Neulottu matto

Itse tehdyt matot ovat ihania. Tykkään siitä, että oma kädenjälki näkyy lattioilla. Olen virkannut monia mattoja, kutonutkin yhden ja yksi on kangaspuissa kesken. Virkatuissa matoissa on se kiva, että työ on korissa hollilla ja otettavissa vaikka autoon tai mökille mukaan. Mattoa virkatessa kuitenkin kädet väsyvät ainakin minulla kovasti. Virkatut matot tuntuvat myös syövän kudetta valtavasti ja ovat usein painaviakin, ainakin omaan makuun. Siksipä olen usein miettinyt, voisiko maton neuloa! En löytänyt mieleistä valmista ohjetta neulotulle matolle, joten tein sellaisen. Tuo tekemäni matto-ohje löytyy

t ä ä l t ä.

Tämän ontelokuteesta neulotun maton idea on mosaiikkineuleessa. Kirjoneulekuvio ei siis synny perinteisellä kirjoneuleella, vaan värejä pidetään työssä yksi kerrallaan mukana ja edellisen kerroksen silmukoita nostetaan pystyraidan kohdalla. Toki neuloessakin matto on ennen pitkää raskas kannatella, mutta koen, ettei työ ollut niin raskas tehdä kuin virkaten. Kerrokset tulivat kuin itsestään ja pian matto olikin valmis. 

Kultaisia auringonsäteitä viikonloppuun toivotellen,

Anni

3

Ihanan harmoniset ja tasaiset raitasukat

Tein "Mikä villasukka olet?"-testin. Jo testiä tehdessä mietin mahdollista lopputulosta. Ehkä joku ihana kirjoneulesukka! Tasainen pohjaväri, ehkä musta tai harmaa, mutta paljon pirskahtelevuutta ja ilon pilkahduksia kaikissa elämän väreissä. No voin kertoa, että tuo leikkimielinen testi sai minut pettymään. Olisin harmaa perussukka! HARMAA PERUSSUKKA!  Testin mukaan harmaa ja tavallinen olisi minulle turvallista ja rauhallista elämää, jossa on selkeät rutiinit. Hmm. Rauhallista elämäni ei ainakaan ole, kun jaloissa viipottaa yksi jos toinen eläväinen ja päässä vaapottaa satamiljoonaa ideaa. Tosin tuollaista harmaata perussukkaelämää tämä elämänmakuinen elämänvaihe saa haaveilemaan.

En jaksaisi ikinä tehdä yksivärisiä harmaita perussukkia. Mutta huomasin neuloneeni harmaat perussukat à l'Anni. Olin neulonut tässä kesän aikana itselleni tavalliset valko-harmaa-raidalliset raitasukat, harmoniset ja tasaisen rauhalliset - ehkäpä kaipasin jotain vastavoimaa sukista tälle elämälle, jossa ongin vauvan suusta pikkuaarteita, kannan tunnetta täynnä olevaa taaperoa sinne ja tänne ja muistuttelen esikoista pianoläksyistä. Ehkä tosiaan haavekuvissani voisin olla tuo tasaisen seesteinen raitasukka. Taitaa kuitenkin olla niin, että vielä hyvän tovin olisin ennemminkin se kirjava kirjoneulesukka

Nämä sukat neuloin Dropsin Nordista. Aivan ihana lanka, tykkään, eikä hintakaan ole paha! Kolmosen puikot taisivat olla käytössä, en sitä pienemmillä puikoilla tykkää neuloa. Nämä sukat ovat juuri mainiot ohuemmat sukat kenkään ja muistuttelevat raidoillaan siitä, että joskus vielä on ihan tasaistakin. Mutta ei vielä!

Leppoisaa lauantaita!

Anni

0

Pysyykö pää lämpimänä - kolme ohjevinkkiä syyspäähineisiin

Huhheijaa ja terveiset ruuhkavuosista! Esikoinen aloitti koulun, taapero on alkanut puhua kunnolla (eikä olekaan enää hiljaa sitten koskaan) ja vauva kiipeää kiipeliin. Yhtäkkiä tapahtuu koko ajan jotain ja pitää muistutella läksyjen tekemisestä, kiitää pelastamaan Iitä erilaisista hankalista paikoista ja vähintäänkin olla vastaamassa Aan loputtomiin "mikä tämä on"-kysymyksiin. Siinä sivussa elämääni on elävöittänyt nyt muutaman kuukauden ajan aktiivinen käsityöohjeiden kirjoittaminen kotiliesi.fi-nettisivuille. Elämä on niin elämänmakuista kuin voi olla ja sekös on ihanaa, vaikka välillä vähän väsyttääkin. Nyt syksyn lähestyessä ja ilmojen viiletessä (jos nyt ei tätä lämpöaalota lasketa) olen aika iloinen, että alkukesästä minulla oli aikaa ja intoa neuloa syksyä ajatellen. Tässä kolme erilaista neulomaani päähinettä, josko saisit näistä ideoita omiin syksyn neuleisiin!

Tämän neulepannan tein Aaran ihanasta käsinvärjätystä Tunto-langasta. Kirjoitin ohjeen tähän pantaan mainitsemilleni Kotilieden nettisivuille ja voit lukea ohjeen täältä. Tykkään tästä pannasta valtavasti. Elävä neulepinta, metsäpuroa muistuttava väri ja iso solmu saavat mieleni metsään.

Kesän alussa tein Camella-pipon ja malli oli niin ihana ja neulotutti kovasti, että heti oli tehtävä toinen. Veikkaanpa, että jompi kumpi menee lahjalaatikkoon ja joku ihanainen sen saattaa joskus saada lahjaksi. Tässä pipossa valkoisena lankana on Dropsin Puna ja musta lanka oli lankalaatikkoni mystisiä vyötteettömiä löytöjä.

Toistoa on ilmassa, nimittäin tämäkin pipo on toisinto. Ensimmäisen Beeswax-pipon tein keväällä ja toinenkin oli otettava puikoille, koska nautin ensimmäisen neulomisesta niin kovin. Ohje löytyy täältä. Lankana tässä on Katian Merino Baby.

Seuraavaksi pitäisi ottaa työn alle vauvan pipo sekä koko katraalle villasukkia! Jos sinulla on mielessä joku ihana vauvan pipomalli, niin vinkkaappas minulle!

Ihania pimeneviä neulomisiltoja sinne (ja toivottavasti tännekin)!

Anni

0

Tuhansien villasukkien maa - kirja oppijalle

Kirja saatu arvostelukappaleena. 

Yhtäkkiä lämpimän kostea ilma vaihtui sateeksi ja huomasin metsänreunassa kellastuneita puita. Syksy saapuu varkain. Vaikka haikein mielin hyvästelen kesää, on syksyssäkin omat ihanuutensa. Raikas ilma sateen jälkeen. Ne kirpsakat syysaamut. Ja toki myös se, että tekee mieli kilkutella puikkoja! Vaikka sain käsiini Tiina Kuun Tuhansien villasukkien maa -neulekirjan jo keväällä, siihen tekee mieli tarttua vasta nyt.

Kirja on aivan hurmaava. Jokaisessa sukassa on erilaista jujua, kohoneuletta, kirjoneuletta, erilaista kantapäätä tai kärkeä. Tämän kirjan jos neuloisi läpi, olisi varmasti aikamoinen sukkakonkari. Minulla tosin tyssää tämän kirjan haltuunottaminen yhteen seikkaan: mallit on suunniteltu ohuelle sukkalangalle. Tykkään saada nopeasti valmista aikaan - etenkin kun omien käsitöiden tekemisaika on jatkuvasti kortilla - ja tunnistan itsessäni laiskuuden. Tuntuu työläältä ottaa ne minipuikot ja ohuet langat käsiin. Olisi ollut kiva nähdä vaikka pari mallia paksullekin sukkalangalle. Voi siis olla, että korkkaan kirjan todella vasta sitten, kun voin uppoutua neulomaan pidemmäksi aikaa kuin viideksi minuutiksi kerrallaan.

Jokainen sukkamalli tuntuu huolella suunnitellulta. On otettu huomioon erilaiset kantapäät. Jossain malleissa on lisänä helmiä, kaikissa kirjoneuletta, joissain myös kohoneuletta. Ohjeissa on eri tavoin otettu huomioon, miten kerroksen vaihtumiskohdan saa mahdollisimman huomaamattomaksi. Sukista kuudet neulotaan varpaista varteen, loput varresta varpaisiin. Upea neuleteos siis, kannattaa tutustua, etenkin jos haluaa nostaa sukantekotaitojaan seuraavalle tasolle!

Joko on sukkia puikoilla?

Ihanaa elokuista viikkoa!

Anni

3

Adidas-villasukat

Voiko lahjaksi antaa itse tehtyä? Tähän kysymykseen olen törmännyt välillä eri asiayhteyksissä ja olen aina ollut aika pöyristynyt tuosta kysymyksestä. Onko maailma mennyt niin ahneeksi ja kylmäksi, ettei itse tehty enää kelpaa, etenkin jos se on tehty hyvin? Tänä keväänä kuitenkin mietin ensimmäistä kertaa tuota kysymystä itse. Mieheni nimittäin pyysi, että neuloisin hänen kummipojalleen lahjaksi villasukat, mutta mietin, osaisiko nuori mies arvostaa sellaista. Pohdin hetken lahjan saajaa ja tuumasin, että kyllä, villasukista saadaan sellaiset, että varmasti niistä hänkin pitäisi. Adidas-villasukat.

Adidas-villasukat teinille.

Tein villasukat ihan perinteisesti 7 veljestä -langasta ja silmukoin Adidas-logon jälkikäteen, malli löytyy täältä. Silmukointi on mukavaa ja helppoa, joskin aika hidasta. Tulikin manattua, että miksi en valinnut pienempää kuviota. Sukista kuitenkin tuli mielestäni tosi kivat ja toivottavasti saajalleen mieluisat. Oli sukan varressakin vähän jotain ekstraa, joka varmasti nuorta miestä ilahduttaa.

Mutta mitä ajatuksia itse tehdyt lahjat sinussa herättävät?

Anni

3

Camella-pipo kesän alkuun

Kukaanhan ei toivo näkevänsä kesän aikana yhtään pipoa. Ei kukaan. Kuitenkin historia on opettanut, että Suomen kesässä on hyvä varautua kaikkiin mahdollisiin säämuotoihin aina helteistä rakeisiin. Siksi ajattelin ottaa vihdoin haltuun patenttineuloksen ja neuloa pipon näin kesän alkuun. Olen pitkään ihaillut instagramissa Katrin Schubertin (@katta_rinah) upeita neuletöitä. Pääsääntöisesti patenttineuloksella tehdyt upeat kaksiväriset pipot ihastuttavat herkillä koukeroillaan ja kauniilla väriyhdistelmillä. Pitkään selailin ravelryssä Schubertin pipomalleja ja mietin, minkä ottaisin työn alle. Camella-pipolla lähdin alkuun ja nyt tässä sormet syyhyävät, että mikä malli seuraavaksi.

Katrin Schubertin Camella oli nopea ja kaunis neulottava. Pipo sopii päähäni mainiosti!

Patenttineulos - englanniksi brioche stitch - oli helppoa ja todella koukuttavaa! Ohjekaavion seuraaminen oli yhtä koukuttavaa kuin kirjoneuleissa. Aina teki mieli neuloa seuraava rivi, jotta näkisi, miten kuvio alkaa muotoutua. Valkoinen lanka oli pehmoista Dropsin Punaa, harmaa jotain lankahyllyni löytöä, 7 veljestä -lankaa kenties. Karheaa lankaa en otsaani vasten neuloisi, mutta patenttineuloksen ansiosta ihoa vasten onkin vain tuo pehmoinen alpakkalanka. Pieni ohjeidenlukuvirhe minulla tuli heti pipon alussa. Nostin kavennuskohdissa ensimmäisen silmukan niin kuin nurjan enkä niin kuin oikean silmukan, mistä johtuu ensimmäisten kavennusten erinäköisyys. Huomasin virheen kuitenkin ajoissa ja jatkoin kavennusten tekemistä oikein sopivassa kohtaa, jolloin virhe ei kauheasti edes paista silmiin. Pienet virheet mahtuvat elämään ja kertovat vain oppimisen tiestä, ei ne haittaa! Pipo on superlämmin ja malli niin ihana, että aloitin heti toisen.

Kukkakuviot tulevat valkoista kontrastiväriä vasten kauniisti esille.

Toivotaan kuitenkin, että tämä pipo saa pysytellä pipolaatikossa aina syksyn kylmille saakka!

Mukavaa toukokuista viikkoa!

Anni

4

Huivi kuin halaus

Joskus on niin täynnä kiitollisuutta, että haluaisi halata pitkään. Sellaista kiitollisuutta olen kokenut omaa äitiäni kohtaan. Hän on auttanut paljon monessa kohtaa, aina ymmärtänyt, kuunnellut, tsempannut, rohkaissut. Siksi halusin häntä halata, neuloen. Päätin neuloa huivin, joka olisi kuin lämmin halaus, lämmittäisi niin fyysisesti kuin henkisestikin.

Neuletyöt voi sitoa osaksi kukkakimppua. Näin kukat ja neule täydentävät toinen toisiaan.

Päätin jo syksyllä tehdä Katia yarnsin Infinity shawl -langasta huivin äidilleni, mutta en millään keksinyt huivimallia. Aloitin ja purin ja aloitin taas. Mielestäni huivimalli ei saanut olla liian monimutkainen, koska halusin langan väriliu'un tulevan selkeästi esiin. Lopulta päätin, että teen huivin ihan vain aina-oikein-neuleella. Väri erottuu näin hyvin ja huivi on lämpimänä. Ja näin oli oikein hyvä!

Väriliuku erottuu kauniisti yksinkertaisesta huivista.

Sidotutin huivin kukkakimppuun yhdeksi kukaksi Neiti Neilikassa ja kimppu sekä huivi oli äitienpäivälahja äidilleni. Kukkakimppu oli upea! Värit sointuivat kauniisti toisiinsa ja näin kukat ja neule täydensivät toisiaan kauniisti. 

Ihanaa iltaa!

Anni

2

Äitienpäiväsukat ja sukupolvien ketjussa viipyilevät ajatukset

Tänä vuonna päätin neuloa Niina Laitisen yhteisneulonta-äitienpäiväsukat itselleni. Jo vuoden päivät olen ajoittain taistellut väsymystä vastaan. Äitiydessä lienee rankinta tuo riittämättömyyden tunne. Pitäisi ja haluaisi tehdä sitä ja tätä, "kaiken maailman kotkotukset" iholle tuova sosiaalinen media myös lisää painetta suorittaa äitiyttä monin eri tavoin. Myös ihmiselle, joka tarvitsee omaa tilaa melko paljon, ainainen tarvittavuus ja kolmen lapsen jaloissa roikkuminen on rankkaa. Olenkin tietoisesti opetellut ottamaan rennommin, olemaan välittämättä sisäisistä ja ulkoisista vaatimuksista ja suorittamisen sijaan nauttimaan äitiyden eri puolista. Olemaan lempeä itselleni. Kun aloitin äitienpäiväsukat, päätin joka ilta neuloessani miettiä lempeitä ajatuksia itsestäni. Minä riitän äitinä. Olen hyvä äiti.

Vuoden 2019 äitienpäiväsukat ovat ehdottomasti kaunein mutta varmaan myös haastavin neuletyö, minkä olen tehnyt. 

Nyt äitienpäivänä sain vihdoin sukat valmiiksi jalkoihini. Halusin kuvata ne vanhan puretun mummolani portailla. Minua liikuttaa ajatus, että äitini on juossut noita portaita niin pienenä lettipäänä kuin tuoreena äitinä itsekin. Noilla portailla äitini äiti on huutanut peltoväelle "syömään", kuten minä nyt huudahdan omalta oveltani pihalla leikkiville lapsille. On noita portaita kulkenut myös äitini isoäiti, joka joutui muuttamaan 7-vuotiaana pois kotoa töihin lapsia vahtimaan, kun kotona ei ollut hänelle riittävästi ruokaa. Mitä lie Hilman äidin, Annin, jolta nimeni olen saanut, mielessä liikkunut, kun on pitänyt tehdä kipeä päätös lapsen henkiinjäämisen turvaamiseksi. Äitiydessä on ollut eri vuosisadoilla aivan omanlaisensa haasteet.

Lankana äitienpäiväsukissa on Novitan 7 veljestä ja puikkoina kolmosen sukkapuikot.

Jokaisen äidin mieli on tunteita pullollaan. Välillä sydän itkee verta, kun ei itse jaksa tai kun lapseen sattuu, ja välillä meinaa sydän haljeta siitä onnesta, mitä lapset tuovat. Koko elämän ja tunteiden kirjo. Olen tänään liikuttunut kyyneliin Paula Tiessalon kolumnista riittävästä äitiydestä, jossa hän katselee äitiyttä siitä hetkestä käsin, kun lapset muuttavat pois. "Silloin äiti tajuaa, ettei tämä äitiys tämän valmiimmaksi tule. Että sen on tarkoituskin olla ajoittain epäröivää, vajavaista ja ohikiitävää. Että kun parhaansa tekee, tai edes yrittää, niin se riittää. Ja että niin on hyvä." Mitkä armolliset ja lempeät sanat.

Niina Laitisen äitienpäiväsukat 2019 ovat kauniit ja somat edestä ja takaa. 

Lempeää äitienpäivän iltaa!

Anni

2

Kierot-sukat ehdasta suomenlampaanvillasta

Suomalainen villa puhutti jälleen viime syksynä, kun taas kerran nostettiin esille se, että Suomessa villaa hävitetään. Yksi syy siihen on se, ettei siitä makseta kunnolla, pahimmillaan alle euron kilolta. Jos aikuisesta lampaasta saa yhdessä kerinnässä kolmisen kiloa lankaa, niin ei kyllä tulot päätä huimaa, etenkin kun villankäsittelykään ei ole ihan ilmaista. Mutta toisaalta. Pirtin kehräämö laajenee ja kasvaa. Yhä useammin törmään käsityöihmisten käyttävän suomalaisvalmisteisia hittilankoja kuten Tukuwoolia tai Kässäkerho Pompomin Suomaa. Suomalaisuutta osataan arvostaa materiaaleissa ja valmistuksessa enenevissä määrin. Kyllä suomalaisella villalla paikkansa on ja toivon sen paikan kasvavan. 

Sain ystävältäni ison vyyhdin suomenlampaanvillalankaa. Lanka oli peräisin pientilalta ja harrastajan itsensä kehruuttamaa 100% villaa. Langassa oli alkuperäiset lanoliinitkin tuntumasta päätellen tallella ja siksi tuoksukin sen mukainen - tässä syy, miksi ystäväni ei sitä itse saanut neulotuksi. Minua tuo "lampaan haju" ei kuitenkaan haitannut, koska miellän sen ennemminkin tuoksuksi. Aloin neuloa sukkia miehelle, joka osaa arvostaa sukkalangan suomalaista alkuperää ja luonnollisuutta sekä käsityöpanostani niihin. Pikkujippoa sukkiin sain Rosanna of Mayn Kierot-kuviolla. Joustimen raidat vaihtavat siis kerran paikkaa varressa. Jalkapöytään jatkuva joustinneule pitää huolen, että sukat ovat napakat jalassa.

Hyvin vähän käsiteltyä villaa oli vinkeä neuloa. Toisaalta lanka tuntui karhealta, heinänpätkiäkin tuli välillä vastaan. Mutta kädet saivat ihanan lanoliinihoidon neuloessa. Langan "lanoliinitahma" aluksi vaati totuttelua, mutta totuin siihen nopeasti. Langankarheus sai aikaan kuitenkin sen, että huomasin neulekäsialani löystyvän hieman. 

Nautitaan vielä viimeisistä villasukkasäistä! Pian on kesä!

Anni

2

Väriä vaihtavat lapaset + kirjoneulekaavio

Löysät lapaset on kuin... löysä kädenpuristus. Vähän niin kuin kulahtaneet farkut. Ei tunnu hyvältä. Minulta puuttui kevätkeleille sopivat lapaset, jotka ovat tiukat ja joissa on "somepeukku" eli reikä peukussa puhelimen käytön mahdollistamiseksi lapaset kädessä, siispä kävin tuumasta toimeen.

Vaaleanpunainen sopii kauniisti harmaan kanssa.

Halusin käyttää avokadolla värjäämääni lankaa lapasiin (värin saaminen oli hyvin monivaiheinen ja monipäiväinen projekti, mutta yrityksen ja erehdyksen kautta sain vaaleanpunaista), mutta tiedostin, että vaalea väri ei lapasissa olisi kovin kauaa vaalea. Sain päähäni idean lapasista, joiden väritys muuttuu hiljalleen avokadon vaaleanpunaisesta harmaaseen lankaan. Harmaa olisi siinä osassa lapasia, joka likaantuu herkästi. Vaaleanpunainen huusi myös nirkkoreunaa, joten neuloin sellaisenkin. Koska en löytänyt mieleistä värikaaviota värin vaihtumiseen, raapustelin sellaisen itse. Mallikerta on kymmenen silmukan. Koska halusin kinttanat lapaset, tein ne 30 silmukalla, 3,5 cubics-puikoilla. Kaavio tässä myös teidän iloksenne!

Kirjoneulekuvio väriä vaihtaviin lapasiin.

Pidän näistä lapasista valtavasti. Ne ovat juuri niin tiukat pieniin käsiini kuin toivoin. Värit ovat just niin kuin pitää. Ne valmistuivat joutuisasti. Ja toki päivätolkulla taisteltu avokadosta saatu vaaleanpunainen muistuttaa siitä, että joskus kannattaa sinnikkäästi yrittää.

Vielä on hieman lunta. Lapaskelit jatkuvat minulla kuitenkin usein toukokuulle saakka.

Ihanan aurinkoista kevättalven viikonloppua!

Anni

8

Beeswax hat sekä ihanan ihana lanka

Olen aina ollut aika pihi lankaostosten tekijä. Jotenkin on vain tuntunut todella vaikealta laittaa kymmeniä euroja lankaan. Erikoisten, käsinvärjättyjen lankojen käyttäminen on tuntunut myös ehkä turhalta hifistelyltä. Kunnes kokeilin itse. Kävin viikko sitten Helsingissä ja tapoin aikaa kiertämällä keskusta-alueen must-kässäkaupat. Piipahdin ensikertaa myös Snurreen, kun piti löytää pipolanka. Löysin ihanan langan, johon rakastuin heti. Fyberspatesin Vivacious DK. Käsinvärjättyä merinoa. Reilu parikymppiä. Rakastuin.

Vähensin yhden mallikerran Beeswax Hat -ohjeesta ja sain kerrankin itselleni istuvan pipon.

Aloitetaan siitä, että lanka näytti aivan ihanalta siinä vyyhdissä. Väri aivan ihana ja elävä, muttei liian kirjava. Kerin langan kerälle ja aloin neuloa supersuloista Amy van de Laarin Beeswax -pipoa. Lanka tuntui ihanalta käsissä! En vain voinut laskea neuletta käsistäni!

Kuvio on ihanan säännöllinen ja kaunis.

Ehkä erikoisempien, hieman kalliimpien, käsinvärjättyjen merinoiden käyttö on hifistelyä, mutta olkoon. Tuo lanka vei sydämeni. Toki puikoillani tulee olemaan monenhintaista lankaa edelleenkin - ei rahani riittäisi ikinä siirtymään pelkästään noihin erikoisuuksiin ja niillä edullisemmilla "markettilangoilla" on paikkansa. Ja onneksi on olemassa laadukkaita lankoja myös halvemmalla. Mutta ehdottomasti puikoilleni tulee tippumaan myös erikoisempia lankoja tästä lähtien.

Kevättaivas sopii täydellisesti tämän pipon taustaksi.

Millaisia lankoja sinä käytät? Tohditko ostaa käsinvärjättyjä merinoita tai muita kalliimmansorttisia lankoja? Entä mikä on sinun lankarakkautesi?

Ihanan aurinkoista sunnuntaita!

Anni

6

Silmää hivelevä Satumaiset silmukat

Kirja saatu arvostelukappaleena Moreenilta.

Niina Laitinen: Satumaiset silmukat. 2018. Moreeni

Ohjeet ja ohjekaaviot ovat Laitisen kirjassa selkeälukuisia.

Neuloosi on villinnyt suomalaiset viimevuosina. Kirjoneuleet löytää tiensä yhä useampaan suomalaiskotiin erilaisten yhteisneulontojen myötä. Niistä Niina Laitisenkin nimi on tullut yhä useammalle tutuksi. Laitisen ensimmäinen kirja, Villasukkien vuosi, oli menestys ja mieleenpainuva. Laitisen toinen kirja jatkaa samalla linjalla.

Nämä Ensisilmäyksellä -sukat ovat ehdottomasti tekolistalla. 

Vaikka Niina Laitinen muistetaan pääsääntöisesti yhteisneulonta-kirjoneulesukistaan, on kirjoneuleiden rinnalle noussut hänen toiseksi tunnusmerkikseen runolliset pitsit ja koristeellisen sirot palmikot. Niitä riittää tässäkin kirjassa kuin myös edellisessä. Ohjeet ja kaaviot ovat selkeitä ja helppolukuisia.

Ihanan graafistakin sukkaa löytyy tästä kirjasta.

Kirja jakaantuu kolmeen teemaan, joita ovat Tarina meistä, Eläinten valtakunta sekä Maailman ympäri. Sukkamalleja löytyy 18, lapasmalleja kuudet. Kirjoneuleita sukista on kuudet, pitsiä tai palmikkoa 12. Kivaa vaihtelua löytyy myös käytetyistä langanvahvuuksista. Kolmannes sukkamalleista on neulottu ohuilla 2,5 puikot vaativilla langoilla (400-420m/100g). Kolmannes taas keskipaksuilla (250-270m/100g) ja kolmannes paksuilla (200m/100g). Jokaiselle sukan neulojalle siis jotakin. Itse tykkään tikutella sukkia tuolla paksuimmalla langalla, esim. 7 veljestä -langalla, joten sikäli harmi, ettei malleja ollut tuolle paksuudelle enempää. Toisaalta ehkä nyt rohkenisin kokeilemaan jotain uuttakin!

Haaveilen, että joskus kärsivällisyyteni riittäisi neulomaan nämä Ylpeys ja ennakkoluulo -sukat.

Satumaiset silmukat on silmää hivelevä, viehättävä kirja. Sanoisin, että kirja on aika varma lahjavalinta neulomisesta tykkäävälle. Itse yritän nyt saada vanhat neuletyöt valmiiksi, jotta pääsisin aloittamaan uusia töitä tästä kirjasta!

Satumaiset silmukat on todella kaunis kirja. Olen iloinen sen löytyessä hyllystäni.

Villasukkien vuosi -kirjasta tekemäni arvostelu löytyy täältä.

Aurinkoista talviviikkoa!

Anni

0

Kännykänkäyttölapaset

Onko mikään ärsyttävämpää kuin talvipakkasella kaivella soiva puhelin taskusta ja joutua ottamaan koko lapanen pois kädestä, jotta siihen voi vastata? No varmasti on jotain vielä ärsyttävämpää, mutta on tämäkin aika ärsyttävää. Sitä kun on lisäksi tottunut siihen, että minkä tahansa mieleen juolahtaessa voi asian googlata tai laittaa viestiä tai mitä hyvänsä, on epämiellyttävää joutua talvella ottamaan koko hanska kädestä sen tehdäkseen.  

Lapasten epäkäytännöllisyys kännykän käytön suhteen on ollut mielessä aina lapaskauden alusta asti. Ja se, että miksi ei ole reikäpeukullisia lapasia. Sitten riittäisi vain peukun lapasesta ulos työntäminen eikä tarvitsisi altistaa kylmälle koko kättä. Mutta kukapa sellaisia estää tekemästä itse! Paksu alpakkasekoitelanka (Ecolana) muuntui siroiksi lapasiksi pukinkonttiin. Peukaloa neuloessa peukkunivelen kohdalla en mennytkään enää ympäri, vaan neuloin peukkua edes takaisin siten, että peukun kohdalle jäi reikä. Lopuksi neuloin peukkua taas suljettuna neuleena ja päättelin peukun normaalisti. Somepeukku ei ole sen vaikeampi!

Tein nämä lapaset siskoksille lahjaksi. Halusin tehdä simppelit lapaset, mutta kuitenkin jotain jujua niihin, siispä neuloin palmikkoa kahdessa eri koossa, jotta lapaset erottaisi helposti toisistaan. Vastaanotto somepeukkulapasille oli iloinen. Toivottavasti ne toimivat hyvin! Vielä pitäisi itsellekin neuloa vastaavat, sillä edelleen on ärsyttävää ottaa koko käsi lapasesta puhelinta käyttääkseen.

Mukavaa pakkasviikkoa!

Anni

4

Näin huollat villasukkasi

Villasukat saa kuntoon aika vähällä, jos vaan viitsii nähdä vähän vaivaa.

Pakkanen paukkuu ja huomaan levittäytyväni villasukkineni joka paikkaan kotonamme. Laitan villasukat jalkaan, tulen ottaneeksi ne pois jossain, kylmän tullessa etsin seuraavat ja kohta villasukkia on joka nurkalla. Yksi päivä ihmettelin, että olenko todella, TODELLA, käyttänyt kaikki villasukkani risaksi ja mites tässä näin kävi. Pitääkö tässä käydä neulomaan villasukkia itselle? Ja mitä ihmettä minä näillä risoilla sukilla teen? Samalla harmittelin jo ajatusta rikkinäisten villasukkien poisheittämisestä, sillä niiden eteen on nähty taannoin paljon vaivaa. Vilkaisu peiliin ja "haloo". Puhun aina vaatteiden korjaamisen puolesta, niiden loppuun käyttämisestä ja siitä, miten ekologisin vaate on loppuunkäytetty vaate. Huollan ja korjaan kyllä vaatteitani, mutta villasukkien huolto oli unohtunut minulta täysin - aika hassua! Huollon jälkeen sain takaisin käyttööni kahdet lempparivillasukkani. Huolto oli aika simppeli ja osissa tehtynä vaivatonkin prosessi. Ja näin se meni:

Tämä oli villasukkien lähtötilanne. Ei nyt varsinaisesti kovin kutsuvalta näytä.

1. Pesu

Villa pesee itse itsensä. Näin on ja villavaatteille usein riittää vain tuuletus. Villasukat kuitenkin saavat pohjaansa likaa ja muuta töhnää. Itse en uskalla pesukoneiden villapesuohjelmia käyttää, koska en voi olla satavarma villasukkien materiaalin pesunkestävyydestä, vaan vannon käsinpesun nimiin. Tärkeät huomiot villan pesuun on haalea vesi, villanpesuun suunnattu pesuaine ja liotus. Villavaatteita ei kannata keittää superkuumassa vedessä eikä hangata, sillä ne saattavat (materiaalista riippuen) huopua. Siksi annoin villasukkien liota pesuvedessä hyvän tovin, minkä jälkeen puristelin niitä hieman. Huuhtelun tein samanlämpöisessä vedessä ja hellästi sukkia puristellen. Asettelin sukat kuivumaan paksun pyyhkeen päälle ja muotoilin lörpsähtäneet sukat takaisin alkuperäiseen muotoonsa.

2. Nukan poisto

Villasukat näyttävät helposti epäsiisteiltä, jos ne ovat kovin nukkaiset. Erityisesti Raijan Aitan villapellavalangasta tehdyt Pomatomus-sukkani olivat pahasti nukkaantuneet. Syksyllä Clas Ohlsonilta ostamani nukanpoistaja pääsi vihdoin käyttöön. Pesun jälkeen huristelin nukanpoistajalla sukasta nukat pois ja aikamoinen nukkakasa siitä syntyikin. Sukat näyttivät ei nyt ihan uusilta mutta paljon, paljon siistimmiltä.

Oikeanpuolinen sukka sai nukanpoistokäsittelyn ja näyttää jo reilusti toista sukkaa siistimmältä. Nukanpoistajasta löytyi jo mojova nukkapallero.

3. Parsiminen ja korjaus

Viimeisenä sitten se lopullinen silaus eli reikien paikkaaminen ja parsiminen. Mehukekkerit-blogissa on mainio ohje, miten villasukat saa parsituksi kahdella tapaa. Itse lähdin vähän hassuttelemaan ja parsin yösukkiini sydämenmuotoiset paikat. Parsimisessa voi lähteä huomaamattomuuden linjalle, jolloin haluaa paikan olevan mahdollisimman huomaamaton, tai sitten juurikin korostaa paikkaa. Itse halusin tällä kertaa, että paikka näkyy. Vaatteissa saa näkyä niiden eletty elämä.

Näissä sukissa paikka saa näkyä. Rakkautta vähän sukanpohjaankin.

Ja taas tassutellaan villasukilla! Ei tarvinnut pakosta neuloa uusia ja vanhat saivat taas lisää käyttöikää.

Oletteko te muistaneet pitää huolta villasukistanne?

Anni

12

Pitkän pitkät kirjoneulesukat

Tuossa kuukausi takaperin iski hirmuinen yhteisneulontahimo, kun sain Niina Laitisen isänpäiväsukat valmiiksi. Selailin ja googlailin ja sitten löysinkin ihan uutena tuttavuutena sivuston, joka minun kyllä Olisi Pitänyt jo tietää eli Sukkasirkus. Sullavikat-nettisivunkin takana oleva Mia Sumell on järkkäillyt useampia Pätkis-nimisiä yhteisneulontasessioita, jossa - kuten Taimitarhankin yhteisneulonnoissa - tulee päivittäin pätkä kirjoneuletta.

Syksyn 2018 Pätkis-sukkiin valkkailin saamaani suomenlampaanvillalankaa, joka paitsi tuoksui vielä lampaalle myös ihanasti rasvasi käsiäni lanoliinillaan. Kuviot tein itse värjäämilläni langoilla, koivunlehdistä saadulla keltaisella, (hailakaksi jääneellä) avokadosta saadulla vaaleanpunaisella sekä ihan tavallisella valkoisella.

En tiedä, mitä neulekäsialalleni tapahtui. Normaalisti käsialani on melko tiukka, mutta tänä syksynä käsiala onkin tuntunut aikamoisen löysältä. En tiedä, johtuuko käsialanvaihdos loppuraskauden turvotuksesta, hormonisekoilusta vai mistä, mutta tämmöinen hassu asia on päässyt käymään. Näissä sukissa käsialan huima löystyminen näkyi siinä, että sukista tuli toooodella pitkät, ihan yli polven puoleen reiteen. En tullut sukkia sovittaneeksi, jatkoin vain ohjeen mukaan. Mutta eihän siinä mitään, onhan se hyvä naisella olla yhdet megapitkät villasukat myös. Nämä osoittautuivat ihan näppäriksi, kun itsenäisyyspäivänä puin päälleni hameen ja jalat tarvitsivat kuitenkin pakkaspäivänä lämmikettä. Makkarallakin sukat toimivat, ovat todella lämpimät näinkin.

Tykkään sukkien kuvioista aivan valtavasti. Ihanat pallerot ja pyörylät. Ainoa kuvio, jonka väliin jättämistä harkitsin, oli tuo polven kohdalla oleva sydän. Se ei mielestäni istu kauhean hyvin kokonaisuuteen. Päätin sen kuitenkin ohjeorientoituneena tehdä ja onhan se ihan söpö yksityiskohta.

Nyt tarkenee!

Lämpimiä oloja sinnekin päin!

Anni

4

La crau - silkkinen huivi

"Mitä sinä teet?"

"Huivia itselle."

"Miksi? Sullahan on jo huivi!"

Voi mikä sympaattinen keskustelu käytiinkään autossa miehen kanssa muutama viikko takaperin! Nimittäin käsitöissä ei suinkaan aina ole kyse tarpeesta, vaan joskus - tai aika usein - pitää tehdä jotain itselle ihan vain kauneuden tähden. Tämä Mairlyndin La Crau -huivi kiinnitti huomioni heti sen nähtyäni. Selkeälinjainen, kaunis, mutta kuitenkin siinä on myös omaa jujuansa väri- ja labyrinttiraitoineen.

La Crau on huivina ihanan iso ja pehmoinen.

Olen tykästynyt muutenkin Mairlyndin huiveihin, tämä on toinen hänen ohjeellaan neulomistani ja voisin ehdottomasti tehdä lisää. Kesällä valmistui Mairlyndin Rheinlust, joka oli aikamoinen koetinkivi. La Crau oli onneksi paljon simppelimpi tehdä eikä vaatinut alituista ohjeen tuijottamista. Kirjoneuleosuudet valmistuivat helposti nostamalla edellisen kerroksen silmukoita, joten virallista kirjoneuletta se ei ole. 

Huivia neulottiin oikeasta yläkulmasta vasemmalle. Viimeiset kerrokset olivat aika pitkiä ja raskaita.

Langaksi valikoitui lempilankakaupastani Riikkapiikasta ostamani Schachenmayr Regia Premiumin SILK-lanka. Langassa on 55% villaa, 25% polyamidia ja 20% silkkiä. Silkki tekee langasta kevyttä ja hienoisesti hohtavaa. Lanka oli myös miellyttävä neuloa. Lankaan tuli tosin jo neuloessa pientä nyppyä. toivottavasti huivi ei nyppyynny ihan heti.

Kääriytymiseen sopiva huivi. Ah!

Huivi on ihana ja siihen on hurmaavaa kääriytyä. Se valmistui juuri sopivasti näille hyisille marraskuun tuulille ja toi juuri sopivasti lämpöä ja iloa. Siksipä kai niitä huiveja tehdäänkin uusia, ne tuovat lämmön lisäksi myös iloa! Niin se tekeminen kuin pukeminenkin.

Lämpöisin ajatuksin,

Anni

1

Isänpäiväsukat ja yhteisneulonnan kuviteltu yhteisö

Miten monen himoneulojan sydämessä läikähtikään ilo, kun pari kuukautta sitten Niina Laitinen ilmoitti, että pian on edessä taas yhteisneulonta, isänpäiväsukat! Yhteisneulontoja on ollut Suomessa ja maailmalla jo vuosia, mutta tuntuu, että niiden suosio kasvaa jatkuvasti. KAL eli knit along on monelle neulojalle tuttu termi. KALeissa neulotaan yhdessä. Ohje saattaa olla ennakkoon tiedossa, mutta itse olen törmännyt useammin yllätysmomentin sisältäviin KALeihin. Langan tiedot ja menekki sekä lopputuote on tiedossa, mutta muuten ohjetta paljastetaan vähän kerrallaan ja lopputulos on yllätys. Näin myös Niina Laitisen yhteisneulontasukissa, joista onkin tullut aikamoinen neulontahitti. Niina Laitisen Taimitarha-facebook-ryhmässä, jossa isänpäiväsukkienkin ohjetta paljastettiin 19.10.-7.11.2018 aikavälillä, on tällä hetkellä 23 771 jäsentä.

Riittävä kontrasti on onnistuneiden kirjoneuleiden salaisuus. Sininen ja valkoinen toimivat mustan seurana mainiosti.

Malli: Niina Laitinen, Isänpäiväsukat 2018

Langat: Kivijalka, Kaupunkilanka sekä sininen mystinen jämäkerä lankalaatikosta

Minäkin lähdin isänpäiväsukkiin mukaan, sillä mieheni käyttää pitkiä saapassukkia metsästys- ja kalastusretkillään ja halusin hänen jalkojaan näillä reissuilla lämmittää. Yhteisneulontaan kuitenkin tuntuu liittyvän niin paljon muutakin kuin se tarve neuloa ja tehdä vaikkapa ne sukat. Politiikantutkija Benedict Andersonin termi kuviteltu yhteisö voisi olla sovitettavissa myös tällaiseen käsityöryhmään. Osallistujia on paljon ja he ovat toisilleen usein kasvottomia. Jokainen yhteisneulontaan osallistuva haluaa olla osa yhteisneulontaa, jokainen kuitenkin neuloo usein yksin olematta sen koommin yhteydessä muihin - mitä nyt joskus postaillaan kuvia ongelmatilanteista tai omista sukista facebook-ryhmään. Kuitenkin sukkia tehdään porukalla ja iloitaan, kun saadaan tehdä taas uusi kuvio sukkiin ja jännityksellä seurataan muiden värivalintoja ja samasta ohjeesta huolimatta erilaisia lopputuloksia. Instagramissa #isänpäiväsukat2018 nähdessään tulee hauska olo, että hei jes, tuo kuuluu "samaan porukkaan". Tai että minäkin olen osa tätä porukkaa. Kuulun johonkin (kuvitteelliseen) sisäpiiriin. Sukkien ympärille muodostuu kuviteltu yhteisö, joka yhteisneulonnan jälkeen lakkaa aktiivisesti olemasta, mutta syntyy uudelleen seuraavien yhteisneulontasukkien yhteydessä.

Vuoden 2018 isänpäiväsukat ovat kivan graafiset ja metsäretkille juuri mainiot.

Mihin kaikkiin yhteisneulontoihin eli KALeihin te olette osallistuneet? Onko tiedossasi joku KAL lähitulevaisuudessa, josta haluaisit meille muille kanssaneulojille vinkata?

Anni

6

Huutokauppa - nenälapaset Nenäpäivä-keräyksen hyväksi

Olen tänä vuonna osallistunut moneen eri hyväntekeväisyyskampanjaan käsitöin (linkkivinkkilista projekteista löytyy täältä). Vielä syksyyn teki mieli ottaa itselle jokin hyväntekeväisyysprojekti. Kuin tilauksesta Muita ihania -blogissa julkaistiin nenäsukkien ohje Nenäpäiväkeräyksen hyväksi. Ideana nenäsukissa on tehdä sukat (Muita ihanialla on siihen valmis ohje), myydä ne ja lahjoittaa myyntituotot Nenäpäivä-keräykselle. Nenäpäiväkeräyksessä hyväntekeväisyyttä tehdään globaalisti ja useamman järjestön kautta, siksi tämä on minulle sydäntä lähellä. Tämä olisi minun juttu. Tosin päätin tehdä sen omalla annimaisella twistillään. Päätin nimittäin neuloa nenälapaset somepeukuilla, jotka huutokauppaan Sormustimen facebook-sivuilla 4.-9.11.2018 välisenä aikana.

Nämä lapaset huutokaupataan Nenäpäivä-keräyksen hyväksi.

Käytin nenäsukkien kuvioita hyödykseni ja neuloin lapaset. Peukuissa on mukava yllätys älypuhelimien räplääjille, sillä peukkujen päistä löytyy peukunmentävät reiät, joista saa ujutettua peukun ulos nöräysmielessä ja näin puhelinta pystyy käyttämään lapaset kädessä. Lapasten sivuissa on pienet tupsut sekä heijastintupsut. Ne on irrotettavissa näin halutessaan. Korkeutta lapasilla on n. 24 cm, joista ranneresori 6,5 cm, leveyttä taas reilut 10 cm. Lapaset on neulottu Novitan 7 veljestä- sekä Kaupunkialangan Kivijalka -langoista.

Näillä lapasilla onnistuu puhelimenkin käyttö.

Ja näin huutokauppa toimii (selvyyden vuoksi ohjeet mukailevat muitakin käsityöhuutokauppojen sääntöjä):

• Huutokauppa polkaistaan käyntiin än-yy-tee-nyt ja jatkuu aina viralliseen nenäpäivään pe 9.11.2018 klo 18 saakka.
• Huutokauppa tapahtuu Sormustimen facebook-sivulla, pääset huutokauppaan mukaan TÄSTÄ LINKISTÄ.
• Lähtöhinta lapasilla on 5€ ja minimikorotus vähintään 1€. Oma korotus tehdään kommentoimalla kommenttikenttään oma tarjous.
• Huutokaupassa on 5 minuutin sääntö eli huutokauppa sulkeutuu, kun viimeisestä huudosta on kulunut yli 5 min. Käytännössä  näin tapahtuu, jos huutokauppaa tehdään vielä pe 9.11. klo 17.55 jälkeen.
• Kun huutokauppa päättyy, huutokaupan voittaja on velvollinen maksamaan tarjoamansa summan Nenäpäivä-keräykselle viikonlopun 9.-11.11.2018 aikana tämän linkin kautta. Minulle tulee lähettää ruutukaappaus tai muu tosite lahjoituksesta, minkä jälkeen lähetän lapaset huutokaupan voittajalle. Luonnollisesti minä vastaan postikuluista itse.

Jäikö kysyttävää vielä?

Pieni heijastintupsu ja villatupsu välittää lämpöisiä ajatuksia käyttäjälleen.

Muistakaahan, että Nenäpäivä-keräykseen voi osallistua ja lahjoittaa rahaa, vaikka ei voittaisikaan lapasten huutoa. Itse vain toivon, että joku saa lämpöiset lapaset ja mahdollisimman moni osallistuisi Nenäpäivä-keräykseen joko huutokaupan tai muun väylän muodossa. Tehdään yhdessä tästä maailmasta parempi paikka ihan jokaiselle <3

Rakkaudentäyteisin ajatuksin, Anni

0

Vinkkejä neulomisen alkutaipaleelle

Kuten aiemmin jo kerroin, perustimme eskari-ikäisen tyttäreni kanssa yhteisen käsityökerhon. Askartelemme pienempiä ja välillä vähän isompia juttuja. Ompelukonetta otettiin haltuun viirinauhaprojektissa. Nyt teki mieleni rohkaista tyttöä neulomisen saloihin. Koska neulomisen alkeet ovat olleet mielessä, ajattelin koota tännekin ajatuksia, mitä minusta on tärkeää huomioida neulomisen aloittamisessa - erityisesti jos aloitteleva neuloja on lapsi.

Sormineulonta sopii alle kouluikäisillekin.

Neulomista muistuttavat tekniikat

Itse neulominen on lapselle aika haastava juttu, sillä muistettavia asioita on todella monta aina lähtien langankireyden sopivana pitämisestä suuntien hahmottamiseen silmukoiden neulomisessa. Neulomista voi tehdä kuitenkin monella eri tapaa, pienemmälle tai aloittelevalle neulojalle on olemassa muitakin tapoja neuloa kuin tarttua puikkoihin. Neulomisen voi aloittaa vaikkapa sormineulonnalla niin kuin me teimme. Käytimme tätä video-ohjetta sormineulonnan opetteluun. Aikuista tarvitaan alussa näyttämään tekniikka ja ehkä henkiseksi tueksikin, mutta pian neulominen alkaa sujua jo itsestään. Valmista tulee jouhevasti ja lopputulos on näyttävä. Aloitimme Een kanssa juurikin tällä sormineulonnalla. Ee neuloi kolme käsivarren mittaista pätkää ja letitti ne. Minä autoin päiden yhdistämisessä toisiinsa. Näin tuubihuivi valmistui nopeasti ja työ palkitsi tekijänsä!

Neulomista voi tehdä myös erilaisin apuvälinein. Käsityökaupoista on saatavilla erilaisia neulekehikkoja, joiden avulla saa myös näyttävää lopputulosta aikaan. Neulekehikon voi rakennella itsekin esimerkiksi wc-paperihylsystä, jäätelötikuista ja teipistä.

Sormineulonta tapahtuu melkein kuin itsestään.

Neulotaan isosti - paksut puikot ja paksu lanka

Sitten kun on itse neulomisen aika, sitä ei kannata aloittaa ohuilla puikoilla. Kun neulottava lanka on paksua, silmukat hahmottuvat selkeämmin ja valmista tulee nopeasti. Jos lanka taas on liian ohutta, voivat silmukat tippua helposti tai silmukoita neuloa liian monta yhdellä kertaa. Lisäksi usein aloittelevan neulojan jännittävät kädet saattavat olla hikiset ja jäykät sekä käsialan todella tiukka, jolloin ohut lanka ei varsinaisesti auta asiaa. Langan tulee olla paitsi paksua mielellään myös tiukkakierteistä. Höttöisessä langassa silmukan rajat eivät hahmotu niin selkeästi, löyhäkierteinen lanka taas hajoaa kierteiksi helposti ja silmukan mukaan ei välttämättä pääse koko lanka.

Niin ja muistetaanhan, että vasenkätisiä ei pakoteta neulomaan oikeakätisesti - kokeile vaikka itse neuloa toisinpäin kuin normaalisti. Olen tavannut monia vasenkätisiä, jotka ovat menettäneet mielenkiinnon neulomiseen ja koko käsitöihin juuri siksi, että on ollut pakko neuloa oikeakätisesti. Jos eteen tulee vasurineulomisen opettamista, apuna voi käyttää peiliä tai sitten valmiita ohjevideoita - mm. NovitaTubella on ohjevideoita sekä oikea- että vasenkätisesti neulomiseen.

Nämä langat sopivat paremmin sormineulontaan kuin puikoilla neulomisen opetteluun. Liian höttöinen tai jakaantuva lanka voi aiheuttaa neulomiseen hankaluuksia.

Hauskat puikot

Neulomisen pitää olla hauskaa ja hauskan voi aloittaa jo puikoista. Innostus neulomiseen voi syttyä monella tavalla. Nykyään onneksi on olemassa laaja valikoima puikkojakin, joilla voi kosiskella neuleintoa esiin. Omista varastoista löytyy puikkoja niin erivärisinä metallisina kuin glitterilläkin varustettuna. Tällaiset puikot ovat erityisesti lasten mieleen, toki pidän niistä itsekin. Alkuvaiheessa kannattaa tosiaan valita ne paksut puikot paksun langan seuraksi, esimerkiksi nro 8.

Värikkäät ja glitterillä höystetyt puikot kutsuvat neulomaan.

Helpot ja kivat työt

Kun opetellaan uutta taitoa, tulee lopputuloksen olla mieleinen. Pelkkä harjoitustilkkujen teko ei ole lapsista(kaan) palkitsevaa. Helppoja sekä nopeita sormineulontatöitä lapsille ovat huivin lisäksi vaikkapa neulottu käärme sekä erilaiset maskotit. Sitten kun puikot pysyvät jo käsissä, voi neuloa esimerkiksi pikkupupuja (myös mallitilkuista voi tehdä näitä). Ommeltuihin lapasiin voi neuloa ranneosat ainaoikein-neuleellakin tai joustinneuleella. Ainaoikein-neuleella syntyy myös kivoja pantoja sekä tossuja.

Sormineulonnalla valmistuu näyttävä lopputulos nopeasti.

Mitä asioita sinä pidät tärkeimpinä neulomisen opettelussa?

Inspiraatiorikasta viikkoa!

Anni

6