilkkuni. Nimittäin käsityömateriaalivarastoni. (Oikeasti on toinenkin häpeäpilkku ja se on lipasto, joka sisältää kaikenlaista muistorikasta roinaa ja tarvitsisin varmaan ammattiapua sen järjestämiseen.)

Järkeni sumentuu ja arvostelukykyni heikkenee, kun puhutaan käsityömateriaaleista. Aivoni suoltavat diy-ideoita enemmän kuin ehdin niitä toteuttaa. Siksipä saattaisin tarvita sitä tai tuota. Ja lähipiirinikin sen tietää, Annille kannattaa tarjota ennen roskista. Monesta olen oppinut kieltäytymään, mutta silti minulle kertyy käyttökelpoista matskua. Se on toisaalta ihanaa, mutta siinä on se säilytys aina riesana. 

Joten taas kerran katsoin materiaalivarastojani. Yhdessä laatikossa älyttömän tilan vei köysi. Sille oli idea, joka ei toiminut ja nyt minulla oli levahtanut köysiläjä. Aloitin pyörittelemällä ovistopparin. Tai ovistoppari siitä oli tarkoitus tulla. Solmun ohje on täältä, sisälle tungin pihalta kiven. Solmusta tuli kuitenkin liian pieni eikä stoppari pidä ovea tuulessa auki. Lisäksi painava moukari on mukavan heittohihnan päässä, joten tämä lienee taaperon ulottuvilla hengenvaarallinen. Siitä tuli nyt toistaiseksi tuommoinen koristeturhake syksyä odottavan kynttilän viereen. Koska köyttä oli vielä jäljellä, mutta en missään nimessä aikonut tunkea sitä takaisin matskulaatikkoon, jatkoin pyörittelyä. Pyöritin saman ohjeen mukaisesti mutta useammilla kierroksilla lapsen pallon ympärille. Kun läjä oli solmuhtava, aloin levittää solmua reunoille siten, että päälle jäi pienen ruukun mentävä aukko. Siitä tuli oiva ruukunpäällinen tai kulho. Ja mikä parasta, olen naamioinut hankalan materiaalin osaksi sisustusta. Jos joskus haluan askarrella köydestä jotain, on se pyöriteltävissä siitä vielä hyvin käyttöön.

Onko sinulla heikkoja kohtia jonkin tavaratyypin säilyttämisessä? Miten saat pidetyksi materiaalivarastot ruodussa? Entä mikä on paras materiaaliensäilytysniksi?

Anni

2

Juhannushame ja ihanat seppeleet

Vuoteni tuntuvat jakaantuvan kahteen odotukseen, joulun ja juhannuksen odotukseen. Joulu on se valopilkku pimeänä vuodenaikana. Juhannus on taas se hetki, josta kesä tuntuu alkavan. Nyt siis on virallisesti kesä!

Kaipasin juhannukseen kevyttä hametta, joka pituudellaan kuitenkin suojaisi kinttujani hyttysiltä. Meninkin helpoimman kautta: ohut, läpinäkyvä batisti sekä sen alle viskoosikaitale kuminauhakujalla hameeksi. Helppo ja nopea! Tosin ajattelin kankaan olevan laskeutuvampi, vaan eipä ollutkaan, Siispä hame saattaa tietyssä kuvakulmassa ja pienen tuulen saattelemana luoda illuusion raskausmahasta, jota ei totisesti ole. Samapa tuo, kiva kesähame se on silti!

Kevyt kesähamepäällä teimme juhannuksena juhannusseppeleitä lupiineista"lupiinitalkoot"-hengessä. Kaunis kukka se kyllä on seppeleessä ja tuoksukin ihana. Kuitenkin tykkään enemmän katsella luonnossa suomalaisia kukkaketoja kuin lupiinikenttiä, joten hyvällä omallatunnolla näitä onkin ihasteltu nyt seppeleissä sekä maljakoissa!

Ihanaa juhannuksen jälkeistä aikaa ja kunnon kesän alkua!

Anni

0

Pääsiäisaskarteluja

Tänä vuonna on tehnyt mieli koristaa pääsiäistä. En edellisvuosina ole kauheasti niin tehnyt, mutta nyt mieli on kotiäitinä rauhaisa ja tekee mieli eri tavoin valmistautua eri juhliin. Toiset ehkä suunnittelevat menua ja syötävää. Itse en niin viihdy hellan äärellä, mieluummin ripottelen pieniä juhlasta kertovia koristuksia sinne ja tänne.

Kirjotut munat ovat herkkiä ja hempeitä.

Viime vuonna kirjoin värikkäämpiä munia, nyt mieleni teki tehdä vähän graafisempia ja simppelimpiä munia. Kirjottuihin muniin löydät ohjeeni täältä. Munien kirjominen vaatii rauhallista ja keskittynyttä mieltä. Sellaista saa perhe-elämän keskellä vähän hakea, taisi aluksi muutama muna mennä rikkikin - joko vahingossa tai pöytään paiskattuna. Lopulta sain kolme silmääni miellyttävää munaa valmiiksi ja mielikin oli siinä vaiheessa jo aika zen.

Betonista valmistuu hieman rouheampia betonimunia.

Halusin askartelulaatikostani löytyneestä askartelubetonipussista eroon, joten kutsuin ystäväni askartelemaan hieman pääsiäisen hengessä. Teimme betonimunia - tosin nyt en ollut kauhean huolellinen ilmakuplien kopsuttelun kanssa, joten sain aikaan aika rosoisia munia. Laitoin rosoihin hieman kultaista glitteriä - onhan pääsiäismunan symboliikkaa juurikin se munan sisältä kuoriutuva uusi elämä. Viimeiset betonit jätin "partasuujogurttipurkkiin" ja nakkasin perään synttärijuhlilta jääneen hieman tyhjentyneen ilmapallon. Kansi päälle ja kuivumaan, ja parin päivän päästä sain kauniin kulhon. Maalasin kulhon sisuksen kultaiseksi. Tämä kulho taitaa jäädä näkösälle kyllä pääsiäisen jälkeenkin.

Kipsinauha on helppo materiaali työstää lapsen kanssa. 

Hieman värikkäämpiä askarteluja tein Een kanssa kipsistä. Kipsinauha on todella helppo materiaali työstää lapsen kanssa. Vesi-ilmapallojen päälle teimme pienet kulhot suklaamunia varten. Rautalangasta ja kipsinauhasta valmistui sympaattiset puput. Näihin ohjeet löytyy uusimmasta Ihana-lehdestä 1/19.

Sympaattiset puput valmistuivat yhdessä lapsen kanssa.

Valoisaa ja rauhallista pääsiäisviikon jatkoa!

Anni

6

Pyyhemerkit nahkapaperista

Vuosia pinterest oli ideoiden aarreaittani. Sieltä löytyi jatkuvasti ja koko ajan ideoita toteutettavaksi ja vain murto-osa niistä pääsi työnalle. Pinterest idea-aittana on kuitenkin saanut kovan kilpailijan instagramista. Sieltä löytyy niin inspiroivia ja kivoja juttuja koko ajan, että välillä tajunta meinaa räjähtää kivoista ideoista, jotka haluaisi toteuttaa kaikki. Onneksi löytyy välillä pienempiäkin juttuja, jotka ehtii toteuttaa ennen kuin ne unohtuvat uusien ideoiden alle. 

Löysin aivan helmi-idean muutamia viikkoja sitten Satsumaline-tililtä. Irrotettavat pyyhenipsut. Tuttinauhoista tutuilla klipseillä pyyhe kiinni, nepparilla lenkki kiinni ja tadaa. Erityisesti keittiössä meillä pyyhkeet on survottu kaapin vetimeen. Tällaisella neppari-idealla pyyhkeen saa helpommin ja siistimmin kiinni vetimeen. Lisäksi pyyhenipsun saa merkittyä käyttötarkoituksen tai käyttäjän mukaan. Käytin pyyhemerkkimateriaalina nahkapaperia, johon leimasinmuste tarttuu helposti. Ensin tein keittiöön omat merkit käsi- sekä keittiöpyyhkeelle. Heti perään tein jokaiselle perheenjäsenellemme oman pyyhemerkin. Lasten käsipyyhkeet roikkuvat vetimessä nekin, nyt ne saa siistimmin. Meidän aikuisten pyyhkeiden ongelma on niiden sekoittuminen, joten nyt kumpikin meistä tietää varppina, kumpi pyyhe on kumman. Näppärä, nopea ja eritoten käytännöllinen idea oli tämä.

Pyyhemerkin taakse kurkkaaminen kertookin, miten nämä valmistuu. Nahkapaperikaitaleen leveys on klipsin leveydestä otettu, pituutta kaitaleella on n. 15 cm. Kaitaleen päihin kiinnitin nepparit. Klipsin kiinnitin paikoilleen ompeleella. Vetoketjupaininjalalla saa muuten ompeleen todella lähelle klipsiä. Sitten ripustin/pyyhemerkki onkin jo valmis.

Iloisia ajatuksia pilviseen sunnuntaipäivään!

Anni

6

Lastenhuoneen askartelukirja - kun askarteluhermoa alkaa kutkuttaa

Kirja saatu arvostelukappaleena readme.fi

Paula Huvinen: Lastenhuoneen askartelukirja. 2018. Readme.fi

Raskaus ja lapsen syntymä tuntuu usein saavan aikaan askarteluhermon kutkutusta. Tekee mieli alkaa muistella, mites sitä virkattiinkaan, jos pienen pehmolelun virkkaisi, entä taipuisiko ompelukoneella vaunuverhojen teko. Tekisi mieli virkata säilytysastioita vauvanhoitotarvikkeille ja hei joku tiipii olisi ihana. Juuri näihin hetkiin Lastenhuoneen askartelukirja on oiva!

 Hiljan ilmestynyt Lastenhuoneen askartelukirja on askartelukirja nimenomaan aikuiselle. Kirjassa on lastenhuoneeseen sopivia sisustuksellisia käsityöohjeita, jotka on helposti sovellettavissa muuallekin kotiin. Jokainen ohje on pisteytetty haastavuuden sekä ajan mukaan. Tehdään yhdessä! -leima on merkattu sellaisiin askarteluihin, jotka sopivat lapsen kanssa yhdessä tehtäviksi.

Värikästä ja selkeää kirjaa on mukava selailla. Suomalaisia kuoseja kurkistaa kuvista. Useimpia materiaaleja löytyy omasta takaa, vaikka ei kovasti askartelisikaan ennestään. Kuvalliset ohjeet pitävät mukana. Kirjan takaa löytyy myös pieni virkkaus- ja neulomisopas.

Suosittelisin kirjaa jokaiselle, joka haluaisi alkaa tarttua taas askartelu- ja käsityövälineisiin. Esimerkiksi babyshower-lahjaksi laittaisin tämän oitis!

Mukavia askartelutuokioita toivotellen,
Anni

2

Kettu pilleistä + ohje

Kun himmelikausi oli kuumimmillaan, ostin pillihimmeleitä himmelitarkoitukseen. En ehtinyt tehdä kuin yhden pikkuhimmelin, kun aloin pohtia, voisiko jotenkin himmeleitä ja origameja yhdistää. Testailujen jälkeen syntyikin nuottipapereista tehdyistä pilleistä origamilintuja jäljittelevä lintunen, johon ohje löytyy uusimmasta Ihana-lehdestä 2/2019. Huomiseen, sunnuntaihin 10.3. asti, voi muuten osallistua pitämiini arvontoihin, joissa voi voittaa tuon Ihana-lehden itselleen. Arvonnat löytyvät instagramistani sekä facebook-sivultani. Käykää osallistumassa!

Ketut voi laittaa vaikka oveen kranssin paikalle.

Lintusta ennen kuitenkin kyhäsin pienen ketun pilleistä. Vilautin tätä instastooreissa ja sillehän tuli oitis kysyntää. Muokkasin ketusta isomman, vaikkapa oveen sopivan, ja samalla tein teillekin ohjeen siihen. Siispä tässä teillekin ohje pillikettuun.


Tarvitset
Paksuja pirtelöpillejä (esim. Ikea)
Rautalankaa
Helmen

Tee ketun molemmat puolet samalla kertaa valmiiksi.

Tässä pilliketussa on käytetty Ikean paksuja pirtelöpillejä. Ketusta tulee oikein toimiva myös himmelipilleistä, kun kuvassa näkyvät mitat puolittaa. Pirtelöpillejä kului tähän kettuun 7-8 kappaletta. Pujottele kuvan mukaisessa järjestyksessä kettu valmiiksi. Pujota viimeiseksi helmi nenäksi paikalleen. Ketun ilme muuttuu hieman sen mukaan, miten pillit asettuvat toistensa kanssa.

Kokonainen rivi kettuja. Ring-ding-ding-ding-dingi-dingi-ding.

Nämä pilliketut matkustavat lasten huoneiden oviin. Ainakin esikoinen oli jo kovin ihastunut pinkkiin tapaukseen! Tämänhän voisi aivan hyvin askarrella myös lapsen kanssa. Pienemmät toki tarvitsevat apua pillien oikeanmittaiseksi leikkaamisessa, mutta isommalta se sujuu varmasti itsekseenkin.

Nuottipapereista tehty lintu erottuu nätisti hirsiseinästä.

Tässäpä vielä kuva tuosta kertomastani himmelilinnusta vanhempieni mökillä. Aika söpö sekin, eikös!

Mukavia askarteluhetkiä!

Anni

4

#askartelelapsenkanssa ja helppo kruunuaskartelu

Eilen instagramin puolella kävi kova(hko) kuhina, kun otin puheeksi muutaman vuoden takaisen ylen artikkelin siitä, miten lasten kädentaidot heikkenevät. Käsityökansaan tämä aihe tuntui iskevän ja kävin lukuisia keskusteluja siitä, mikäköhän tähän mahtaa olla syynä. Keskustelua kävivät samasta asiasta monet muutkin käsityöihmiset. Ajan puute, arkielämän kiireet, tiedon puute käsityötaitojen merkityksellisyydestä, koulussa liian suuret ryhmäkoot, vanhempien heikko käsityötaitotaso, vanhempien käsityötuntitraumat, materiaalien puute jne. Itse pohdin, olisiko syynä kuitenkin vain se, ettei tule vain ajatelleeksi, että käsitöitäkin voisi lapsen kanssa tehdä. Onhan se niinkin, että nykyvanhemmille asetetaan aikamoisia paineita tehdä ja opettaa sitä ja tätä. Että vieläkö ne saksetkin pitää ottaa esiin, kun ollaan käyty ensin muskarissa ja uimassa ja metsässä ja puistossa jne. Ajatusten jaon päätteeksi heitin haasteen, jonka heitän nyt myös täällä blogin puolella.

Askartele lapsen kanssa.

Kuvaa se sosiaaliseen mediaan.

Pistä mukaan #askartelelapsenkanssa

Ai miksi? Usein tehdään niitä asioita, jotka tulee vastaan. Kuvista saa ideoita ja ne usein toimivat kimmokkeena omalle tekemiselle. Jos askartelet lapsen (HUOM! Lapsen ei tarvitse olla oma lapsi!) kanssa ja laitat siitä kuvan sosiaaliseen mediaan, joku toinen voi saada siitä idean ja askarrella samanlaisen tai samankaltaisen jutun jonkun toisen lapsen kanssa. Näin askartelun ja käsitöiden ilosanoma voi jatkaa matkaansa eteenpäin. #askartelelapsenkanssa toimii tunnussanana, jolla voi löytää lisää ideoita omiin lapsen kanssa tehtäviin askarteluihin. Itse aion tämän haasteen innoittamana kirjoittaa blogiin ja kuvata instagramiin enemmän lapsen kanssa tehtyjä askarteluja. Aloitan sen heti esittelemällä eilen tekemämme kruunuaskartelun. Muita lapsen kanssa tekemiäni askartelujuttuja löytyy t ä ä l t ä.

Tarvitset
vessapaperirullia
maalia ja siveltimen
erilaisia helmiä, erivärisiä papereita
neulan ja kuminauhaa

Harjoiteltavia taitoja tässä askartelussa ovat saksien ja siveltimen käyttö sekä langan (eli kuminauhan) pujottaminen. Koristelussa oma luovuus ja kauneuskäsitys pääsevät valloilleen.

Leikkaa vessapaperirulla puoliksi. Leikkaa toiseen reunaan kruunulle terävät kärjet. Maalaa ja koristele kruunu. Maaliksi kelpaa mikä vain askartelumaaleista vesiväreihin, toinen käyttämäni maali on kangasmaalia. Koristelukuvioita voit leikata esimerkiksi maalivärikartoista. Pistä kruunun alareunaan vastakkaisille puolille neulalla reiät ja pujota niistä kuminauha ja solmi. Leiki prinssiä tai prinsessaa!

Niin ja miksi ne kädentaidot ovat tärkeitä? Lyhyesti summaisin, että ne kehittävät ongelmanratkaisukykyä, hienomotoriikkaa, avaruudellista hahmotuskykyä, aisteja sekä tietenkin luovuutta. Kädentaidot tarjoavat erilaisia kokemuksia, oivalluksia ja onnistumisenkokemuksia ja jopa iloa!

Käsityön iloa!

Anni

2

Tapettiin ja kankaaseen käärityt paketit

En ole koskaan pitänyt lahjapapereista. Muistan, kun lapsena näin uutisen, jossa kerrottiin, miten paljon jätettä lahjapapereista vuosittain tulee kaatopaikoille. Tuolloin aloitin irroittamaan lahjapaperit niin varovasti, että pystyisin itse paketoimaan niihin seuraavana vuonna. Välillä paketoin lasten maalauksiin, välillä sanomalehteen. Saadut lahjakassit toki käytin uudelleen. Tänä syksynä päätin kunnostautua materiaalivarastojeni pienentämisessä ja tuumasin, että jos laatikossani on majaillut jokin kangas kymmenen vuotta, on ehkä järkevämpää ottaa se edes johonkin käyttöön kuin antaa sen olla kaapissa toiset kymmenen vuotta. Myös nurkassa pyörineet tapettirullat päätin hyötykäyttää sellaiseen muotoon, että lahjan saaja itse haluaisi säästää paketin ja paketoida siihen itse seuraavana vuonna. Kaikista ekologisintahan on, että jätteen määrää vähennetään ja olemassa olevaa materiaalia käytetään (mahdollisimman kauan).

Kässähullun elämään kuuluu erilaiset kokeilut ja testit. Myös lapset on kiva päästää erilaisten materiaalien, kuten kankaan ja kangasvärien, kanssa touhuamaan. Jos totta puhutaan, meiltä ei löydy sormivärejä ja paperia, vaan meiltä löytyy vanhaa lakanaa ja kangasvärejä loputtomasti. Kuvan alakulmassa oleva punavalkoinen pussi on taaperomme käsialaa. Kiinnitin kontaktimuovisydämen kankaan keskelle ja annoin maalin ja siveltimen kouraan. Syntyi aika nätti jouluinen kangas, jonka jalostin lahjapussukaksi. Sinne on kätketty isosiskon lahja. Veikkaan, että tämä pussi tullaan näkemään joulukuusen juurella vielä kauan.

Tummanpuhuvat eläinaiheiset pussukat ovat peräisin Tansaniasta lahjaksi saadusta kankaasta. Kangas on tosi kiva, mutta en ole saanut päähäni, miten sitä voisi käyttää. Eläimet eivät kuulu omaan vaatekaappiini oikein ja eläinkuviot olivat sen verran isot, ettei niistä lapsillekaan saanut mitään järkevää. Kymmenen vuoden muhinnan jälkeen ompelin kankaan erikokoisiksi pusseiksi, jonka sivussa on kiinnitysnauha. Lahja sinne humps ja kuusen alle. Näitä pusseja voi käyttää toki myös synttärinä ja milloin vain. Koska oman perheen lahjat on paketoitu pääasiassa näihin, voi näitä käyttää seuraavat vuosikymmenet. Parit isomman puoleiset lahjat kääräisin ihan vain kankaaseen. Nyt kangas toimii lahjapaperina, siitä voi kuitenkin ommella ihan hyvin jatkossa jotain.

Jo alkusyksystä tuhosin parit jämätapettirullat lahjakasseiksi. Varastoista löytyi myös tekstiileihin kelpaamattomia sirkkarenkaita, jotka toimivat tapettipusseissa mainiosti. Taitoin tapettipalan yläreunan kaksinkerroin, kiinnitin sirkkarenkaat molempiin reunoihin kiinnitysnauhaa varten ja ompelin ompelukoneella reunat kiinni. Videon tästä voi katsoa instastooristani.

Jos ompelukone ei ole hollilla ja paketteja on vielä paketoimatta, voihan ne sujauttaa vaikka tyynyliinaan tai tyynynpäälliseen. Itse annoin juuri miehelle parit sisustustyynynpäälliset paketointitarkoitusta varten. Toimii oikein hyvin!

Ihanaa joulun tuoksua ja suloisia paketointihetkiä!

Anni

6

Tonttuovi sikarilaatikosta

Hiljaksiin kuuluu tiptap ja joulukalenterit odottelevat aivan nurkan takana! Vielä koittaa se aika, kun joulukalenterin virkaa toimittavat meillä parin euron suklaakalenterit, mutta vielä minusta löytyy intoa, aikaa ja lapsekkuutta miettiä, että mitä spesiaalia joulukalenteri tänä vuonna voisi olla. Viime vuonna en oikein syttynyt tonttuoville, mutta tänä vuonna tonttuovi alkoikin tuntua kutkuttavalta. Meidän tonttuovi syntyi vanhasta kaverilta saadusta sikarilaatikosta ja joulukalenteriyllärit löytyisivät aamuisin aina rasian sisältä.

Sikarilaatikosta tehdyn tonttuoven voi avata ja sisältä paljastuu joulukalenteriylläri.

Ainekset tähän tonttuoveen olivat aika simppelit: vanha sikarirasia, kartonkipaketin takapahvi, netistä tulostettu kuva sekä kalkkimaalia. Kranssi ja ovenkahva syntyi kaverin tuhoamista koruista ja liimasta. Tähän asti kalenterit ovat olleet vain tytölle ja sisukset on olleet helppo keksiä, kun pikkareita, pinnejä ja ponnareita tarvitsee aina. Nyt olikin vähän haastavampaa, kun mukana on 1,5-vuotias pikkuveli, joka myös ansaitsee omat juttunsa. Ylläripussista löytyy siis yhteisiä joulukoristeita, tontun tarvikkeita, pieniä askartelujuttuja (mm. tontun mattopaketti) ja toki aina myös herkkuja.

Materiaalit tähän tonttuoveen olivat ilmaiset.

Jos vielä kaipaat ideoita joulukalenteriin, tekemiäni edellisvuoden kalentereita ovat olleet

farkkujen takataskuista ommeltu kalenteri

vessapaperirullista tehty joulukalenteri

ja tulostetut joulukalenterirasiat

Joulukalenteriyllätyksiksi olen varannut myös yhteistä tekemistä.

Jos joulukalenterit kiinnostavat, tsekkaappa myös nämä hiljan julkaistut joulukalenteripostaukset:

Hupsistarallaa - Täältä löytyy kattava kooste erilaisista käsityöjoulukalentereista, blogilla on myös oma joulukalenteri

Punatukka ja kaksi karhua - ideoita joulukalenterin yllätyksiksi

Ihanaa joulukuun odotusta!

Anni

2

Jouluisia ideoita nahkapaperista

Joulu on tehnyt tuloaan meillä jo lokakuun alkupuolelta lähtien - rakastan joulua ja sen tuomaa valoa tähän synkkään syksyyn. Paketti kerrallaan lahjat valmistuvat odottamaan aattoa, jouluvalot on ripustettu valaisemaan syksyä ja mieleen pulpahtelee erilaisia jouluideoita. Nyt lähdin pyörittelemään käsissäni erivärisiä nahkapapereita, millaisia jouluisia juttuja niistä syntyisikään.

Lehtikranssin ohje löytyi Ihana-lehden joulunumerosta.

Ihana-lehden joulunumerossa oli hurmaava lehtikranssin ohje tänä syksynä markkinoille tulleista metallinhohtoisista nahkapapereista. Kun hopeisen kostutetun nahkapaperin vielä rypistää ja taittelee, tulee nahkapaperiin ihanan rustiikkinen pinta. Lehdet kiinnitettiin metalliseen kranssipohjaan ensin ohuella metallilangalla ja sen jälkeen vielä kuumaliimalla. Ihanan kuulas kranssi!

Nahkapaperista ommellut lahjakassit ovat lahja jo ihan itsessään.

Nahkapaperi on siitä ihana materiaali, että sitä voi liimaamisen lisäksi myös ommella. Nämä lahjapussit valmistuivat ommellen nopeasti tämän ohjeen avulla. Tällainen lahjapussi on lahja jo ihan itsessään. Ennen ompelua nahkapaperi kannattaa kostuttaa lämpimällä vedellä.

Nahkapaperia voi leikata myös kuvioleikkureilla ja stansseilla. Nahkapaperin rypistäminen tekee nahkapaperin pinnasta elävämmän.

Nahkapaperia on helppo leikata niin saksilla kuin stansseilla ja kuvioleikkureillakin. Erilaisilla valmisstansseilla syntyi näyttäviä joulukoristeita kuuseen tai ikkunaan ripustettavaksi. Voisihan näillä ehostaa myös joululahjapakettejakin tai miksei vaikka ommella kiinni vaatteeseen, nahkapaperi kun kestää pesuakin. Lehtien sekä kuvioiden leikkuusta jäi paljon pieniä nahkapaperin paloja, jotka halusin vielä hyödyntää. Leikkasin tilkuista kukanmuotoisella kuvioleikkurilla n. 70 pientä kukkaa, joiden terälehdet käänsin vienosti ylöspäin. Maalasin styroxpallon ensin hopeisella spray-maalilla ja sitten kiinnitin kukat kuumaliimalla pallon pintaan. Pallosta tuli kaikessa yksinkertaisuudessaan todella näyttävä. Valot heijastuvat ihanasti kukkien pinnoilta.

Pienetkin nahkapaperitilkut voi hyödyntää joulupallon tekemisessä.

Onko nahkapaperi sinulle jo tuttu materiaali? Millaisiin projekteihin tykkäät käyttää sitä eniten?

Ihanaa viikonloppua!

Anni

6

Kransseja syksyyn

Olen kranssi-ihminen. Etenkin näin syksyllä alkaa kranssittaa, alati lähestyvä joulu (kyllä, odotan jo joulua) ei varsinaisesti pienennä kranssihimoa. Kranssit ovat siitä ihania, että niitä voi tehdä melkeinpä mistä vain aineksista, vain oma mielikuvitus on rajana. Viime viikkoina kransseja on syntynyt useita ja ajattelin teillekin vinkkailla, mistä kaikesta kransseja voi tehdä.

Helpointa on alkaa tehdä kranssia valmiin kranssipohjan päälle. Piilotin styrokspohjan kieputtamalla Katian Love wool -lankaa sen ympärille. Harmaa fanttilanka toi mukavaa särmää kranssiin. Langasta tehty rusetti, sen alla olevat kulkuset sekä päällä oleva lintunen tekee kranssista talvisemman, mutta silti kranssi on melko hillitty eikä huuda joulupukkilauluja. Tämän kranssin tein Mikkelin uuteen käsityöliikkeeseen, Iloiseen lankaan.

Hyvin samankaltainen mutta kuitenkin omanlaisensa kranssi syntyi päällystämällä styrokskranssipohja pellavakuidulla. Kuitu mukavasti tarttui toisiinsa kiinni ja pohjustus oli nopea tehdä. Paksumpi pellavanaru kehystää kranssia, ohuemmasta tummansinisestä pellavanarusta syntyi mukava koriste vanhan lusikan sekä linnun kera. Pellavanarut ovat kotoisin Raijan Aitasta.

Viikko sitten oli Mikkelin Kenkäverossa Käsityöyökerho ja siellä Neiti Neilikan kranssityöpaja. Kranssi tehtiin rautalangasta tehdyn pohjan ympärille. Pohjan päälle kieputettu villalanka toi mukavaa pehmeyttä kranssiin. Kranssiin kiinnitetyt limoniumin kukat sekä anikset tekevät kranssista paitsi nätin myös huumaavan tuoksuisen.

Kranssityöpajaa seuraavana päivänä tein heti toisen. Olin mökillä, joten ainekset löytyivät pihapiiristä. Kranssipohjan kierrätin kesän seppeleestä, harmaa villalanka toimi sopivana pohjanpäällysteenä. Sammalet, mustikanvarvut sekä kukkapenkin kukat muodostivat ihanan raikkaan ja syksyisen kranssin.

Samalla idealla valmistui vielä yksi kranssi. Mieheni harrastaa metsästystä ja nyt olen yrittänyt minäkin päästä metsästyssaaliista hyötymään muutenkin kuin syömällä - olen pyytänyt höyheniä talteen. Akkateeren höyhenet pääsivät pellavakuidulla päällystettyyn kranssiin puuhelmien sekä kanelitankojen kanssa. Olen tähän asti ollut hieman pöpökammoinen höyhenien suhteen, mutta nyt rohkenin ottamaan höyhenet talteen. Laitan ne pussissa pariksi viikoksi pakastimeen ja sen jälkeen pesen saippualla (tosin nämä höyhenet saivat vain pakastinkäsittelyn, en malttanut odottaa höyhenten pesunjälkeistä kuivausta, kun halusin saada kranssini jo valmiiksi).

Vaikka jokainen esittelemäni kranssi on tehty eri tavoin, tuntuu, että nyt pääsen vasta vauhtiin! Kransseja voisi tehdä ihan mistä vain, kierrätysmateriaaleista, paperista, kukista, kivistä, kävyistä - lista on loputon! Ongelmaksi taitaa muodostua vain se, mihin saan esille kaikki nämä kranssit!

Tässä vielä linkit vanhempiin tekemiini kransseihin, niistä voi saada vielä lisää ideoita:

Kranssi eukalyptuksen oksista, huovutetuista palloista ja kulkusista

Talvinen lankakranssi

Sanomalehdestä tehtyyn kranssipohjaan tehty pellava-käpy-kranssi

Kranssi säkkikankaasta ja kuivatuista kukista

Kranssi koivunoksasta ja joulu-tekstistä

Ihania syyspäiviä!

Anni

8

Vanhasta kirjasta säilö pyöröpuikoille

Sisälläni elää pieni järjestelijä. Haaveilen siitä, että voisin olla kotona yksin vaikka viikon. Voisin pystyviikata kaikki vaatteet nätisti väreittäin, aakkostaa kirjahyllyn kirjat ja DVD:t, järjestellä ylitsevuotavaiset kangas- ja lankavarastoni sekä asetella virkkuukoukkuni johonkin kippoon esille. Hyvin, hyvin harvoin pääsen tähän ihannetilaani. Sisälläni elää nimittäin vielä suurempi luova kaaos ja siinä ei ehdi todellakaan aina järjestellä. Nyt kuitenkin löytyi sen verran hauskanoloinen askartelu, johon tartuin sen järjestelmällisyyttä edistävän luonteensa vuoksi.

Pyöröpuikkoni ovat pitkään olleet sikin sokin yhden vetolaatikon pohjalla. Olen miettinyt, miten ne saisi järkevästi ja nätisti järjestellyksi ja nyt tämä vanhasta kirjasta askarreltu järjestelijä vaikutti sopivalta ratkaisulta. Kirjahyllyssä vuosia pölyttynyt, jostain poistohyllystä mukaan nappaamani Juhani Ahon Kootut teokset -sarjan kirja sai olla askartelun kohteeni. Ohje kirjan muokkaamiseen tähän muotoon löytyy täältä. 

Kirjasta poistettiin suurin osa sivuista, loput ommeltiin toisiinsa kiinni vahvoiksi välilehtisiksi Suurpiirteisyyteni otti vallan taitellessa haitaria kirjan reunoille. En tehnyt millinsuoria taitteita, mikä näkyy kirjan yli tursuavista reunoista, piti vähän leikellä ja paikkaillakin. Jälkeenpäin tajusin myös vanhan paperin olevan liian haperoa jykevää reunusta vaativaan käyttöön. Totesin kuitenkin, että antaa tämän kerran olla, ei se ole niin justiinsa, paikataan sitten teipillä, jos tarve vaatii (oikeastihan ajatukset halajaa jo seuraavan projektin kimppuun, silloin on hyvä laskea rimaa nykyisten projektien kohdalla, että pääsee niistä nopeasti eteenpäin).

Nyt on kotona yksi pienen pieni paikka ihan vähän paremmassa järjestyksessä. Ehkä tämä innostaa siivoamaan sen lopunkin vetolaatikon. Ja viereisenkin. Ellen ehdi saamaan uutta ideaa ensin.

Ihanaa viikonloppua!

Anni

11

Pieni nahkakori ja Koreja käsin -kirja

Kirja saatu arvostelukappaleena kustantajalta. Teksti sisältää mainoslinkkejä*.

Viime aikoina olen pääasiassa ommellut ja neulonut, hieman virkannutkin. Kässärintamalla tuntui siltä, että nyt täytyy vähän sekoittaa pakkaa ja kokeilla jotain uutta. Sopivasti juuri julkaistiinkin Susanna Uusitalon kirja Koreja käsin (Moreeni, 2018). Kuten otsikkokin kertoo, kirjassa neuvotaan erilaisten korien tekoon eri materiaaleista, eri tekniikoilla.

Tartuin paksuun nahkapalaan, jonka olin napannut talteen käyttöikänsä päässä olevasta laukusta sekä parkkinahkakoriohjeeseen. Paksu nahka osoittautui aika haastavaksi työstää, sitäpä ei leikattu saati rei'itetty noin vain. Pikkuerissä sain kuitenkin leikatuksi sopivan kappaleen ja tehtyä 40 reikää kulmien punontoja varten. Lopputulos on kivan maanläheinen, mutta kuitenkin moderni. Juuri sopiva pienten asioiden, kuten korujen, avaimien tai teepussien säilytykseen.

Kirjan ohjeiden tekniikat vaihtelevat aina punomisesta, ompelemisesta ja ruuvaamisesta liimaamiseen, pujotteluun ja virkkaamiseen. Korimateriaalejakin on laidasta laitaan - löytyy luonnosta kerättyjä, kierrätettyjä, kovia sekä pehmeitä materiaaleja. Löytyipä ohjeet myös uudemmille hittimatskuille, korkkikankaalle ja nahkapaperille. Ohjeet ovat helppoja ja selkeitä, kuvalliset välivaiheet pitävät aloittelijankin kaidalla tiellä. Eli jos olet aloittelija ja korituttaa, kannattaa tarttua tähän kirjaan. Kokeneemmat korintekijät voivat saada tästä kirjasta mukaansa uusia ideoita ja lähestymistapoja eri materiaaleihin, mutta syventävämpää oppia spesifeihin korintekotekniikoihin kannattanee etsiä niihin erikoistuneista opuksista.

Kirjaa voit tilata esimerkiksi adlibrikseltä*.

Ulkona sataa (onneksi koiran iltalenkki ehdittiin tehdä juuri ennen sateita, huh), joten taitaa olla sopiva hetki keittää iltateet, maistaa äidin tekemää omenahyvettä ja tarttua taas neuleeseen.

Ihanaa keskiviikon jatkoa!

Anni

2

Kirjotut napit ja Mollie Makes

*Lehti saatu arvostelukappaleena kustantajalta.*

Herkullisia värejä jo heti kannessa!

Tiedättekö sen äänen, joka kuuluu pikkutytöistä auton takapenkiltä, kun tien poskessa näkyy hevosia? No meillä tiedetään. Semmoinen kimakka "iiiihana". En ole aiemmin sitä ääntä kuullut muualla, kunnes nyt. Sain arvosteltavakseni uuden Mollie Makes -lehden ja luin sitä kuusivuotiaan tyttäreni kanssa. Lähes poikkeuksetta jokaisen sivun kohdalla kuului iiiiiihana-kiljahdus ja maanittelut, voisinko tehdä hänelle sellaisen ja tuollaisen.

Pisto-opas on verraton näin kirjonnan vuotena.

Mollie Makes on kansainvälinen käsityölehden ympärille rakennettu brändi, tunnettu raikkaasta värimaailmastaan ja leikkisästä otteestaan käsitöihin. Suomeksi Mollie Makes julkaistiin nyt ensi kertaa Kolmiokirjan kautta. Hyötynäkökulma ei ole Mollie Makesin juttu. Elämästä voi tehdä värikästä ja vähän hauskempaa, se on mielestäni lehden sanoma. Ensimmäisen lehden teema on Kirjo&Virkkaa. Kirjominen sopiikin hyvin, onhan kirjonta vuoden käsityötekniikka. Lehdestä saakin hyviä vinkkejä kirjontaan ja virkkaukseen niin aloittelijalle, konkarille kuin vaikka käsitöitä opettavalle opettajallekin. Tekniikkavinkkisivut olivat mielestäni aivan huiput ja pitävät huolen siitä, että lehti pysyy käden ulottuvilla jatkossakin. Mielenkiinnolla odottelen myöhemmin syksyllä julkaistavaa joulunumeroa.

Aloittelijakin pääsee kärryille näillä ohjeilla.

Kirjonta-opas pääsi heti käyttöön ja ajattelin ottaa muutamat uudet ja vanhatkin pistot haltuun. Kirjoin pistoja mummin vanhalle, ikilikaiselle pöytäliinalle ja tein kirjonnoista nappeja. A on kirjottu tikkipistoin. Seuraavan napin pinkit pampulat ovat ranskalaisia solmupistoja, harmaat solmupistoja. Seuraavan napin viivat ovat kiertopistoja. Ruusu valmistui kiertopistorenkaana, lehdet ovat linnunsilmäpistoja. T on kirjottu varsipistoin. Katsotaan, mihin kaikkialle vielä napit päätyvät!

Kirjonta on aika helppo tapa personoida nappeja.

Mukavaa viikkoa kaikille!

Anni

10