Neulottu matto

Itse tehdyt matot ovat ihania. Tykkään siitä, että oma kädenjälki näkyy lattioilla. Olen virkannut monia mattoja, kutonutkin yhden ja yksi on kangaspuissa kesken. Virkatuissa matoissa on se kiva, että työ on korissa hollilla ja otettavissa vaikka autoon tai mökille mukaan. Mattoa virkatessa kuitenkin kädet väsyvät ainakin minulla kovasti. Virkatut matot tuntuvat myös syövän kudetta valtavasti ja ovat usein painaviakin, ainakin omaan makuun. Siksipä olen usein miettinyt, voisiko maton neuloa! En löytänyt mieleistä valmista ohjetta neulotulle matolle, joten tein sellaisen. Tuo tekemäni matto-ohje löytyy

t ä ä l t ä.

Tämän ontelokuteesta neulotun maton idea on mosaiikkineuleessa. Kirjoneulekuvio ei siis synny perinteisellä kirjoneuleella, vaan värejä pidetään työssä yksi kerrallaan mukana ja edellisen kerroksen silmukoita nostetaan pystyraidan kohdalla. Toki neuloessakin matto on ennen pitkää raskas kannatella, mutta koen, ettei työ ollut niin raskas tehdä kuin virkaten. Kerrokset tulivat kuin itsestään ja pian matto olikin valmis. 

Kultaisia auringonsäteitä viikonloppuun toivotellen,

Anni

3

Kulho köydestä

Olen pitänyt itseäni vähän tavaran ystävänä. Konmarihenkisesti kyselen tuon tuosta, tuottaako tämä ja tämä minulle iloa, käyn samoja kaappeja läpi yhä uudelleen ja heitän roskiin, myyn tai uudistan vaatteita ja tavaroita. Ajatus minimalismista houkuttaa, vaikka olen siitä Hyvin, hyvin kaukana. Vaatekaappini on jo kivassa kuosissa, astioistakin kaikista iloitsen. Mutta sitten on se häpeäpilkkuni. Nimittäin käsityömateriaalivarastoni. (Oikeasti on toinenkin häpeäpilkku ja se on lipasto, joka sisältää kaikenlaista muistorikasta roinaa ja tarvitsisin varmaan ammattiapua sen järjestämiseen.)

Järkeni sumentuu ja arvostelukykyni heikkenee, kun puhutaan käsityömateriaaleista. Aivoni suoltavat diy-ideoita enemmän kuin ehdin niitä toteuttaa. Siksipä saattaisin tarvita sitä tai tuota. Ja lähipiirinikin sen tietää, Annille kannattaa tarjota ennen roskista. Monesta olen oppinut kieltäytymään, mutta silti minulle kertyy käyttökelpoista matskua. Se on toisaalta ihanaa, mutta siinä on se säilytys aina riesana. 

Joten taas kerran katsoin materiaalivarastojani. Yhdessä laatikossa älyttömän tilan vei köysi. Sille oli idea, joka ei toiminut ja nyt minulla oli levahtanut köysiläjä. Aloitin pyörittelemällä ovistopparin. Tai ovistoppari siitä oli tarkoitus tulla. Solmun ohje on täältä, sisälle tungin pihalta kiven. Solmusta tuli kuitenkin liian pieni eikä stoppari pidä ovea tuulessa auki. Lisäksi painava moukari on mukavan heittohihnan päässä, joten tämä lienee taaperon ulottuvilla hengenvaarallinen. Siitä tuli nyt toistaiseksi tuommoinen koristeturhake syksyä odottavan kynttilän viereen. Koska köyttä oli vielä jäljellä, mutta en missään nimessä aikonut tunkea sitä takaisin matskulaatikkoon, jatkoin pyörittelyä. Pyöritin saman ohjeen mukaisesti mutta useammilla kierroksilla lapsen pallon ympärille. Kun läjä oli solmuhtava, aloin levittää solmua reunoille siten, että päälle jäi pienen ruukun mentävä aukko. Siitä tuli oiva ruukunpäällinen tai kulho. Ja mikä parasta, olen naamioinut hankalan materiaalin osaksi sisustusta. Jos joskus haluan askarrella köydestä jotain, on se pyöriteltävissä siitä vielä hyvin käyttöön.

Onko sinulla heikkoja kohtia jonkin tavaratyypin säilyttämisessä? Miten saat pidetyksi materiaalivarastot ruodussa? Entä mikä on paras materiaaliensäilytysniksi?

Anni

2

Pääsiäisaskarteluja

Tänä vuonna on tehnyt mieli koristaa pääsiäistä. En edellisvuosina ole kauheasti niin tehnyt, mutta nyt mieli on kotiäitinä rauhaisa ja tekee mieli eri tavoin valmistautua eri juhliin. Toiset ehkä suunnittelevat menua ja syötävää. Itse en niin viihdy hellan äärellä, mieluummin ripottelen pieniä juhlasta kertovia koristuksia sinne ja tänne.

Kirjotut munat ovat herkkiä ja hempeitä.

Viime vuonna kirjoin värikkäämpiä munia, nyt mieleni teki tehdä vähän graafisempia ja simppelimpiä munia. Kirjottuihin muniin löydät ohjeeni täältä. Munien kirjominen vaatii rauhallista ja keskittynyttä mieltä. Sellaista saa perhe-elämän keskellä vähän hakea, taisi aluksi muutama muna mennä rikkikin - joko vahingossa tai pöytään paiskattuna. Lopulta sain kolme silmääni miellyttävää munaa valmiiksi ja mielikin oli siinä vaiheessa jo aika zen.

Betonista valmistuu hieman rouheampia betonimunia.

Halusin askartelulaatikostani löytyneestä askartelubetonipussista eroon, joten kutsuin ystäväni askartelemaan hieman pääsiäisen hengessä. Teimme betonimunia - tosin nyt en ollut kauhean huolellinen ilmakuplien kopsuttelun kanssa, joten sain aikaan aika rosoisia munia. Laitoin rosoihin hieman kultaista glitteriä - onhan pääsiäismunan symboliikkaa juurikin se munan sisältä kuoriutuva uusi elämä. Viimeiset betonit jätin "partasuujogurttipurkkiin" ja nakkasin perään synttärijuhlilta jääneen hieman tyhjentyneen ilmapallon. Kansi päälle ja kuivumaan, ja parin päivän päästä sain kauniin kulhon. Maalasin kulhon sisuksen kultaiseksi. Tämä kulho taitaa jäädä näkösälle kyllä pääsiäisen jälkeenkin.

Kipsinauha on helppo materiaali työstää lapsen kanssa. 

Hieman värikkäämpiä askarteluja tein Een kanssa kipsistä. Kipsinauha on todella helppo materiaali työstää lapsen kanssa. Vesi-ilmapallojen päälle teimme pienet kulhot suklaamunia varten. Rautalangasta ja kipsinauhasta valmistui sympaattiset puput. Näihin ohjeet löytyy uusimmasta Ihana-lehdestä 1/19.

Sympaattiset puput valmistuivat yhdessä lapsen kanssa.

Valoisaa ja rauhallista pääsiäisviikon jatkoa!

Anni

6

Mollanukke

Ompelupaketti saatu Kuovilta 

Meillä on kotona muutamat tauluhyllyt, joiden sisältöä tykkään vaihdella. Milloin sinne etsiytyy astioita, milloin kortteja. Muutama pieni veistos sekä taideteoskin on ilahduttamassa hyllyillä. Mutta kuka sanoo, ettei hyllyille voisi laittaa jotain pehmeääkin!

Maggimolla sai vaihtomekon Paratiisi-kuosisesta mekosta. Vieressä on vanhempieni häälahjaksi saamat korkeajalkaiset lasit.

Kuovi oy valmistaa Birger Kaipiaisen kuva-aiheista sisustustekstiilejä. Mukana on myös kangasnukkesarja. Alkunsa kangasnuket saivat, kun Kaipiainen suunnitteli Anna-lehden kautta tilattavan Annamollan vuonna 1967. Kuovi on sittemmin laajentanut mollavalikoimaa yhdeksään erilaiseen mollaan. Itse miellyin sinimekkoiseen Maggimollaan, koska hänellä on vaaleat letit (kuten minulla), tosin halusin hänelle vaihtomekoksi Paratiisi-kuosisen mekon. Mekkoja voi vaihdella mielensä mukaan.

Mollanuken kaulassa on kello, joka aina näyttää 12.15.

Mollat myydään tarvikepakettina tai halutessaan valmiiksi ommeltuina. Myös mekkoja saa erikseen. Molla oli toisaalta helppo ja yksinkertainen ommeltava, mutta se vaati myös kärsivällisyyttä. Kädet, jalat sekä letit olivat todella kapeita ja pitkiä kappaleita, ja niiden kääntäminen vaati kärsivällisyyttä ja aikaa (tätä varoiteltiin Mollan ompeluohjeissakin). Kääntäminen tuntui välillä kätilön työltä - pienestä reiästä piti saada jotain suurempaa ja oli varottava, ettei mikään paikka ratkea. Kädet olivat ainoat, jotka vaativat ratkomista, kämmen kun ei mahtunut ranteesta tulemaan. Asia kuitenkin korjaantui käsinommellen.

Jos sisustus kaipaa sinistä, voi mollan päälle vaihtaa alkuperäisen Maggimollan mekon.

Muistan lapsuudesta hetken, kun ihailin Kaipiaisen naishahmoja - ehkä jostain taulusta tai keraamisesta työstä. Onkin aika kiva, että samanhenkinen mollanukke, tai siis taideteos, nyt koristaa yhtä tauluhyllyistämme.

Iloa!

Anni

8

Ommeltu amppeli + ohje

Kotiutin kukkakaupasta itselleni helmivillakon. Kuulemma on vaikea hengissä pidettävä, ja minähän tunnetusti tapan hanakasti kasveja, mutta päätin ottaa riskin, onhan se niin kaunis kuitenkin. Nautinpa ainakin jokaisesta päivästä, kun se on hengissä! Tämä kranttu kasvi kaipasi amppelia, mutta mielestäni makrameeamppeli ei nyt sopinut tähän. Tarvittiin jotain vähän graafisempaa ja muotokieleltään simppelimpää. Päätin siis ommella sellaisen. Tässä ohje teillekin!

Tarvitset

Tekonahkaa tai vanhaa nahkatakkia
Sirkkarenkaita
Narua ripustamiseen

sekä ompelukoneen (ja nepparipihdit)

Leikkaa neljä pitkää kaitaletta tekonahkasta. Mitat kannattaa katsoa ruukun mukaan. Tässä mitat ovat n. 2 cm x 48 cm Materiaalina voit käyttää yhtä lailla vaikka vanhaa nahkatakkia tai jotain muuta materiaalia. Itse tykkään kuitenkin vähän nahkeasta materiaalista, koska tällöin ripustettava ruukku pysyy tukevammin kiinni. Ompele aina kaksi kaitaletta nurjat puolet vastakkain yhteen, niin saat amppelin osista tukevammat. Asettele ommellut kaksi kaitaletta keskikohdistaan ristikkäin ja ompele ne kiinni toisiinsa. Kiinnitä jokaiseen kaitaleen päähän sirkkarengas. Varmista, että kaikki sirkkarenkaat tulevat oikein päin amppeliin nähden. Pujota sirkkarenkaista ripustusnaru, ripusta ja asettele kukka.

Ihanan aurinkoista viikonloppua!

Anni

2

Pyyhemerkit nahkapaperista

Vuosia pinterest oli ideoiden aarreaittani. Sieltä löytyi jatkuvasti ja koko ajan ideoita toteutettavaksi ja vain murto-osa niistä pääsi työnalle. Pinterest idea-aittana on kuitenkin saanut kovan kilpailijan instagramista. Sieltä löytyy niin inspiroivia ja kivoja juttuja koko ajan, että välillä tajunta meinaa räjähtää kivoista ideoista, jotka haluaisi toteuttaa kaikki. Onneksi löytyy välillä pienempiäkin juttuja, jotka ehtii toteuttaa ennen kuin ne unohtuvat uusien ideoiden alle. 

Löysin aivan helmi-idean muutamia viikkoja sitten Satsumaline-tililtä. Irrotettavat pyyhenipsut. Tuttinauhoista tutuilla klipseillä pyyhe kiinni, nepparilla lenkki kiinni ja tadaa. Erityisesti keittiössä meillä pyyhkeet on survottu kaapin vetimeen. Tällaisella neppari-idealla pyyhkeen saa helpommin ja siistimmin kiinni vetimeen. Lisäksi pyyhenipsun saa merkittyä käyttötarkoituksen tai käyttäjän mukaan. Käytin pyyhemerkkimateriaalina nahkapaperia, johon leimasinmuste tarttuu helposti. Ensin tein keittiöön omat merkit käsi- sekä keittiöpyyhkeelle. Heti perään tein jokaiselle perheenjäsenellemme oman pyyhemerkin. Lasten käsipyyhkeet roikkuvat vetimessä nekin, nyt ne saa siistimmin. Meidän aikuisten pyyhkeiden ongelma on niiden sekoittuminen, joten nyt kumpikin meistä tietää varppina, kumpi pyyhe on kumman. Näppärä, nopea ja eritoten käytännöllinen idea oli tämä.

Pyyhemerkin taakse kurkkaaminen kertookin, miten nämä valmistuu. Nahkapaperikaitaleen leveys on klipsin leveydestä otettu, pituutta kaitaleella on n. 15 cm. Kaitaleen päihin kiinnitin nepparit. Klipsin kiinnitin paikoilleen ompeleella. Vetoketjupaininjalalla saa muuten ompeleen todella lähelle klipsiä. Sitten ripustin/pyyhemerkki onkin jo valmis.

Iloisia ajatuksia pilviseen sunnuntaipäivään!

Anni

6

Kettu pilleistä + ohje

Kun himmelikausi oli kuumimmillaan, ostin pillihimmeleitä himmelitarkoitukseen. En ehtinyt tehdä kuin yhden pikkuhimmelin, kun aloin pohtia, voisiko jotenkin himmeleitä ja origameja yhdistää. Testailujen jälkeen syntyikin nuottipapereista tehdyistä pilleistä origamilintuja jäljittelevä lintunen, johon ohje löytyy uusimmasta Ihana-lehdestä 2/2019. Huomiseen, sunnuntaihin 10.3. asti, voi muuten osallistua pitämiini arvontoihin, joissa voi voittaa tuon Ihana-lehden itselleen. Arvonnat löytyvät instagramistani sekä facebook-sivultani. Käykää osallistumassa!

Ketut voi laittaa vaikka oveen kranssin paikalle.

Lintusta ennen kuitenkin kyhäsin pienen ketun pilleistä. Vilautin tätä instastooreissa ja sillehän tuli oitis kysyntää. Muokkasin ketusta isomman, vaikkapa oveen sopivan, ja samalla tein teillekin ohjeen siihen. Siispä tässä teillekin ohje pillikettuun.


Tarvitset
Paksuja pirtelöpillejä (esim. Ikea)
Rautalankaa
Helmen

Tee ketun molemmat puolet samalla kertaa valmiiksi.

Tässä pilliketussa on käytetty Ikean paksuja pirtelöpillejä. Ketusta tulee oikein toimiva myös himmelipilleistä, kun kuvassa näkyvät mitat puolittaa. Pirtelöpillejä kului tähän kettuun 7-8 kappaletta. Pujottele kuvan mukaisessa järjestyksessä kettu valmiiksi. Pujota viimeiseksi helmi nenäksi paikalleen. Ketun ilme muuttuu hieman sen mukaan, miten pillit asettuvat toistensa kanssa.

Kokonainen rivi kettuja. Ring-ding-ding-ding-dingi-dingi-ding.

Nämä pilliketut matkustavat lasten huoneiden oviin. Ainakin esikoinen oli jo kovin ihastunut pinkkiin tapaukseen! Tämänhän voisi aivan hyvin askarrella myös lapsen kanssa. Pienemmät toki tarvitsevat apua pillien oikeanmittaiseksi leikkaamisessa, mutta isommalta se sujuu varmasti itsekseenkin.

Nuottipapereista tehty lintu erottuu nätisti hirsiseinästä.

Tässäpä vielä kuva tuosta kertomastani himmelilinnusta vanhempieni mökillä. Aika söpö sekin, eikös!

Mukavia askarteluhetkiä!

Anni

4

Starttiryijy

Yhteistyössä Taito Itä-Suomi

Kun sanoo "ryijy", minulle tulee kaksi mielikuvaa. Mieleen tulee ne ihanat hapsottavat eka-tokaluokkalaisten säkkikankaaseen tekemät ryijytyöt. Se toinen mielikuva taas on tummanpuhuva vähän vanhanaikaiselta tuntuva seinävaate jossain mummolan seinällä. Ehkä näistä mielikuvista johtuen ryijy tekniikkana on jäänyt vähän vieraaksi. Päätin paneutua asiaan ja osallistuin ryijykurssille sekä -luennolle.

Nämä ovat ehdottomasti lemppareimmat sisustusvärini. Erilaiset harmaat. Huomaatko ryijystä harmaan neljä eri sävyä?

Viime viikolla starttasi ryijykiertue taitoyhdistyksissä. Kiertue alkoi Mikkelin Kenkäverosta. Suomen käsityön ystävät täyttää tänä vuonna 140 vuotta ja tähän liittyen oli aluksi pieni luento ryijyn historiasta Suomessa. Suomessa ryijyjä on ollut 1600-luvulta lähtien. 1800-luvun loppupuolella Fanny Churberg sekä Jac Ahrenberg peräänkuuluttivat suomalaista tyyliä ja isänmaallisuuden näkymistä käsitöissä. Näin sai alkunsa Suomen käsityön ystävät, joka tällä hetkellä on nimestään huolimatta keskittynyt ryijyihin - tosin kysyttyäni asiasta minulle kerrottiin, että valikoima on laajentumassa lähiaikoina myös ryijyjen ulkopuolelle muihin käsitöihin. Luento muutti käsitykseni niistä synkistä, tunkkaisista peräkammarin ryijyistä. Suomen historiaan mahtuu upeita taideluomusryijyjä, hienoja värileikittelyjä sekä graafisia kokonaisuuksia. Muistikirjaani kirjoitin huutomerkeillä varustettuna Simberg-Ehrström: Granata, Ritva Puotila: Zeus sekä Paola Suhonen: Stream of Love. 

Lasisia karamelleja tekisi mieli melkein maistaa. Ihanat nämä Kenkäveron kattaukset.

Luennon jälkeen alkoi ryijy-workshop, jossa valmistettiin Suomen käsityön ystävien Startti-ryijy. Värivaihtoehtoja oli neljä, harmaa, punainen, vihreä ja sininen. Starttiryijystä oli myös neljä mallivaihtoehtoa. Oli todella kiva oppia, miten ryijyä Oikeasti tehdään ja kunnioitukseni kaikkia ryijyjä kohtaan kasvoi huimasti. Niissä on kuulkaa aikamoinen työ. Reilussa parissa tunnissa ehdin tehdä noin puolet omasta ryijystäni. Koska pikku-Ii oli kurssilla mukana, keskityin ryijysolmuihin niin suurella intensiteetillä (sillä silloin on tehtävä, kun voi), että välivaihekuvat jäi hyvin vähäisiksi. Yllä näkyy, mihin asti pääsin - kuvassa myös Kenkäveron ihanan persoonallista kattaustyyliä, josta usein saa ideoita omaankin kotiin, tällä kertaa pöydissä oli kuusenoksia lasipulloissa sekä lasisia karamellejä. Alla taas on kuvattuna lähtötilanne. Ihania oli nuo muutkin värit, mutta mihinkäs minä nyt vaihtaisin tuttua ja turvallista valko-harmaa-musta-värimaailmaa.

Kun flow iskee, ei ehdi paljoa kameraan tarttua. Tämä pikaräpsäys kuitenkin tarttui lähtötilanteesta.

Nyt ryijy istuu pingotettuna pahvinpalan ympärille tauluhyllyllä puisen antilooppiveistoksen vieressä. Se on kaunis ja tasapainoinen ja tykkään siitä kovasti. Katsotaan, josko tarttuisin ryijyneulaan toisenkin kerran.

Tykkään.

Lempeää maanantaita!

Anni

2

Jouluisia ideoita nahkapaperista

Joulu on tehnyt tuloaan meillä jo lokakuun alkupuolelta lähtien - rakastan joulua ja sen tuomaa valoa tähän synkkään syksyyn. Paketti kerrallaan lahjat valmistuvat odottamaan aattoa, jouluvalot on ripustettu valaisemaan syksyä ja mieleen pulpahtelee erilaisia jouluideoita. Nyt lähdin pyörittelemään käsissäni erivärisiä nahkapapereita, millaisia jouluisia juttuja niistä syntyisikään.

Lehtikranssin ohje löytyi Ihana-lehden joulunumerosta.

Ihana-lehden joulunumerossa oli hurmaava lehtikranssin ohje tänä syksynä markkinoille tulleista metallinhohtoisista nahkapapereista. Kun hopeisen kostutetun nahkapaperin vielä rypistää ja taittelee, tulee nahkapaperiin ihanan rustiikkinen pinta. Lehdet kiinnitettiin metalliseen kranssipohjaan ensin ohuella metallilangalla ja sen jälkeen vielä kuumaliimalla. Ihanan kuulas kranssi!

Nahkapaperista ommellut lahjakassit ovat lahja jo ihan itsessään.

Nahkapaperi on siitä ihana materiaali, että sitä voi liimaamisen lisäksi myös ommella. Nämä lahjapussit valmistuivat ommellen nopeasti tämän ohjeen avulla. Tällainen lahjapussi on lahja jo ihan itsessään. Ennen ompelua nahkapaperi kannattaa kostuttaa lämpimällä vedellä.

Nahkapaperia voi leikata myös kuvioleikkureilla ja stansseilla. Nahkapaperin rypistäminen tekee nahkapaperin pinnasta elävämmän.

Nahkapaperia on helppo leikata niin saksilla kuin stansseilla ja kuvioleikkureillakin. Erilaisilla valmisstansseilla syntyi näyttäviä joulukoristeita kuuseen tai ikkunaan ripustettavaksi. Voisihan näillä ehostaa myös joululahjapakettejakin tai miksei vaikka ommella kiinni vaatteeseen, nahkapaperi kun kestää pesuakin. Lehtien sekä kuvioiden leikkuusta jäi paljon pieniä nahkapaperin paloja, jotka halusin vielä hyödyntää. Leikkasin tilkuista kukanmuotoisella kuvioleikkurilla n. 70 pientä kukkaa, joiden terälehdet käänsin vienosti ylöspäin. Maalasin styroxpallon ensin hopeisella spray-maalilla ja sitten kiinnitin kukat kuumaliimalla pallon pintaan. Pallosta tuli kaikessa yksinkertaisuudessaan todella näyttävä. Valot heijastuvat ihanasti kukkien pinnoilta.

Pienetkin nahkapaperitilkut voi hyödyntää joulupallon tekemisessä.

Onko nahkapaperi sinulle jo tuttu materiaali? Millaisiin projekteihin tykkäät käyttää sitä eniten?

Ihanaa viikonloppua!

Anni

6

Makramee metallikehikkoon + ohje

Viime vuodet käsityösaralla on näkynyt enenevissä määrin toinen toistaan upeampia makrameetöitä. Vuoden 2017 käsityötekniikkakin oli makramee. Vaikka solmeillut työt ovat upeita ja meillä kotona olisi sellaisille tilaakin, jotenkin makramee ei ole tuntunut omalta jutulta. Ehkä sen aloittamisvalmistelut ovat tuntuneet liian työläiltä ja tilan ja ajan ottaminen makrameelle vaikealta, se kun vaatii vähän isomman tilan kuin vaikkapa neuletyö. Nyt kuitenkin päätin testata makrameeta pienemmässä koossa.

Tänä syksynä makrameehöyhenet tuntuivat olevan uusin makrameehitti. Materiaalia ei kulu paljon, höyheniä voi tehdä niin isoja kuin pieniä, niitä voi tehdä aloittelijatkin helposti, (isompien) lastenkin kanssa höyhenten teko onnistuu helposti. Lankavan minimop-ekopuuvillalankaa kului tällaiseen höyheneen viitisen metriä. Täältä löytyy selkeä ohje höyheniin.

Makrameetöitä selaillessani pinterestissä huomasin, että nyt enenevissä määrin näkyy vähän uudenlaisia makrameetöitä. Niissä ei ole välttämättä leikitelty solmuilla vaan erilaisilla sidoksilla ja lankojen risteämisillä ja ne on solmeiltu pyöreään metallikehikkoon. Tämä tuntui heti omalta! Rakastan geometrisia kuvioita. Lankojen leikki on kiehtovaa katsottavaa ja solmuja tähän ei tarvinnut kuin kahta sorttia.

Tähän työhön tarvitaan
20 cm pyöreä metallikehikko
Ohutta makrameelankaa (käyttämäni lanka on Retwisst-merkkistä)

Leikkaa 20 n. 120 cm pitkää lankaa narusta. Taita langat kahtia ja solmi ne vierekkäin aloitussolmuin. Jaottele solmut kymmenen ryhmiin, jätä keskelle pieni rako.

Ota kaikkein vasemmanpuolisin lanka ja sido se kehikon alareunaan keskikohdan oikealle puolelle. Seuraavaksi ota oikeanpuoleisin lanka ja sido se kehikon alareunaan keskikohdan vasemmalle puolelle. Ohjekuvassa on kahteen suuntaan menevät solmut. Lopputulos on samannäköinen, mutta koin helpommaksi tehdä ylärivin tyyliin oikean puolen solmut ja alarivin tyyliin vasemman puolen solmut.

Jatka lankojen solmimista työn alareunaan vuorotellen vasemmalta ja oikealta ottaen kunnes kaikki langat on solmittu. Näin työn keskelle muodostuu kaunis säleikkö. Tässä kohtaa voisi leikitellä myös lankojen värillä ja solmia työhön erivärisiä lankoja tai vaikka kahta eri väriä puolittain. Sellaisen taidankin tehdä seuraavaksi!

Solmeilun iloa!

Anni

5

Viirinauha puolipalloista + ohje

*Yhteistyössä Husqvarna Viking*

Perustimme tänä syksynä Een kanssa äidin ja tyttären oman käsityökerhon. Viime vuonna Ee kävi Taito Itä-Suomen käsityökerhossa, josta piti kovasti, mutta tänä syksynä hän ei kuitenkaan halunnut jatkaa sitä. Ajattelinkin, että kun on tulossa perheeseen kolmaskin lapsi, on kiva lanseerata esikoisen kanssa jokin kahdestaan tehtävä yhteinen tekeminen ja harrastus, jotta varmasti hänkin saa oman osuutensa huomiosta. Nyt otettiin työn alle tyhjän oloinen kohta Een omasta huoneesta. Teimme yhdessä viirinauhan puolipalloista tauluhyllyn alle. Hyllyllä komeilee opiskelukaverini Eelle maalaama ihana satutaulu sekä Paapiin koirajuliste.

Ympyränompeluohjain on todella kiva apuväline ompelukoneompelua opettelevalle lapselle. Ympyränompeluohjain pitää huolen ompeleen menemisestä oikeaan paikkaan ja lapsi voi keskittää huomionsa uusiin opeteltaviin juttuihin, polkimen painamiseen, kankaan suorana pitämiseen, peruuttamiseen, paininjalan nostamiseen ja laskemiseen sekä langan katkaisemiseen. Joustamaton kangas olisi ollut tähän paljon parempi, mutta päädyimme tekemään koristenauhan trikootilkuista, niissä kun kuosivalikoima oli laajempi. Olin leikannut valmiiksi jo tilkkupeittoa ajatellen 10cmx10cm kokoisia tilkkuja, ne olivat oikein oivia tähän projektiin.

Projektiin tarvitsee
- erilaisia kankaita
- ympyräohjaimen
- harkkosakset sekä kangassakset
- vinonauhaa
- ompelukoneen.

Projekti oli mainio yhdessä lapsen kanssa tehtäväksi. Ee valitsi kankaat, minä painoin ympyräohjaimen nastan oikeaan kohtaan ja Ee ompeli ympyrän. Minä leikkasin ylimääräiset kankaat pois harkkosaksilla ja katkaisin pallot kahtia - tämä olisi ollut pienen lapsen käsille rankka homma, sillä etenkin harkkosakset ovat aika painavat ja kömpelöt. Ee käänsi puolipallot, minä silitin ne tasaisiksi, Ee valitsi puolipallojen järjestyksen ja minä ompelin puolipallot vinonauhaan kiinni. Ompeluprojektin voi tsekkailla myös instastooristani.

Projekti eteni jouhevasti ja oli todella mieleinen eskari-ikäiselle pikkuompelijallekin. Näyttävä, omassa huoneessa oleva lopputulos tuntui motivoivan pientä ompelijaa. Ihana äidin ja tyttären yhteinen projekti!

Tässäpä vielä pikkulistaus, miten muuten ympyränompeluohjainta voi käyttää:

- simpukkakuvioiseen pinnasängyn päiväpeittoon (Sormustin)

- alikeompelun apuna kankaan elävöittämiseen (Kototeko)

- kukkakuvioiden ompelemiseen (Kototeko)

Täällä alkoi syysloma ja aikaa jää monenlaiselle tekemiselle, kun arki ei pörise ympärillä. Nyt onkin aikaa pohtia ja toteuttaa lisää erilaisia projekteja tyttärenkin kanssa!

Iloista syysviikkoa!

Anni

4

Kransseja syksyyn

Olen kranssi-ihminen. Etenkin näin syksyllä alkaa kranssittaa, alati lähestyvä joulu (kyllä, odotan jo joulua) ei varsinaisesti pienennä kranssihimoa. Kranssit ovat siitä ihania, että niitä voi tehdä melkeinpä mistä vain aineksista, vain oma mielikuvitus on rajana. Viime viikkoina kransseja on syntynyt useita ja ajattelin teillekin vinkkailla, mistä kaikesta kransseja voi tehdä.

Helpointa on alkaa tehdä kranssia valmiin kranssipohjan päälle. Piilotin styrokspohjan kieputtamalla Katian Love wool -lankaa sen ympärille. Harmaa fanttilanka toi mukavaa särmää kranssiin. Langasta tehty rusetti, sen alla olevat kulkuset sekä päällä oleva lintunen tekee kranssista talvisemman, mutta silti kranssi on melko hillitty eikä huuda joulupukkilauluja. Tämän kranssin tein Mikkelin uuteen käsityöliikkeeseen, Iloiseen lankaan.

Hyvin samankaltainen mutta kuitenkin omanlaisensa kranssi syntyi päällystämällä styrokskranssipohja pellavakuidulla. Kuitu mukavasti tarttui toisiinsa kiinni ja pohjustus oli nopea tehdä. Paksumpi pellavanaru kehystää kranssia, ohuemmasta tummansinisestä pellavanarusta syntyi mukava koriste vanhan lusikan sekä linnun kera. Pellavanarut ovat kotoisin Raijan Aitasta.

Viikko sitten oli Mikkelin Kenkäverossa Käsityöyökerho ja siellä Neiti Neilikan kranssityöpaja. Kranssi tehtiin rautalangasta tehdyn pohjan ympärille. Pohjan päälle kieputettu villalanka toi mukavaa pehmeyttä kranssiin. Kranssiin kiinnitetyt limoniumin kukat sekä anikset tekevät kranssista paitsi nätin myös huumaavan tuoksuisen.

Kranssityöpajaa seuraavana päivänä tein heti toisen. Olin mökillä, joten ainekset löytyivät pihapiiristä. Kranssipohjan kierrätin kesän seppeleestä, harmaa villalanka toimi sopivana pohjanpäällysteenä. Sammalet, mustikanvarvut sekä kukkapenkin kukat muodostivat ihanan raikkaan ja syksyisen kranssin.

Samalla idealla valmistui vielä yksi kranssi. Mieheni harrastaa metsästystä ja nyt olen yrittänyt minäkin päästä metsästyssaaliista hyötymään muutenkin kuin syömällä - olen pyytänyt höyheniä talteen. Akkateeren höyhenet pääsivät pellavakuidulla päällystettyyn kranssiin puuhelmien sekä kanelitankojen kanssa. Olen tähän asti ollut hieman pöpökammoinen höyhenien suhteen, mutta nyt rohkenin ottamaan höyhenet talteen. Laitan ne pussissa pariksi viikoksi pakastimeen ja sen jälkeen pesen saippualla (tosin nämä höyhenet saivat vain pakastinkäsittelyn, en malttanut odottaa höyhenten pesunjälkeistä kuivausta, kun halusin saada kranssini jo valmiiksi).

Vaikka jokainen esittelemäni kranssi on tehty eri tavoin, tuntuu, että nyt pääsen vasta vauhtiin! Kransseja voisi tehdä ihan mistä vain, kierrätysmateriaaleista, paperista, kukista, kivistä, kävyistä - lista on loputon! Ongelmaksi taitaa muodostua vain se, mihin saan esille kaikki nämä kranssit!

Tässä vielä linkit vanhempiin tekemiini kransseihin, niistä voi saada vielä lisää ideoita:

Kranssi eukalyptuksen oksista, huovutetuista palloista ja kulkusista

Talvinen lankakranssi

Sanomalehdestä tehtyyn kranssipohjaan tehty pellava-käpy-kranssi

Kranssi säkkikankaasta ja kuivatuista kukista

Kranssi koivunoksasta ja joulu-tekstistä

Ihania syyspäiviä!

Anni

8

Virkattu nallematto

Nuoruuden merkittäviä hetkiä on se, kun tajuaa lapsuuden loppuneen. Se on hienoa, surumielistä, ehkä vähän traagistakin. Äitiyden merkittäviä hetkiä on se, kun tajuaa, että oman lapsen lapsuus loppuu joskus. Se on vain surumielistä, ainakin nyt. Esikoinen aloitti tänä vuonna eskarin ja silloin se iski. Tajusin, että tämä ihana pieni silmäteräni ei ole enää kauan pieni. Hän kasvaa ja tulee isoksi. Toivon hänen silti aina mahtuvan minun syliini. Mutta tajutessani pienen olevan jo iso, tuli minulle tärkeäksi vaalia hänen lapsuutensa jokaista hetkeä kuin kultahippusia.

Minun teki mieli virkata matto Een huoneeseen ja yhdessä katseltiin pinterestistä erilaisia mattomalleja. Tämä susimiun nallematto kävi Een silmään oitis ja hän pyysi, että tekisin sellaisen. Olin jo avaamassa suutani sanoakseni, etteikö se ole vähän liian lapsellinen, mutta onneksi tajusin sulkea suuni. Totta kai tekisin hänelle nallematon!

Kuvallinen ohje oli helppo tulkata (espanjankielinen sepostus ei niinkään), tosin kasvattelin mattoa ohjetta suuremmaksi. Menekki ilmoitettiin rullina eikä kiloista ollut puhetta laisinkaan (kai, en tosiaan ymmärrä espanjaa), joten vähän arpapelillä lähdin virkkaushommiin. Kärkkäiseltä ostetut Hoookedin kudekerät (n. 5€/kpl) olivat helppoja virkata, ei tarvinnut itse pyöritellä vyyhtejä palloiksi, mikä oli aivan luksusta. Kude oli myös 90% kierrätettyä puuvillaa, joten plussat siitäkin. Harmaaseen osaan meni reilut kolme rullaa, olin varannut viisi, joten voin virkata lopuista vielä jotain mukavaa. Vaaleanpunaista nyt ei kulunut juurikaan, valkoista vain hieman. Nenä ja silmät on leikattu paksusta huovasta ja ommeltu ompelulangalla kiinni.

Matto on mieluinen ja matto muistuttaa meitä aikuisiakin siitä, että vaikka Ee on jo niin iso, on hän kuitenkin aika pieni. Nautitaan siitä me kaikki yhdessä.

Rentouttavaa viikonloppua ja osalle syyslomaakin!

Anni

8

Pieni nahkakori ja Koreja käsin -kirja

Kirja saatu arvostelukappaleena kustantajalta. Teksti sisältää mainoslinkkejä*.

Viime aikoina olen pääasiassa ommellut ja neulonut, hieman virkannutkin. Kässärintamalla tuntui siltä, että nyt täytyy vähän sekoittaa pakkaa ja kokeilla jotain uutta. Sopivasti juuri julkaistiinkin Susanna Uusitalon kirja Koreja käsin (Moreeni, 2018). Kuten otsikkokin kertoo, kirjassa neuvotaan erilaisten korien tekoon eri materiaaleista, eri tekniikoilla.

Tartuin paksuun nahkapalaan, jonka olin napannut talteen käyttöikänsä päässä olevasta laukusta sekä parkkinahkakoriohjeeseen. Paksu nahka osoittautui aika haastavaksi työstää, sitäpä ei leikattu saati rei'itetty noin vain. Pikkuerissä sain kuitenkin leikatuksi sopivan kappaleen ja tehtyä 40 reikää kulmien punontoja varten. Lopputulos on kivan maanläheinen, mutta kuitenkin moderni. Juuri sopiva pienten asioiden, kuten korujen, avaimien tai teepussien säilytykseen.

Kirjan ohjeiden tekniikat vaihtelevat aina punomisesta, ompelemisesta ja ruuvaamisesta liimaamiseen, pujotteluun ja virkkaamiseen. Korimateriaalejakin on laidasta laitaan - löytyy luonnosta kerättyjä, kierrätettyjä, kovia sekä pehmeitä materiaaleja. Löytyipä ohjeet myös uudemmille hittimatskuille, korkkikankaalle ja nahkapaperille. Ohjeet ovat helppoja ja selkeitä, kuvalliset välivaiheet pitävät aloittelijankin kaidalla tiellä. Eli jos olet aloittelija ja korituttaa, kannattaa tarttua tähän kirjaan. Kokeneemmat korintekijät voivat saada tästä kirjasta mukaansa uusia ideoita ja lähestymistapoja eri materiaaleihin, mutta syventävämpää oppia spesifeihin korintekotekniikoihin kannattanee etsiä niihin erikoistuneista opuksista.

Kirjaa voit tilata esimerkiksi adlibrikseltä*.

Ulkona sataa (onneksi koiran iltalenkki ehdittiin tehdä juuri ennen sateita, huh), joten taitaa olla sopiva hetki keittää iltateet, maistaa äidin tekemää omenahyvettä ja tarttua taas neuleeseen.

Ihanaa keskiviikon jatkoa!

Anni

2