Seppelekurssilla

Olen aina ollut sitä mieltä, etten ole kovin kasvi-ihminen. En tiedä sitten, onko tämä joku ikäjuttu vai mikä, mutta vuosi vuodelta nautin kukista enemmän ja enemmän. Ilo oli tänä keväänä suuri, aina kun huomasin uudesta puutarhastamme uusia kukkia. Olen myös alkanut vaalia "jos ne nyt tämän kesän eläisi"-mentaliteetilla mökille ostettuja kukkia huolellisemmin. Katseeni skannaa kukkakauppojen näyteikkunoita aina vain tarkemmin. Ja kyylään silmä kovana lempikukkakauppani Neiti Neilikan kurssivalikoimaa. Meillä täällä Mikkelissä on superihana kukkakauppa, joka järjestää erilaisia kursseja. Talvella osallistuin makrameeamppelikurssille. Nyt klikkasin itseni heti seppelekurssille, kun sen huomasin.

Ostin seppelekurssin samalla myös synttärilahjaksi kummitytölleni ja meillä olikin oikein mukavaa laatuaikaa yhdessä, kurssi sopi mainiosti monenikäisille. Seppeleen pohja tehtiin rautalangasta ja seppele tehtiin harsokukasta ja/tai ruskuksen oksista. Halutessaan seppeleeseen sai ostaa kukkakaupan valikoimasta lisäkukkia.

Kurssi oli supersuosittu ja kukkakaupassa kävi kova kuhina. Olikin kiva huomata, että kesällä järjestetään myös toinen seppelekurssi, jos tälle ei sattunut nyt mahtumaan.

Heti tietenkin aloin pohtia, mistä luonnonkasveista voisi tehdä vastaavanlaisen seppeleen, kun moni luonnonkukka nuupahtaa nopeasti. Puolukka olisi varmaan ainakin kestävä, mutta kukintahan on niissä mennyt jo ohi. Olisiko ideoita?

Ihanaa juhannuksen aikaa!

Anni

2

Käsikoru farkkujen saumasta

Arki on imaissut kiireisenä mukaansa. Isommat projektit valmistuvat hitaammin ja luovuuskin käy vähän hitaalla. Silti tekee mieli näpertää.

Kaipasin käsikorua. Jotain vähän rouheampaa, kun ihana Lacon kellonikin tuntuu sitä vaativan. Vielä oli farkun rippeitä jäljellä lattiatyynyprojektista. Muistin nähneeni joskus idean käsikorusta, joka oli tehty farkun paksusta sisäsaumasta. Hommiin!

Tarvitsin
- käsikorun kokoista memory wire -vaijeria
- farkun sisäsaumaa

Käänsin vaijerin pään pyöreäksi ja pujotin. Vaijerin toisen pään taitoin samaten. Täytyy sanoa, että pujottaminen oli lopulta hidasta ja työlästä, että en ihan yhdellä istumalla sitä tehnyt.

Kiva pieni, kierrätyshenkinen askarteluvälipala!


Anni

12

5 minuutin ommellut korvikset ja kraakraa

Nyt on kuulkaa sähäkkä fiilis, sillä minulla on uudet prillit! Kraakraan puiset prillit, suomalaista käsityötä suoraan Tampereelta. Niihin liittyy tarina, joka on hyvin vaiherikas ja ajattelin jakaa sen teillekin. Kraakraa päätti arpoa kaikkien fb-tykkääjien kesken yhdet pokat tuossa syksyllä. Arpaonni suosi minua ja olin siitä aikamoisen kikkarassa, olin meinaa kuolannut kraakraan pokia jo tovin. Testailin ja sovitin ja päädyin ihanaan deco-malliin ja sähkönsinisenä. Joulun alla postissa saapui kauniit pokani. Koska mieheni tarvitsi myös uusia kakkuloita, suuntasimme yhdessä Mikkelin Nissenille. Mies sai lasinsa parin viikon kuluessa, vaan omissani kesti. Sitten sain viestin. Ulkopuolinen linssittäjä, jolle Nissen oli lähettänyt lasini, oli linssittäessään rikkonut ne. Apua. En tiedä, mitä kaikkea Nissenin päässä tuolloin tapahtui, mutta joka tapauksessa Nissen tilasi erinäisten sumplimisten jälkeen uudet pokat, jotka jälleen kerran toiveideni mukaan valmistettiin. Pokat lähetettiin postissa, mutta tapahtui itellat. Ne hävisivät. Kului viikkoja, lähetettiin sähköpostiviestejä, jäljitettiin pakettia, kunnes se löytyi. Tästä eteenpäin tarina kulkee vakaammin. Pokat menivät toiselle linssittäjälle, joka sai ne ansiokkaasti linssitetyksi ja nyt lasit ovat päässäni, aika monta kuukautta myöhemmin, mutta ehjinä ja entistä kauniimpina. Kiitän kauniisti Mikkelin Nissenin Lauraa, joka taisteli silmälasini ehjiksi ja valmiiksi ja antoi hyvät alennukset vastoinkäymisten peittämiseksi.

Mutta jotain itse tehtyäkin tähän, nimittäin korvikset. Näin jossain jonkun kuvan, josta sain idean ja sen toteutin nyt. En muista, että millainen ja missä se inspiraation lähde on, mutta joku ulkopuolinen se oli. Päätin toteuttaa idean omalla tavallani ja tässä on myös ohje siihen. Eli ommellut korvikset - valmista tulee viidessä minuutissa!


Tarvitset (kuva 1)
ohutta metallilankaa (esim. 0,8mm)
pyöröpihdit
kangasta
ompelulankaa ja neulan (tai ompelukoneen)
korvakorukoukut

• Taittele metallilangasta haluamasi kuvio. Tee samalla kuvioon ripustuslenkki. (Kuva 2)
• Asettele metallikuvio kankaan päälle (kuva 3). Ompele kuvio kiinni kankaaseen (kuva 4). Voit ommella joko käsin tai sitten koneella tiheällä siksakilla. Jos ompelet ompelukoneella, ole varovainen tai käytä ompeluun käsipyörää. 
• Leikkaa ylimääräinen kangas pois (kuva 5).
• Kiinnitä korvakorukoukut ja käytä.

Aurinkoterveisin, Anni

2

Mekko ja heijastimia hyväntekeväisyyteen

Olen pitkään miettinyt, että minun pitäisi olla vähemmän ahne ja itsekäs ja auttaa muita enemmän. Siihen tarjoutui nyt mahdollisuus, kun ensi sunnuntaina järjestetään huutokauppa syöpäsairaiden lasten (Sylva ry:n kautta) hyväksi. Huutokauppaan käsityöntekijät tekevät tuotteitaan ja tuotteet huutokaupataan sunnuntain 15.2. aikana. Huutokauppahinta menee suoraan Sylva ry:lle. Huutokauppaan voi osallistua TÄÄLLÄ.

Näitä valmistin huutokauppaan.

Kaapissani on muhinut kaunis punainen samettihame materiaalina käytettäväksi. Kankaan käyttäminen on kuitenkin tyssännyt käytännön syistä: Lapselle ei kannata tehdä sametista mitään niin kauan, kun samassa taloudessa on sekä kissa että koira eli karvaa. Nyt tein sen mekon, minkä olisin Eelle halunnut tehdä, mutta nyt se saa mennä ilahduttamaan jota kuta muuta (ja hyväntekeväisyysosuuden ansiosta myös monia muita). Mekko on malliltaan Mekkotehtaan Alviina ilman hihoja, koko on 98/104. Toisella olalla on neppari, jonka avulla mekon saa päälle. Taskusta löytyy pieni taskusydän, joka on nauhalla mekossa kiinni.

Halusin tehdä huutikseen myös heijastimia. Kaikki perheemme jäsenet ovat meinanneet tänä talvena jäädä auton alle. Syy on ollut autoilijassa, ei heijastimen puuttumisessa, mutta haluan lisätä heijastimien käyttöä meillä sekä muualla. Oma henki ei saa olla heijastimen käyttämättömyydestä kiinni! Heijastin kiinnitetään lukolla ja heijastinkangasta on molemmin puolin.

Tein huutikseen vielä tämän avainnauhan erilaisista kivi- ja lasihelmistä.

Toivottavasti huutokauppaan osallistuu paljon väkeä, hyvällä asialla kun ollaan!

Anni

0

Nahkapisaroita

Kävin tänään Kierrätystehtaassa, ja siellä oli vaikka mitä huikeaa ja ihanaa! Ostokseni jäivät soijaburgeriin (myyjä oli muuten supermahtava mies, joka näki, kun Ee alkoi kompastuttuaan itkeä ja tarjosi hänelle lohdutukseksi juuston - auttoi - ihan mahtavaa huomaavaisuutta! Ja burgerikin oli yksi parhaita syömiäni hampurilaisia!), vaikka mieli kuolasi monenlaista. Huushollimme jokikinen jeni sijoitetaan lähtökohtaisesti mökkiin, joten pidin rahapussin laukussa. Tämä jäi kuitenkin harmittamaan, kun olisihan se ollut hienoa tukea käsityöyrittäjiä ja saada itsellekin jotain hienoa, kuten vaikka Palonin nahkakoru tai hauskoja Nurmi-vaatemerkin ekologis-eettis-henkisiä vaatteita tai kankaita myöten Suomessa valmistettuja Muka van vaatteita! (Onneksi näillä on verkkokauppansakin, niin ei ollut lopullinen tämä ostamattajättämispäätös.) Lohdutukseksi tein sitten kuitenkin itselleni kaulakoruksi nahkaisia pisaroita, joita näkyi tehtaalla paljonkin. Jotain uutta, jotain kierrätystä (nahka vanhoista nahkapökistä), ja jotain vinkeää!

Oli muuten liikkistä nähdä, kun 1v 9 kk Ee alkoi oitis matkia askarteluani, pihdeillä sorkki ketjua ja lopulta heitti kaikki lattialle. Kentis sellaistakin nähty joskus luovuuden tuskissa :)

Käykäähän ihmeessä tutustumassa Kierrätystehtaaseen, se on Kaapelitehtaalla vielä huomenna! Ihanaa viikonloppua teille!

Anni

2

Urkuharmooni kaulaan

Tai ainakin sen osa. Sain lahjoituksena vanhan urkuharmoonin ajatuksena, että sillä soitellaan kesämökillä humppaa ja suvivirttä. Vaan toimimattomien koskettimien määrä taisi olla suurempi kuin toimivien. Kaatopaikka kävi urkuharmoonin kohtaloksi, vaan harjaantunut diy-silmä pakotti pilkkomaan kapineen ensin paloiksi. Mustasta eebenpuisesta koskettimesta tuli koru pienellä hionnalla ja reiän poraamisella.

Vaan jos joskus itse käyt urkuharmoonin purkuun, pieni varoituksen sana. Purin harmoonin takalevyä ja yhtäkkiä huomasin, että kappas, tuossa aikamoinen teräsjousi pingotettuna. En ehtinyt kissaa sanoa, kun jousi pärähti vanhojen puukappaleiden välistä aikamoisella voimalla. Onneksi osuman sai vain käteni, mutta siihenkin isku oli niin kova, että haava ulottui luuhun asti, syvälle ja kipeästi. Voin vain kuvitella, millaista jälkeä olisi tullut, jos tuo jousi olisi sinkaissut esimerkiksi kasvoihini. Uskon vilpittömästi, että välissä oli Suojelus.

Kaunista hiljaista viikkoa!

Anni

9

21. luukku: Riipus metallilangasta ja kynsilakasta

Fysiikka vaan on niin ihmeellistä, erityisesti pintajännitys. Tällainen riipus nimittäin syntyy pintajännityksen avulla. Eli: vääntele metallilangasta haluamasi muoto. Itse käytin 0,8 mm hopeoitua kuparilankaa, se kääntyi mukavasti pyöröpihdissä. Varmista, että kuvio on yhtenäinen. Tee halutessasi myös ripustuslenkki. Sen jälkeen ota kynsilakka esiin, kynsilakan pensseliin reilusti kynsilakkaa ja paina pensseli kuvion päälle. Nosta se varovasti pois. Kynsilakka jää metallilankakuvioon pintajännityksen ansiosta! Eikö olekin jännää!

Jännittävää lauantaita!

Anni

0

Nauruntäyteinen pallerokoru

Jos ei ole aikaisemmin paljoa askarrellut tai tuunaillut ja haluaa sen aloittaa, mielestäni spray-maalit ovat ehdoton hankinta. Spray-maalit ovat myös oma henkilökohtainen suosikkini askarteluiden maailmassa, niitä voi käyttää vaikka mihin! Näin pinterestiä ja blogeja seuranneena tuumaisin, että myös monet tämän hetken popimmat askartelut voi tehä spray-maalien avulla.

Tänään kiepaisin maalarinteippiä puuvalmiiden puuhelmien ympärille ja spray-maali viuhui parvekkeella. Helmien maalaamisessa ehdoton apu oli jäätelörasia, jossa  helmet saivat pyöriskellä rauhassa. Tuloksena hauskan humoristinen ja epäsymmetrinen pallerokoru, joka kaulassa passaa naureskella vaikka omille töppäilyille, vaikkapa sille, että tänään koulussa hävitin kenkäni. Toinen kenkä löytyi laukkuni vierestä, toinen majaili ompelukoneen luona. Ai miten niin olen vähän väsynyt :)

 

Naurua keskiviikkoon!

Anni

1

Lusikallinen naurua

Elämä on muuttunut kahdessa viikossa rötväämisestä reippailuksi (valitettavasti vain henkisessä mielessä). Kalenterissa on tyhjiä kohtia vähemmän kuin täysiä. Silti vastustan ajatusta siitä, että minulla olisi kiire, koska kiire on minun mielestäni itse aiheutettua ja jokseenkin myös asennekysymys. Silti myönnän, että oma arvojärjestys horjuu, kun tekisi mieli satsata kouluun mutta samalla haluaisin antaa kaiken huomioni ja aikani tyttärelleni. Väsyneenä myös muiden ihmisten viat ja puutteet (puhumattakaan niistä omista) alkavat ärsyttää helposti ja ilo unohtuu. Peiliin katsomisen jälkeen tajusin, että nyt on aika vahvistaa hyviä ja iloisia asioita. Oikeastaan on ihanaa, kun saa tehdä asioita, joista nauttii, tytär saa laatuaikaa isänsä kanssa, minäkin nautin kotona olemisesta toisella tapaa, kun on muutakin elämänsisältöä kuin kotityöt ja ihmisten erilaisuus tekee arjesta jännittävää. Asennekysymys, sanon minä. Nämä aatokset kietoutuivat myös askarteluihini. Tein vanhojen lusikoiden päistä kaulakoruja, joihin punsseloin erilaisia tekstejä. Lempparini on make her laugh. Mikään ei ilostuta niin kuin lapsen nauru!

Muihin punsseloin armas, ihana ja wonderful (nämä ovat myös myynnissä).

Iloisia ja myönteisiä ajatuksia tuleviin päiviin!

Anni

2

Hopeasormus ja alpakkaseuralainen

Minulla oli huikea viikonloppureissu veljeni perheen luokse. Huikea reissu oli monestakin syystä (esim. serkkutytöt lapsenvahtina, wuhuu), mutta erityisesti nautin, kun sain kokeilla uudenlaisia käsityöjuttuja. Veljelläni on hyvin monipuolinen verstas, ja hän - kuin myös minä - aikamoinen tekniikkahamsteri. Pääsinpä siis kokeilemaan hopeasormuksen tekoa (hyvin paljon avustettuna, mutta kuitenkin). Puolipyöreä hopealanka taipui erinäisten työvaiheiden myötä pyöreäksi sormukseksi. Ilmettä sormukseen vasaroin pallopäävasaralla.

Seuraksi sormukselle tein alpakkalevystä rannerenkaan, sekin pallopäävasaroituna on kivasti hieman rouheampi.

Mahtavaa oli oppia uutta!

Mahtavuutta myös teidän viikkoihinne!

Anni


Ps. Sormustin-blogia voi nyt seurata myös facebookissa (klik). Nähdään siellä!

1

Keinu-kaulakoru

Voin vain ihmetellä, miten olen säästynyt tähän asti kutistemuoviaskarteluilta. No, päähäni piirtyi idea, joka vaati kutistemuovia. Tein kaulakorun, jossa keinuu ihka oma tyttäreni. Niin liikkis.

Tässä myös ensimmäinen kutistemuoviharjoitteluni. Kuvan piirsin Belle&Boon eräästä kuvasta läpi.

Ihanan raikasta elokuuta, blogiystäväni!

Anni

4

Marmorikuulatuunausta

Taisin aiemmin jo mainita Pinterest-innostuksestani! Olen koukussa. Koukkua lisää vielä se, että puhelimestanikin löytyy Pinterest-ohjelma, jolla pysyn ajan hermolla. Mutta innostuksessakin on huono puolensa. Se ideoiden määrä. Minua on siunattu mielikuvituksekkaalla ja idearikkaalla mielellä. Kun siihen iskee yhden Pinterestin päälle, niin välillä täytyy oikeasti työntää pää jääkaappiin aivojen ylikuumenemisen estämiseksi. Törmäsinkin Pinterestissä "mietelauseeseen":

STOP PINNING, START DOING!

Tajusin, että eihän siitä mitään tule, jos vain pinnailen koko ajan ja mietin, mitä pitäisi tehdä, kunhan olen tehnyt sen ja sen toisen ja sen ja sen ja sen miljoonannen jutun. Kun kotiuduimme hetkeksi mökkiraksalta, päätin ruveta tuumasta (tai pinneistä) toimeen. Yksi kerrallaan ja suuren innostuksen voimin luovuuden äärille. Aiemman postauksen pullokynttilänjalat olivat ensimmäinen valmistunut, tässä toinen.

Tuunasin marmorikuulia. Vallan helppoa:

1. Lämmitä uuni 250 (celsius)-asteeseen

2. Laita kuulat uuniin 20 minuutiksi. Muffini-vuoassa kuulat pysyvät kurissa.

3. Kaada kulhot kylmään veteen. Kuulat ripsahtavat näteille säröille.

Kuulilla voi kukin sitten tehdä mitä lystää. Minä sujautin korutapin helmihatusta läpi, väänsin päähän silmukan ja liimasin helmihatun kuulaan. Saa nähdä, kuinka hyvin koruliima pysyy liukkaassa kuulassa. 

Sitten seuraavan projektin kimppuun!

Leppoisaa heinäkuista viikkoa!

Anni

3

Jumppapallokaulakoru + ohje

Jumppapallo + aikuinen mies, jolla pikkupojan mieli + kissa = rikkinäinen jumppapallo. Mutta eihän noin houkuttavaa materiaalia vaan voi heittää pois. Siitä tuli kaulakoru, jumppapallokaulakoru. Tässä kuvallinen ohje teillekin!

Minulle todettiin muutama viikko sitten: "sinulla noita mustia vaatteita riittää!" No on mustia vaatteita, mutta nyt hauskaa kesäistä piristystä roikkuu kaulassa!

Ihanaa kesäsunnuntaita!

Anni

3

Kaulakoru solmusta

Vihdoin sain visioni toteutettua ja tein kaulakorun köydestä solmun kera. Hyvin havainnollinen ja selkeä video-ohje Knarr-solmuun löytyy täältä, muita solmuja ja ohjeita niihin löytyy täältä. Olenkin kaivannut hieman massiivisempaa korua. Olen hurahtanut solmuihin ja köyteen materiaalina. Jatkoa seuraa!

Aurinkoista viikonlopun jatkoa!

2